Kohtuuden sietämätön vaikeus

Suuret uskonnot, aatteet ja ajattelijat ovat kautta aikain koettaneet muistuttaa meitä kohtuullisen elämänmenon hyödyllisyydestä. Valitettavasti tämä kultainen sääntö on kautta historian ollut myös yksi eniten laiminlyödyistä periaatteista. Lähes jokaisella inhimillisen elämän alueella on sorruttu kohtuuttomuuksiin ja ylilyönteihin huolimatta siitä, että niitä on lakien ja moraalisääntöjen lisäksi yritetty torjua myös monilla kansanviisauksilla ja sananparsilla, kuten:

  • Kohtuus kaikessa.
  • Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin.
  • Ahneella on paskanen loppu.
  • Joku tolkku se pitää olla kerjätessäkin.
  • Turha kiire pois! Ei hosumalla hyvää tule!

Ahneutta

Kaikesta huolimatta on tuskin yhtään ihmisryhmää tai elämänaluetta jossa ei olisi esiintynyt kohtuuttomuutta muodossa tai toisessa. Joku saa kohtuuttoman hyvää palkkaa helposta hommasta, toinen raskaasta raadannasta ja ahkeruudesta huolimatta täysin mitätöntä ansiota. Vaikka tehokkuuden tai tuottavuuden määrittely on vaikea asia, on selvää ettei kukaan voi olla esim. kymmeniä kertoja tehokkaampi kuin joku toinen. Suuripalkkaisten kohtuuttomien palkankorotusvaatimusten perusteleminen 'jälkeenjääneisyydellä' osoittaa sekin vain, ettei todellista korotustarvetta ole, vaan kyse on lähinnä kateudesta ja ahneudesta. Ahnehtiminen ja saavutetun aseman hyväksikäyttö näyttää nykyään olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.

Kasvatusongelmia

Lasten kasvatuksessa kohtuuden rajat lienevät perin pohjin hämärtyneet. Kun aiemmin käytettiin tarpeettomankin kovia otteita on nyt menty toiseen äärimmäisyyteen. Ihmisoikeuksiin vetoamalla poliitikot ja lainsäätäjät ovat saaneet aikaan sen, ettei kasvattajilla enää ole kurinpitokeinoja. On kyllä herätty puhumaan rajojen asettamisesta, mutta miten se tapahtuu jos pelkkä puhe ei auta? Ja jos jo pelkkä luunapin antaminen tai pieni tukistaminen on RIKOS.

Lain pykäliin tuijottamista

Rikollisuuden torjunnassa rangaistusperiaatteesta luopuminen on vähitellen johtanut siihen, että on alettu kiinnittää kohtuutonta huomiota rikollisten oikeuksiin uhrien kustannuksella. Lain tulkinnasta on tullut kohtuuttoman pykäläpainotteista ja muotoseikkoihin tukeutuvaa. Tämän seurauksena lain henki usein unohtuu ja alkuperäinen tarkoitus kääntyy päälaelleen; uhri huomaakin olevansa syytetty, kuten eräät viimeaikaiset tapahtumat osoittavat.
  Virastot ja virkamiehet osoittavat usein suorastaan järjettömän orjallista pykälien ja muotoseikkojen 'palvontaa'. "Näin laki sanoo, näin meidän on toimittava." Harva virkamies uskaltaa käyttää omaa tervettä järkeään pelätessään asemansa puolesta. Lausuntoja annetaan 'potilasta näkemättä' tai asiaan perehtymättä. Politiikassa esitetään usein omaa sidosryhmää kohtuuttomasti suosivia vaatimuksia ihmisoikeuksiin tai lain kirjaimeen vedoten. Oikeuksien vaatimisessa vastuut unohtuvat.

