Tappavat lahkot

II

Johtajista tulee jumalia.

Nälkä kasvaa syödessä. Johtajien vallanhimokin kasvoi vähitellen heidän nauttiessaan seuraajiensa palvovaa suhtautumista. Ehkä he lopulta todella uskoivat olevansa jonkinlaisia jumalia; ainakin he antoivat seuraajiensa niin ymmärtää.   "Jim sanoi olevansa ainoa jumala, jonka koskaan näkisimme." kertoi Jim Jonesin entinen seuraaja. "Jos on jokin muu jumala, miksei hän tee mitään?", uhosi Jones itse. Jonesin adoptiotyttären, Bonnie Thielmannin mukaan "Jim heristi nyrkkiään taivasta kohti ja sanoi: 'Jumalaa ei ole olemassa. Jos on, lyököön minut kuoliaaksi.' Sitten hän otti Raamatun, heitti sen maahan ja pyöri sen päällä." Stephan Jones totesi isänsä ajattelusta: "Ei ollut mitään Jumalaa, ja jos oli, hän oli Jim Jonesissa".

Shoko Asaharan väitettiin kokeneen valaistumisen ja kuulevan jumalan äänen. Pian häntä pidettiin myös jumalana. Entinen seuraaja kertoi: "Hän oli Shiva, ylijumala. Hänen ja Shivan välillä ei ollut mitään eroa. Hän oli kaiken yläpuolella." Ja toinen seuraaja totesi: "Asahara oli jumala. Välillä Kristus, välillä Buddha. Nimi vaihtui, mutta jumalallinen olemus säilyi."
  Di Mambroa, Auringon Temppelin johtajaakin jumaloitiin: "Jo Di Mambroa sanottiin Korkeimmaksi Olennoksi. Hän oli lähestulkoon pelkkää energiaa. Energia oli niin valtaisa, ettei häntä oikeastaan voinut lähestyä. Kun hän halasi jotakuta - esim. jonkun lahkon jäsenen puolisoa - hänen piti katkaista virtansa. Jos hän ei tehnyt sitä, oli vaarana, että halattava kuolisi sähköiskuihin." (Lahkon ent. jäsen)

Eikä David Koresh ollut pekkaa pahempi: "Tiedän mistä tulen. Tulen Jumalasta. Minä haastan jokaisen elävän sielun joka tunnustaa kristillistä uskoa, näyttämään minulle Ilmestyskirjan seitsemän sinettiä. Jos he eivät siihen pysty, minä näytän ne heille. Jos he ovat rehellisiä, he näkevät ne, mikä tarkoittaa, että olen Jumalan poika." Koreshin neljäs vaimo muisteli: "Hän saattoi sanoa: 'kun minä loin sinut'" . Koresh myös väitti joutuvansa uudelleen ristiinnaulituksi, millä hän antoi ymmärtää olevansa itse Kristus . Erästä miestä hän uhkasi: "Ole varuillasi. Minä olen Jumala.." Seuraajien palvova usko vahvisti hänen käsitystään: "En voi olla väärässä, kun niin monet uskovat minuun."

Lahkonjohtajien muotokuvat.

Di Mambro

Näiden neljän lahkonjohtajan lapsuus oli saman kaltaista siinä, että kaikki olivat kokeneet jonkin asteista syrjintää tai ainakin jääneet vaille hyväksyntää. Joseph (Jo) Di Mambro syntyi 1924 Etelä-Ranskassa italialaisen maahanmuuttajan perheeseen ja sai lapsuudessa osansa ranskalaisten rasismista. Ehkä se teki hänestä hieman varautuneen ja juonitteluun taipuvaisen. Vaikka hänellä ei ollut mainittavia puhelahjoja, hän oli taitava manipuloimaan ihmisiä. Siksi hän menestyi melko hyvin, ja perusti oman kultasepänliikkeen 1965. Pian sen jälkeen hänet tuomittiin kuitenkin kavalluksesta puoleksi vuodeksi vankeuteen.
  Hän oli kiinnostunut okkultismista ja omaksui ajatuksia erilaisista esoteerisista lähteistä kuten ruusuristiläisyydestä, vapaamuurariudesta, buddhalaisuudesta ja martinisteilta. Näistä aineksista hän muokkasi ne opinkäsitykset, joita Auringon Temppelissä sittemmin opetettiin ja kaiketi muokattiinkin. Näihin oppeihin kuului väittämä, jonka mukaan hän itse oli Mestari kaukaiselta planeetalta (Sirius). Huonon 'lavakarismansa' takia hän ei itse esiintynyt julkisuudessa, vaan jätti sen puolen pääapurilleen Luc Jouret' lle, jonka puheenlahjat, äly ja karisma tehosivat kuulijoihin. Di Mambro pysytteli kulisseissa, mutta piti langat tiukasti käsissään . Seurapiirejä hän ei silti karttanut, vaan vietti loisteliasta elämää, rakasti hyvää ruokaa, oopperaa ja kauniita naisia. "Hän tuhlasi meidän rahojamme", totesi eräs entinen seuraaja.

