Geologiset kerrostumat

Kreationistien taholta on hieman kärjistetysti väitetty, että ainoa paikka, missä maapallon gelogiset kerrostumat esiintyvät , on geologisissa tekstikirjoissa! Maapallolla on kuitenkin useita alueita, joissa voidaan havaita kaikki teorian mukaiset, 'oikeassa' järjestyksessä olevat geologiset kerrostumat. Merkitseekö tämä sitä, että kreationistien väite on tuulesta temmattu? Entä ovatko nuo kerrostumat sitä, mitä niiden uskotaan olevan.

Onko niitä olemassa?

Ensiksikin, kerrostumien olemassaolo ei ole asian ydin, koska ne ovat hyvin epäyhtenäisiä ja niiden paksuudet vaihtelevat suuresti. Ainoastaan pieni osa niistä (8-16 % tai vähemmän) vastaa hypoteettisen vakiokerrostuman paksuutta, jonka geologisten oppikirjojen mukaan pitäisi olla vähintään 150 km, joidenkin mukaan jopa yli 300 km. Monin paikoin kerrostuman paksuus on kuitenkin vain 1.5 - 30 km, joillakin alueilla vieläkin vähemmän, ja ne saattavat jopa puuttua täysin.

Toiseksi, alueita, joissa oikeanlaisia kerrostumia voidaan havaita tai rekonstruoida, on vähemmän kuin 0.4 prosenttia maan pinnasta, ja noin 1 %, kun meren pohja lasketaan mukaan. Oletusten mukaisten, oikeanlaisten kerrostumien esiintyminen on siten pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Se, että 99 % geologisista kerrostumista on kateissa, ei oikein anna vaikutelmaa niiden todellisuudesta. Silti tuosta 1 prosentista on tehty sääntö, jonka mukaan maapallon geologiaa ja elämän kehitystä mitataan.

Kolmanneksi, havaittujen (oikean tyyppisten) kerrostumien muodostustapa on hyvin yksilöllinen. On esimerkiksi tunnettu tosiasia, että useita fossiilittomia kallioita on ajoitettu permikautisiksi, koska ne sattuvat olemaan eloperäisiksi ajoitettujen hiili- ja triaskauden kerrosten välissä. Ilman tarkempaa tutkimusta on mahdotonta tietää, kuinka moni näistä 'ehjistä' kerrostumista on rekonstruoitu johtofossiilien perusteella ja kuinka moni epäsuorilla menetelmillä, kuten vertailemalla kivilajeja, kerrosten sijaintia tai vain kaavamaisesti kuvaamalla. On selvää, että jos kerrostuma kootaan lähtien siitä oletuksesta, että se on todellinen geologinen kerrostuma, syyllistytään kehäpäättelyyn, jos näin muodostettujen geologisten kausien väitetään todistavan kerrostuman olemassaolosta.

Geologinen kerrostuma on hypoteettinen konsepti, joka voidaan aina pelastaa tietyillä asiantuntija-lausunnoilla. Käytössä on koko joukko vakioselityksiä puuttuville geologisille kausille, mukaan luettuna eroosio ja kerrostumattomuus. Selviä kenttätodisteita, kuten epäyhtenäisyyksiä, ei välttämättä tarvita ennen kuin näihin selityksiin vedotaan. Vakioselityksiä on käytettävissä myös silloin, kun kerrostumat sisältävät 'vääriä' fossiileja. Puhutaan kerrostumien uudelleen muotoutumisesta, 'vuotamisesta' ja laaja-alaisista fossiileista. Vaikka näitä 'ehjiä' kerrostumia ei olisi havaittu missään, monet geologit silti hyväksyisivät niiden olemassaolon tieteellisenä tosiasiana.

Tulvateorian kannalta tämä tietenkin merkitsee, että vain vedenpaisumuksen aiheuttamat, paikallisesti hyvin erilaiset vaikutukset voivat selittää nämä prosessit. Tulvakerrostumiin perustuvissa jaoituksissa vain harvoin todetaan kaikki geologien määrittelemät kerrostumat.

Ei voi paeta sitä tosiasiaa, että hitaan kehityksen teorian olettamat, säännönmukaisessa järjestyksessä olevat geologiset kerrostumat käytännöllisesti katsoen puuttuvat. On siten ilmeistä, ettei näitä yleisen käsityksen mukaisia geologisia kerrostumia, niiden oleellisessa merkityksessä ole olemassa.

