Tappavat lahkot

III

Varustautuminen alkaa

Ulkopuolisen painostuksen kasvu saa lahkoissa aikaan itsepuolustusreaktion. Lahkot tuntevat itsensä uhatuiksi ja niiden johtajat tekevät parhaansa vahvistaakseen tätä käsitystä. Jim Jones esimerkiksi lavasti murhayrityksensä. Laukauksen jälkeen hän nousi pystyyn 'verinen' paita kädessään väittäen salamurhaajan ampuneen häntä, mutta että hän oli parantanut itsensä. Tämä kuviteltu salamurhayritys ja sitä seurannut 'parannusihme' sai monet yhteisön jäsenet uskomaan häneen. Ulkopuolinen uhka - huolimatta siitä, että se olisikin vain johtajan mielikuvituksen tuotetta - saa lahkossa aikaan rivien vahvistumista. Alkaa varustautuminen hyökkäystä vastaan. Kansan Temppelin aluetta esim. vartioitiin yötä päivää aseistettujen vartijoiden toimesta, ja Koreshin ryhmä hankki tonneittain aseita, joista osa oli hyvin raskasta luokkaa. Kaikki - jopa lapsetkin - opetettiin käyttämään ja huoltamaan aseita.

Aum Korkein Totuus -lahko kehitteli omia aseitaan, kuten tappavaa hermokaasua, sariinia, ja teki asehankintamatkoja mm. entiseen Neuvostoliittoon. Niiden yhteydessä tiedusteltiin jopa ohjusten ja ydinkärkien hintoja. Tyypillistä Aumin asekehittelyille oli, etteivät niiden valmistuksessa mukana olevat useimmiten edes tienneet, mitä he olivat tekemässä puhumattakaan mihin tuotteita tultaisiin käyttämään.

Myrkkykaasujen kehittelyssä sattui usein onnettomuusia, joissa työntekijöitä kuoli tai sairastui saatuaan kaasua silmilleen ja keuhkoihinsa. Asahara työnsi ovelasti syyn muiden niskoille. TV -esiintymisissään hän 'ilmiantoi' amerikkalaisia tahoja jotka muka olivat näiden 'hyökkäysten' ja kaasujen levittämisen takana. Hän väitti ilman olevan täynnä sinappikaasua, ja niinpä lahko kehitti jäseniään varten ilmanpuhdistimen (Cosmos Cleaner). Lahkolaiset olivat vakuuttuuneita päivittäisistä kaasuhyökkäyksistä ja siitä, että laite suojasi heitä. Myös väestönsuojia alettiin valmistaa tulevan maailmanlopun varalle. Asaharan sanottiin uskovan Nostradamuksen ennustuksiin, mutta hän puhui myös hyvän ja pahan välisestä taistelusta, Harmagedonista. Aum Korkein Totuus oli tietenkin se hyvä. Pahoihin hän luki mm. (Japanin) hallituksen ja vapaamuurarit.

Maailmanlopun uhka pelotteena.

Myös Jim Jones ennusti lähestyvää - ydintuhon muodossa tulevaa - maailmanloppua. Saarnoissaan hän lupasi pelastaa seuraajansa sekä itse ydintuholta että sitä seuraavalta nälänhädältä ja rasismilta, joka hänen mukaansa tulisi kohdistumaan varsinkiin mustiin. Sanoma upposi yleisöön niin hyvin, että hän sai suuren joukon seurakuntalaisiaan muuttamaan kanssaan Amazonin sademetsään, Guayanaan. Päämääränä oli luoda sinne omavarainen yhteisö ennen tulevaa katastrofia.

Auringon Temppelissä oltiin samoilla linjoilla. 1990 -luvulla Di Mambron maailmanloppupuheet yltyivät ja jäsenet viettivät tuntikausia työpäivän jälkeen rakentaen yhteisön maatilojen kellareihin säteilysuojia, joihin varastoitiin ruokaa ja vettä. "Elimme siinä uskossa, että luonnonmullistus tuhoaisi kaiken. Suurin osa ihmisistä kuolisi katastrofissa ja vain osa jäisi henkiin. Auringon Temppelin jäsenet olisivat ne eloonjääneet", kertoi lahkon entinen jäsen Herman Delorme. Lahkolaiset pidettiin pelossa kaikin keinoin. Maailmanloppua kuvaavia videoita katseltiin päivittäin. Niihin oli opetus- ja kehoituspuheiden lomaan sovitettu animaatiotekniikalla tehostettuja näkymiä erilaisista katastrofeista, sodista, nälänhädästä ym. ja julistettiin maailmanlopun olevan lähellä. Sen seurauksena syntyisi uusia taivaita ja uusia maita ja valittujen joukolle koittaisi vapautus kärsimyksistä. Jäseniä kehoitettiin: "Maailmanlopun soturit, ottakaa vastaan ikuinen pelastus!".