Jim Jones,

alkuaan James Warren Jones, syntyi 1928 Indianassa (USA). Hänen isänsä kerrotaan olleen enemmän kiinnostunut kortinpeluusta kuin pojastaan. Poika oli enimmäkseen itsekseen, sai mennä minne halusi ja tehdä mitä huvitti. Hän halusi jo pienenä leikkiä johtajaa, ja piti erään talon ullakolla palveluksiksi kutsumiaan palavereja, joissa hän luki Raamattua pöydän ääressä istuville kavereilleen. Äiti kuitenkin halusi pojasta tulevan jotain, ja sai tämän opiskelemaan. Hänestä tulikin sitten pastori, joka perusti oman kirkon keskelle mustien asuma-aluetta 1965.

On merkille pantavaa, että tässä uransa alkuvaiheessa Jim Jones oli aivan eri mies, kuin se, millaisena hänet myöhemmin tunnettiin. Hän oli aidosti huolissaan mustien kehnoista sosiaalioloista, ja näki paljon vaivaa yrittäessään parantaa heidän olojaan. Hän kehitti mustien sosiaaliapua ja järjesti näille vastaanottokeskuksen, jonne oli määrä sijoittaa sellaisia, jotka eivät enää kyenneet huolehtimaan itsestään. Tällainen avuliaisuus ja ymmärtämys mustia kohtaan oli poikkeuksellista noina rasismin vuosina. Eräs entinen seuraaja luonnehti tuolloista Jim Jonesia: "Hän oli ihmisille hyvin kiltti ...hän kunnioitti ihmisiä, rakasti ja välitti heistä. Hän antoi ruokaa nälkäisille. Hän toimi silloin, kun muut vaan puhuivat."

Ei ihme, että hän sai paljon kannatusta juuri mustien keskuudessa. Hän perusti useita kirkkoja Kaliforniaan ja häntä tultiin kuulemaan matkojen päästä. Tämä suosio koitui ilmeisesti hänen kohtalokseen. Hän alkoi uskoa itsessään olevan jotain erityistä: "Hän uskoi auraan, joka säteili hänestä" , kertoi ent. seuraaja. Mihin se lopulta johti, sitä kuvailee osuvasti Jonesin oma poika, Stephan:
  "Isä halusi olla rakastettu ja huomion keskipisteenä. Hänen piti saada olla seuraajilleen kaikki kaikessa, kuin hän olisi ollut yli-ihminen. Eikä sekään riittänyt. Kaikki mielettömyys kumpusi näistä tarpeista. Hänen piti tulla aina vaan erikoisemmaksi, entistä voimakkaammaksi ja rohkeammaksi...ei riittänyt että hän oli jumala .. mikään ei riittänyt hänelle." Joidenkin lähteiden mukaan Jim Jonesilla oli myös okkulttisia mieltymyksiä, jotka ehkä osaltaan vaikuttivat hänen ajatteluunsa ja jouduttivat tapahtumien kulkua kohti traagista loppua. Dokumentissa tätä asiaa ei käsitelty.

Shoko Asahara

Asahara, oikealta nimeltään Shizuo Matsumoto, syntyi 1955 Etelä-Japanissa köyhään perheeseen. Hänellä oli huono näkö, joten isä lähetti hänet sokeiden sisäoppilaitokseen. Käytännössä isä hylkäsi hänet, joten hän jäi nuoruudessaan vaille kaipaamaansa perheen hyväksyntää. Ehkä hän osaksi siitä syystä myöhemmin perusti oman yhteisönsä eräänlaiseksi perheen korvikkeeksi.

Yläasteikäisenä hänessä alkoi ilmetä kelmin taipumuksia: hän alkoi kiusata heikompiaan, huijata ja varastaa rahaa kavereiltaan. Hän oli toisaalta jo silloin hyvin kunnianhimoinen, ja hänen tavoitteenaan oli päästä yliopistoon ja sitä kautta hyvään yhteiskunnalliseen asemaan. Kun hän ei sitten onnistunut opiskelutoiveissaan, hän päätti rikastua keplottelun avulla. Vuonna 1982 hän kiersi hotelleissa myymässä itse valmistamaansa ihmelääkettä, jonka hän väitti tepsivän kaikkiin vaivoihin. Pettyneet asiakkaat saivat poliisin hänen kannoilleen ja hän sai toimistaan sakon, joka kuitenkin oli mitätön verrattuna hyötyyn, minkä hän oli bisneksellään ansainnut.

