Universumi ja ajan suhteellisuus

Useimmat tähdet ovat miljoonien valovuosien päässä joten valolta kuluu miljoonia vuosia saapua Maa-planeetalle asti. Merkitseekö tämä sitä, että maailmankaikkeus on hyvin vanha? Ja onko tässä ilmeinen ristiriita sen kanssa, että Raamattu sanoo kaiken olevan luotu kuudessa päivässä? Huolimatta siitä, että on monia seikkoja, jotka näyttäisivät tukevan Maan verrattain nuorta ikää, tämä kysymys on ollut ongelmallinen. Raamattuun uskovat ovat yrittäneet ratkaista luomispäivien ongelmaa erilaisin selityksin, mm. tulkitsemalla luomispäivät tuhat vuotta kestäviksi tai pitemmiksikin ajanjaksoiksi.

Luotu valo?

Yleinen selitysmalli kreationistisissa piireissä on ollut, että Jumala loi valon "omalla tavallaan", ikäänkuin erillisenä ilmiönä ja muista fysikaalisista suureista riippumattomana. Siten ensimmäiset ihmiset saattoivat nähdä tähdet välittömästi, tarvitsematta odottaa vuosia että valo edes lähimmistä tähdistä saapuisi perille. Periaatteessa tämä merkitsee sitä, että kaikki tähtitaivaalla näkemämme olisi vain näennäistä, jonkinlainen jättiläismäinen "show" jolla ei olisi suoraa vastinetta todellisuudessa. Valo ei siis olisi lähtöisin tähdistä vaan luotu erikseen varustettuna ominaisuuksilla, joiden myötä ne vaikuttavat olevan peräisin kaukaisista kohteista.
  Tämä selitysmalli kaatuu siihen, että lukemattomat tarkat tieteelliset havainnot ovat todistaneet valolla olevan todellisia fysikaalisia ominaisuuksia, ja että ne kantavat tietoa todellisista fysikaalisista kohteista ja reaaliaikaisista tapahtumista. Lisäksi valon käyttäytyminen noudattaa fysiikan lakeja ja sen ominaisuuksia voidaan fysikaalisin keinoin muuttaa (kirkastaa, himmentää, hajottaa kirjoksi ym.). Kyseisen selitysmallin pohjalta voitaisiin myös väittää Luojan luoneen fossiilit maakerrostumiin ja kallioihin vain hämätäkseen meitä tai koetellakseen uskomme vahvuutta. Ei ihme, että tällaiset selitykset on tiedepiireisssä kuitattu olankohautuksella.

Valon nopeus muuttunut?

Paljon vahvemmalla pohjalla ovat teoriat, joiden mukaan valon nopeus olisi aikojen myötä laskenut murto-osaan sen alkuhetkien nopeudesta. Ensi silmäyksellä tämä ajatus vaikuttaa liian sopivalta ja tarkoituksenmukaiselta ja herättikin aluksi epäilyjä. Teoria alkoi saada kannatusta kun australialainen Barry Setterfield ja hänen seuraajansa toivat esiin tilastotietoja menneiden 300 vuoden aikana suoritetuista valonnopeuden mittauksista jotka näyttivät osoittavan, että valon nopeus todella on laskemassa. Teorian mukaan myös radioaktiivinen säteily olisi muuttunut samassa suhteessa, mistä seuraisi, että mittaustulosten vuosimiljardit olisivatkin itse asiassa vain vuosituhansia.
  On kuitenkin väitelty siitä, tukevatko tilastot todella valonnopeuden laskua vai eivät. Teorian olettamien seurausilmiöiden, kuten kaukaisten galaksien kiertoliikkeiden hidastumisen, pitäisi joka tapauksessa olla nähtävissä, mutta ainakaan toistaiseksi niitä ei ole havaittu. Tosin niiden toteaminen saattaa olla äärimmäisen vaikeaa, vaikka niin tapahtuisikin.

Uusi kreationistinen kosmologia.

Kaikesta huolimatta teoria valonnopeuden pienentymisestä herätti paljon pohdintaa eri julkaisuissa. Fyysikko, tri Russell Humpreys yritti vuoden verran saada tätä teoriaa "toimimaan", mutta tuloksetta. Siinä ohessa hän sai kuitenkin ajatuksen täysin uudesta kosmologisesta teoriasta, joka näytti ratkaisevan ristiriidan Raamatun luomiskertomuksen ja tieteellisen näkemyksen välillä.
  Tämä 1990-luvun puolivälissä esitelty teoria on radikaalisti erilainen kuin aiemmat kreationistiset teoriat. Hyvin vanhaan maailmankaikkeuteen ja "Big Bangiin" uskovat ovat luonnollisesti vastustaneet teoriaa ja nähneet siinä heikkoja kohtia, mutta Humpreys on pystynyt puolustamaan malliaan ja edelleen kehittämään sitä. Väittely epäilemättä tulee jatkumaan. Joka tapauksessa tällaisen uuden, vanhat mallit korvaavan teorian esittäminen on tervetullutta tieteelliselle, usein lukkiintuneelle ajattelulle.
  Teoria vahvistaa ajatusta, että Raamatun luomiskertomus on perusrakenteeltaan oikea ja että sitä voidaan pitää muuttumattomana, vaikkakin näkemykset ja tulkinnat sen yksityiskohdista ja fysikaalisista piirteistä voivat muuttua tiedon ja ymmärryksen lisääntyessä.

Johtolanka.

