Darwinismia vai lamarkismia?

Charles Darwinin evoluutioteoria mainitaan aina yhtenä luonnontieteen nerokkaista suursaavutuksista. Jos kuitenkin vähän tarkemmin seuraa suurelle yleisölle tarkoitettua, evoluutiota sivuavaa materiaalia, huomaa pian, että siellä esitetyt näkemykset ovatkin suurelta osin niitä, joita tarjoiltiin jo ennen Darwinia.

Ennen Darwinia oli esitetty jo useitakin lajien kehitystä selittäviä hypoteeseja. Mm. E. G. Saint-Hilare (1772-1844) oletti kehityksen olevan suoraa seurausta ympäristön vaikutuksesta. Ensimmäisen laajemman, kokonaisvaltaisen teorian lajien kehityksestä laati kuitenkin ranskalainen Jean Lamarck (1744-1829). Hänen mukaansa eliöissä oli eräänlainen kehitysvietti, jonka toimintamekanismina oli elämän aikana hankittujen ominaisuuksien periytyminen jälkeläisille.

Darwinin julkaistua Lajien synty- teoksensa, aiemmat teoriat saivat pian väistyä. Niiden tukena ei ollut riittävää tosiasia-aineistoa, ja esim. Lamarckin teorian keskeinen oletus hankittujen ominaisuuksien periytyvyydestä todettiin virheelliseksi. Siksi on hämmästyttävää, että luonnontieteellisissä julkaisuissa ja dokumenttiohjelmissa yhä edelleen törmää käsityksiin, joista paistaa läpi ajatus ympäristön suorasta vaikutuksesta lajien kehitykseen ja/tai hankittujen ominaisuuksien jonkin asteisesta periytyvyydestä. Nämä ennen Darwinia vallinneet käsitykset eivät siis näytäkään tyystin hävinneen, vaan vaikuttavat yhä voimakkaasti jossain taustalla. Ne vain tuodaan esiin luonnonvalinnan mekanismeihin piilotettuina.

 

Eräitä esimerkkejä

Hormonitoiminnoista

Eräässä hormonien vaikutusta käsittelevässä Tv-ohjelmassa esitettiin mm. seuraavanlaisia näkemyksiä:

  • Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään 2000-luvulla. Hormonitointamme on kivikauden tarpeiden jäljiltä.
  • Hormonijärjestelmää ei ole tarkoitettu yötyöhön.
  • Testosteroni oli alkuihmisen käyttövoima taistelussa ja metsästyksessä.
  • Evoluutio tarvitsee miljoonia vuosia, muuttaakseen hormonijärjestelmän nykyelämän vaatimuksia vastaavaksi.

On varmasti totta, ettei hormonitoimintamme ole tarkoitettu nykyajan kiireiseen menoon. Syytä ei kuitenkaan pidä etsiä hormonitoimintamme puutteista vaan nykyisestä elämäntavastamme. Toisaalta, jos evoluutio tarvitsisi vuosimiljoonia sopeuttaakseen hormonitoimintamme vallitseviin oloihin, se ei käytännössä koskaan vastaisi tarpeitamme! Esitetyistä päätelmistä heijastuvat selvästi alussa mainitut esidarvinistiset ideat kehitysviettiä myöten.

'Esivanhempiemme' oppimat taidot

"Kanadalaistutkijat esittävät uutta selitystä sille, miksi sammakkoeläinten esi-isät alkoivat viettää aikaa vedenpinnan yläpuolella noin 360 miljoonaa vuotta sitten", kertoi New Scientist (3.8.04). Tutkijoiden mukaan lämmittely auringonpaisteessa antoi niille lisäenergiaa, mikä auttoi ruuan pyydystämisessä. Tähän tulokseen päädyttiin mm. sillä perusteella, että nykyajan krokotiilit käyttävät samaa strategiaa.

