Koirien salaisuudet

 

Koiran elämää

Maailmassa on 400 koirarotua. Tätä poikkeuksellisen suurta geneettistä muuntelua on pidetty evolutiivisena mysteerinä. Koirien sanotaan polveutuvan sudesta n. 10 000 vuoden takaa. Miten moinen määrä variaatioita on voinut syntyä niin lyhyessä ajassa? Miten sudesta tuli ihmisen seuralainen?


Koiramaailmassa ei koolla ole niin väliä!

Kesyttivätkö ihmiset suden, vai olisiko kesyyntyminen tapahtunut helpon ruuan avulla ihmisen läheisyydessä? Entä mistä tulevat lurppakorvat, erilaiset hännät, kuonot ja karvat? Tai lempeä luonne? Miten koirat voivat periä sudelta ominaisuuksia, joita sillä ei ole?

Erään vihjeen tähän arvoitukseen antoivat venäläisen Dimitri Beljajevin Siperiassa suorittamat tutkimukset. Hän alkoi tarhaajien toivomuksesta jalostaa ketturotua, joka olisi vähemmän agressiivinen. Tässä tarkoituksessa hän risteytti kesyimpiä yksilöitä usean sukupolven ajan. Kymmenennen sukupolven jälkeen hän huomasi odottamattomia ilmiöitä: Kettujen korvat alkoivat laskea, hännät nousta, turkkien väri vaihdella ja ne alkoivat haukkua! Kaikki ominaisuuksia, joita ketuilla ei ole luonnossa. Beljajev huomasi myös kettujen adrenaliinitason laskeneen ja hormonitasapainon muuttuneen.

Kalifornian Yliopiston geenitutkija Mike Levine päätyi koirien geneettistä vaihtelua tutkiessaan siihen yllättävään tulokseen, että koirien erilaisuus selittyisi ns. 'roskageenien' avulla. Näiden aiemmin merkityksettöminä pidettyjen geenien (joita nykyään kutsutaan säätelygeeneiksi) uskotaan ohjaavan sitä, miten varsinaiset proteiineja tuottavat geenit toimivat ja aktivoituvat. Levinen mukaan koirien geeneissä (ja alunperin myös suden geeneissä) ovat piilevinä kaikki erilaiset rotuominaisuudet. Olosuhteet voivat vaikuttaa siihen, mitä ominaisuuksia säätelygeenit aktivoivat ja siten muuttaa koiran ulkonäköä, luonnetta ja muita ominaisuuksia.

Koska myös ketut voivat saada koiramaisia piirteitä, kuten Beljajevin kokeet osoittavat, herää epäily, ovatko koirat sittenkään lähtöisin juuri sudesta? Pikemminkin voisi kuvitella suden, ketun kojootin ym. koiraeläinten olevan lähtöisin samasta kantamuodosta, jonkinlaisesta 'alkukoirasta'. Niin tai näin, sudenpennut ovat joka tapauksessa hellyttävän koiramaisia, ne kuulemma jopa haukahtelevatkin. Monet koirat puolestaan ulvovat susimaisesti yksin jäätyään. Eräässä luontodokumentissa kerrottiin intiaanista, joka kesytti kojootin lammaslaumansa paimeneksi. Koiran tavoin se puolusti laumaa muiden kojoottien hyökkäyksiltä. Ihminen on kesyttänyt lukuisia muitakin eläimiä. Jotkut kesyyntyvät ihan itsestään, kuten voidaan nähdä esim. kaupunkien puisto-oravista, 'pullasorsista' ja torivarpusista. Kettukin saattaa talvisin nälissään rohkaistua miltei syömään kädestä.

Mike Levinen päätelmät tukevat käsitystä, jonka mukaan lajiutuminen tapahtuu pääasiassa geneettiseen perimään ennalta ohjelmoitujen vaihtoehtojen puitteissa ja perimän asettamissa rajoissa. Nämä rajat ovat alunperin oletettavasti olleet hyvin väljät, mikä on mahdollistanut miljoonien lajien syntymisen suhteellisen lyhyessä ajassa. Koiraeläinten suku on nisäkkäiden joukossa harvinaisen suuren muuntelukyvyn omaava. Monien muiden (esim. kissaeläinten) kohdalla rajat ovat ehkä jo tulleet vastaan, koska niissä ei kovin suurta muuntelua enää näytä tapahtuvan. (Koiran elämää, YLE/Prisma 07.02.05)

Prisma-dokumentissa Koiran salainen elämä tutkittiin ihmisen ja koiran ainutlaatuista suhdetta. Koirat olivat ihmisen ensimmäisiä kesyjä kotieläimiä. Pidämme näitä karvatassuja perheenjäseninämme siinä missä ketä tahansa muuta. Silti koira ja susi ovat samaa lajia.

Mikä tekee toisesta rakastetun kotieläimen ja toisesta pelätyn pedon? Miksi vertaamme eläintä mihin tahansa muuhun perheenjäseneemme?

Koirat ymmärtävät ihmistä paljon paremmin kuin lähisukulaisinamme pidetyt simpanssit. Älykkäimmät koirat osaavat noutaa pyydettyjä esineitä niiden nimen perusteella; eräs koira ymmärsi jopa yli 300 sanaa! Se osasi noutaa esineen myös kun sille näytettiin sen kuvaa, mikä tuntui ihan uskomattomalta! Koirat osaavat myös seurata ihmisen katseen suuntaa. On huomattava, etteivät koirat käytä tällaisia kykyjä keskenään, vaan ainoastaan kommunikoidessaan ihmisen kanssa.

