Kolminaisuudesta

Kristikunnan kirkoista ja yhteisöistä valtaosa tunnustautuu kolminaisuusopin kannattajiksi. Tämä oppi on myös ehkä merkittävin vedenjakaja siinä, pidetäänkö jotain yhteisöä kristillisenä vai ei. Se on ollut sitä jo varhaisista ajoista lähtien. Kiista Jeesuksen jumaluudesta oli ensimmäinen koko kirkkoa ravisteleva tapahtuma. Kun siinä lopulta voittivat ne, joiden mielestä Jeesus oli Jumala, se ei tapahtunut sen vuoksi, että heidän käsityksensä olisi ollut opillisesti oikeampi tai parempi.

Kolminaisuusopin taustaa.

Tuon varhaisen kiistan osapuolista areiolaiset, jotka eivät hyväksyneet käsitystä Jeesuksen jumaluudesta, olivat suvaitsevampia ja suosivat uskonnonvapauden periaatetta. Tämä mahdollisti näkemyserojen syntymisen heidän keskuudessaan ja johti siihen, että heiltä puuttui vahva opillinen yhtenäisyys, mikä antoi lopulta vastapuolelle etulyöntiaseman. Valtaan päästyään athanasiolaiset eivät empineet käyttää kovia otteita hävinneitä kohtaan. Näiltä kiellettiin aluksi uusien kirkkojen ja kokoontumistilojen rakentaminen, sitten entisetkin riistettiin heiltä ja lopulta otettiin käyttöön kuolemantuomiot 'harhaoppisille'. Vaikka kiista tuolloin koskikin vain sitä, oliko Jeesuksessa kaksi luontoa (inhimillinen ja jumalallinen), se vaikutti ratkaisevasti itse kolminaisuusopin syntymiseen vähän myöhemmin. Historian valossa voidaan joka tapauksessa todeta, että kolminaisuusoppi pidettiin voimassa pakkokeinoin lähes alusta asti.

Kolminaisuusopin vastustajia ei kuitenkaan koskaan saatu täysin hävitettyä; kautta vuosisatojen on ollut ryhmiä, jotka eivät ole kyseistä oppia hyväksyneet. Näistä ryhmistä on käytetty monenlaisia nimityksiä, eivätkä ne ole opillisesti olleet kovinkaan yhtenäisiä. Nykyään tätä suuntausta edustavat ainakin unitaariuniversalistit, jehovantodistajat, Russelilaiset raamatuntutkijat, mormonit, ns. konkordanttista raamatuntulkintaa noudattavat yhteisöt, branhamilaisuus ja eräät muut pienemmät yhteisöt. Näidenkään ryhmittymien näkemykset eivät ole kovin yhteneväisiä. Esim. branhamilainen käsitys jumaluudesta edustaa ns. modalismia: on vain yksi Jumala, Jeesus, jonka eri 'rooleja' ovat Jahve, Elohim, Isä, Pyhä henki ym. Tämän opin mukaan esim. kaste tulee suorittaa vain Jeesuksen nimeen. Modalistit kuitenkin yleensä hyväksyvät opin Jeesuksen kahdesta luonnosta. Unitaarit / universalistit korostavat uskonvapauden periaatetta siinä määrin, että hyvinkin erilaiset uskonkäsitykset heidän keskuudessaan ovat mahdollisia. Yleistä on kuitenkin mm. perisynnin kieltäminen ja usko kaikkien pelastumiseen.

Jehovantodistajat ovat ehkä tunnetuin kolminaisuutta vastustava ryhmä. Päinvastoin kuin Unitaariuniversalistit he ovat muissa uskonkäsityksissään hyvin yksimielisiä johtuen keskitetysti ohjatusta 'teokraattisesta' hallinnosta. Mormonit eivät hyväksy kolminaisuusoppia, mutta uskovat Jumalalla olevan lihaa ja luuta oleva ruumis kuten Jeesuksella oli. Toisaalta heidän mukaansa ihminen voi korkealle tasolle henkistyessään lopulta saavuttaa jumaluuden asteen, tulla Jumalaksi. Aikoinaan he jopa opettivat, että Aadam on se Jumala, jota tulee palvoa!

Teologit ja teologiset tietoteokset yleensä myöntävät, ettei kolminaisuusoppia (sellaisena kuin se dogmatiikassa esitetään) löydy Raamatusta. Siihen kuitenkin uskotaan yleisesti sillä perusteella, että jo varhaiset kirkkoisät ja kirkolliskokoukset tulkitsivat Jumalan olemusta sillä tavoin kuin kolminaisuusoppi sen esittää. Ja mikäli voidaan luottaa siihen, ettei eräiden kirkkoisien, kuten Ignatiuksen, kirjoituksia ole käsikirjoitusjäljennöksissä peukaloitu (katolisen kirkon käsityksen mukaiseksi), näyttää todella siltä, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa esiintyi käsityksiä siitä, että Jeesus oli sekä Jumala että ihminen. Tämä ei ehkä ole ihme, koska jo evankeliumiteksteissä ja apostolien kirjeissä esiintyy lausumia, jotka voitaisiin tulkita tämän suuntaisesti, jos niitä tarkastellaan irrallaan näiden tekstien antamasta kokonaiskuvasta.