Pari vuotta myöhemmin hän kokeili rikastua perustamalla joogakoulun. Sen nimenä oli Aum, Vuoristovelhojen Seura. Hän ilmeisesti ansaitsikin sillä kohtalaisesti, mutta varsinainen onnenpotku hänelle oli, kun hän v. 1987 pääsi tapaamaan Dalai Lamaa. Tuon kohtaamisen jälkeen hän koki - tai ainakin antoi ymmärtää - saaneensa tehtävän: pelastaa Japanin buddhalaisuus. Vaikka Dalai Lama itse kielsi antaneensa Asaharalle minkäänlaista tehtävää, tämän onnistui saada oppilaansa siitä vakuuttuneiksi. Joogaopettajana hänellä oli luonnollisesti jonkinlainen gurun status, joten ei ole ihme että Asahara, joka lisäksi - entisen opettajansa mukaan - oli 'hyvä suustaan' ja 'löysi aina oikeat sanat' , sai oppilaansa vakuuttuneiksi siitä, että hän oli jotain erikoista. Tehtävän suorittamista varten perustettiin sitten Aum Korkein Totuus, ja Asaharasta tuli sen johtaja. Se oli alkuna Asaharan haaveille saada valtaansa ensin Japani ja lopulta koko maailma.

David Koresh

Myös hänen nimensä on keksitty. Hän oli oikealta nimeltään Wernon Howell ja syntyi vuonna 1959 Teksasissa. Hän ilmoitti jo pienenä äidilleen, ettei ollut niinkuin muut lapset ja kiinnostui varhaisessa iässä Raamatusta. Hänen vanhempansa olivat eronneet, eikä biologinen isä välittänyt osallistua pojan kasvatukseen. Myöskään isäpuoli ei hyväksynyt häntä. Hänen äitinsä päätteli tämän torjunnan johtaneen siihen, että poika alkoi kokea Jumalan isäkseen. 19 - vuotiaana hän liittyi Daavidin Oksa -nimiseen, 1930 -luvulla perustettuun uskonnolliseen ryhmään. Tämä yhteisö oli Seitsemännen Päivän Adventisteista erkaantunut ryhmä, jonka keskus oli Mount Carmel Vacossa, Teksasissa. Ryhmä odotti maailmanloppua ja sitä ennen ilmaantuvaa viimeistä profeettaa. Nuoresta Koreshista tuli pian ryhmässä arvostettu Raamatun tuntemuksensa, puhujanlahjojensa ja hyvän ulkomuotonsa johdosta.
  "Hän oli hyvin karismaattinen ja mukava ihminen. Minusta hän välitti ihmisistä aidosti ja uskon, että hänen tarkoitusperänsä olivat aluksi hyvät", kertoi eräs paikkakuntalainen. Pian Koreshista tuli yhteisön johtaja, ja häntä alettiin pitää odotettuna viimeisenä profeettana. Siinä vaiheessa syntyi lahko, joka otti tehtäväkseen toteuttaa johtajansa fantasiat.

Hyväksikäyttöä ja alistamista

David Koresh käytti asemaansa härskisti hyväkseen: "Monet hänen 'näyistään' olivat hänen toiveitaan", kertoi eräs lahkon entinen jäsen. "Hän saattoi nähdä naisen ja sanoa: ' Tuo nainen on kaunis, vaikkakin vähän nuori'. Parin päivän päästä hän 'näki näyn' jossa Jumala sanoi, että siitä naisesta oli tuleva hänen vaimonsa." Jumalan nimissä Koresh haali itselleen melkoisen haaremin naimalla kymmenkunta 12-20 vuotiasta naista. Vuonna 1991 hän julisti kaikki maailman naiset vaimoikseen; olihan hän itse Jumala! Niinpä tyttölapset määrättiin jo pienestä pitäen hänen morsiamikseen, ja 10 -vuotiaina he alkoivat nukkua Davidin vuoteessa odottaen hetkeä jolloin 'jumala' suvaitsisi ottaa heidät. Davidille seksiä piti olla tarjolla aina, kun hän sitä halusi. Hän jopa leuhki noilla puuhillaan ja kyvyillään.