Samanlaisia ajatuskulkuja esiintyy jatkuvasti. Luontodokumentissa 'Viidakon salaisuudet' (TV1 11.12.05) korostettiin, ettei ihminen ole ainoa 'eläin', jolla on kulttuuria. Todisteena esitettiin apinoiden oppima taito käyttää yksinkertaisia työkaluja ja 'sotia' lajikumppaneita vastaan. Luonnollisesti tätä pidettiin osoituksena niiden lähisukulaisuudesta kanssamme.

Tuntuu kuin tällaisissa vertailuissa tahallisesti unohdettaisiin, että myös monet 'alemmat' eläimet osaavat käyttää työkaluja ja toimia yhteistyössä. Saukot käyttävät kiveä simpukan kuoren murtamiseen, papukaija osaa pitää jäteastian kantta auki, jotta lajikumppani pääsee tutkimaan sen sisältöä. Majavat katkovat puita ja rakentavat patoja, monet eläimet saalistavat tai puolustavat reviiriään yhteistyössä. Koirat, delfiinit ja eräät muutkin eläimet oppivat asioita jopa paremmin kuin apinat. Muurahaisten, mehiläisten ja termiittien järjestyneet yhdyskunnat muistuttavat enemmän inhimillistä kulttuuria kuin simpanssiyhteisöt. Apinoiden ihmisenkaltainen ruumiinrakenne vain mahdollistaa ihmismäisemmät otteet, menetelmät ja käyttäytymisen.

Yksipuolisten vertailujen ja oletusten taustalla näyttääkin vain lymyävän se lamarkistinen usko, että muutaman sammakon tai apinan eläessään oppimat taidot siirtyisivät geeniperintönä jälkeläisille.

Homoseksuaalisuuden paradoksi selitetty!

13.10.04
"Italialaisen tutkimuksen mukaan homomiehillä ja poikkeuksellisen hedelmällisillä naisilla on yhteisiä geenejä", kertoivat New Scientist, Dagens Nyheter, Nature, BBC News, ABC News in Science, Spiegel Online ja YLE Teema. Uutisen mukaan tämä uusi havainto selittää miksi evoluutio ei karsi homoseksuaalisuutta pois populaatioista. Vaikka homomiehillä on heteroja vähemmän jälkeläisiä, heidän naispuoliset sukulaisensa kompensoivat eron.

Tämän tyypillisen, lukuisissa yhteyksissä esitetyn ajatuskulun taustalla häämöttää epämääräinen mielikuva, että evoluutio osaisi jotenkin laskelmoida, mikä kannattaa ja järjestellä asiat sen mukaan! (vrt. kehitysvietti)

Pitkäikäisyydestä...

"Pitkään elävät naiset saavat enemmän ja aikaisemmin lapsenlapsia kuin lyhytikäiset naiset", kerrottiin suomalaisten ja kanadalaisten voimin tehdyssä, Nature-lehdessä 11.3.04 julkaistussa tutkimuksessa. Uutisessa todettiin perinteisen evoluutioteorian olleen tähän asti hämmennyksissä naisten pitkästä eliniästä lisääntymiskyvyn loputtua ja arveltiin tehdyn tutkimuksen nyt antavan selityksen tähän ongelmaan. Tällä viitattiin siihen, että evoluutioteorian näkökulmasta on ollut vaikea nähdä, mihin naista enää tarvittaisiin sen jälkeen, kun lasten synnyttäminen loppuu. Tutkimuksen uskotaan nyt osoittaneen, että naisten pitkäikäisyydestä on niin paljon hyötyä, että evoluutiokin on joutunut sen 'hyväksymään'.

ja vanhenemisesta

"Miksi me vanhenemme?" kysyttiin TV1:n Prisma- dokumentissa 'Aikakone' (5.12.05). Tähän retooriseen kysymykseen annettiin vastaus: "Se johtuu suunnitteluvirheestä!"