Tasa-arvo keppihevosena

Vaikka sukupuolten ja ikäluokkien välisen tasa-arvon pohjalta on saatu aikaan hyviä asioita ja poistettu räikeitä eriarvoisuuteen perustuvia epäkohtia, näyttää tämänkin asian kohdalla valitettavasti olevan taipumusta ylilyönteihin. Jotkut haluavat enemmän tasa-arvoa kuin toiset. Seurauksena turhia kiintiöitä, kateutta ja jatkuvaa kiistelyä. Seksuaalisten vähemmistöjenkin vaatimukset näyttävät kasvavan myönnytysten myötä. Kun yksi asia saadaan ajettua lakiin, aletaan vaatia lisää vapauksia ja oikeuksia. Jopa pornografiaa puolustetaan sananvapauteen vetoamalla. Perversioissa mennään jatkuvasti pidemmälle ja kaikkia omituisuuksia puolustellaan oikeudella tehdä sitä 'mikä tuntuu hyvältä'. Tulee etsimättä mieleen vanha sananparsi: "Kun antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden." Yksilön- ja sananvapauden sekä tasa-arvoisuuden periaatteet ovat hyviä keppihevosia monessa asiassa.

Eettisten arvojen puutetta

Taiteessa "rajojen rikkomisen" ja yksilöllisyyden korostamisen huumassa unohdetaan "hyvä, kaunis ja tosi" (Platon). Halutaan mieluummin kuvata rumuutta, väkivaltaa ja kieroutuneita tai yltiötunteellisia ihmissuhteita. Rikollisuuden torjunnan tehokkain keino, moraali on saatu kuulostamaan lähes rikolliselta. Jopa kirkonkin taholta on tuotu esiin, ettei sen tehtävä ole olla moraalin vartijana. Kehoitukset kristillisen moraalin mukaiseen elämään tuomitaan lähes aina tekopyhyydeksi.
  On tietysti myönnettävä ettei ole helppoa määritellä moraalin ja moraalittomuuden tarkkoja rajoja. Nykyisenä yksilöllisyyden ylikorostamisen aikana se on vielä vaikeampaa kuin ennen. Jokainen haluaa määritellä oman moraalinsa ja nekin, jotka pyrkivät parhaansa mukaan noudattamaan omantuntonsa ääntä, tekevät usein jotain sellaista, minkä joku toinen kokee ei-hyväksyttäväksi tai sopimattomaksi - ellei suorastaan moraalittomaksi.

Kiihkomielisyyttä

Monien ääriryhmien, kuten skinhedien, uusfasistien, terroristien ja sissiliikkeiden toiminta pohjautuu jo lähtökohdiltaan kohtuuttomiin tai epärealistisiin vaatimuksiin. Kiihkohenkisyyden huumassa ajaudutaan helposti tilaan jossa unohtuvat kohtuus, ihmisoikeudet ja terve järki. Ylilyöntejä tapahtuu myös esim. luonnonsuojelu-aatteen piirissä innokkaimpien puuhaihmisten turhautuessa pelkkien puheiden tuloksettomuuteen.
  Uskontojen kohdalla esiintyy monenlaista ylilyöntiä. On ylimitoitettua sallivuutta, lakihenkistä ahdasmielisyyttä, muotoseikkojen ylikorostamista, jopa toisinajattelevien vainoamista 'oikean uskon puolustamisen' nimissä. Urheilukaan ei ole vapaa lieveilmiöistä: huipulle halutaan päästä hinnalla millä hyvänsä, vaikka riskeeraamalla elämä ja terveys. Jopa kuntourheilua harrastetaan usein 'veren maku suussa'. Kun pikajuoksija voittaa sekunnin sadasosalla voisi hyvin kysyä - vanhaa vitsiä mukaillen: "Mihin hän aikoo käyttää voittamansa ajan?"