Lopun läheisyyttä korostavat puheet ja aseellinen varustautuminen saivat lahkolaiset vähitellen tottumaan ajatukseen että he tulisivat pian kuolemaan. Heille Harmagedon oli kirjaimellinen sota, johon he joutuisivat ottamaan osaa. Näin he tottuivat myös ajatukseen, että joutuisivat itse tappamaan ihmisiä. "Asaharan ennustusten perusteella olin varma että Harmagedon tulee jonain päivänä, ja silloin pitäisi olla aseistautunut että pärjäisi. Eikä tappamiselta voi välttyä", kertoi ent. Aumin jäsen. Koreshin entiset seuraajat muistelivat: "David sanoi, että jonakin päivänä kaikkien täytyy kuolla. Hän kysyi, olemmeko valmiita kuolemaan, ja kaikki myöntelivät .. olimme valmiita kuolemaan koska se oli Jumalan tahto."

Kuolema ei olekaan kuolema?

Kuolema on helpompi hyväksyä, jos lahkolainen saadaan vakuuttumaan siitä, ettei se itse asiassa ole todellinen kuolema, vaan ainoastaan jonkinlainen muodonmuutos. Auringon Temppeli -yhteisön entinen jäsen Paul-Andre Auclair muisteli: "Opetuksessa korostettiin, ettei kuolema ollut kuolema, eikä siihen siis sisältynyt kärsimystä. Jos omaksui lahkon opit, kuolemaa ei ollut enää olemassa." Herman Delorme oli samassa uskossa: "Ymmärsin muiden lailla että kaikki päättyy aikanaan. Valittujen joukkoon kuuluminen tekisi kuolemastani kuitenkin tietyllä tavalla poikkeavan verrattuna tavallisiin ihmisiin. Se ei olisi tavallinen kuolema ruumiineen, vaan muodonmuutos. Käytimme paljon sanaa siirtyminen. Siirtyisimme yhdestä elämän muodosta toiseen, mutta ilman sen enempiä tietoja. "

Toinen lahkon jäsen puolestaan muisteli: "Mietin, mitä he oikein tarkoittavat siirtymisellä. Tulisiko joku hakemaan meidät avaruusaluksella tai jotain. Se jäi arvailujen varaan." Lahkon videoissa tuota siirtymisen halua nostatettiin vakuuttamalla: "Teidät on valmistettu tätä ikimuistoista hetkeä varten. Ei enää epäilyksiä ei kipuja.. ei kivuliaita muistoja. Ylösnousemus, ylösnousemus, ylösnousemus." Yhteisön propagandassa kuolemaa pidettiin jopa välttämättömänä, ainoana keinona löytää totuus. Täytyy kuolla jotta voisi syntyä uudelleen. Luc Jouret julisti: "Kuolemaa ei pidä ajatella loppuna, vaan korkeamman tietoisuuden saavuttamisprosessina."

Kansan Temppelin johtaja Jim Joneskin muutti asioiden normaalia järjestystä korostamalla itsemurhaa jalona keinona päästä nykyisestä kurjasta elämästä. Hän sai seuraajansa ajattelemaan: "Kuolemme joka tapauksessa, miksi emme kuolisi oman käden kautta. Pääsemme parempaan paikkaan, paratiisiin." Korkein Totuus -lahkon johtaja Asahara puolestaan vakuutti: "Odotattepa Harmagedonia tai kuolemaa, älkää pelätkö. Teistä tulee onnellisia sieluja." Näin siis kannattajia valmisteltiin olemaan valmiita sekä kuolemaan että tappamaan.

Hysteria kasvaa, rajat ylittyvät.