Miten tämä uusi kosmologia sitten ratkaisisi alussa mainitun tähtivalo-ongelman? Kuten tiedämme, aika = etäisyys jaettuna nopeudella. Etäisten tähtien valosta puhuttaessa tämä yhtälö antaa tulokseksi miljoonia vuosia. Jotkut ovat yrittäneet kyseenalaistaa nämä suuret etäisyydet, mutta tällaiset käsitykset eivät tunnu uskottavilta. Tähtitieteilijät ovat mitanneet noita etäisyyksiä monin eri menetelmin, eivätkä edes tunnetut kreationistiset astronomit väitä, että niissä voisi olla niin suuria virheitä, että miljoonat valovuodet muuttuisivat esim. tuhansiksi valovuosiksi. Jo Linnunrata-galaksimmekin halkaisija on todistettavasti n. 100 000 valovuotta.
  Ellei siis valon nopeus ole muuttunut, ainoa jäljellä oleva kohta, joka yhtälössä voi muuttua, on itse aika! Einsteinin suhteellisuusteoriahan on meille kertonut jo vuosikymmeniä sitten, ettei aika ole muuttumaton vakio.

Yleisen suhteellisuusteorian mukaan aikaan vaikuttaa kaksi tekijää: nopeus ja gravitaatio (painovoima). Tämä on myös todistettu useilla tarkoilla mittauksilla. Korkean pilvenpiirtäjän huipulla, jossa painovoima on hivenen pienempi, kellot käyvät nopeammin kuin maan pinnalla, ja juuri sen verran kuin suhteellisuusteoria edellyttää. Jos massakeskittymä on hyvin suuri, kuten mustien aukkojen kohdalla - josta edes valo ei pääse pois - silloin myös aika kirjaimellisesti pysähtyy.

Johtopäätöksiä...

Tri Humpreysin uusi kosmologia on suoranainen seuraus suhteellisuusteoriasta, mikäli oletetaan, että kaikkeus on rajallinen, eli siinä on reuna ja keskus. Tässä mallissa Maa olisi lähellä keskusta niin kuin se täältä katsoen näyttääkin olevan. Vaikka tämä ajatus tuntuu järkevältä, kaikki suositut modernit "big bang" -teoriat kiistävät sen (ilman että se olisi tieteellisesti välttämätöntä). Niiden mukaan kaikkeudella ei ole mitään rajaa, ei reunaa eikä keskusta. Kun galaksit leviävät rajattomasti joka suuntaan, niiden gravitaatiovoimien yhteisvaikutus mitä hyvänsä ajateltavissa olevaa kaikkeuden pistettä kohti kumoutuu.

Jos kaikkeus kuitenkin on rajallinen, siinä on myös keskus johon gravitaatiovoimien yhteisvaikutus kohdistuu. Tällöin kellot kaikkeuden laidalla kävisivät täysin eri tahtiin kuin sen keskustassa. Jos nyt siis sanotaan Jumalan luoneen kaiken kuudessa päivässä, herää kysymys: minkä kellon mukaan? Jos vastataan: "Jumalan ajan mukaan", unohdetaan, että Hän on ajan ulkopuolella.

Ellei kaikkeus ole paljoa suurempi kuin se nykyisten havaintojen mukaan on, ja jos se menneisyydessä on ollut vaikkapa 50 kertaa pienempi, sen olisi suhteellisuusteorian mukaan pitänyt laajentua tilassa, jossa sitä ympäröi ns. tapahtumahorisontti, jonka mahdollisista ulkopuolisista tapahtumista ei voi saada mitään tietoa. Materian ohittaessa tätä tapahtumahorisonttia, horisontti itse kutistuisi, lopulta olemattomiin. Tällöin jonakin hetkenä Maa olisi avaruuden tapahtumiin nähden ikäänkuin jähmettyneessä tilassa. Tapahtumat, jotka kaikkeuden laidoilla kestäisivät miljardeja vuosia niiden oman "kellon" mukaan, näyttäisivät Maasta katsoen tapahtuvan alle yhdessä päivässä.

Tämä valtava gravitationaalinen aikadilataatio näyttäisi olevan väistämätön seuraus silloin, jos rajallinen kaikkeus laajentui alussa merkittävästi. Toisaalta, jos havainnoitsijat tuona erityisenä ajankohtana olisivat voineet katsoa taivaalle nykyisillä välineillä, he olisivat nähneet valon kulkevan ja galaksien kiertävän monta kertaa nykyistä nopeammin. Kaukana avaruudessa olijoiden mielestä valon nopeus olisi kuitenkin ollut 'normaali'.

Mielenkiintoista tässä uudessa kosmologiassa on, että se perustuu yleisesti hyväksyttyihin matemaattisiin, fysikaalisiin ja suhteellisuusteorian mukaisiin lakeihin ja periaatteisiin. Se näyttää selittävän myös kaikki "big bang" -teoriaa tukeneet havainnot mukaan lukien punasiirtymä ja kosminen taustasäteily.

Varovaisuus silti paikallaan.

Vähäinenkin lisäys maailmankaikkeuden alkua koskevaan tietoon tuo mukanaan aina uusia kysymyksiä ja uusia ongelmia ratkaistavaksi. Täydellistä ymmärtämystä siitä tuskin koskaan saavutetaan eikä mikään teoria ole tähän mennessä ollut täydellinen.
  Tuskin tämäkään uusi teoria on aivan lopullinen totuus. Voidaan vain sanoa, että tämänhetkiset havainnot ja teoriat tukevat sitä. Tämä aikadilataation mahdollisuus poistaa myös tarpeen sanoa, ettei ole mitään selitystä Raamatun luomiskertomuksen ja tieteellisten selitysten herättämään ristiriitaan. Toisaalta tästä voi oppia sen, miten yksi uusi oivallus ja pienikin muutos lähtöoletuksissa voi radikaalisti muuttaa aikaisemmat 'faktat' ja koko fysikaalisen maailmankuvan.

 

Lähde:
http://www.christiananswers.net/


4.10.2001