Toisaalta ei pidä unohtaa, että silloisessa pakanallisessa ympäristössä jumalien inkarnoitumista pidettiin hyvin tavallisena. Niin kreikkalaiset kuin roomalaisetkin jumalat olivat ihmishahmoisia jumalia ihmismäisine heikkouksineen, jopa paheineen. Heillä oli ihmisen hahmo, mutta jumalallisia ominaisuuksia. He siis olivat sekä jumalia että ihmisiä samalla kertaa. Rooman keisareitakin piti palvoa jumalina. Kirkkoisä Krysostomos kertoo eräässä kirjoituksessaan Juudean maaherran Rooman senaatille tekemästä esityksestä: Siinä senaattia pyydettiin harkitsemaan, voitaisiinko Jeesuskin lukea Rooman jumalien joukkoon! Senaatti ei esitystä kuitenkaan hyväksynyt ja Krysostomos sanoo kansan tunnustaneen Kristuksen jumaluuden vastoin senaatin tahtoa.

Varhaiset kirkkoisät tuskin olivat myöskään immuuneja silloisille filosofisille käsityksille; olivathan jotkut heistä opiskelleetkin filosofiaa ja siten varmasti perehtyneet Platonin, Filonin, Plotinoksen ym. opetuksiin. Yksi tällaisista oli juuri kolminaisuusopin keskeinen henkilö Athanasius. Ja gnostilaisuuden vastainen kiivailu saattoi hyvinkin vaikuttaa sen, että haluttiin korvata gnostilainen isä-äiti-poika jumaluus kristillisemmillä käsitteillä Isä, Poika ja Pyhä Henki. Tällä samalla periaatteellahan kirkossa pyhitettiin muitakin, pakanuudesta ja juutalaisuudesta peräisin olevia traditioita.

Mitä Raamatun lausumiin Jeesuksesta tulee, on myönnettävä niiden joukossa olevan joitakin vaikeaselkoisia, joiden merkitys on paljolti kiinni lukijan raamatullisesta kokonaisnäkemyksestä ja tavasta tulkita Raamatun tekstiä. Voisi jopa ajatella olevan mahdollista, että ne on ymmärretty jotenkin väärin melkein alusta lähtien. Myöhemmin niiden merkitys on voinut hämärtyä esim. joidenkin sanojen tai sanontojen yleisen merkityksen muuttuessa, jolloin kirjoitusten jäljentäjä on saattanut tulkita lukemansa väärin ja ehkä lisännyt olettamansa puuttuvan merkin tai tehnyt jonkin muun mitättömältä tuntuvan korjauksen. Jonkin kohdan merkityksen hämärtyminen on myös helposti voinut johtaa siihen, että - kun ei oltu täysin varmoja sen merkityksestä - pitäydyttiin ankaran kirjaimelliseen tulkintaan, ja näin dynaamisesta, elävästä tekstistä (tai muistinvaraisista suullisista lausumista) tuli paikoilleen jämähtäneitä dogmeja.

Jeesuksen kahta luontoa koskeva oppi ei suinkaan ollut ainoa, jossa evankeliumeja ja apostolisia kirjeitä tulkittiin hyvin 'inhimillisesti', voisi sanoa byrokraattisesti. Esim. Jeesuksen Pietarille osoittamien sanojen "Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani", merkitys väännettin hyvin varhaisessa vaiheessa tarkoittamaan ensin hengellistä, sitten myös maallista valtaa. Niinkuin Paavali ennusti, pian hänen kuolemansa jälkeen ilmaantui 'julmia susia', piispoja, jotka halusivat hallita ja määrätä oikeasta opista.

Kun lukee kolminaisuutta tai Jeesuksen kaksiluonto-oppia puolustavia varhaisia kirjoituksia, voi havaita, että niissä oppi usein esitetään ikäänkuin 'ylhäältä päin', auktoriteetin nojalla. Tätä pyrkimystä voitiin tietysti puolustella raamatullisella periaatteella "että kaikki yhtä olisivat". Mutta on muistettava, että tuon ajan kirkkolaitos teki monia sellaisia asioita, jotka eivät olleet Jeesuksen opetuksen mukaisia. Jeesus esim. kehoitti rakastamaan vihamiehiäkin, mutta paavillinen laitoskirkko - saatuaan maallista valtaa - saattoi tapattaa enemmän 'harhaoppisia' tai 'vääräuskoisia' päivässä, kuin aiemmissa kristittyjen vainoissa oli kaikkiaan surmattu. Samaa henkeä osoittivat myöhempien vuosisatojen ristiretket ja noitavainot. Tällaisessa toiminnassa ei varmasti kysytty ainakaan Pyhän hengen mielipidettä, ja voidaan täydellä syyllä olettaa, ettei sitä kysytty paljossa muussakaan. Vaikka kirkko itse ei suoranaisesti osallistunut näihin hirmutekoihin, monet kirkolliset johtomiehet olivat myös valtion viroissa ja vaikuttivat sitä kautta asioihin. Kirkon maallisen vallan ollessa suurimmillaan hallitsijoidenkin oli kuunneltava "kirkon ääntä" ja kirkossa oli luonnollisesti niitä, jotka käyttivät laillisia esivaltoja hyväkseen, säilyttääkseen voimassa oikeana pitämänsä opin.

Toisaalta kansan saaminen yhden yhteisen uskon alaisuuteen palveli myös hallitsijoiden valtapoliittisia etuja. He käyttivät kirkkoa hyväkseen pitääkseen eripuraista kansaa kurissa ja säilyttääkseen yhteiskuntarauhan; oikea oppi oli heille vähemmän tarkeä sivuseikka.

 

Opin myöhempi kehitys.