Vuonna 1995 Asahara huolestui, kun viranomaiset alkoivat olla liian kiinnostuneita järjestön toiminnasta. Hän yritti kiinnittää huomion toisaalle järjestämällä sariiini-iskun Tokion metroon erään kilpailevan lahkon nimissä. Iskussa kuoli 12 ihmistä ja 5000 loukkaantui. Sariinikaasu oli onneksi huonolaatuista, muuten kuolleita olisi ollut tuhansia. Poliisi pääsi pian iskun tekijöiden jäljille, teki ratsian Aumin päämajaan, pidätti Asaharan ja muut lahkon johtajat . Aumin todelliset toimet paljastuivat. Kävi ilmi, että metroisku oli vain kokeilu; mm. Japanin parlamenttia vastaan oli jo suunniteltu uutta iskua. Järjestön tavoitteena oli ollut tehdä ensin vallankaappaus Japanissa ja lopulta saada valtaansa koko maailma. Asahara joutui oikeuden eteen vastamaan teoistaan.

David Koreshilla Teksasissa ei ollut aikomusta joutua oikeuden eteen, saati vankilaan. Hän pelkäsi jäävänsä kiinni alaikäisiin sekaantumisesta, mutta vannoi, ettei ikinä antautuisi viranomaisille. Ulkomaailman painostuksen lisääntyessä Koresh tajusi lopun olevan lähellä, joten hän alkoi valmistella seuraajiaan viimeiseen taisteluun. Hänen entinen avustajansa Marc Breault muisteli: "Koresh ennusti järkyttäviä tapahtumia. Sotisimme USA:ta ja Eurooppaa vastaan ( joka olisi Ilmestyskirjan Peto). Häviäisimme, ja meidät hajaannutettaisiin. Amerikkalaiset vangitsisivat ja ristiinnaulitsisivat hänet (Koreshin), vitsinä: 'Jos heppu kerran on Messias, ristiinnaulitaan hänet!'. Hän makaisi jonkin aikaa kuolleeena, kunnes hänet herätettäisiin henkiin, ja enkelit veisivät kaikki uskolliset hänen luokseen. Alkaisimme sitten tappaa ihmisiä, jotka olivat vainonneet häntä."

Niinpä Mount Carmel, Daavidin Oksan päämaja, sitten valmistautui odottamaan viimeistä katastrofia. Kun kuukaudet kuluivat eikä mitään tapahtunut, jäsenet alkoivat kuiskailla keskenään: "Milloin tapahtuu jotain?" Koreshin puheita alettiin epäillä ja hänen asemansa alkoi heiketä. Hän näki, että ainoa keino todistaa oppinsa oikeaksi oli kuolla sen puolesta. Sen parempaa todistusta ei kukaan voi antaa! Mutta hän ei halunnut kuolla yksin; koko seurakunnan oli kuoltava hänen mukanaan. Ja kuin kohtalon oikusta se ulkopuolinen uhka, jolla David Koresh oli seuraajiaan pelotellut, alkoi toteutua. Viranomaiset epäilivät Daavidin Oksaa aseiden hallussapidosta ja vaativat saada tehdä tutkimuksia. Koresh ei myöntynyt vaatimuksiin, hän haki tarkoituksellisesti yhteenottoa. Kun ATF:n joukot helmik.1993 tekivät iskun Mount Carmeliin, Koresh nautti tilanteesta; sehän todisti seuraajille, että hänen ennustuksensa olivat totta! Niinpä hän ei epäröinyt antaessaan käskyn avata tulen hyökkääjiä vastaan. Tulituksessa neljä ATF:n agenttia kuoli ja 20 haavoittui vakavasti.

Koresh oli nyt ylittänyt rajan, josta ei ollut paluuta. Pian paikalle saapuivat FBI:n joukot hampaisiin saakka aseistautuneina ja alkoivat piirittää rakennuksia, joissa lahkolaiset majailivat. Maailman media seurasi tapahtumia, ja Koresh oli siitä ihastuksissaan. "Hän antoi radio- ja tv- haastatteluja. Hän oli taivaassa, kun sai haluamaansa huomiota", kertoi lahkon ent. jäsen Elisabeth Breault. Hänellä ei ollut enää mitään menetettävää. Niinpä hän esiintyi videolla 22 lapsensa kanssa, vaikka se todisti hänen moniavioisuutensa. Hän ei myöskään suostunut mihinkään piirittäjien vaatimuksiin, lukuun ottamatta sitä, että osa lapsista päästettiin pois. Hänen omia lapsiaan ei kuitenkaan päästetty.

