Mistä eri kielet ovat lähtöisin?

 

Monet indo-eurooppalaisten kielten tutkijat ovat päätyneet siihen, että nämä kielet alkoivat levitä noin 9000 vuotta sitten suunnilleen nykyisen Turkin alueelta. Aucklandin yliopiston tutkijat Russell Gray ja Quentin Atkinson ovat määrittäneet eri kielten ominaisuuksia samalla periaatteella kuin biologit eri lajeja, sen mukaan, montako muutosta niissä on tapahtunut. Sanojen väliset erot vastaavat siten geneettisiä mutaatioita, ja näiden erojen perusteella he päättelivät niiden väliset sukulaisuussuhteet, eli kuinka lähellä tai kaukana jokin kieli on jotakin toista.

Gray ja Atkinson analysoivat 87 eri kieltä irlannin kielestä afgaaniin. Kokonaisten sanakirjojen asemesta he vertailivat 200 kaikista kulttuureista löytyvää sanaa. Tällaisia ovat mm. sanat 'minä' ja 'taivas'. Heidän mukaansa sanat antavat paremman ymmärryksen kielestä kuin kielioppi tai kielen historia. Tämä seikka on täysin kielestä riippumaton.

Tutkijoiden saamat tulokset sopivat yhteen monien aiempien kielten kehitystä koskevien näkemysten kanssa. Esim. Espanjan ja Portugalin kielet ovat sen mukaan sisarkieliä, ne kumpikin ovat sukua Saksan kielelle ja Hindin kieli on puolestaan etäistä sukua kaikille kolmelle. Kaikki muut indo-eurooppalaiset kielet ovat eriytyneet heetinkielestä, joka on tämän kieliryhmän vanhin haara. Tutkijaparin laskelmien mukaan se ajoittuu 8 000 - 10 000 vuoden päähän, eli samaan aikaan kuin arkeologia osoittaa maanviljelyn teknisen kehittymisen tapahtuneen Anatoliassa eli nykyisessä Turkissa. On ilmeistä, että osa viljelijöistä siirtyi muualle ja heidän maanviljelyyn liittyvää sanastoaan levisi eri kansojen keskuuteen.

Nämä päätelmät eivät ole täysin riidattomia, koska kielentutkijoiden keskuudessa ei ole täyttä konsensusta siitä, mistä indo-eurooppalaiset kielet ovat tulleet. Jotkut uskovat niiden tulleen aasialaisten paimentolaisten mukana noin 6000 vuotta sitten. Grayn mielestä tärkeintä ei kuitenkaan ole, miten näitä kieliä tulkitaan tai analysoidaan, koska "joka tapauksessa ne ilmaantuivat noin 6000 vuotta sitten."

"Tämän kaltainen tutkimus on juuri sitä, mitä kielitieteessä tarvitaan," toteaa Sheffieldin yliopistossa kielten historiaa opiskeleva April McMahon. Näin on mahdollista testata erilaisia ideoita kielten kehityksestä. "Kielitieteilijät ovat aina olleet hyviä uusien, rohkeitten hypoteesien esiintuomisessa, mutta huonoja niiden testaamisessa," hän jatkaa.

McMahonin mukaan tässä tekniikassa on kuitenkin vaaransa. Eri kielissä on runsaasti toisista kieliryhmistä peräisin olevia lainauksia. Esimerkiksi englannin sana 'skirt' on peräisin viikingeiltä, joilla se kuitenkin esiintyi muodossa 'shirt'. Tällaiset seikat täytyy ottaa huomioon, muuten syntyy virheitä myöhemmässä analyysissä. "Aasialaisten paimentolaisheimojen vaikutusta ei voine täysin sulkea pois. He ovat saattaneet antaa sysäyksen myöhemmälle kieliaallolle. Tätä asiaa ei ole syytä kokonaan tyrmätä."

Myös geneetikko David Searls GlaxoSmithKline Pharmaceuticals - laitoksesta, Pennsylvaniasta, pitää Grayn ja Atkinsonin menetelmää hyvänä: "Biologia ja kielentutkimus voivat oppia toisistaan."

Kielet syntyivät harppauksin.

Yleisen evolutionistisen näkemyksen mukaan kaikki on hitaan kehityksen tulosta, yhteisöllisyys, kulttuuri ja kielet mukaan lukien. Näin ollen pitäisi olla näyttöä siitä, että kielet kehittyivät alkukantaisista viittomista, murahduksista, röhkäisyista ym. äännähdyksistä, jotka saivat vähitellen yhä monipuolisempia muotoja ja tarkempia merkityksiä. Tieteelliset todisteet viittaavat kuitenkin siihen, että kaikki ihmiskielet saivat alkunsa nykyisen Turkin alueella ja lähes samanaikaisesti. Tämä tukee raamatullista näkemystä, että kielet syntyivät niin valmiina, että eri ihmisryhmät saattoivat ryhtyä käyttämään niitä välittömästi.

"Kielet eivät kehittyneet vähitellen, vaan askelittain," sanovat fyysikot Ramon Ferrer i Cancho ja Ricard Solé (Universitat Pompeu Fabra in Barcelona.) Heidän mukaansa inhimillinen kommunikaatio koki 'faasitransitioita' eli suurehkoja jaksottaisia siirtymävaiheita, joita voisi verrata jään muuttumiseen sen sulaessa vedeksi.

Ihmiskielet saavat rikkautensa siitä hyvin hienosäätöisestä, kompromisseja täynnä olevasta vuorovaikutuksesta, mikä vallitsee puhujan ja kuulijan tarpeiden välillä, selittävät tutkijat. Vähäinenkin epätasapaino tässä suhteessa estää informaation tarkan sisällön perille menemisen. Ei näin ollen ole mieltä ajatella, että muinaisilla ihmisillä olisi aluksi ollut eläinten kaltainen, hyvin rajoitettuihin signaaleihin perustuva viestintätapa. Jo varhain on täytynyt olla ihmisten moninaisia tarpeita ilmaiseva ja riittävään kommunikointiin pystyvä kieli.