 

Raamatusta löytyy kohtia, jotka ainakin näennäisesti tukevat ajatusta kolminaisuudesta, vaikka itse kolminaisuus- käsitettä ei siellä esiinnykään. Näihin raamatunkohtiin luonnollisesti tukeudutaan dogmatiikassa kun pyritään osoittamaan, että Raamattu tukee kolminaisuutta. Kolminaisuusoppia vastaan puhuvia raamatunkohtia on kuitenkin monin verroin enemmän. Tavallisesti nämä Raamatun maininnat, joissa puhutaan Jeesuksen alemmuudesta tai erillisyydestä Isä Jumalaan nähden 'selitetään' vetoamalla oppiin Kristuksen kahdesta luonnosta ja sanotaan kyseisten raamatunkohtien koskevan vain Jeesuksen inhimillistä luontoa. Mutta myöskään kaksiluonto-oppi ei saa tukea Raamatusta, ja yritykset löytää tällaista tukea johtavat pakostakin kehäpäättelyyn.

Toinen tapa tyrmätä kolminaisuusopin kritiikki, on viitata siihen, että kaikki eriävät käsitykset on kirkon piirissä aina julistettu harhaopeiksi:

"Jos joku ei tunnusta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen yhtä luontoa tai olemusta ja yhtä voimaa ja valtaa, yksiolemuksellista Kolminaisuutta ja yhtä jumaluutta, jota on palvottava kolmessa hypostaasissa tai persoonassa, hän olkoon kirottu." (Konstantinopolin konsiili v.553)

Ns. jakamattoman kirkon aikana pidettiin kaikkiaan seitsemän konsiilia eli kirkolliskokousta, joissa tuomittiin erilaisia harhaopeiksi katsottuja käsityksiä, jotka lähes kaikki liittyivät enemmän tai vähemmän juuri kolminaisuusoppiin. Näistä ensimmäinen, Nikaian konsiili (v.325) tuomitsi siis areiolaisuuden, jonka mukaan vain Jumala on iankaikkinen ja vailla alkua, Poika sen sijaan ei ole ollut aina, vaan hän on Isän luoma, eikä siksi yhtä olemusta Isän kanssa. Toinen konsiili Konstantinopolissa v. 381 tuomitsi mm. apollinarianismin, makedoniolaisuuden ja Markellos Ankyralaisen opetukset. Apollinaris kielsi Kristuksen täyden inhimillisen luonnon opettaen, että Kristuksessa oli vain yksi luonto, Jumalan Sanan yksi lihaksi tullut luonto. Makedonios selitti, että Pyhä Henki on enkelin kaltainen olento, joka ei ole samaa olemusta Isän kanssa. Markelloksen mukaan Logos on jumaluudessa oleva persoonallinen voima, jonka syntymisestä voidaan puhua vain tämän tullessa inkarnaatiossa Kristukseksi ja Jumalan pojaksi. Kolmas konsiili (Efeso v. 432) tuomitsi Konstantinopolin patriarkan Nestorioksen tulkinnan, jonka mukaan Maria ei ollut Jumalan synnyttäjä vaan Kristuksen synnyttäjä. Konsiilin mielestä Nestorios erotti toisistaan Kristuksen jumalallisen ja inhimillisen olemuksen.

Neljännessä konsiilissa (Khalkedon v. 451), tuomittiin nestoriolaisuuden lisäksi Eytykhes-nimisen Konstantinopolin arkkimandriitan tulkinta, joka tähdensi Kristuksen jumalallisuutta ja läheni siten yksiluonto-oppia. Viidennessä konsiilissa (Konstantinopoli v. 531) vahvistettiin mm. oppi Marian ikuisesta neitsyydestä. Kuudes konsiili tuomitsi monotheletismin eli yksitahto-opin, minkä mukaan Kristuksella tosin olisi kaksi luontoa, mutta vain yksi tahto. Seitsemännessä konsiilissa (Nikaia v. 787), vahvistettiin pyhien kuvien (suhteellinen) palvonta.

Vaikka Luther kiivaasti vastusti paavinkirkon eräitä harhaoppeja ja jopa piti paavinvaltaa antikristuksen valtana, hän oli kuitenkin siinä määrin kasvanut tuohon mystiseen katoliseen kolminaisuus-ajatteluun, ettei halunnut siitä tinkiä. Myös luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin kuuluvassa Yksimielisyyden ohjeessa tehtiin tarkka rajanveto moniin sen ajan 'heresioihin', kuten:

Kasteenuusijoiden harhaoppeihin, joiden joukossa oli opit, että
1. Kristus ei saanut ruumistaan ja vertaan Neitsyt Mariasta vaan toi ne mukanaan taivaasta.
2. Kristus ei ole tosi Jumala, vaan hänellä on pelkästään enemmän Pyhän Hengen lahjoja kuin kellään muulla pyhällä ihmisellä.

Schwenckfeldiläisten harhaoppeihin, joiden mukaan
1. Ne, jotka pitävät Kristuksen lihaa luotuna, eivät oikealla tavalla tunne Kristusta taivaan hallitsijana ja kuninkaana.
2. Korotuksessa Kristuksen liha on sillä tavoin omaksunut kaikki jumalalliset ominaisuudet, että hän ihmisenä on joka suhteessa olemuksensa asteen ja tilan puolesta Isän ja Sanan vertainen, hänellä on sama valta, voima, majesteetti ja kirkkaus. Tämä merkitsee, että Kristuksen kummankin luonnon olemus, ominaisuudet, tahto ja kunnia ovat samat, sekä myös, että Kristuksen liha kuuluu Pyhän Kolminaisuuden olemukseen.