Päinvastaista, yleisempää käsitystä edusti myöhemmässä Prisma studiossa (7.12.05) esiintynyt suomalainen tutkija, jolta samaa asiaa kysyttiin. Hän viittasi Darwinin teoriaan ja totesi, ettei yksilöstä ole enää hyötyä lajille sen jälkeen kun jälkeläisten tuottaminen on hoidettu. Tämän mukaan vanheneminen olisi siis evoluution taholta tarkoituksellinen eli 'suunniteltu' juttu!

Näiden ohjelmien tekijät ja lausumien antajat kyllä hyvin tietävät, ettei evoluutio suunnittele mitään. Jos heitä pyydettäisiin täsmentämään sanomisiaan, he todennäköisesti kertoisivat niiden avulla vain havainnollistaneensa asioita tai väittäisivät luonnonvalinnan väistämättä johtavan tällaisiin lopputuloksiin. Silti ei voi välttyä ajatukselta, että tässä jälleen kerran esitettiin vanhoja, virallisesti kuopattuja kehitysajatuksia.

Vaistotoiminnoista

Evoluutioteorian avulla pyritään selittämään myös nykyihmisen käyttäytymistä ja vaistotoimintoja. Esim. seuraavanlaisia argumentteja esitettiin ohjelmassa nimeltä 'Vaiston varassa' (TV1, 10.2.04) :

  • Ihmisen evoluution hintana on avuton jälkeläinen, joka syntyy liian aikaisin.
  • Ruokahalumme muodostui aikana, jolloin ruokaa ei ollut yllin kyllin ...
  • Vaistot ajoivat etsimään energiapitoista ruokaa.
  • Riskinotto on tärkeä eloonjäämisvietti.

Samaa linjaa myötäilivät amerikkalaisen Cornellin yliopiston geenitutkijoiden esittämät lausunnot (Tiede 2/2004). Tutkijat vertailivat ihmisen ja simpanssin geenejä löytäen valikoiduista yli 1500 geenistä suuren joukon solujen viestintään ja aineenvaihduntaan liittyviä eroja. Erityisesti tutkijoita kiinnosti se, että kymmenet ihmisen hajuaistiin ja kuuloon sekä aminohappojen käsittelyyn liittyvät geenit olivat 'muuntuneet' erilaisiksi ihmisellä ja simpanssilla. Vaikka itse tutkimuksen tieteellisyyttä ei ole syytä kiistää, löydösten tulkinnat ovat sitten ihan jotain muuta. Tutkijat päättelivät, että:

  • Aminohappojen käsittelyn muutosta saatettiin tarvita siinä vaiheessa, kun alkuihmiset alkoivat yhä enemmän metsästää ja syödä lihaa, joka pursuaa proteiineja eli aminohappoketjuja.
  • Kuulon muutokset voivat liittyä puhekielen synnyn tuomiin kuulovaatimuksiin.
  • Ihmisen hajuaistin yllättävä aktiivinen evoluutio saattaa liittyä ruokavalion muutoksiin tai esimerkiksi uudenlaisiin hajumieltymyksiin seksikumppanin valinnassa.

On helppo vetää hatusta tällaisia olettamuksia, siihen ei tarvita tiedemieskoulutusta. Aivan eri asia on osoittaa, miten luonnonvalinta olisi synnyttänyt vaistot ja miten lihan syönti, monipuolisempi ääntely tai muuttuneet hajumieltymykset voisivat saada aikaan informaatiota lisääviä (periytyviä) geenimuutoksia.

Mikä teki ihmisen?

Näin kysyttiin Tiede -lehden numerossa 3/2005. Artikkelin kirjoittaja toi esiin kolme nykyään hylättyä olettamusta, joita vielä suhteellisen äskettäin pidettiin varteenotettavina yrityksinä selittää ihmisyyden kehitysprosessia:

  1. Lihansyönti ja siihen oleellisesti liittynyt metsästys. Niiden uskottiin suuremman ajattelutarpeen vuoksi nopeuttaneen aivojen kasvua.
  2. Vesiapina -teoria, jolla yritettiin selittää mm. kulttuurin alkeiden synty (kalastus) sekä naisten pitkät hiukset ja isot rinnat.
  3. 'Jääkauden lapset'. Tämä teoria perustui oletukseen, että jääkauden ankarat olot vaativat selviytyjiltä erityisiä kykyjä, mikä puolestaan kasvatti aivoja.