Myös Jim Jones oli seksiriippuvainen. "Seksistä puhuttiin jatkuvasti. Kukaan muu ei saanut harrastaa sitä, mutta hän harrasti sitä jatkuvasti. Yllätin hänet monesti sekä miesten että naisten kanssa", kertoi Stephan Jones. Seksiä käytettiin myös manipulaation ja hallinnan välineenä. Di Mambro otti kaiken irti asemastaan, paitsi omaksi nautinnokseen, myös ohjaillen seuraajiensa seksielämää jakamalla heitä 'kosmisiin' pareihin. Shoko Asahara puolestaan saattoi raiskata naisen perustellen sitä sillä, että se oli uskonnollinen rituaali.

Johtajien ehdoton valta.

Suurimman nautinnon nämä johtajat saivat kuitenkin siitä vallasta, joka heillä oli seuraajiinsa. Valta korostuu, jos yhteisö elää ulkomaailmasta eristettynä. Tällöin johtaja määrää syömisestä, nukkumisesta, työnteosta, rajoittaa vapauksia ja kontrolloi alaisiaan kaikin tavoin. Poliittisten diktaattoreiden tavoin lahkonjohtajat halusivat luoda muita ylempänä olevan 'rodun' eli mahdollisimman suuren joukon omalle ideologialleen alistettuja ihmisiä. Tämän päämäärän hyväksi kaikkien tuli marssia samaan tahtiin yhteisen, oikean asian nimissä. Eikä alaisilla lopulta enää ollut varaa valita; oli tehtävä, mitä johtaja käski. Piti tottua noudattamaan ohjeita kyselemättä.

Jonestownissa ei tapahtunut mitään, mistä Jim Jones ei tiennyt. Eloonjääneiden mukaan se oli keskitysleiri. Eräs heistä kertoi: "Kansan Temppelissä tehtiin, mitä käskettiin, muuten kuoli. Minut uhattiin ampua, jos lähtisin." Eräs musta mies uhmasi tätä kieltoa, ja lähti. Jones sanoi: "Muistakaa minun sanoneen, että seitsemän päivän päästä Chris löydetään kuolleena, sillä hän lähti aurani suojeluksesta." Viikon kuluttua mies löytyikin kadulta ammuttuna. Koreshin menetelmät eivät jääneet tästä paljon jälkeen; hän uhosi tappavansa kaikki, jotka olivat häntä vastaan. Hänellä oli myös sadistisia piirteitä: "David laittoi voileivän lattialle, käski miehen astua sen päälle ja sitten syödä leivän. Ja mies söi sen!", muisteli lahkon entinen jäsen. Korkein Totuus -lahkossa ruumiita tuli jatkuvasti. Pettureita ja luopioita puukotettiin tai kuristettiin kuoliaiksi, ja ruumiit hävitettiin polttamalla sekä happokäsittelyllä. Myös Di Mambro osasi hankkiutua pettureista eroon. Vuonna 1991 hän loukkaantui verisesti, kun eräs uskollinen seuraaja vaimonsa ja poikansa kanssa päätti lähteä järjestöstä. Hän lähetti murhaajan tappamaan heidät, ja perusteli tekoa väitteellä, että poika oli Antikristus. Tämä tietysti auttoi murhaajaa tehtävän suorittamisessa; hän kuvitteli tekevänsä suuren palveluksen ihmiskunnalle.

Historia on täynnä esimerkkejä siitä, miten tavallisista ihmisistä tulee tappajia ja kiduttajia käytyään läpi yhteiskunnan hyväksymän koulutusohjelman. Kun ihminen saadaan täysin hyväksymään ideologia, se pyhittää kaikki keinot. Hän lakkaa ajattelemasta että tekee väärin tappaessaan ihmisiä; hän vain tottelee käskyä, suorittaa annetun tehtävän. Sama pätee uskonnollisessa yhteisössä. Kun lahkon johtaja vielä vakuuttaa - kuten Aum- yhteisössä - että kyseessä on välttämätön uskonnollinen rituaali jonka suorittamalla pääsee paratiisiin, seuraaja alkaa uskoa, ettei tappaminen ole rangaistava teko, ja on valmis mihin tahansa. Näin siis lahko tekee jäsenistään murhaajia, jotka hoitavat petturit ja muut häiritsevät ulkopuoliset pois kuvioista. Tällainen toiminta alkaa kuitenkin ennen pitkää kiinnittää median ja viranomaisten huomiota. Painostus lahkoja kohtaan kasvaa kun rajat ylittyvät. Johtajille ei jää muuta keinoa kuin paeta tai käyttää seuraajiaan 'maailmanlopun sotureina' ulkopuolisen maailman hyökätessä 'valittuja' vastaan. Loppunäytös on valmis alkamaan.


Edellinen sivu    Seuraava sivu


7.8.2002