Uusien areiolaisten harhaoppeihin, joiden mukaan
Kristus ei ole olemukseltaan ja luonnoltaan tosi Jumala, samaa iankaikkista jumalallista olemusta kuin Isä Jumala, vaan hän on ainoastaan jumalallisella majesteetilla varustettu olento Isän Jumalan alapuolella ja hänen ohellaan.

Antitrinitaarien harhoihin:
Antitrinitaarit ... uskovat, opettavat ja tunnustavat, ettei Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olemus ole yksi ainoa iankaikkinen ja jumalallinen olemus. Niin kuin Isä Jumala, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme eri persoonaa, niin on joka persoonalla myös oma erillinen ja muiden jumaluuden persoonien olemuksesta erottuva olemuksensa. Kuitenkin ovat kaikki kolme voimalta, viisaudelta, majesteetilta ja kirkkaudelta samanvertaisia, niin kuin kolme erillistä, olemukseltaan toisistaan poikkeavaa ihmistä. Toisten mukaan sitä vastoin persoonat eivät ole olemukseltaan ja ominaisuuksiltaan yhdenvertaisia, vaan Isä yksin on oikea, tosi Jumala.

"Kaikki nämä ja tämäntapaiset opit niihin liittyvine ja niistä johtuvine harhoineen me hylkäämme ja torjumme väärinä, valheellisina, kerettiläisinä...."

Kolmas usein käytetty keino on selittää kolminaisuus irrationaaliseksi, ylijärjelliseksi, jumalalliseksi salaisuudeksi tai paradoksiksi, jota ei kannata yrittääkään järjellä selittää.

Tarkasteltaessa kolminaisuutta vastaan olevia raamatunkohtia olisi kuitenkin syytä hetkeksi unohtaa kaksiluonto-oppi ja pitäytyä siihen, mitä teksti sanoo. Täydellinen tieto tai ymmärrys Jumalan olemuksesta ei liene ihmiselle mahdollista ja tuskin edes tarpeellista. Aniharva kirkon rivijäsen on koskaan edes pohtinut koko asiaa, eikä kirkkokaan sen ymmärtämistä vaadi (mikä olisikin mahdoton tehtävä). Asia kiinnostaa vain lähinnä teologeja ja niitä harvoja, jotka pohtivat uskonsa perusteita - sekä tietysti kristinuskon vastustajia, jotka näkevät kyseisessä opissa hyvän lyömäaseen, esimerkin kristinuskoon liittyvästä epäloogisesta ajattelusta.

 

Lisäyksiä (09.05.2010):

Wikipedia-tietosanakirja kertoo kolminaisuudesta - lainaten tunnettuja tietoteoksia - mm.:

Mistä kolminaisuusoppi on peräisin?

The New Encyclopædia Britannica sanoo: ”Sanaa kolminaisuus sen enempää kuin täsmällisesti esitettyä kolminaisuusoppiakaan ei sinänsä esiinny Uudessa testamentissa, eikä Jeesuksen ja hänen seuraajiensa tarkoitus ollut kieltää Vanhassa testamentissa esitettyä šemaa: ’Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.’ (5. Moos. 6:4.) – – Tuo oppi kehittyi vähitellen useiden vuosisatojen aikana ja monien kiistelyjen kautta. – – 300-luvun loppuun mennessä – – kolminaisuusoppi muotoutui olennaisilta osiltaan sellaiseksi, jollaisena se on säilynyt siitä saakka.” (1976, Micropædia, X osa, s. 126.)

New Catholic Encyclopedia sanoo: ”Sanamuotoa ’yksi Jumala kolmessa Persoonassa’ ei lopullisesti vakiinnutettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskon tunnustukseen ennen 300-luvun loppua. Mutta vasta tämä sanamuoto ansaitsee nimityksen kolminaisuusoppi. Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut ollut mitään etäisestikään tällaista ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa.” (1967, XIV osa, s. 299.)

The Encyclopedia Americana mainitsee: ”Kristillisyys juontui juutalaisuudesta, ja juutalaisuus oli ehdottomasti unitaarinen [sitä tunnustavat uskoivat, että Jumala on yksi persoona]. Tie Jerusalemista Nikeaan tuskin oli suora. 300-luvun kolminaisuusoppi ei heijastanut täsmällisesti varhaiskristillistä opetusta Jumalan luonnosta; se oli päinvastoin poikennut tästä opetuksesta.” (1956, XXVII osa, s. 294L.)

Nouveau Dictionnaire Universel sanoo: ”Platonin kolminaisuus, joka on itsekin vain muinaisilta kansoilta peräisin olevien vanhempien kolminaisuuksien uudelleenjärjestelyn tulos, näyttää olevan se järkiperäinen ja filosofinen ominaisuuksien kolminaisuus, josta saivat alkunsa kristillisten kirkkojen opettamat kolme hypostaasiaa eli jumalallista persoonaa. – – Tämän kreikkalaisen filosofin [300-luvulla eaa. eläneen Platonin] käsitys Jumalan kolminaisuudesta – – voidaan löytää kaikista muinaisista [pakana] uskonnoista.” (Toim. M. Lachâtre, Pariisi 1865–1870, 2. osa, s. 1467.) (wikipedia.org/wiki/Kolminaisuusoppi)

 

Aiheeseen liittyvien raamatunkohtien tarkastelua

 
Vain yksi Jumala, Isä.