Turhautuneena viikkoja kestäneiden neuvottelujen tuloksettomuuteen FBI päätti toimia. Se aloitti murtamalla rakennuksen seinän. Tämä hyökkäys vahvisti lahkolaisten käsityksiä Koreshin Ilmestyskirja- tulkintojen paikkansapitävyydestä. He päättivät ottaa viimeisen askeleen. FBI:n joukkojen yllätykseksi rakennukset syttyivät äkkiä tuleen. Sitä ennen oli levitetty bensiiniä eri puolille. Tämä kävi ilmi FBI:n sieppaamista ja nauhoittamista keskusteluista, tyyliin: "Joko aletaan levittää... kaadanko tähän ... anna mennä ... ". Tulipalo syttyi yhtäaikaa kolmessa rakennuksessa, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Mount Carmelin raunioista löytyi 74 ruumista, joukossa myös David Koreshin.

Auringon Temppeli siirtyy Siriukselle.

Di Mambro oli kateellinen kuullessaan Vacon tapahtumista. Hän oli suunnitellut näyttävää lähtöä, ja nyt hänestä tuntui, että David Koresh oli varastanut häneltä shown. Hänkin oli joutunut umpikujaan, kun osa kannattajista oli alkanut epäillä ja vaatia rahojaan takaisin. Kun lisäksi poliisi alkoi tutkia Auringon Temppelin asioita, Di Mambro tiesi olevansa mennyttä miestä. Enää ei ollut mitään menetettävää, joten jäjellä oli vain mahdollisimman näyttävä lähtö, vielä näyttävämpi kuin David Koreshilla. Niinpä hän alkoi toteuttaa lahkonsa 'siirtymistä' Sirius -planeetalle. Osallistumalla henkilökohtaisesti tuohon siirtymiseen hän todistaisi seuraajilleen, ettei ollut huijannut ketään. Hän ilmoitti lähdön ajan olevan nyt käsillä: "Tämä ei ole mikään kaukainen projektio tuleville sukupolville; kaikki käy toteen tässä ja nyt." Seuraajien piti sitten miekan ja ruusun edessä vannoa vala, että ovat valmiita suorittamaan tehtävän ja siirtymään. Syyskuussa 1994 pidetyssä lahkon johtajien tapaamisessa Di Mambro ilmoitti, että nyt on aika suorittaa viimeiset valmistelut ja siirtyä Siriukseen.

Viimeisiin valmisteluihin kuului mm. lahkon 'testamentin' videointi. Siinä sanottiin mm.: "Olemme luomakuntaa muokkaava Jumalan käsi. Olemme soihtu, jonka Kristus palauttaa Isälle varmistaen maailmankaikkeuden loistavan tulevaisuuden. Meidän täytyy pelastaa maailmankaikkeuden tulevaisuus. Kosmisen säteilynsä ansiosta sininen tähti muuttuu salamaksi, joka kuljettaa elämää ja tietoisuutta siirtymisen ajan. Meidän pitää muuntautua nestemäisiksi, jotta muutos voi tapahtua ilman tarpeetonta kärsimystä... Avaruus on kaari. Aika on päättymässä. Te, jotka haluatte nähdä ja kuulla, olkaa etuoikeutetut todistajat. Kiertokulku lähenee loppuaan...". Kuukautta myöhemmin Di Mambro ja 23 uskollisinta seuraajaa suorittivat ensimmäisen siirtymisen yhdessä järjestön omistamista mökeistä Sveitsissä. Kostean päivällisen ohessa he nauttivat unilääkettä ja morfiinia. Parin tunnin kuluttua, kaikkien ollessa unessa, automaattinen järjestelmä sytytti mökin tuleen. Palomiehet löysivät raunioista 25 vainajaa, joukossa myös Jo Di Mambron ja Luc Jouret' n ruumiit. "He halusivat lähteä kauniisti. He tahtoivat uskoa onnistuneensa tehtävässään. Di Mambro halusi koko maailman uskovan heidän siirtymiseensä", sanoi eräs eloonjääneistä.

