Suomen ev.lut kirkosta

 

Luterilainen kirkko ja suomalaiset ovat kulkeneet yhtä matkaa kohta viisisataa vuotta. Ennen kirkko piti kansaa Herran nuhteessa, mutta muutaman kymmenen vuoden aikana yhä useampi on kääntänyt kirkolle selkänsä. Kauanko Suomessa vielä toimii ja vaikuttaa tuttu kansankirkko.

Kirkon tapahtumia tiedotusvälineistä seuraavalle syntyy helposti kuva, että kirkolle on kohta käymässä kalpaten. Joko se hajoaa riitoihinsa tai rahat loppuvat. Uutisia talousvaikeuksiin joutuneista seurakunnista tippuu tasaista tahtia ja kirkkoa moititaan monelta suunnalta. Uudempien herätysliikkeiden edustajat kritisoivat kirkkoa liian lepsuksi ja avaramieliset ihmettelevät miksi kirkossa yhä siedetään naispappeuden vastustajia. Ihan oma joukkonsa ovat ne, jotka jo nyt rakentavat omaa kirkkoaan pitääkseen nykymenon loitolla.

Suomen luterilainen kirkko on pitkälti toistasataa vuotta sanonut olevansa kansankirkko, joka tarjoaa kansalle joka pyhä mahdollisuuden tulla messuun. Se kastaa, vihkii ja hautaa jäsenensä, pitää nuorille rippikoulut ja sanoo katsovansa vähäosaisten perään. Kirkon kaksituhatvuotisen historian aikana sen sisällä on kiistelty ja riidelty, erottu ja yhdistytty, sovittu ja uudelleen riitaannuttu.

Riittävätkö rahat?

Jos kirkon tilannetta katsotaan sen talouden kannalta, parhaat päivät ovat taatusti takanapäin. Isot seurakunnat ja seurakuntayhtymät pärjäävät vielä varsin hyvin, mutta seurakuntien kesken on todella suuria eroja. Noin joka kolmannella seurakunnalla tulot eivät vuonna 2010 riittäneet edes juokseviin kuluihin. Ne joutuivat syömään säästöjään ja osa on alkanut myös velkaantua.

Suomessa kirkon jäsenet maksavat kirkollisveroa, jonka prosentti vaihtelee seurakunnittain. Vero on kirkon tärkein tulonlähde. Neljä viidestä kir­kon eurosta tulee jäseniltä. Loppu on yhteisöveroa, vuokra- ja muita tuloja.

Talouden suurin uhkakuva ovat kirkosta eroamiset,jotka ovat parin viime vuoden aikana yleistyneet selvästi. Isoin piikki osui tänä syksynä järjestetyn ns. homokeskustelun jälkeiseen aikaan.

- Keskimäärin jokainen kirkosta eroaminen merkitsee noin 200 euron menetystä vuodessa ja siitä eteenpäin joka vuosi, kuvaa kirkkoneuvos Leena Rantanen. Kirkkoon kuuluu vielä valtaosa suornalaisista, liki 80 prosenttia. Jos jäsenmäärä putoaa 60 prosenttiin, silloin talouden reunaehdot muuttuvat ratkaisevasti.
Suurin osa kirkon tuloista menee työntekijöiden palkkoihin. Myös kirkkojen, seurakuntatalojen ja muiden kiinteistöjen korjaukset vievät oman osansa.
- Kirkolla on noin 20 000 työntekijää, joista neljännes on yli 55-vuotiaita. Työntekijämäärä vähenee lähivuosina, mutta samalla myöskin eläkekulut nousevat.

Valtaosa verotuloja

Seurakuntien tuloista suurin osa on verotuloja. Kirkon jäsen maksaa kirkollisveroa sille seurakunnalle, jonka alueella hän asui edellisen vuoden lopussa. Kirkollisveroprosentin keskiarvo oli viime vuonna 1,33. Veroprosentti vaihtelee yhdestä prosentista kahteen prosenttiin. Kirkollisvero kerätään valtion- ja kunnallisveron yhteydessä. Kirkko korvaa verohallinnoIle valtiolle verojen keräämisestä aiheutuvat kulut (20 miljoonaa euroa vuonna 2010).

Yritykset ja yhteisöt maksavat valtiolle tilivuoden voitostaan yhteisöveroa. Osa siitä tilitetään kirkolle. Vuonna 2008 valtio jakoi luterilaiselle ja ortodoksiselle kirkolle yhteisöverosta yhteensä 1,75 prosenttia. Vuosiksi 2009-2011 kirkolle tulevan yhteisöveron tuoton suuruudeksi on vahvistettu 2,55 prosenttia.

Kirkon yhteisöverosta saama osuus on tukea yhteiskunnallisesti tärkeiden tehtävien hoitami­sesta. Niihin lasketaan hautaustoimi, kirkonkirjojen pito ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpito. Esimerkiksi hautaustoimeen, väestökirjanpitoon ja kansallisen kulttuuriperinnön ylläpitoon liittyvien tehtävien kulut olivat noin 128 miljoonaa euroa vuonna 2010. Vuonna 2009 kulut olivat 141 miljoonaa euroa.