Muodin orjuutta

Ääri-ilmiöitä ja älyttömyyksiä löytyy myös pukeutumisessa ja koristautumisessa. On sekä täydellistä ulkonäöstä piittaamattomuutta että orjallista muodin seuraamista. Nenä-, huuli- ja kielirenkaat ym. älyttömät lävistykset hyväksytään, koska ne ovat 'trendikkäitä'. Kuitenkin, päinvastoin kuin perinteiset korut ne rikkovat räikeästi esteettistä tasapainoa. Mikä saa niin monet 'palvomaan' rumuutta?
  Muinaisen Kreetan, Egyptin, Kreikan tai Rooman, jopa muinaissuomalaisten naisten aikoinaan käyttämät korut ja asusteet olivat tyylikkäitä nykyisen huippumuodin rinnalla. Intialainen nainen on käyttänyt samaa muotivaatetta jo iät ja ajat lyöden sillä kirkkaasti laudalta Pariisin tyylittömät muotiluomukset. (No, tämä on tietysti makuasia.) Hyviä vaihtoehtoja ei tietenkään ole rajattomasti, ja koska muoti on bisnestä se vaihtuu järjettömän tiheään. Tästä tietysti seuraa, että suurin osa siitä on pakostakin huonoa.
 Entä mitä mieltä on niin muodikkaassa naisten ylenmääräisessä laihduttamisessa? Poistamalla - kuntoiluvälineiden mainostajien mielestä ylimääräinen - rasva, poistetaan samalla iso osa naisellisuutta. Suorastaan älytöntä on sellainen kehonrakentaminen jossa naisesta ensin tehdään luiseva tai maskuliininen lihaskimppu ja kadonnutta naisellisuutta yritetään sitten paikata silikonilla! Toisaalta kohtuuttoman laihuuden vastapainona esiintyy myös kohtuutonta lihavuutta. Lieneekö milloinkaan ihmiskunnan historiassa ollut niin paljon ja niin lihavia ihmisiä kuin nykyään?

Uhrautumista ja itsekkyyttä

Kohtuuttomuuksien listaa voisi jatkaa miltei loputtomiin. On kohtuutonta syömistä, juomista, terveydestä huolehtimista. On siivousintoilijoita ja ylihygieenikkoja. On niitä, jotka huolehtivat liikaa muiden asioista ja niitä, jotka ovat liiaksi yhdelle asialle tai ihmiselle omistautuneita. On liiallista ymmärtämistä, paapomista, idolien palvontaa. Joku vaatii liikaa itseltään, toinen haluaa itseään palvottavan. On äärimmäistä uhrautuvaisuutta mutta myös äärimmäistä itsekkyyttä. Viimeksimainitusta hyvänä esimerkkinä käynee eräs amerikkalaisneitonen, joka katkaisi suhteen poikaystäväänsä perustellen sitä: "Hän unohti syntymäpäiväni. En anna sitä koskaan hänelle anteeksi!"

Tuhlausta

Mistä nämä kohtuuttomuudet oikein sikiävät? Miksi on niin vaikea tyytyä siihen mikä on kohtuullista ja riittävää? Vaikka jo melko yleisesti on tiedostettu esim. ns. kerskakulutuksen mielettömyys, ei tämä tosiasia näytä paljon painavan suuren enemmistön vaa'assa. Jos elintarvike on päivän yli 'parasta ennen' merkinnän, se heitetään roskiin. Saman kohtalon kokee lähes käyttämätön vuoden vanha asuste. Suorastaan sairaalloisella innolla hankitaan aina uutta, vaikka vanha olisi täysin käyttökelpoista. Joka käänteessä tuhlataan; ei ihme etteivät rahat riitä!

Turhaa kiirettä

Kun vauhti kiihtyy, maailma pienenee. Mutta samalla katoaa suuri osa kokemisen, etsimisen ja löytämisen viehätystä. Entisajan kiireetön hevoskyyti kirkkoreellä tai vossikalla oli kokemuksena aivan toista kuin autolla ajo liikenneruuhkassa. Junissakin oli tunnelmaa, lupsakkaa väkeä ja harmonikka soi. Höyry- tai purjelaivoilla tehdyistä matkoista jäi varmasti enemmän muisteltavaa kuin nykyisillä laivoilla tai suihkukoneilla matkustaville.

"Aika entinen ei koskaan enää palaa" sanotaan laulussa. Joskus melkein toivoisi sen palaavan.


28.3.2001