Samana yönä ammuttiin 23 Auringon Temppelin jäsentä järjestön toisella Sveitsissä olevalla mökillä. Heitä pidettiin luopoina ja pettureina, jotka ansaitsivat väkivaltaisen kuoleman. Tulipalon piti hävittää kaikki jäljet, mutta tällä kertaa sytytysjärjestelmä petti, ja luoteja täynnä olevat ruumiit löydettiin. Jouluk. 1995 tuli lisää ruumiita Etelä-Ranskassa. Eräälle siellä olevalle Auringon Temppelin jäsenelle soitettiin yöllä ja muistutettiin 'testamentin' viestistä. Tuossa videossa oli sanottu: "Haluamme teidän liittyvän joukkoon vapaaehtoisesti, ilman painostusta, omasta vapaasta tahdostanne. Haluamme teidän tulevan kuin magneetin vetäminä." Puhelun seurauksena 16 henkeä, joukossa 3 lasta, ammuttiin. Heidät löydettiin asetettuna kehään nuotion ympärille. Oli tapahtunut toinen siirtyminen Siriukseen. Kolmas tapahtui maaliskuussa 1997 Quebecissä, Kanadassa, jolloin löydettiin 5 ruumista. Uudet 'siirtymiset' ovat vieläkin mahdollisia, sillä lahkon viimeisessä jäsenluettelossa oli 565 nimeä.

Kansan Temppelin viimeiset hetket.

Mielialat Kansan Temppelissä Guayanassa kävivät vähitellen ankeiksi ja toivottomuus alkoi vallata mieliä. "Tulevaisuus ei tainnut kenestäkään näyttää valoisalta. Puhuimme vain kuolemasta itsemurhasta. Se oli ainoa keino vaikuttaa asioihin ja päästä pois täältä", kertoo Jerry Furay, eräs yhteisön eloonjääneistä entisistä jäsenistä. Huhut siitä, että ihmisiä pakotettiin olemaan Jonestownissa vastoin tahtoaan saapuivat viranomaisten korviin, ja marraskuussa 1978 senaattori Ryan lähti TV-ryhmän ja toimittajajoukon kera Guaynaan tutkimaan Kansan Temppeli -yhteisön oloja. Jim Jones organisoi heitä varten hyvin suunnitellun lavastuksen: "Kokouksia pidettiin kolmen viikon ajan, ja niissä kerrottiin, mitä piti sanoa. Jim saneli meille vastaukset kysymyksiin, joita toimittajat kysyisivät meiltä ja käski kaikkien olla onnellisia. Piti hymyillä ja sanoa, ettei kukaan missään nimessä halunnut palata Yhdysvaltoihin." (Furay).

Senaattori Ryan seuralaisineen näki saapuessaan puhtaan ja hyvin hoidetun kylän täynnä hymyileviä ja onnellisilta näyttäviä ihmisiä. Tunnelma näytti leppoisalta, eikä teennäisyys paljastunut edes ensimmäisissä haastatteluissa. Ihmiset vakuuttivat olevansa onnellisia Jonestownissa eivätkä halunneet lähteä sieltä. Vieraiden kunniaksi oli järjestetty juhlat ruokineen, tansseineen ja lauluineen. Toimittajat olivat epäluuloisia, mutta senaattoriin lavastus meni täydestä. Puheessaan yhteisölle hän sanoi: "Tiedätte, että tulin ottamaan selvää yhteisönne toiminnasta. Niiden keskustelujen perusteella, joita olen osan kanssa käynyt, ei ole vaikea tajuta, että tämä on parasta, mitä heille on tapahtunut."