Erillinen yhteisöjen ja yritysten maksama kirkollisvero lopetettiin vuonna 1993. Verotulojen lisäksi seurakuntien muita tuloja ovat avustukset Kirkon keskusrahastolta, omaisuuden myyntitulot, toiminta- ja rahoitustulot. Kolehdit ja lahjoitukset kuuluvat toimintatuloihin.

Suomessa on rakennettu kirkkoja yli 800 vuotta. Jokaisella seurakunnalla on ainakin yksi kirkko ja lisäksi seurakunnilla on kappeleita, seurakuntataloja, leirikeskuksia ja hautausmaita. Seurakuntien kiinteistöomaisuus on varsin suuri. Monilla seurakunnilla ja seurakuntayhtymillä on myös maa- ja metsäomaisuutta. Valtaosa siitä on Itä- ja Pohjois-Suomen seurakunnille kuuluvia metsiä. Seurakunnat omistavat 0,7 prosenttia koko Suomen 23 miljoonasta rnetsähehtaarista. Menoja kirkkojen, seurakuntatalojen, hautausmaiden ja muiden kiinteistöjen yhteenlasketusta 2,8 miljardin euron taseesta on noin puolet. Monet seurakuntien kiinteistöt ovat kuitenkin sellaisia, että niiden myyminen on lähes mahdotonta. Seurakunnilla on myös asuntoja ja rahoitusomaisuutta sekä osuuksia yhtiöissä ja säätiöissä.

•kirkollisveroprosentti seurakunnittain 1–2 prosenttia
•2010: verotulot yhteensä 954 miljoonaa euroa, josta kirkollisveron osuus 842 miljoonaa euroa ja valtion kirkolle osoittama osuus yhteisöverosta 112 miljoonaa euroa (2,55 % vuosina 2009–2011)
•seurakuntatyössä eniten varoja käytetään lapsi- ja nuorisotyöhön, yhteensä 332 miljoonaa euroa eli 33 prosenttia seurakuntien toiminnasta (v. 2010)

Menot

Seurakuntien toimintakulut olivat noin 1019 miljoonaa euroa vuonna 2010. Muita kuluja olivat investointimenot, keskusrahastomaksut, verotus- ja rahoituskulut. Henkilöstökuluihin meni lähes kaksi kolmannesta eli 617 miljoonaa Investointeihin seurakunnat käyttivät 137 miljoonaa euroa. Seurakunnat maksoivat 20 miljoonaa euroa verohallinnolle kirkollisverotulojen kannosta. Seurakunnat maksoivat kiinteistöveroa yhteensä 10 miljoonaa euroa.
Seurakunnat jakavat monenlaisia avustuksia sekä kotimaahan että ulkomaille:
Diakonia-avustuksia annettiin noin 8 miljoonaa euroa, lähetystyön osuus oli 19 miljoonaa euroa ja Kirkon Ulkomaanapua ja Merimieskirkkoa seurakunnat tukivat yhteensä 5 miljoonalla eurolla. Muita avustuksia seurakunnat antoivat esimerkiksi seurakunnan toiminnassa mukana oleville yhdistyksille ja järjestöille.

Kiinteistöjen ylläpito vie rahaa

Vuoden 2010 aikana valmistuneista investoinneista uudisrakentamiseen käytettiin 51 miljoonaa euroa ja korjausrakentamiseen 55 miljoonaa euroa. Kirkkojen, kappelien ja seurakuntatalojen uudisrakentamiseen sekä korjausrakentamiseen käytettiin näistä summista 74 miljoonaa euroa. Hautaustoimeen liittyvät investoinnit olivat 27 miljoonaa euroa. Muita investointeja olivat mm. koneet ja kalusto, maa- ja vesirakenteet sekä urkujen hankinta. Suuri osa kirkosta on suojeltuja ja niiden korjaaminen vaatii erityistä huolellisuutta ja tarkkuutta.

Seurakunnilla on iso vastuu alueensa kirkoista ja laajasta kulttuuriperinnöstä. Uusia kirkkoja rakennetaan lähinnä niille alueille, minne ihmiset muuttavat. Kulttuuriperinnön vaalimisen liittyviä kustannuksia ovat esimerkiksi suojeltujen rakennusten, esineistön ja sisustuksen konservointi, autiokirkkojen hoito, paanukattojen kunnostus ja tervaus, kirkollisen rakennuksen restauroinnin yhteydessä vaadittavat arkeologiset kaivaukset ja käytöstä poistettujen urkujen säilytys, ylläpito ja konservointi.

Lisäyksiä:

Hiippakuntadekaani Sakari Häkkinen: Raamattu ei ole Jumalan sana ( 08.05.2012)

Kuopion piispanvaaliehdokkaana ollut hiippakuntadekaani Sakari Häkkinen (TT) kieltää Raamatun olevan Jumalan sana kirjoituksessaan tänään avatulla Kirkonkellari-verkkolehdessä. Hänen mukaansa ”Raamattu kertoo Kristuksesta, mutta ei ole Jumalan kirjoittama, sanelema eikä edes suunnittelema.” Hän kyseenalaistaa Jumalan määrittelemisen sekä toteaa nykyään yhä harvemman uskovan "sellaiseen Jumalaan, joka on jokin olento". http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/

Tälaista se teologisen tiedekunnan opettama raamattunäkemys ja virkapappeus saavat aikaan!

 
18.01.2012 (Päivit. 08.05.2012)