Näiden kuopattujen teorioiden sijaan esiteltiin seitsemän 'uutta' ja 'vahvoilla olevaa' käsitystä ihmisen kehitysvaiheista:

  1. Pystykävely, mikä alkoi jo apinamaisilla esi-isillämme
  2. Aivot kasvoivat, kun purenta heikkeni. Jokin mutaatio surkastutti leukamme ja teki tilaa aivoille
  3. Kori ja kirves. Pystykävely ja käsien vapautuminen muuhun käyttöön johti työkalujen ja apuvälineiden käyttöön ja aivojen kasvuun.
  4. Puhetaidon kehittyminen mahdollisti mutkikkaammat vuorovaikutukset luoden pohjaa kulttuurin syntymiselle
  5. Kulttuuri, joka kehittyi kuitenkin verraten myöhään
  6. Erikoistumattomuus eli primitiivisyys mahdollisti sopeutumisen muuttuvissa oloissa
  7. Sattumatekijät. Evoluutio ei tietoisesti suunnitellut ihmistä, sattumalla on siinä merkittävä osuus.

Nämä näkemykset eivät ole kovin uusia, pikemminkin entisten hienosäädettyjä versioita. Vaikka sattumalla myönnetään olevan merkittävä osuus, näistä päätelmistä saa sen vaikutelman, ikään kuin edelleen uskottaisiin ympäristön suoraan vaikutukseen (esim. kohta 3.) Ajatus, että ihmisen erikoistumattomuus (eli käytännössä monipuolisuus) olisi jotenkin primitiivistä, vaikuttaa sekin hieman kummalliselta.

Tieteen kuvalehti n:o 6/2005 puolestaan kertoi kahdesta amerikkalaistutkijasta, jotka uskovat juoksukyvyn kehittymisen olleen eräs 'pystyihmisen' tärkeimmistä kehitysvaiheista. "Kestävyysjuoksu muokkasi raadonsyöjäihmisen ruumiinrakennetta", sanotaan jutun alaotsikossa. Tämän '2 miljoonaa vuotta sitten' ilmaantuneen kyvyn uskotaan auttaneen pystyihmistä kilpailemaan ravinnosta muiden raadonsyöjien kanssa. Tällaisia hatusta vedettyjä selityksiä on ilmeisesti pakko keksiä, kun järkevämpiäkään ei ole tarjolla.

Ominaisuuksien menettäminen kehitystä?

TV 1:sen Avara Luonto -sarjan dokumentissa 'Paratiisin vangit' (18.9.04) tarkasteltiin eristyneillä saarilla olevia erikoisia eläinlajeja. Enimmäkseen asialliseen ohjelmaan oli, kuten tavallista, pujahtanut joitakin huonosti mietittyjä lausahduksia, kuten:

"Kun eläin kehittyy, se menettää tarpeettomaksi käyneitä ominaisuuksia."

Tällä viitattiin siipensä menettäneisiin hyönteisiin, lentokyvyttömiin lepakoihin, näkökynsä menettäneisiin luolaeläjiin ym. Koska tällaiset muutokset eivät ole hankittuja ominaisuuksia, vaan mutaation aikaan saamia, ne ovat myös periytyviä. Mutta onko ominaisuuksien menettäminen kehitystä? Tällä periaatteella toimiva evoluutio ei olisi saanut aikaan muuta kuin matoja, jos niitäkään.

Älykäs evoluutio?