Vieraiden tehdessä lähtöä, TV-ryhmä näytti Jonesille saamaansa viestiä, jossa eräs jäsenistä pyysi päästä lähtijöiden mukaan. Ärtynyt Jones sanoi: "Jos Jonestown on paha paikka, miksi hän jättää poikansa tänne? Ihmiset pelaavat omaa peliään, minkä minä valehtelijoille mahdan. Kun te lähdette - minä pyydän, lähtekää pois - emme häiritse ketään. Kaikki halukkaat saavat lähteä. " Hän ehkä kuvitteli, ettei kukaan uskaltaisi lähteä. Kuitenkin 11 henkeä pyysi lupaa poistua, vaikka heitä painostettiin jäämään. Jerry Furay muisteli, miten hän oli juuri kertonut toimittajille heitä pidetyn vankeina 7 kuukautta, kun Jones saapui paikalle ja sanoi hänelle. "Älä lähde heidän kanssaan, odota viikko tai pari. Annan passinne takaisin ja 5000 dollaria, jos vielä jäät." Furay vaimoineen ja kaikki muut kuitenkin pysyivät päätöksessään lähteä. Jim Jonesille se merkitsi raskasta petosta. "Hän käveli pois ja istui penkille kyhjöttäen siinä murtunut ilme kasvoillaan. En unohda ikinä, miltä hän näytti. Ensimmäistä kertaa hän oli lyöty mies" (Furay).

Lähtijät saapuivat läheiselle Kaituman lentokentälle, jossa lähtövalmiit koneet olivat odottamassa, ja ihmiset alkoivat asettua koneisiin. Yhtäkkiä traktorin peräkärryyn piilottautuneet lahkolaiset avasivat tulen. Senaattori Ryan ja useita toimittajia sai surmansa. Kaikkiaan 11 ihmistä kuoli ja 4 haavoittui. Jim Jones tajusi nyt ylittäneensä rajan, josta ei ollut enää paluuta, ja niinpä Jonestownissa alettiin valmistella joukkoitsemurhaa. "Kun senaattori ammuttiin, isä tiesi olevansa mennyttä. Harva voi kuvitella, miten epätoivoinen hän oli silloin. Taivaalle ilmestyi tummia pilviä ja tuuli yltyi. Kaikki pelkäsivät ulkomaailmaa, se oli monille uhka. Lahkolaiset pelkäsivät, että heitä tultaisiin hakemaan ja he joutuisivat eroon lapsistaan. He olivat täysin lamaantuneita" (Stephan Jones). Jim Jones kokosi lahkolaiset paviljonkiin, jossa heille jaettiin syanidilla myrkytettyä juomaa. Lapsia ja niskoittelevia varten oli varattu ruiskeita. Lasten oli tietenkin kuoltava ensin.

"En edes pysty kuvittelemaan, miltä tuntuu, kun näkee vauvan kuolevan silmiensä alla. Miten sellaisen voi antaa tapahtua? En usko että kaikki kuolivat pelkästään siksi, että Jim Jones käski... heidät tapettiin, pakotettiin ottamaan myrkkyä. Tuskin yksikään vauva ilmoitti haluavansa kuolla. Kun 200 pientä lasta kuolee, voiko sellaisen vain antaa tapahtua ja kävellä pois?" kysyy Stephan Jones. Niin kuitenkin tehtiin. Vielä viime hetkillä Jonestownin kaiuttimista kaikui kehoituksia: "Kuolkaa arvokkaasti. Luopukaa elämästänne ilman pelkoa ja kipua. Älkää olko hysteerisiä, meidän täytyy kuolla arvokkaasti. Herran tähden, olemmehan me eläneet.. Tehdään loppu tuskasta .. Vaikka kuinka huudatte ja itkette, kuolema on parempi vaihtoehto kuin vielä 10 päivää tätä elämää."

Lopuksi.

Nämä traagiset tapahtumakulut ovat paitsi varottavia esimerkkejä, myös valaiseva havaintoesimerkki siitä, miten pahuus voi saada alkunsa maailmassa, jossa kaikki on alussa hyvää ja täydellistä. Hyvä muuttuu vähitellen pahaksi ja jalot tavoitteet kääntyvät päälaelleen, kun seuraajiensa palvonnasta juopuneet ylpistyvät, alkavat luulla itsestään liikoja ja muuttuvat vallanhimossaan vainoharhaisiksi. Näissä murhenäytelmissä eloonjääneet haluavat muistuttaa meitä näistä tapahtumista, jotta osaisimme varoa ja tunnistaisimme vaaran merkit ajoissa. Jim Jonesin adoptiotytär toteaa: "Jos emme muista menneitä, emmekä usko, että lahkot ovat vaarallisia - jos emme ole varovaisia ajoissa, meille käy samoin kuin Jonestownissa. Toistamme historian virheet, jos emme opi niistä".


Edellinen sivu


12.8.2002