Kuolema

Vanhassa testamentissa kuolema on selvästi vain elämän vastakohta. Uusi testamentti ei kumoa tätä tosiasiaa, vaikka puhuukin kuolemasta paljon myös kuvaannollisessa ja hengellisessä mielessä. Muutamaa tulkinnanvaraista kohtaa lukuun ottamatta kuolemaan ei UT:ssa liity ajatusta tietoisen olemassaolon jatkumisesta.

 
************
 
Vain Jumala on kuolematon

1Tm 6:16 jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä - hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen.

Kuolema voi olla myös hengellinen tai kuvaannollinen

Mt 8:22 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa".
Jh 5:24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
Kl 3:5 Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,
Jh 5:25 Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää.
Jh 11:44 Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä".

'Kuolemalla kuoleminen' korostaa kuoleman todellisuutta

Mt 15:4 Sillä Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'.

Viittaus Jeesuksen kirkastumisnäkyyn (Ks. Mt 17:1-8)

Mt 16:28 Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan."
Lk 9:27 Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan."

Esi-isät ovat haudoissa (tuonelassa)

Apt 2:29 Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä.

Pyhien ylösnousemus

Lk 20:36 Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia.
1Kr 15:52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
1Ts 4:16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;

Edellä olevat jakeet puhuvat ilmeisesti niistä pyhistä, joita ilmestyskirja kuvaa 144 000 valittua käsittävällä joukolla. Muuten asia pitäisi tulkita niin, että kaikki ylösnousseet ovat Jumalan lapsia eikä ylösnousemus koskisi lainkaan muita kuolleita.

Kuolema Aadamin, elämä Jeesuksen kautta

Rm 5:12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet
1Kr 15:22 Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
Hb 2:9 Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa.

'Näkemättä kuolemaa'?

Hb 11:5 Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois". Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle.

Tämä kohta herättää kysymyksiä. Menikö Eenok taivaaseen? Se tuntuisi olevan ristiriidassa sen kanssa, että 'kaikki kuolevat Aadamissa' ja että kukaan ei ole mennyt taivaaseen ennen Jeesusta (Joh 3:13). Loogisinta lienee, että Eenokin fyysinen olemus vain jotenkin katosi tai haihtui niin, ettei häntä voitu haudata. Ihmisen persoonallisuuden säilyminen Jumalan muistissa ei varmaankaan riipu maallisen, maatuvan ruumiin olemassaolosta.

Samankaltainen tapaus on Elian taivaaseen nouseminen (2Kun. 2:11-12). Hänen nähtiin nousevan kohti taivasta ja katoavan jonnekin, eikä häntä ilmeisesti enää nähty sen jälkeen. 2Ak 21:12-14 antaa kuitenkin ymmärtää, että Elialta tuli profeetallinen viesti tuon tapahtuman jälkeen, joten hänen täytyi kaikesta huolimatta olla vielä elossa jossain.

Kuolleet tuomitaan tekojensa mukaan

Ilm 20:12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
Ilm 20:13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

On paljon kiistelty siitä, mitä tekoja tässä tarkoitetaan. Paavali painottaa uskoa, Jaakob tekoja vanhurskauttamisen perusteena. Ilmeisesti he puhuvat hieman eri asiasta. Luther puhui uskon teoista. Usko ilman tekoja on kuollutta uskoa.

Kuolema ja tuonela lakkaavat lopulta olemasta

Ilm 20:14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
1Kr 15:26 Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.
Ilm 21:4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."


Jatkuu
 
 
16.07.06