(Ylläoleva teksti on yhteenveto John Woodmorappen laajahkosta kirjoituksesta (engl.) web-osoitteessa: www.trueorigin.org/geocolumn.asp Eriitäin perusteellisesti geologisia kerrostumia tarkastellaan myös mm. sivustolla: evolution-facts.org/Evolution-handbook/.)

 

Löytöjä, jotka eivät sovi 'virallisiin' aikatauluihin

On dokumentoitu monia löytöjä, jotka eivät oikein istu yleiseen käsitykseen geologisista ajanjaksoista. Kivihiilen esimerkiksi uskotaan muodostuneen noin 300 miljoonaa vuotta sitten, mutta kerrostumista löytyy usein esineitä, jotka eivät sovi tähän aikaskaalaan. Erich A. von Frange on kirjassaan Time Upside Down (1981) dokumentoinut eräitä kiinnostavia kivihiilestä löytyneitä esineitä, kuten:

  1. pieni teräskuutio
  2. rautavasara
  3. rautainen instrumentti
  4. naula
  5. soittokellon muotoinen metalliastia
  6. soittokello
  7. lapsen leukaluu
  8. ihmisen kallo
  9. kaksi ihmisen poskihammasta
  10. fossiloitunut ihmisen jalka
 
Tämä kellon muotoinen esine löytyi Dorchesterissa 1851 kiinteää kalliota louhittaessa. Taitavasti koristeltu, 11 cm korkea malja oli valmistettu jostakin tuntemattomasta metallista. Löydön aikoihin jotkut spekuloivat sen olevan Raamatussa mainitun Tuubal-Kainin (1 Moos. 4:22) ajoilta. Nykytutkijat vaativat 'parempia' selityksiä, mutta ellei niitä löydy, asia mielellään unohdetaan.
 

Muita 'sopimattomia' löydöksiä ovat mm. erittäin kovaa terästä olevat rihlatut 'kuulat' , joita löytyy kalkkikivikerrostumista, sekä monet useita kerrostumia läpäisevät puunrungot ym. , teräksinen, kivihiiliporan terää muistuttava työkalu, metalliketju, sekä sytytystulppaa muistuttava esine ja nykyisen kaltaisia työkaluja syvältä kalkkikivikerrostumasta.

 

Radioaktiivisten aineiden synnyttämät halokuviot


Radiosädekehät eli halokuviot syntyvät, kun radioktiivinen aine joutuu mineraalin sisään sen muodostumisvaiheessa. Mineraalin jähmettymisen jälkeen radioaktiivinen ainehiukkanen jatkaa säteilyään sen sisällä siihen asti kunnes se on muuttunut kokonaan hajoamistuotteekseen. Säteilyrenkaiden koosta ja määrästä voidaan laskea ympäröivän materiaalin ikä. Tutkijat ovat tällä menetelmällä kartoittaneet mm. Grand Canyonin kerrostumia. Tutkimukset osoittivat kaikkien kerrostumien olevan saman ikäisiä!

Ylempi kuva esittää poloniumin synnyttämiä halokehiä kiilteessä ja alempi uraanin synnyttämää kuviota fluoriitissa.

Tieteelle halokuviot ovat ongelmallisia ensinnäkin siksi, että ne ovat liian pieniä siihen nähden, miten kauan niiden uskotaan olleen mineraalin sisällä. Poloniumin kohdalla ongelma on vielä suurempi, koska sillä on erittäin lyhyt puoliintumisaika (138 päivää). Jotta halokuvioita voisi lainkaan syntyä, mineraalin täytyy jähmettyä hyvin nopeasti. Kallioiden miljoonia vuosia kestänyt hidas jäähtyminen ei siten voi tulla kysymykseen.


 

Green River -kerrostumat

USA:n Wyomingissa oleva Green River -muodostuma on hyvä esimerkki kerrostumisen tulkinnan ongelmista. Tuo oletetun muinaisen järven pohjalle muodostunut kerrostuma koostuu useasta miljoonasta ohuesta savikerroksesta, joista jokaisen uskotaan edustavan yhtä vuodenaikaa (karkeammat kesää ja hienommat talvea). Jokainen kerrospari vastaisi siten yhtä vuotta. Useiden geologien mielestä tämän kerrostuman muodostumiseen on täytynyt kulua useita miljoonia vuosia.