1 Kor. 8:5,6 "Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa."

Jumala on henki.

Joh. 4:24 "Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."

Jeesus on näkymättömän Jumalan kuva.

1 Tim. 1:17 "Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen".

Joh. 1:18 "Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut".

Ihminen ymmärtää vain ihmisen kieltä eikä myöskään voi olla suorassa kosketuksessa olemukseltaan ja voimaltaan (energialtaan) käsittämättömän Jumalan kanssa. Siksi on aina tarvittu joku välittäjä, tulkki, sanansaattaja, joka on ilmoittanut ihmisille mitä Jumala kulloinkin on nähnyt tarpeelliseksi. Jeesus oli Jumalan kuva ja Sana, hänen olemuksensa heijastaja ja tahtonsa ilmoittaja, elävä ilmoitus Jumalasta.

Kol. 1:15 "Ja hän on näkymättömän Jumalan kuva , esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa".

Siinä, että Jeesus oli Jumalan kuva, ei ole mitään mystistä. Luotiinhan ihminenkin Jumalan kuvaksi. Se ei tietenkään merkitse sitä, että Jumala olisi olemukseltaan ihmisen kaltainen. Jeesuksen ajan rahakolikoissa oli keisarin kuva (Matt. 2:21). Vaikka se esitti vain pientä osaa keisarista (päätä), sitä sanottiin silti keisarin kuvaksi. Se symbolisoi kaikkea sitä, mitä keisari edusti. Ihmisenä Jeesus ei varmaankaan poikennut meistä muista lukuun ottamatta synnittömyyttään ja poikkeuksellista Jumala-suhdettaan. Hän oli "kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hebr 4:15). Aadamille ja hänen jälkeläisilleen langetettu kuolemantuomio ei kuitenkaan koskenut häntä, koska hän ei isän puolelta ollut Aadamin lihallinen jälkeläinen vaan "sikisi Pyhästä Hengestä." Hän olisi siis halutessaan voinut elää ikuisesti ihmisenä. Juuri tämä seikka tekee hänen uhrikuolemansa arvon niin suureksi. (Luuk. 1:34,35)

Jeesus on myös "esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa". Tätä tosiasiaa käytetään usein tukemaan kolminaisuutta, koska se osoittaa Jeesuksen olleen olemassa ennen maailman luomista. Mutta esikoinen on aina jonkun lapsi tai luomus. Isä ei sama kuin hänen esikoisensa. Mikään kohde ei myöskään ole sama (samaa olemusta) kuin sen kuva. Mikään ei voi olla samalla sekä kohde että kuva.

Joh 14:28 "Te kuulitte minun sanovan teille: 'Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne'. Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi."

Tämä kohta usein selitetään niin, että Jeesus olisi tarkoittanut tässä vain inhimillistä olemuspuoltaan. Tämä selitys ensinnäkin lähtee kolminaisuusopillisesta ennakkonäkemyksestä, mikä sivuuttaa tekstin luonnollisen merkityksen. Toiseksi, jos hän olisi tällä lauseella tarkoittanut itseään ihmisenä, miksi hänen olisi tarvinnut sitä mainita? Näkiväthän kaikki muutenkin, että hän oli ihminen ja sellaisena luonnollisesti Jumalaa alempi!

1 Tim. 6:16 "... jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä - hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen."

Monet näkivät Jeesuksen. Silti Paavali sanoo, ettei kukaan ole milloinkaan nähnyt Jumalaa. Tämä merkinnee sitä, että Jumala on kautta aikojen ilmestynyt ihmisille ainoastaan jonkun välittäjän kautta. Jopa silloinkin, kun hänen sanotaan puhuneen jollekin kasvoista kasvoihin ( 2 Moos. 33:11; 5 Moos. 34:10). Paavali sanoo myös lakiliiton lupausten annetun ja säädetyn enkelien kautta:

Gal. 3:19 "Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä."
Hebr. 2:2 "Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa .."

Jeesuksen Jumala.

Matt. 3:17"Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt".

Matt. 17:5"Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: 'Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä".

Jos Jeesus olisi ollut Jumala, kenen ääni silloin kuului taivaasta?

Joh. 17:3 "Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen".

Joh. 20:17 Jeesus sanoi hänelle: "Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö".

Ilm. 3:12 "Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni".

Ilm.1:1 "Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa mitä pian tapahtuman pitää; ja sen lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle...". Jumala siis antoi tämän ilmestyksen ensin Jeesukselle, joka oli jo ylösnoussut ja taivaassa.

Ilm. 22:8-9 "Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän minulle näytti. Ja hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa".

Ilm.22:16 "Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti."

1Pt 1:3 "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta..." (Ks. myös 2 Kor 1:3 ja Ef 1:3)

Ilm. 2:26-27 joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään - niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain -

Ilm. 3:21 "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa."

Jumala ja Karitsa.

Ilm. 1:4-5 "Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä."

Ilm. 5:1,2,5 "Ja minä näin valtaistuimella-istuvan oikeassa kädessä kirjakäärön, sisältä ja päältä täyteen kirjoitetun, seitsemällä sinetillä suljetun. Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti: "Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit? Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: 'Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä.'"

Ilm 7:10 "..ja he huusivat suurella äänellä sanoen: Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta".
Ilm 14:1 "Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi."

Ilm 20:6 "Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta."

Ilm 21:22-23 "Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa."
Ilm 22:3 "Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä".
Huomaa, että Jumala ja Karitsa (Jeesus) esitetään näissä kohdissa selvästi eri olentoina.

Jumalan tahto.

Matt. 6:10 "Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.."
Joh. 5:19 Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee".
Joh. 5:30 "En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt".
Joh. 6:38. "Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt".
Joh. 12:49 "Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman".
Matt. 20:23 "...minun oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille minun Isäni on sen valmistanut".
Matt. 13:32 "Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä."

On olemassa selvä vastakohtaisuus: Isä Jumalaan liittyy aina läheisesti hänen oma tahtonsa, Jumalan tahto. Jeesus sen sijaan painotti aina tekevänsä Isän tahdon, eikä yksikään Raamatun jae sano Isän tekevän niin kuin Poika tahtoo. Jeesus ei Matt. 13:32 mukaan ole myöskään kaikkitietävä, kuten Isä. Athanasioksen tunnustus on siis ilmeisesti väärässä väittäessään, että Isä ja Poika ovat täysin yhdenvertaisia.
  Paitsi Jumalan Poika, Jeesus on myös Jumalan Kristus eli Jumalan Voideltu, Jumalan lähettämä ja valtuuttama kaikkien aikojen suurimpaan tehtävään koko universumissa.

Taivaallinen kirkkaus.

Toisaalta ei voida sivuuttaa sitä, että Jeesus todella oli olemassa ennen maailman perustamista (Joh. 6:62; 8:58). Eikä sitäkään, että kaikki on syntynyt hänen kauttaan (Kol. 1:16,17). Jeesuksen ainutlaatuinen Jumala-suhde teki hänestä Jumalan kuvana ja ja Jumalan olemuksen ilmentäjänä täydellisen. Sen johdosta hän pystyi heijastamaan ja ilmoittamaan Jumalasta ja Jumalan tahdosta jotain sellaista, mikä ei profeetoille olllut mahdollista.

Joh 1:3 "Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on."
Joh 17:5 "Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan."

Mitä termi "hänen kauttaan" sitten tarkoittaneekin, kannattaa huomata, ettei Johannes sano suoraan: "Sana loi kaiken". Emme voi tietää, onko niin, mutta ainakin tästä on lupa päätellä, ettei hän ole luonut itseään. Eikä niin muodoin ole sama kuin Isä Jumala eikä myöskään jumaluuden toinen persoona vaan, kuten hän itse monesti vakuutti, Jumalan poika, "Isästä iankaikkisuudessa syntynyt" - kuten uskontunnustus aivan oikein toteaa.

Kirkkaus, joka Jeesuksella oli taivaissa ennen ihmiseksi tuloaan, oli varmasti jotain muuta kuin se kalpea havaintokuva minkä opetuslapset näkivät kirkastusvuorella. Hänen todellista kirkkauttaan (voimaa, energiaa) he eivät olisi kestäneet. Eihän ihminen selviä hengissä aina edes sähköiskusta, saati sitten sellaisesta energiasta, jonka voi kuvitella ympäröivän koko universumin luojaa ja ylläpitäjää.

Alennustila.

Mutta Jeesus luopui tuosta taivaallisesta kirkkaudestaan:

Fil 2:7 "..vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen.."
Hebr. 2:9 "Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa."

Jos Jeesus maan päällä ollessaan olisi ollut Jumala, hän ei olisi ollut enkeleitä halvempi. Hänen alennustilansa - luopumisensa taivaallisesta kirkkaudestaan - ja kuolemansa ei olisi ollut todellista vaan pelkkää teatteria. Kuin myös hänen sanansa ristillä: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" (Matt. 27:46). Kaksiluonto-opin mukaan väitetään, että Jeesuksen inhimillinen luonto oli Isää alempi ja että tässä inhimillinen luonto rukoili tätä jumalallista olemuspuoltaan. Mutta on huomattava, että Jeesus ei rukoile ainoastaan Isää vaan myös Jumalaansa!

Lutherkin piti harhaoppina ajatusta, että vain Kristuksen inhimillinen luonto kärsi:

"Jos näet suostun uskomaan, että minun puolestani on kärsinyt ainoastaan inhimillinen luonto, on minulla siinäkin vapahtaja: itse hän on vapahtajan tarpeessa! En todellakaan pysty sanomaan, mihin Perkele alloiosiksellaan pyrkii." (Yksimielisyyden ohje).

Voidaanko siis sanoa, että ainoastaan Kristuksen inhimillinen luonto rukoili tai teki yksin mitään muutakaan? Jos hänen jumalallinen luontonsa osallistui kärsimyksiin ja kuolemaan, yhtä hyvin sen pitäisi osallistua myös rukouksiin. Mutta siitä tietenkin seuraisi se epäloogisuus, että hän rukoili itseään! On myös esitetty selityksiä, että koska Jeesus oli Jumala - ja koska Jumalan ominaisuuksiin kuuluu kaikkiallisuus - hän saattoi olla samanaikaisesti sekä ihmisenä maan päällä että Jumalana taivaassa. Mutta tällöin ollaan jo vaarallisen lähellä pakanallisia inkarnaatiokäsityksiä, joissa sama jumaluus esiintyy lukemattomissa hahmoissa ja monilla eri nimillä. Toisaalta se olisi myös vastoin kolminaisuusopin käsitystä luontojen erottamattomuudesta.

Jeesuksen ylösnousemus

On hyvin yleinen käsitys, että Jeesuksen ylösnousemus tapahtui ruumiillisessa muodossa. Sitä perustellaan mm. ruumiin katoamisella haudasta - toisin sanoen, ettei se maatunut normaaliin tapaan - ja sillä, että hän ylösnousemuksensa jälkeen näyttäytyi monelle ihmisenä. Kuitenkin hänen kerrotaan näyttäytyneen myös 'toisenmuotoisena' (Mark 16:12), mikä ei sovi yhteen tavallisen ihmisen luonnollisten ominaisuuksien kanssa, vaan viittaa pikemminkin enkelien kykyyn ruumiillistua haluamaansa muotoon. Saatana esim. esiintyi Eedenissä käärmeenä ja monet enkelit ruumiillistivat itsensä niin ihmisen kaltaisiksi, että pystyivät jopa saamaan lapsia 'ihmisten tyttärien' kanssa.

Joku voi sanoa, että muuttuihan Jeesuksen muoto ilmestysvuorellakin, jolloin hän oli selvästikin vielä ihminen. (Matt. 17:2) Totta, mutta tällöin oli kyseessä erityinen Jumalan aikaansaama ilmestys, jossa nähtiin myös jo aikoja sitten kuolleet Mooses ja Elias.

Paavali kirjoittaa:

"Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta." (1 Kor.15:50)

Tämän mukaan näyttää selvältä, ettei myöskään Jeesuksen lihallinen ruumis noussut ylös, vaan se tapahtui samoin kuin niiden kohdalla, joista Paavali kertoo:

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.(1 Kor. 51-53)

Jeesuksen ylösnousemus tapahtui siihen taivaalliseen kirkkauteen, missä hän oli ennen ihmiseksi tuloaan. Toisaalta, ihmisruumiin takaisin ottaminen merkitsisi sitä, ettei hän todellisuudessa olisikaan uhrannut itseään. (ks. Perisynti ja lunastus)

Maailman synnit.

 Kolminaisuusopin pohjalta yleinen väite on se, että vain itse Jumala voi poistaa koko maailman synnit, mikään vähempi ei siihen riitä. Tämä tietenkin on totta, mutta se ei merkitse, että hänen täytyy uhrata itsensä. Raamatun mukaan uhriksi riitti yksi synnitön ihminen, Jeesus (1 Tim 2:5). Sekaannusta tässä aiheuttaa se, että synti-käsite usein mystifioidaan jonkinlaiseksi epämääräiseksi "lihan saastaksi". Erityisen ongelman muodostaa käsite perisynti , josta uskonyhteisöillä on hyvin erilaisia näkemyksiä.

Kaikki valta.

1 Kor. 15:27, 28 Sillä: "kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle". Mutta kun hän sanoo: "kaikki on alistettu", niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.

Jumala on tämän mukaan Jeesuksen yläpuolella vielä senkin jälkeen kun Jeesukselle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Tällaisiin selkeisiin lausumiin on jo varhain tukeutunut kirkkojen harhaopiksi tuomitsema adoptianismi, jonka mukaan Jeesus syntyi tavallisena ihmisenä, mutta korotettiin ylösnousemuksessa (tai toisten mukaan kasteessa) jumalalliseen luontoonsa. Kolminaisuusopin kannattajat ovat joutuneet tulkitsemaan Jeesuksen korottamista koskevat raamatunkohdat tarkoittamaan vain hänen "statuksensa" korottamista, eli lähinnä korkeamman "arvonimen" saamista. Tämä ei edelläolevien ja muiden samansuuntaisten kohtien valossa tunnu uskottavalta.

Yhtä Isän kanssa.

Joh. 10:30 "Minä ja Isä olemme yhtä."

Tätäkin lausetta käytetään todistamaan oppia Jeesuksen kahdesta luonnosta. Seuraavat kohdat kuitenkin osoittavat, ettei Jeesus tarkoittanut sanoillaan mitään olemukseensa liittyvää mystistä jumalallista puolta.

Joh 17:11 "Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.
Joh 17:21-23 "että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä - minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut."

Jeesuksen "yhtä oleminen" Isän kanssa oli siis tämän mukaan samanlaista, kuin hänen ja opetuslasten välinen keskinäinen yhteys ja ykseys, eli olemista yhtä ajatuksissa, sanoissa ja teoissa.

Sana oli Jumala.

Johanneksen evankeliumin alussa oleva lause "Ja Sana oli Jumala" on se raamatunkohta, johon aina viitataan keskusteltaessa Jeesuksen jumaluudesta. Tämä jae on hieman ongelmallinen. Joidenkin mielestä se pitäisi kääntää: "Sana oli jumala" (pienellä alkukirjaimella) tai "Sana oli jumalallinen", johtuen määräävän artikkelin puuttumisesta kreikankielisen sanan "theos" edestä. Useimpien oppineiden mielestä lauseen kieliopillinen rakenne tukee kuitenkin vakiintunutta ilmaisua. Alkukielen poikkeava sanajärjestys (Jumala oli Sana) tekee kielentuntijoiden mukaan sanasta 'Jumala' nominatiivisen predikaatin, jonka edessä ei käytetä määräävää artikkelia. Meille kerrotaan, että kun kreikkalainen kirjoittaja halusi painottaa normaalisti substantiivisen predikatiivin jälkeen tulevan henkilön tai asian laatua, hän sijoitti sen verbin eteen eikä sen jälkeen. Johannes olisi siis lauseen poikkeavalla rakenteella halunnut nimenomaan korostaa Sanan jumaluutta.



Joh. 1:1. Kreikk. alkutekstin sananmukainen käännös.
 

Koska kreikkalaisessa alkutekstissä ei ole isoja kirjaimia, niiden käyttö käännöksissä on aina jonkin verran tulkinnanvaraista. Kääntäjän esinäkemys saattaa vaikuttaa siihen, missä kohdin hän katsoo olevan perusteltua kirjoittaa sana isolla alkukirjaimella. Hän voi tietenkin vedota varhaisiin kirkkoisien tulkintoihin tai käännöstraditioihin, mutta voidaanko olla täysin varmoja, ettei tulkinta ole vaikuttanut jo niihin?

Joh. 1:1,2 itsessään jo sisältää kolminaisuutta vastaan puhuvan ajatuksen sanoessaan, että "Sana oli Jumalan tykönä":

Joh. 1:1   "ja Sana oli Jumalan tykönä"
Joh. 1:2   "Hän oli alussa Jumalan tykönä"
Joh. 13:3   "..hän oli lähtenyt Jumalan tyköä ja oli menevä Jumalan tykö"

Jos joku on jonkun toisen luona, miten hän voi olla tuo toinen itse? Tähän liittyy myös kysymys siitä, ymmärretäänkö kreikankielen "Logos" eli Sana, antiikin filosofisista lähtökohdista käsin vai olisiko sen merkitys ymmärrettävä raamatullisemmin, Jumalan olemuksen tai läsnäolon ilmentymänä, joka tuli lähimmäksi ihmistä Jeesuksen persoonan kautta. Tuskin Johanneksen tarkoituksena oli aloittaa filosofista pohdintaa Jumalan olemuksesta, vaan pikemminkin osoittaa aikaisempien tapahtumien yhteys hetkeen, jolloin Jumalan Poika "tuli lihaksi". Joka tapauksessa maallikko voinee hyvällä omallatunnolla pohtia ja vertailla eri käsitysten mielekkyyttä ja niiden sidonnaisuuksia uskontunnustuksiin ja dogmeihin.

1Joh 5:20 Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.

Tässä puhutaan Jeesuksesta aluksi Jumalan Poikana, joten on hyvin todennäköistä, ettei viimeinen lause viittaa lainkaan Jeesukseen vaan Isä Jumalaan. Mutta vaikka se viittaisikin Jeesukseen jumalana tai jumalallisena olentona, se ei välttämättä merkitse, että hän olisi sama kuin Isä Jumala.

Joh 20:28 Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"

Emme varmuudella tiedä, tarkoittiko Tuomas tällä lausunnollaan sitä, että Jeesus on Jumala vai halusiko hän vain erikseen ylistää myös Isä Jumalaa? Joka tapauksessa, tämäkin kohta antaa mahdollisuuden erilaisiin tulkintoihin.

Kun etsimme UT:sta kohtia hakusanalla 'Jumala' , huomaamme, että koko UT:n noin 1200 kohdasta, joissa tämä sana esiintyy, vain harva niistä viittaa Jeesuksen jumaluuteen. Jeesus itse esim. puhui jatkuvasti ihmisille Jumalasta ja taivaallisesta Isästä, mutta ei koskaan tarkoittanut sillä itseään. Hän ei koskaan sanonut olevansa Jumala, vaan painotti aina olevansa Jumalan poika. Hänen toisinaan käyttämänsä sanonta "minä olen", joka usein rinnastetaan 2. Moos. 3:14:ään ja jolla perustellaan Jeesuksen samuutta Isä Jumalan kanssa, on mielestäni vähän kaukaa haettu, ja se voidaan yhtä hyvin tulkita ilman Jahveen viittaavia sivumerkityksiä.

  Myös Paavali puhui paljon Jumalasta, mutta hän käytti toistuvasti lauseita, joissa Jumala ja Jeesus Kristus mainitaan erikseen, ja joissa Jeesus esitetään nimenomaan Jumalan Poikana:

Apt 5:30 "Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte."
Apt 5:31 "Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta."
Apt 10:42 "Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi."
Apt 13:23 "Tämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi.."
Apt 13:30 "Mutta Jumala herätti hänet kuolleista."

Voimmeko siis sanoa olevamme raamatullisia, jos näiden satojen selvien kohtien asemesta otamme tulkintamme lähtökohdaksi vain muutaman tulkinnanvaraisen raamatunkohdan?

Kun uutta suomalaista raamatunkäännöstä valmisteltiin, joku ehdotti, että sana "henki" jumalan yhteydessä käytettynä pitäisi Vanhassa Testamentissakin kirjoittaa isolla alkukirjaimella. Komitea päätyi keskustelun jälkeen sille kannalle, että tällainen kääntäminen olisi Raamatun tulkintaa, eikä hyväksynyt ehdotusta. Tämä osoittaa, miten helposti tulkinta voi siirtyä käännökseen. Vaikka komitea ei tätä tulkintaa hyväksynytkään, ei nykyinen käännös suinkaan ole tulkinnoista vapaa.

Lähteitä mm.:
Teinonen: Kirkkojen tunnustukset
Pontius Pilatuksen viralliset asiakirjat (Akateeminen Kustannusliike 1975)
Antti Pelkola: Unitarismin historia


Aiheesta lisää:
Kolminaisuusopin selitysyrityksiä.
Simo Raution tutkielma aiheesta
Petteri Haipolan laaja tutkielma aiheesta
The Trinity - Is God Three-In-One?  
 
 

Päivitetty 22.09.2009