Arvoitukselliset kivipallot

.jpg

Eri maista, mm. Chilestä, Meksikosta ja Yhdysvalloista on löytynyt vanhoja kivestä muotoiltuja palloja. Costa Ricasta löydetyt pallot ovat kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Niitä on usein löytynyt samalla kertaa 20 tai enemmänkin Nämä Costa Rican lounaisosan alkuperäisasukkaiden noin 1600 vuotta sitten kivestä tekemät umpinaiset pallot vaihtelevat läpimitaltaan 10 senttimetristä jopa 2,4 metriin. Ne ovat muodoltaan niin virheettömiä, että herää kysymys: Miten ne on tehty ja mitä tarkoitusta varten? Jotkin niistä ovat täysin virheettömiä, sileäpintaisia palloja. Monet niistä aseteltu geometrisiin kuvioihin, kuten kolmioihin, suorakulmioihin ja viivasuoriin linjoihin. Kivirivistöt osoittavat usein maapallon magneettisen pohjoisnavan suuntaan.

Palloja on löytynyt mm. Diquisjoen suistosta, Palmar Surin, Buenos Airesin ja Golfiton kaupunkien lähistöltä maan eteläosasta, sekä Guanacasten provinssista maan pohjoisosasta ja keskuslaaksosta. Niiden ikä on määritetty useiden muiden yhtaikaa löytyneiden esineiden perusteella. Arkeologit arvioivat joidenkin näistä arvoituksellisista kivistä olevan peräisin noin vuodelta 400. Useimpien tekoaika sijoittuu vuosien 800 ja 1200 välille. Joissakin tapauksissa löytöpaikan lähettyvillä on ilmeisesti ollut asumuksia, ja toisia on löydetty hautojen vierestä.

Ihmiset ovat särkeneet joitakin palloja siinä toivossa, että niiden sisään olisi kätketty aarteita. Costa Rican kansallismuseon luettelossa on silti noin 130 säilynyttä kivipalloa, mutta tämä luettelo on vielä koko lailla puutteellinen. Näiden ikivanhojen pallojen määrää on ollut vaikea laskea, sillä monet niistä on siirretty pois alkuperäisiltä paikoiltaan ja sijoitettu koristeiksi esimerkiksi puutarhoihin ja kirkkoihin. On varmasti olemassa paljon sellaisiakin kivipalloja, joita ei vielä ole löydetty - maan alla ja tiheissä viidakoissa.

On yhä arvoitus, miksi ja miten pallot on tehty. Tällainen tarkkuus on ilmeisesti vaatinut jonkinlaista tekniikkaa. Monien tuonaikaisten kuvapatsaitten perusteella kuitenkin tiedämme, että kivipallojen tekijät olivat taitavia kivenveistäjiä. Jo noin vuodelta 800 peräisin olevat kultaesineet ovat osoitus siitä, että he osasivat käyttää työssään hyväkseen korkeita lämpötiloja. Erään pallojen veistämiseen liittyvän teorian mukaan kivenkappaleita on ehkä kuumennettu ja sitten jäähdytetty, jotta uloimmat kerrokset olisi saatu irtoamaan. Valmiit pallot on voitu lopuksi kiillottaa hiekalla tai nahalla.

Erään tutkijan mukaan suurikokoisemmat pallot "olivat erittäin taitavien ammattimiesten työtä, ja - - [pallot] lähentelivät siinä määrin täydellisyyttä, että mittanauhalla ja luotilangalla tehdyissä mittauksissa pallojen halkaisijoista ei löytynyt epätäsmällisyyksiä". Tällainen tarkkuus puhuu sen puolesta, että alkuperäisasukkaat olivat matemaattisesti lahjakkaita, heillä oli jo paljon kokemusta kiven veistännästä ja he käyttivät työkaluja. Näillä ihmisillä ei ilmeisestikään ollut kirjoitettua kieltä, joten meillä ei ole käytettävissämme kirjallisia dokumentteja, joissa olisi seikkaperäinen selostus pallojen tekotavasta.

Useimmat kivipallot on tehty graniittia muistuttavasta kivilajista. Lähin tunnettu graniittilouhimo sijaitsi ylhäällä vuoristossa noin 40-50 kilometrin päässä Diquisjoen suistosta. Miten kivenveistäjät siirtelivät näitä raskaita kiviä? Jos pallot veistettiin kivilouhimossa, kivenveistäjien on täytynyt hillitä ja ohjailla niiden kulkua alamäissä. Osaako kukaan kuvitella, millainen työ on ollut näin painavien esineitten siirtämisessä pitkien matkojen päähän ilman nykyaikaisia apuvälineitä? Painavathan jotkin näistä palloista sentään yli 16 tonnia! Jos graniitti louhittiin irti ja siirrettiin pois louhimosta ennen veistämistä, niin 2,4 metrin läpimittaista palloa varten tarvitulla kivikuutiolla olisi ollut korkeutta, leveyttä ja syvyyttä 2,7 metriä ja painoa yli 24 tonnia! Jotta sen kuljettaminen olisi ollut mahdollista, alkuperäisasukkaat todennäköisesti joutuivat raivaamaan tiheään viidakkoon leveän, tasaisen tien, minkä on täytynyt olla aikamoinen saavutus.

Palloja on tehty myös kalkkikiveä muistuttavasta simpukkakalkista, jota esiintyy merenrannoilla lähellä Diquisjoen suuta. Tätä kiveä onkin ehkä kuljetettu lautoilla noin 50 kilometrin päähän ylävirtaan. Palloja on löytynyt myös Tyynessämeressä sijaitsevalta Canon saarelta, jonne on mantereelta matkaa noin 20 kilometriä. Kellään ei ole täyttä varmuutta siitä, mikä on ollut näiden pallojen alkuperäinen tarkoitus. Ne ovat ehkä olleet heimopäälliköiden tai kylien arvomerkkejä. On myös mahdollista, että ne ovat olleet uskonnollisia tai erilaisiin seremonioihin liittyneitä vertauskuvia. Costa Rican kivipallojen arvoitus saattaa vielä jonakin päivänä selvitä uusis­sa arkeologisissa tutkimuksissa.

Herätkää 8.3.1999


7.6.03