Kreikkaa vai murahduksia?

"Kielessä, joka kykenisi siirtämään informaatiota yksiselitteisesti", sanovat Ferrer i Cancho ja Solé, "täytyisi olla erityinen sana jokaiselle asialle, konseptille ja toiminnalle, johon halutaan viitata. Sellainen kieli olisi kuitenkin puhujan kannalta valtavan monimutkainen ja vaikeasti hallittava. Esim. ruohon vihreys pitäisi kuvailla täysin eri sanoin kuin vaikkapa meren vihreys tai tammen lehti. Kuulijan kannalta se tietysti olisi ihanteellinen; hänen ei tarvitsisi miettiä, mitä mikin sana tarkoittaa kulloisessakin asiayhteydessä."

Puhujalle ihanteellisen kielen tulisi sisältää suhteellisen harvoja sanoja, joilla olisi useita merkitysvivahteita sen mukaan, millaiseen asiayhteyteen ne sijoittuvat. Jotkut ovat todenneet, että teini-ikäisillä on taito ilmaista lukuisia asioita ja merkitysvivahteita suhteellisen vähäisellä sanavarastollaan. Käytännössä kieli siten rakentuu hyvin pitkälle yhteisesti hyväksyttyjen, konseptisidonnaisten merkitysten pohjalle.

Ferrer i Cancho ja Solé kehittivät matemaattisen mallin, jossa kielen tehokkuus lasketaan siitä, miten hyvin se balansoi puhujan ja kuuntelijan tarpeiden välillä. He laskivat, mitkä vähimmäisominaisuudet kieliopin tulisi täyttää, jotta se voisi tarjota kaikki eri asteiset kompromissit aakkosista ja sanoista lähtien. He totesivat, etteivät muutokset äärimmäisyydestä toiseen suinkaan tapahtuneet pehmeästi. Kommukaatiossa ilmeni hyvinkin perusteellisia hyppäyksiä, jotka painottuivat suurelta osin sen mukaan, millaisia valmiuksia kielen käyttäjillä eli puhujilla ja kuulijoilla oli.

Edellä mainittujen tutkijoiden mielestä kielet näyttävät siis tulleen esiin suurten muutosten kautta. Sanat kehittyivät jaksottain selkeän matemaattisen lainalaisuuden mukaan. Tämä ilmiö esiintyi vain muutosvaiheessa, ei sitä ennen eikä enää sen tapahduttua.

Jo 1940 -luvulta lähtien on tiedetty, että eri kielten sanastoissa on nähtävissä selvä tilastollinen jakautuma. Tämän seikan toi julkisuuteen sosiaalitieteilijä George Kingsley Zipf. Sille ei ole kuitenkaan aiemmin löytynyt tyydyttävää selitystä, vaikka Zipf itse arvelikin sen edustavan jonkinlaista "lopullista periaatetta".

Lisäys:

Tri Carl Wieland esittää hyvin perusteltuja näkemyksiä aiheesta. Hänen mukaansa kielet eivät ole kehittyneet eläimellisistä murahduksista tai yhdestä alkukielestä, vaan muutamasta kieliperheestä, jotka syntyivät Baabelin kieltensekoituksen jälkeen.
Tuolloin Jumala rangaistukseksi ihmisten kapinoinnista sekoitti heidän kielensä, niin etteivät he he enää ymmärtäneet toisiaan. Siten tämä erilaisten kielten luominen oli äkillinen ja ihmeellinen tapahtuma. Syntyneitä kieliperheitä ei tuolloin ilmeisesti ollut satoja vaan ehkä vain muutama tusina. Joka tapauksessa kielten sekoittumisen sai aikaan hajaannusta ja vähitellen heimot siirtyivät yhä kauemmas toisistaan ympäri maapalloa, kuten Jumala oli tarkoittanutkin.

Nämä eri kieliryhmät eivät pysyneet täysin muuttumattomina, mutta muutokset tapahtuivat, kuten nykyäänkin kunkin kieliperheen sisällä, eivätkä eri ryhmät sekoittuneet keskenään. Esimerkiksi nykyiset indo-eurooppalaiset kielet eivät juurikaan sekoitu aasialaisten tai afrikkalaisten kielten kanssa. Wieland toteaa:

"Mielestäni on itse asiassa harhaanjohtavaa puhua mistään ”kielen evoluutiosta”. Muutokset kielessä johtuvat pääasiassa ihmiskunnan kekseliäisyydestä, myötäsyntyisestä luovuudesta ja joustavuudesta, eivät valinnan aikaansaamista satunnaisista geneettisistä mutaatioista. Lisäksi nykyisin tutkitut, kaiken aikaa muuttuvat kielet näyttävät enimmäkseen tulevan yksinkertaisimmiksi, eivät monimutkaisimmiksi. Jotkut kaikkein ”alkukantaisimmista” heimoista puhuvat kieliä, joiden kielioppi on erittäin monimutkaista. Ehkäpä kielen ”devoluutio” (rappeutuminen) olisi parempi ilmaisu."

Lähde: http://www.luominen.fi/kielten-synty/

 
Lähteet:
http://s8int.com/babel2.html
http://s8int.com/babel.html

Nooan jälkeläisten hajaantumisesta eri puolille voi lukea mm. sivustolta: www.freemaninstitute.com/RTGham.htm  
 
 
28.10.07 (päivitetty 23.11.07)