Eräässä myöhemmässä dokumentissa kerrottiin Moskovan lukuisista villikoirista. Jotkut niistä olivat oppineet hyödyntämään Moskovan maanalaisen Metron junia. Ne vain yksinkertaisesti hyppäsivät jollakin asemalla junan ovesta sisään ja toisella asemalla ulos. Jotenkin ne tiesivät, milloin juna oli tietyllä asemalla, jolloin niiden sopi poistua junasta. Tutkijat pohtivat, tunnistivatko ne oikean aseman hajun vai muiden tunnusmerkkien perusteella. Ihmiset olivat tottuneet näihin eläinmatkustajiin, eivätkä ajaneet niitä pois.

Dokumentissa tutkijat pohtivat, johtuuko koirien kesyyntyminen siitä, että ne kasvavat ihmisten kanssa, ja mikä osuus perintötekijöillä on asiaan. Eräät tutkijat kasvattivat sudenpentuja samoin kuin koiranpentuja, mutta vaikka ne tuolloin olivat hyvin koiramaisia, niiden käytös alkoi muuttua jo muutaman kuukauden vanhana. Helläkään kasvatus ei tehnyt niistä koiramaisia. Neljän kuukauden iässä ne olivat jo täysiä susia, ja jouduttiin palauttamaan luontoon.

Edellä mainitussa myöhemmässä dokumentissa oli kuitenkin esillä aikuisia susia, joita niiden kasvattajat rapsuttivat ja halailivat kuin koiria, ja eläimet näyttivät pitävän siitä. Ilmeisesti niiden koulutus on aloitettava riittävän varhaisessa vaiheessa. Tutkijat nimittäin huomasivat kesyissä kotieläimissä olevan tiettyjä ominaisuuksia, mitkä ovat tyypillisiä kaikkien eläinten - villienkin - pennuille. Ne ovat uteliaita, leikkisiä ja rauhallisia eivätkä pelkää ihmistä. He päättelivätkin, että koirat ja muut kotieläimet ovat geenimuutosten seurauksena ikäänkuin jääneet pentuasteelle.

Asiaa tutkittiin myös ketuilla risteyttämällä sekä hyväluontoisia että agressiivisia kettuja keskenään. Tällöin havaittiin, että hyväluontoisten yksilöiden risteyttäminen tuotti muutaman sukupolven kuluttua paitsi erittäin kesyjä myös eräiltä ulkoisilta ominaisuuksiltaan koiria muistuttavia kettuja. Niiden turkki, raajat, korvat ja hännät muuttivat muotoaan. Ne vinkuivat ja jotkut jopa haukahtelivatkin, olivat leikkisiä ja ihmisystävällisiä. Niiden väri muuttui vaaleammaksi, häntä kasvoi kippuraiseksi ja ne myös heiluttivat sitä koirien tavoin, mitä villiketut eivät koskaan tee. Sanalla sanoen niille alkoi ilmaantua koiramaisia piirteitä. Tästä tutkijat tekivät sen johtopäätöksen, että perimällä on osuutta näihin muutoksiin. Erot johtuvat geeneistä. Kesyjen yksilöiden suosiminen näyttää siis muuttavan kettuja, ja sama on saattanut tapahtua myös koirien kohdalla.

Taustalla uskotaan olevan sama hormoni, joka yhdistää äitiä ja lasta. Mutta ajattelevatko koirat osin samalla tavalla kuin pienet lapset? Voidaanko samanlaisia johtopäätöksiä vetää myös tunteista? Saatamme olla enemmän rakkaitten kotieläimiemme kaltaisia kuin koskaan olemme käsittäneet?

Koirilla on satoja samoja sairauksia kuin ihmisillä, joten niiden perimää tutkimalla on mahdollista paikantaa myös ihmisillä näitä sairauksia aiheuttavia geenejä. Tulevaisuudessa koirasta tässäkin mielessä tulla ihmisen paras ystävä!

 

Eräässä koiran kykyjä esittelevässä TV-dokumentissa tuotiin esiin mm. koiran uskomaton hajuaisti. Sitä testattiin antamalla koiran haistaa hiljattain ammuttua pistoolin hylsyä. Vähääkään epäröimättä koira lähti siihen suuntaan, mihin ampuja oli 'paennut'. Se pystyi pysymään ampujan jäljillä huolimatta liikenteen synnyttämästä hajusaasteesta, minkä olisi kuvitellut sekoittavan koiran hajuaistin. Jokaisessa kadunristeyksessä se tiesi, mihin suuntaan ampuja oli kääntynyt. Lisäksi se pystyi jäljittämään tätä myös autosta käsin, auton ikkunasta tulleen häviävän heikon hajun perusteella.

Eräs toinen koira puolestaan osoitti uskomatonta älykkyyttä. Tälle entiselle hyljätylle kulkukoiralle oli ostettu suuri joukko pehmoleluja, joita koira halusi pihalla kuljetella paikasta toiseen. Kerran sen emäntä hämmästyi todetessaan, ettei se pelkästään siirrellyt lelujaan, vaan asetteli niitä tiettyyn järjestykseen. Usein ne olivat kolmion tai ympyrän muotoisessa kuviossa, toisinaan samanlaiset lelut olivat kukin omassa kasassaan. Joskus kaikkien kasvot olivat maata kohti, toisinaan ne taas osoittivat ylöspäin. Erään kerran se oli asettanut kaksi nukkea niin, että toisen käsi oli toisen kaulalla. Omistajan mukaan se tapahtui sen jälkeen, kun koira oli ensi kertaa antanut halata itseään. Koira näyttää siis olevan paljon älykkäämpi kuin kukaan on koskaan kuvitellut!

Jotain koiran älykkyydestä kertoo myös tämä video missä kissanpentu yrittää kaikkensa saadakseen dobermannin hermostumaan!

Laaja kuvakooste koiraeläimistä: