'Kosmisen sanoman' ristiriitaisuudet.

Maailmassa olevan tallennetun tiedon määrä on nykyään valtava ja lisääntyy jatkuvasti. Osa tiedosta on tarkoin tutkittua ja yleisesti oikeaksi tunnustettua, osa erilaisia teorioita, olettamuksia ja hyvin löyhästi perusteltuja uskomuksia.

 

 

On luonnollista, että esim. tieteen piirissä esitetään tutkimuksen kohteena olevasta aiheesta erilaisia hypoteeseja. Varsinkin jos aihe on sen laatuinen, ettei yksinkertaisia tai yksiselitteisiä johtopäätöksiä ole helposti tehtävissä, esim. tutkimusmenetelmien rajoituksista, materiaalin vähäisyystä tms. johtuen. Tutkimusaineistoa tai havaintoja voidaan myös tulkita eri tavoin tutkijan lähtökohdista, päämääristä ja edellytyksistä johtuen. Sama koskee suurelta osin kaikkea tietoa. On täysin ymmärrettävää, että ihmisten käsitykset asioista eroavat toisistaan, koska kaikilla ei ole samoja tietoja hallussaan. Ja vaikka olisikin, jokainen yhdistelee niitä eri tavoin persoonallisuutensa ja maailmankuvansa mukaisesti.

Asia muuttuu hieman toiseksi silloin, jos annetaan ymmärtää tiedon olevan lähtöisin jostain kosmisesta lähteestä, korkeammilta tasoilta, kehittyneemmistä sivilisaatioista, avaruusystäviltä tai henkimaailmasta ja jos se tuodaan esiin korkeana viisautena ja suurena totuutena meille kehityksessä jälkeenjääneille Maan asukkaille.

Jos muita todellisuuden tasoja on olemassa, ei kai niistä voi kuitenkaan olla monta eri totuutta?

 


Onko kosmisessa sanomassa monta totuutta?
 

Vastaus kysymykseen riippuu siitä miten tarkalla seulalla vertailua suoritetaan. Tiheällä seulalla tarkasteltaessa voidaan havaita, että näitä 'totuuksia' on lähes yhtä monta kuin on tuon sanoman julistajiakin. Jotain on yhteistä, mutta kaikilla jotain omaa. Sivumennen sanoen, jos otetaan kosminen sanoma kokonaisuudessaan, sen sisältämät ristiriidat ovat aivan toista luokkaa kuin paljon puhutut Raamatun ristiriitaisuudet. Paitsi että eroavuuksia löytyy monissa pikkuseikoissa, niitä on jopa sellaisissa keskeisissäkin asioissa kuin jälleensyntymässä tai erilaisten kehojen tai olemassaolon tasojen lukumäärissä ja koostumuksessa.

On hämmästyttävää, miten vähän näihin ristiriitaisuuksiin on kiinnitetty huomiota parailmiöiden lukijoiden, harrastajien ja jopa tutkijoiden keskuudessa. Skeptikotkaan eivät ole liiemmin vaivautuneet niitä puntaroimaan; heidän mielestään kun kaikki parailmiöt ovat lähinnä vain ihmisen oman psyyken aikaansaamia harhoja. Ns. henkisen tien kulkijoihin taas uppoavat helposti seuraavantyyppiset selitykset:

"Erehtymätön esitys edellyttäisi, että tekijä olisi kaikkitietävä ja Vanhemmat Veljetkin sanovat, että hekin toisinaan voivat erehtyä arvosteluissaan. Sen tähden ei voi olla puhettakaan kirjasta, joka lausuisi viimeisen sanan maailmanmysteeriosta ja tämän tekijä tietää esittävänsä vain kaikista alkeellisimmat .... opetukset ..." (Max Heindel: Rosenkreutziläinen maailmankatsomus)

Kuitenkin jotkut - henkimaailman sanomiin perehtyneet ja niihin yleensä myötämielisesti suhtautuvat - kuten Irma Weisen, ovat esittäneet ihmetyksensä siitä, että henkimaailmasta tulee niin paljon valheellista ja paikkansapitämätöntä tietoa, jopa suurin osa (Ultra 1/96). Samaa ihmettelee myös Esko Mustonen jälleensyntymää käsittelevässä kirjassaan, mutta uskoo monien muiden tavoin, että näiden valheellisten ilmiöiden takana ovat jotkut 'astraali-ilkiöt', eivätkä todelliset henkioppaat. Mutta jos näin olisi, eikö silloin voisi hyvällä syyllä epäillä, että kaikki kanavoijien kautta tuleva tieto on peräisin samasta lähteestä?

Monet näihin asioihin uskovat seulovat henkimaailman tietoja sen mukaan miten ne sopivat yhteen heidän spiritistisen, teosofisen, ruusuristiläisen, antroposofisen tai kristosofisen näkemyksensä kanssa ja hylkäävät valheellisena niihin sopimattoman tiedon. Tai sitten he yrittävät päätellä viestien uskottavuutta kanavoijan tai selvänäkijän henkilökohtaisista ominaisuuksista.

 


Jälleensyntymä
 

Ajatus siitä, että ihminen kuolemansa jälkeen syntyy jonkin ajan kuluttua uudelleen johonkin toiseen kehoon, on ehkä kaikkein keskeisin teosofis- ja spiritistisluontoisia yhteisöjä yhdistävä seikka. Usko jälleensyntymään on saanut monet väittämään eläneensä aiemmin jonkun kuuluisan henkilön kuten Saban kuningattaren, Kleopatran tai Napoleonin hahmossa. Blavatskynkin väitettyjä inkarnaatioita kerrotaan olevan satoja! Jälleensyntymään liittyy läheisesti karman laki.

Mutta jo itse jälleensyntymän todellisuudestakaan eivät kaikki kanavoijat ole saaneet yhtäpitävää tietoa henkioppailtaan. Jotkut lähteet jopa kieltävät jälleensyntymän. Arvovaltaisin tällainen kanavoitu lähde lienee URANTIA-kirja, jonka mukaan jälleensyntymä, astrologia ja magia ovat tietämättömyyteen ja taikauskoon perustuvia käsityksiä. Ellei ihminen ole kelvollinen ylösnousemukseen, hänen elämänsä päättyy:

"Kun planetaarinen aikakausi päättyy...tällöin oikeusmenettely edellyttää, että henkilökohtaiset...suojelijat vastaavat nimenhuutoon kuolemasta selviytymättömien puolesta. ...tällöin suuntaajat eivät vastaa ja täten virallisesti todetaan luodun olemassaolo päättyneeksi. ...Kun tämä tuomio on lopullisesti vahvistettu, syntiin samastunut yksilö on yhdessä hetkessä kuin häntä ei olisi koskaan ollutkaan." (Urantia s. 1247).

Tästä johdonmukaisesti seuraa, ettei ole myöskään mitään karman lakia, varsinkin kun - Urantian mukaan - synti on 'epälojaalisuutta ihmisessä itsessään olevaa jumaluutta vastaan.'

Myöskään Suomen nykyään ehkä tunnetuin selvänäkijä Johanna Broman ei usko jälleensyntymään:

"Jälleensyntymää ei ole, mutta ikuinen elämä on."

Hän myös kirjoittaa:

"Joskus ihmettelen... mihin ovat joutuneet kaikki kauan sitten eläneet vankikarkurit, sokeat, kerjäläiset ja postiryöstäjät. Näissä jälleensyntyneissä kun on pelkästään aatelisia ja muita hienompia ihmisiä."(Broman s. 154)

Koska jälleesyntymisen uskotaan yleisesti tapahtuvan siten, että sielu siirtyy jonkun äidin kohdussa kehittyvään lapseen, on herännyt kysymys siitä, millä hetkellä se tapahtuu. Mm. Pekka Ervastin mukaan se tapahtuu jo hedelmöityshetkellä, Luukasen mukaan sielu kiinnittyy syntymähetkellä.

Jälleensyntymien välinen aika myös herättänyt paljon pohdintaa. Esko Mustonen, joka kertoo tutkineensa asiaa monista lähteistä, toteaa, että käsitykset tuon ajanjakson pituudesta vaihtelevat suunnattomasti; muutamasta tunnista sataantuhanteen vuoteen!

Erilaisia käsityksiä on myös mm. seuraavista seikoista:

  • Voiko ihminen jälleensyntyä eläimeksi tai peräti puuksi tai kiveksi?
  • Syntyykö ihminen vuorotellen mieheksi ja naiseksi?
  • Mikä osa ihmisestä oikeastaan jälleensyntyy? Koska ihminen ei muista aikaisempia elämiään, miten voidaan yleensä puhua jälleen syntymästä?

Tämä on aiheellinen kysymys varsinkin buddhalaisperusteiselle jälleensyntymäkäsitykselle, koska buddhalaisen käsityksen mukaan mitään pysyvää minuutta ei ole olemassa. Vielä kannattaa mainita, että kysymys siitäkin, mikä oikeastaan on jälleensyntymän tarkoitus jakaa siihen uskovat ainakin kahteen leiriin:

Hindulaisen ja buddhalaisen käsityksen mukaan se on välttämätön paha, josta pyritään pääsemään eroon mahdollisimman nopeasti erilaisten rituaalien, meditaatioiden, hartaudenharjoitusten, askeesin tai okkulttisten menojen kautta. Länsimaissa se taas ymmärretään päinvastoin välttämättömäksi, koska sen uskotaan antavan ihmiselle rajattomasti uusia mahdollisuuksia korjata virheensä ja hyvittää tekonsa, joutuessaan uudelleen kohtaamaan samat ihmiset ja tilanteet. Monet uskovat jälleensyntymään juuri siksi, että näkevät sen ainoaksi tavaksi, jolla oikeudenmukaisuus maailmassa voi toteutua.

 


Karman laki
 

Paitsi että jotkut lähteet kieltävät koko karman lain, erimielisyyksiä on myös siitä, miten se oikein toimii. Joidenkin mielestä karman laki on vain luonnonlain kaltainen syy-seuraus suhde, joka toimii jollain tavoin automaattisesti ilman minkäänlaista tajuntaa. Tällöin voidaan kysyä: mihin ja miten ihmisen hyvät ja pahat teot kirjataan ja kuka tai mikä sen tekee, jos karman laki ei persoonattomana tiedä eikä tunne mitään? Tavallisen oikeustajun mukaan kun on hyvinkin paljon merkitystä sillä, onko jokin teko tahallinen ja harkittu vai onko se tehty erehdyksessä tai tietämättömyydestä. Teosofit ovat vanhastaan puhuneet Karman Herroista, jotka suorittavat tätä kirjaamistyötä. Kalevi Riikonen puhuu Karman neuvostosta.

"Karman neuvosto (on) Viisaiden ja Korkeiden olentojen muodostama ryhmä, joka käsittelee persoonan tekemiä syyn ja seurauksen lainalaisuuden kautta suoritettuja ratkaisuja universaalisen oikeudenmukaisuuden pohjalta." (Riikonen s. 354)

Myös Luukanen uskoo, että tekomme kirjataan jonhonkin 'tietopankkiin'.

"Maailmankaikkeuden tietopankkiin tallennetaan kaikki ne opit ja läksyt, jotka ovat vieneet elämää eteenpäin. Sinne kirjataan myös kaikki epäonnistumiset ja negatiiviset teot, jotka ovat aiheuttaneet ihmiskunnan tason laskun." (Universumin lapsi, s. 108)

Luukasen mukaan suuri erehtymätön laki (Kokonaisuus) päättää ihmisen kohtalosta. Hän ei kuitenkaan kerro, kuka tai ketkä tämän kirjaamisen käytännössä suorittavat. Ritva Fagerströmin henkioppaan mukaan ne kirjataan ns. Akashia-kirjaan eli kosmiseen maailmanmuistiin:

Mikään 'isoveli' ei valvo päivittäisiä toimianne, ei kurki yksityisen ihmisen salaisuuksia. Ajatuksenne, sananne sekä tekonne kylläkin kirjataan viimeistä tavua myöten ikuisesti häviämättömiksi sinne, mitä kutsutaan AKASHIA-kirjaksi.." (Fagerström s. 18)

Kuka ne kirjaa 'viimeistä tavua myöten' jää tässäkin arvoitukseksi. Yleinen käsitys on, että karman laki toteutuu nimenomaan maanpäällisessä elämässä, ja että juuri siksi jälleensyntymää tarvitaan. 'Kuolemanjälkeinen päiväkirja' kertoo henkiopas Scottin suulla:

"Ainoastaan maanpäällisen elämämme kamppailuissa ja myllerryksissämme pystymme aikaansaamaan todellisia muutoksia henkiseen olemukseemme, joten meidän kohtalomme on sidottu maanpäällisiin kokemuksiimme." (Sherwood s. 89)

Tästäkään eivät kaikki ole samaa mieltä. Johanna Broman sanoo:

"Maan päällä tehtyjä tekoja, olkoot ne miten pahoja tahansa, ei voida kokonaisuudessaan sovittaa, ennenkuin kaikki tapahtuman osapuolet ....ovat ylhäällä henkimaailmassa. ...Mutta varmaa on, että jokaisella ihmisellä on 'siellä ylhäällä' mahdollisuus tekojensa luonteen ymmärtämiseen ja sovitukseen ... eikä niin suurta rikosta ole, etteikö sitä voisi henkimaailmassa sovittaa." (Broman s. 144,145)

Luukanen kertoo kirjassaan ruotsalaisesta pastori Liljebladista, joka 1940 -luvulla alkoi saada automaattikirjoituksella viestejä, joiden väitettiin tulevan edesmenneeltä arkkipiispa Söderblomilta. Tämä 'Söderblom' kertoo mm.:

"Ensin minun täytyi olla tuomiolla maisen elämäni tähden... Kaikilla meillä on puutteellisuksia, joita me täällä jollakin tavoin saamme sovittaa." ('Kuolemaa ei ole' s. 135)   Luukanen itse kuitenkin uskoo, että sovittamiset tapahtuvat maan päällä:

"..ihmiselle annetaan mahdollisuus hyvittää tekonsa, yrittää uudelleen ja pyytää anteeksi niiltä, joita vastaan hän on rikkonut." (emts. 186,187)

Entä määrääkö karman laki ihmisen syntymään esim. tiettyyn kastiin tai sosiaaliseen ympäristöön?

"Koko elämä on tehty ihmiselle räätälintyönä vaikeuksineen, iloineen ja suruineen, joiden tehtävänä on muokata ihmissielusta entistä täydellisempi ja kauniimpi". Yksi elämä ei siihen riitä, vaan se "kestää vuosituhansia" (Kuolemaa ei ole, s. 155).

Tämän elämänsuunnitelman laatimiseen ihmissielu on itse osallistunut, koska hän on osa jumaluutta, kokonaisuutta. Kovakin kohtalo saa täten selityksensä siitä, että sielu on sen itse hyväksynyt voidakseen ottaa siitä oppia ja kehittyä. Mikään elämänkohtalo ei ole sattumaa.

"Jokaisen sielun ohjelmointi on tarkkaan laskettu kullekin elinkaudelle". (Universumin lapsi s. 44, 79-80)

Herää kysymys, miten ihmisen henkistä kehitystä edesauttaisi jos hänelle räätälöitäisiin elämä vaikkapa vähä-älyisenä, mielipuolena, joukkomurhaajana ym. tai elämä jossa hän kuolee (esim. abortin, tapaturman tai sairauden kautta) ennen kuin ehtii päästä siihen ikään, jossa alkaa ymmärtää asioita? Jos kaikki ihmiset jälleensyntyvät, silloin kaikki järjettömätkin kohtalot ovat ennalta 'räätälöityjä'! Luulisi 'räätälöitsijöiden' olevan tietoisia näin perustavan laatuisista elämänpuitteista, jos kerran kaikki on 'tarkkaan laskettu kullekin elinkaudelle'! Vielä vaikeampi on tajuta, miten ihminen voisi edistyä, jos hänen täytyisi syntyä eläin- tai peräti kivikuntaan kuten Riikosen mukaan voi tapahtua:

"Kehityksessä putoamisessa ei planeettamme pitkässä historiassa ole vielä tullut rajaa vastaan. Atlantiksen aikana räikeimmät Jumalallisten energioiden tietoiset väärinlaadullistajat putosivat silloiseen kivikuntaan." (Riikonen s. 185)

Oman kysymyksensä aiheuttaa myös se henkimaailman suosima 'tieto', että karmaa, positiivista tai negatiivista, kerääntyy paitsi yksilölle, myös ihmisryhmille, maille, roduille, kansoille, jopa maapallolle ja auringolle. Voidaanko sanoa, että jokainen saa seuraavassa inkarnaatiossa juuri sellaisen elämän kuin on ansainnut, jos hänelle voi kertyä myös jonkun muun aiheuttamaa karmaa. Viime kädessä jokainen ei siis vastaisikaan yksin omasta karmastaan ja elämästään!

Joe Fisherin tapaus

Huvittavahko esimerkki siitä, mitä kaikkea karman avulla yritetään selittää, on Ultra-lehdessä aikoinaan selostettu Joe Fisherin tapaus. Hän oli erään meedion kautta saanut yhteyden naispuoliseen henkeen, joka väitti olleensa hänen rakastettunsa edellisessä elämässä. Tämä henki kertoi laveasti ja vakuuttavan tuntuisiesti heidän yhteisestä rakkaus- ym. elämästään jossain Kreikan lähettyvillä. Skeptisyydestään huolimatta Fisher alkoi lopulta uskoa asian olevan totta. Tarkkana tutkijana hän kuitenkin nauhoitti kaiken mitä istunnoissa puhuttiin.

Fisher sai sitten päähänsä lähteä tutkimaan seutua jossa henkiopas väitti heidän asustaneen. Hyvin pian hän joutui toteamaan, ettei kyseistä paikkaa ollut olemassakaan. Hän sai myös selville, että eräs toinen kaupunki, josta tämä Filippa -nimellä esiintyvä henki oli puhunut, olikin perustettu vasta kauan kyseisten aikojen jälkeen. Seuraavassa istunnossa Fisher tiukkasi syytä siihen, miksi hänelle oli valehdeltu. 'Filippa' esitti loukkaantunutta:

"Et kai anna tämän pilata meidän henkistä rakkaussuhdettamme."

'Filippa' ei kuitenkaan enää tullut esiin myöhemmissä istunnoissa. Fisher tutki sitten tarkemmin tekemiään nauhoituksia ja istunnoissa esiin tullutta, läheisiin paikkakuntiin ja ihmisiin liittyvää tietoa. Hän päätti ottaa selvää, minkä verran niissä on perää. Tulos aiemman tutkimuksen kaltainen. Päällisin puolin tiedoissa näytti olevan perää, mutta yksityiskohtien tarkempi analyysi paljasti, etteivät ne sittenkään vastanneet tosiasioita. Kun Fisher (kanavoijan kautta) syytti kyseisiä henkioppaita valehtelusta, ne puolustautuivat:

"Kertomalla totuuden olisimme aiheuttaneet liikaa negatiivista karmaa!"

Karma ja pahat teot

Jos jokainen ihmiskohtalo määräytyisi karman lain ja edeltä määrätyn 'sielusuunnitelman' mukaan, siitä loogisesti seuraisi, ettei kukaan olisi vastuussa teoistaan. Stalinin, Hitlerin, Pol Potin ja Saddam Husseinin kaltaiset julmuritkin olisivat vain toteuttaneet karmallista tehtäväänsä. Vaikka kaikki 'henkisen tien kulkijat' eivät tätä väitettä allekirjoitakaan, jotkut sanovat sen selvästi. Mm. Marie-Regine Garnier kirjoittaa (Ultra 7-8 2006):

"Ihmiskunnan alitajunnan syvyyksissä on äärimmäisen tukahdutettuja energioita ...jotka oli herätettävä jälleen eloon. Mestaritason sielut ottivat tehtäväkseen syntyä auttamaan tämän Pyhän Tehtävän täyttymistä. He ilmestyivät pieniin kehoihin ja tarjosivat itsensä ja elämänsä aikuisten maailman pelastukseksi. Heitä syntyi joukoittain Rio de Janeiron slummeihin, jossa aikuiset aloittivat näiden pienten lasten hyväksikäytön... Sitten tämä toiminta levisi kuin epidemia ... vielä nykyäänkin lapsia katoaa päivittäin, eikä heitä nähdä enää koskaan ...Murheellistako? Kyllä, kun sitä katsotaan verhon tältä puolelta. Ei, kun asia nähdään toiselta puolelta ja kun ymmärrämme, että sielut, joita tämä asia koskee, täyttävät Pyhää Tehtäväänsä. ... Pedofiilit, joita on jopa pappien ja piispojen joukossa, ovat myös mukana tässä elämäntehtävässä yhdessä pienten kuoripoikien kanssa..."

 


Kuoleman jälkeinen elämä
 

Henkioppaiden kautta tulleet tiedot kuolemanjälkeisestä maailmasta vaihtelevat suuresti. Toisten mukaan 'tuonpuoleisessa' on kaikki niin samanlaista kuin täällä, että vainaja ei useinkaan tajua edes kuolleensa kuin vasta jonkin ajan kuluttua. Toiset taas antavat ymmärtää, että toisessa maailmassa kaikki on kuin paratiisissa. Kirjassa Sininen Saari kertoo henkiopas 'William T. Stead':

"..jos tulisitte käymään tähän maailmaan maallisessa ruumiissanne ... niin hämmästyisitte, miten vähän kiinnostavaa se teistä olisi. Kaikki näyttäisi teistä aivan samanlaiselta kuin maan päälläkin" (Stead, s. 32)

Luukasen henkiopas sen sijaan vakuuttaa :

"Jos kuvittelemme suurinta mahdollista kauneutta, saamme kalpean aavistuksen henkisistä maailmoista." "Tänne tullessaan ihmiset hämmästyvät värejä ja rauhaa ja kauneutta, jota ei voi maallisin sanoin kuvata" (Kuolemaa ei ole, s. 206, 221).

Tosin molemmat kertovat, että tuossa astraalimaailmassa on kaupunkeja, oppilaitoksia ja jopa kirkkoja ja lähes kaikkea muutakin, mitä Maan päältä löytyy. Tämän opin, että kaikelle maanpäälliselle on vastaavuutensa henkimaailmassa, kehitteli muuten jo Swedenborg 1700 -luvulla omien ilmestystensä pohjalta. Hän kuvaili seikkaperäisesti taivaan ja helvetin rakenteita ja oloja sekä kertoili keskusteluistaan Kuun, Marsin ja Venuksen asukkaiden kanssa; paljon ennen nykyistä ufoaikaa! (Tiedon rajamailla s. 186)

Nykyistenkin kanavoijien mukaan elämää on muualla myös fyysisellä tasolla:

"Avaruudessa on laajoja galakseja, joissa on oma älyllinen elämänsä, oma teknologiansa ja omat kehitysvaiheensa. Maapallo on pienimpiä ja vähäpätöisimpiä planeettoja, joilla on älyllistä elämää." (Kuolemaa ei ole, s. 179)

Monellako tasolla elämää on?

Jalkanen esittää saamansa 'yliaistillisen tiedon' mukaisesti olevan neljä tasoa, jotka jakautuvat vielä seitsemään alatasoon.

Riikonen puhuu teosofisin käsittein fyysisen, eetterisen, astraalisen, mentaalisen, kausaalisen ja buddhisen tason maailmoista, ja luokittelee lisäksi universumin elämänmuodot 12 pääryhmään lukuisine rinnakkais- ja alatasoineen ja hierarkioineen hieman Urantian tapaan. Samoin hänen kuvauksensa kaikkeuden fyysisen järjestelmän perusrakenteesta on hyvin samankaltainen kuin Urantian esittämä, joskaan ei läheskään yhtä seikkaperäinen. Toinen yhteinen piirre mainitun kirjan kanssa on ns. Kohtalon Varajoukko, jotain hyvin salaista tehtävää suorittava järjestö, jonka tehtävän luonnetta Urantian tekijät eivät edes uskaltaneet paljastaa. Riikonen antaa kirjassaan ymmärtää olevansa kutsuttu osallistumaan tämän Kohtalon Varajoukon jaloon tehtävään ihmiskunnan pelastamiseksi.

Hänen antamansa nimitykset erilaisille elämäntasoille eroavat sekä Urantian että teosofisen perinteen mukaisista nimityksistä. Hänen kosmoksessaan on henkioppaiden lisäksi monenlaisia Ohjaajamestareita ja Henkiopettajia sekä ylemmillä tasoilla Sädetasojen, Valon sädetasojen ym. ohjaajia ja mestareita. Muitakin olentoryhmiä on:

"Maailmankaikkeudessa on vieläkin korkeammalla vaikuttavia olevaistettuja tai luoduista maailmoista sinne kohonneita olentoja. Heidän tehtävänsä, olotilansa ja kaikki muut persoonalliset ominaisuutensa ovat ihmismielen käsityskyvyn ulottumattomissa."

Kaikki eivät siis ole luotuja olentoja. Hän kertoo, että erään 'sädemestarin' ilmoituksen mukaan toisissa ulottuvuuksissa on ainakin 2000 eri tasoa. (Riikonen s. 206,207)

Luukanen on epämääräisempi. Hän puhuu jatkuvasta kehityksestä ja lukemattomista elämänmuodoista: "..ihmisruumis sielun asuntona on vain yksi biljoonista ja triljoonista mahdollisuuksista ilmentää älyä.." (Universumin lapsi s. 47). Vaikka hän ei puhukaan henkimaailmassa vallitsevista tasoeroista hänen painottamansa jatkuva kehitys johtaa siihen, koska kaikki eivät kehity samalla tavoin. Lopulta ihmisestä kuitenkin tulee 'kaikkiallisen tajunnan' tietoinen osa, kun hän saavuttaa ihmissielun kehityksen korkeimman huipun, Kristus-tajunnan. (s. 130, 199).

Tällöin ihminen hänen mukaansa "yhdistyy Jumalaksi kutsuttuun energiaan, joka ilmentää itseään kaikessa elollisessa." (s. 179). Montako tasoa tai vaihetta tähän tarvitaan, sitä hän ei kerro. Toisaalta hänen mukaansa jo muiden maailmojen fyysisetkin olennot ovat niin korkealla tasolla, että hohtavat kirkkautta ja sokaisevat ihmisen. Siksi ne yleensä näkyvätkin valoina, vaikka voivatkin ottaa tarvittaessa muunkinlaisen muodon. (s. 163-164)

Helvetti

Luukasen mukaan helvettiä ei ole, vaikka henkimaailmaan saavuttaessa joutuukin näkemään itsensä ja pahat tekonsa ikäänkuin alastomina ja paljastettuina ja kärsimään niiden aiheuttamista tunnoista.
  Broman toteaa vain yksinkertaisesti, ettei mitään tulista helvettiä ole. Hänen mukaansa jopa sellaiset diktaattoritkin kuin Hitler ja Ceausescu sovittavat tekonsa henkimaailmassa (Broman s. 147)
  Joidenkin spiritistien mukaan helvetti on jonkinlainen 'taivaan' tai astraalimaailman alaosasto, 'kiirastuli', jossa ihminen puhdistetaan:

'Scott' kertoo:

"Tämä puhdistusprosessi todistaa oikeaksi katolisen opin kiirastulesta ... vaikka sen kidutus on sielullista ja emotionaalista eikä fyysistä. Meille tunteet ovat kuitenkin todella fyysisiä, joten kenties punahehkuiset pihdit ja sen sellaiset eivät olekaan kovin huonoja vertauskuvia.... Kun kaikki velat on selvitetty, olemme valmiita jatkamaan eteenpäin. ...täällä likainen helvetti on erotettu alemmille tasoille ja siellä asustavat ne, jotka tuntevat olonsa kotoiseksi ja turvalliseksi sellaisessa ympäristössä. Miellyttävämmät maisemat ovat kaukana heidän ulottuviltaan." (Sherwood s. 41,42, 113)

Fagerströmin mukaan

"...toiselle tasolle saapunut ihminen, jonka maanpäällinen elämä on ollut tulvillaan negatiivista energiaa pahojen tekojen takia, joutuu oman negatiivisuutensa vangiksi. Hän luo itse inhottavuudet ympärilleen, hän itse vangitsee itsensä tilaan, jonka tunnette helvettinä." Hän joutuu myös itse vapauttamaan itsensä tästä onnettomasta tilasta. Apua on tarjolla, mutta moni ei .. osaa ottaa sitä vastaan. Näin kärsimys helvetin oloissa jatkuu, kunnes tämä sielu vihdoin herää ymmärrykseen. Kauhukuvat katoavat silloin. Mutta pahat teot eivät tule tämän kärsimyksen kautta anteeksiannetuiksi. Kosminen karman laki on voimassa, vaikka ihminen tuon itse luomansa helvetin olisi läpikäynytkin." (Fagerström s. 37,38)

Sukupuolielämä

"Fyysistä rakkautta täällä ei ole.." (Kuolemaa ei ole s. 209)

Henkiopas 'Scott' sen sijaan kertoo, että tuonpuoleisessa ollaan sukupuolisesti kyvykkäitä, mutta lapsia ei kuitenkaan synny. Hän kertoo jopa saaneensa siellä eräältä opastajaltaan kehoituksen ryhtyä tilapäisiin seksisuhteisiin "päästäkseen estoistaan"! Ja sanoo myös noudattaneensa kehoitusta! (Kuolemanjälkeinen päiväkirja).

Onko henkimaailmassa vain hyviä olentoja?

Riikonen suosittelee suojauksen pyytämistä, etteivät elämää hajoittavat voimat pääsisi häiritsemään kosmisia yhteyksiä! (Riikonen s. 94). Luukasen henkiopas puolestaan kertoo: "Maan päällä ei voida kuvitella, millaista rakkaus ja kauneus on toisessa todellisuudessa" (Kuolemaa ei ole s. 221).

 


Päätelmä
 

Kuten näinkin suppean aineiston tarkastelusta voidaan nähdä, kosminen sanoma ei ole kovinkaan yhtenäinen muutamaa ydinkohtaa lukuunottamatta. Laajentamalla tutkittavaa aineistoa, saisimme ilman epäilystä lisää ristiriitaista tietoa. Itse asiassa jokaisella kanavoijalla on oma, hiukan muista poikkeava totuutensa.

Riippumatta siitä, mikä arvo annetaan eri kanavoijien tai kontaktihenkilöiden tekstien luotettavuudelle, niistä voidaan tehdä erinäisiä johtopäätöksiä. Voidaan esim. kysyä, miksi erilaiset parailmiöt tuntuvat seuraavan aikaansa ja ympäristönsä kulttuuria? Miksi Intiassa nähdään näkyjä Krishna- jumalasta, katolisissa piireissa Neitsyt Mariasta ja spiritistisissä istunnoissa saadaan sanomia, jotka vahvistavat spiritististä maailmankuvaa? Voidaan myös kysyä, miksi sekä spiritististen henkioppaiden että nykyajan 'avaruusystävien' sanoma myötäilee spiritistis-teosofista maailmankuvaa ja asettaa kyseenalaiseksi Raamatun sanoman luotettavuuden?

Miksi 'humanoidien' avaruustietämys tuntuu lisääntyvän samassa suhteessa kuin ihmistenkin tieto avaruudesta ja avaruusmatkailusta? Jotkut tutkijat (mm. Keel, Vallee ja Freixedo) ovat esittäneet käsityksenään, että 'humanoidit' ovat kunakin aikana näyttäytyneet sellaisessa muodossa, jossa ihmiset ovat odottaneet heidän ilmaantuvan, ja että he ovat salanneet todellinen muotonsa tai olemuksensa ja tarkoitusperänsä naamioitumalla milloin minkäkinlaiseen muotoon tai rooliin (Berlitz, Arvoitus syvenee).

Lyall Watson, parailmiöiden tutkija, jolla omien sanojensa mukaan on "rasitteenaan" kymmenen vuoden tieteen harjoitus, sanoo yrityksistään saada jonkinlaista näyttöä yliluonnollisesta, puolesta tai vastaan:

"...tällä nimenomaisella tutkimusalueella alkaa vaikuttaa siltä, kuin esteitä tarkoituksellisesti asetettaisiin tiellemme - joko aikeittemme tyhjäksi tekemiseksi tai siksi, että meidät ohjelmoitaisiin omaksumaan uutta tietoa, jotta emme etenisi liian pitkälle tai liian nopeasti...En tiedä vastausta tähän kysymykseen, mutta alan vähitellen oppia, ettei tämän rajan pystyttäjä aina ole välttämättä hyvää tahtova. Tulen jatkamaan tutkimuksia .... mutta myönnän juuri nyt, että tämän odottamattoman kuilun reunalla olen hieman peloissani." (Watson, Salattu tieto).

 

  Mistä Joogassa on kysymys?
  Perusteellinen tutkimus aiheesta


Lähteitä mm.:

  • Tapani Koivula, Ufojen kosminen viesti.
  • Johanna Broman, Toinen maailma.
  • Jane Sherwood, Kuolemanjälkeinen päiväkirja
  • W.T.Stead, Sininen saari
  • E. Jalkanen, Luonnon salaiset voimat
  • Esko Mustonen, Jälleensyntymä ja karman laki.
  • R-L Luukanen, Kuolemaa ei ole
  • R-L Luukanen, Universumin lapsi
  • Tiedon rajamailla, julk. Valitut Palat


6.10.1999 (päiv. 16.4.04)