Kaikki tutkijat eivät ole asiasta niin varmoja. Kerrostumassa on piirteitä, jotka asettavat yleisen tulkinnan kyseenalaiseksi. Se esimerkiksi sisältää laajalla alueella suuren joukon erittäin hyvin säilyneitä fossiileja. Geologit H.P. Buchheim ja R.C. Surdam totesivatkin:

"... kissakalan fossiileja on havaittu Green River -muodostumassa 16 000 km² alueella. .. Niiden koko vaihteli 11 - 24 cm ja ne olivat säilyneet erinomaisesti. Eräissä tapauksissa jopa iho ja muut pehmeät osat olivat hyvin säilyneet. "

Tutkija A. Feduccia kiinnitti huomiota siihen, että alueelta löytyi epätavallisen suuri määrä muinaisten rantalintujen (Presbyornis) fossiileja. Tämä kertoo siitä, ettei Green River -muodostuma ole tavallinen järvenpohja. Ainakaan nykyisten järvien ei ole todettu tarjoavan tarvittavia olosuhteita yltäkylläiselle kalojen ja lintujen fossiloitumiselle. Tämä kävi ilmi Chicagon luonnonhistoriallisen museon tutkijoiden tekemissä kokeissa. Kuolleet kalat laskeutuivat pohjamutaan ja hajosivat melko nopeasti, jopa happiköyhissä oloissa. Kalat oli suojattu raadonsyöjiltä panemalla ne suuriin metallilankahäkkeihin. Jo viikon kuluttua oli kaloista kaikki liha hajonnut ja luutkin olivat irronneet toisistaan.

Presbyornis -linnun fossiilit ovat vielä suurempi ongelma. Linnuilla on ontot luut, mikä ei suinkaan edistä niiden säilymistä fossiilikerrostumiin. Miten tuo 'epänormaali kerääntymä' lintujen luita varjeltui raadonsyöjiltä ja hajoamiselta niiden tuhansien vuosien ajan, mikä hitaan kerrostumisen teorian mukaisesti olisi pitänyt kulua, ennen kuin niiden päälle olisi muodostunut riittävä määrä ohuita kerroksia suojaksi? Näyttääkin siltä, että oletus näiden kerrostumien hitaasta muodostumisesta on pahasti pielessä!

Green Riverin alueelta löytyneet kaksi 2-3 cm vahvuista vulkaanista tuhkakerrosta vahvistavat näitä epäilyjä. Geologit kutsuvat tällaisia kerroksia 'tapahtumahorisontiksi', koska ne selvästikin ovat syntyneet nopeasti yhden tulivuorenpurkauksen seurauksena. Nämä kaksi kerrosta eroittuvat n. 8 ja 22 cm kohdalla savikerroksissa. Jos standarditulkinta on oikea, pitäisi tuhkakerrosten välissä sijaitsevien savikerrosten (ja niitä vastaavien vuosien) lukumäärän olla sama koko alueella. Geologit ovat kuitenkin todenneet suuria heittoja savikerrostumien määrässä eri kohdissa. Vähiten kerroksia on alueen keskiosassa (min. 1160) ja eniten reuna-alueilla (max. 1568). Tutkijoiden mielestä tämä on ristiriidassa paikallaan olevan järvenpohjan vuodenaika-ideaan perustuvan kerrostumisen kanssa.

Green River -kerrostuman muodostuminen vaatinee lisätutkimuksia, mutta se näyttäisi tukevan nopeaa kerrostumista, jollaisesta on jo olemassa laajaa perustutkimusta ja lukuisia havaintoja. Esimerkiksi v. 1960 eteläisen Floridan rannikolla riehunut hirmumyrsky Donna synnytti ohutviiluisen, kuusi tuumaa (15 cm) paksun kalkkisavi -kerroksen. Toinen esimerkki löytyy Sveitsistä, jossa tulvavesien havaittiin muodostaneen erääseen järveen paikoin viisikin kerrosparia yhden vuoden aikana. Tietyissä olosuhteissa kerrostumia voi siis syntyä hyvinkin nopeasti.

 

Lisää asiaa fossilikerrostumista (engl.) löytyy mm. sivulta:
www.godrules.net/evolutioncruncher/c12a.htm Sivulla todetaan mm.:
"And when you obtain it, you will be astounded at the amount of overwhelming evidence supporting the fact that there is absolutely no indication, from the fossil record, that evolution has ever occurred on our planet!". Eli suomeksi: "(Perehdyttyäsi asiaan) saatat hämmästyä sitä musertavaa todisteiden määrää, mikä tukee tukee sitä tosiasiaa, ettei fossiilikerrostumista löydy ehdottomasti minkäänlaista näyttöä siitä, että evoluutiota olisi tapahtunut planeetallamme."  


12.07.04 (päivitetty 04.03.05)