Vaikka evoluutiotutkijat mielellään sanovat, että luonnossa havaittavassa älykkyydessä on kyse vain sopeutumisesta, eivät hekään voi välttyä puhumasta luonnon tai evoluution 'nerokkaista ratkaisuista'. Tämän huomaa erityisen selvästi suurelle yleisölle tarkoitetuissa populaarijulkaisuissa tai TV- ohjelmissa, joissa juontajat vähän väliä sortuvat puhumaan siitä, miten jokin eliö tarvitsi jotain ominaisuutta ja sitten kerrotaan, miten ko. laji ratkaisi ongelman. Tästä hyvänä esimerkkinä on joitakin vuosia sitten TV:ssä esitetty Elämän planeetta -ohjelmasarja, jossa oli mm. seuraavanlaisia lausahduksia:

  • Keuhkokalojen keuhko on ilmeisesti kehittynyt siksi, että se voisi vähähappisessa matalassa vedessä saada lisähappea ilmasta ...
  • Raajoja ei ilmeisesti ollut aluksi tarkoitettu maalla kävelemiseen, vaan helpottamaan liikkumista matalissa rantavesissä ...
  • Ratkaistakseen painovoima-ongelman varhaiset esi-isämme kehittivät kylkiluut.. ja näin Ichtyostega oli valmis nousemaan maalle...
  • Barosaurus kehitti itselleen pitkän kaulan...ne eivät halunneet lisätä päänsä painoa isoilla hampailla ....
  • Alkukantaiset matelijat kehittivät itselleen siivet kyetäkseen lentämään...
  • Matelijat kehittivät kovat suomut ihonsa suojaksi ....
  • Kukkakasvit alkoivat soveltaa uutta selviytymis-strategiaa... kehitellä hyönteisiä houkuttelevia ominaisuuksia...
  • Kukkakasvit valitsivat nisäkkäät uusiksi kumppaneikseen ... ne alkoivat tuottaa hedelmää saadakseen siemenensä leviämään tehokkaammin ..... ne olivat kenties kehittäneet oman hedelmän myös dinosauruksille..

Tällaiset lausumat antavat kuulijalle vaikutelman ikäänkuin eläimet tai kasvit tietäisivät, mitä ne tarvitsevat ja voisivat itse vaikuttaa siihen. Tai että jokin tarkoitus tai päämäärä ohjaisi evoluutiota (mikä seikka kuitenkin asiantuntijatasolla jyrkästi kiistetään). Tätä popularisointia joskus puolustellaan mm. sillä, että sen avulla asiat voidaan esittää yksinkertaisemmin ja ilman suurelle yleisölle tuntematonta tieteellistä käsitteistöä. Voi olla, että evoluution sanoma otetaan paremmin vastaan tällaisten 'satujen' muodossa, mutta samalla se kuitenkin menettää tieteellistä uskottavuuttaan.

Juoruilu auttaa pysymään hengissä!

Skontlantilaispsykologit havaitsivat äskettäin tekemässään tutkimuksessa, että ihmiset omaksuvat parhaiten "juorumaisen" informaation ja siirtävät sen kaikkein tarkimmin eteenpäin. Koehenkilöinä oli vain neljä kymmenen hengen ryhmää, joten mistään kattavasta tutkimuksesta ei voi puhua. Sen perusteella tutkijat kuitenkin päättelivät, että ihmisen tarve tietää muiden yksityiselämästä ja tekemisistä saattaa johtua esi-isiltä peritystä eloonjäämismekanismista. Ryhmässä elävän Homo sapiensin on selviytymisensä kannalta tiedettävä muiden yhteisönsä jäsenten toimista. Tutkijat arvelivat tämän mekanismin selittävän mahdollisesti myös television saippuasarjojen suosion.

Evoluutiopsykologeilla näyttää olevan suorastaan pakkomielteinen tarve löytää ihmisen kaikelle käyttäyttymiselle jokin selitys oletetusta evoluutiosta. Ajatus juoruilusta lajin selviytymiselle välttämättömänä taipumuksena kuulostaa lähinnä huuhaalta; kyllä juoruilulle löytyy paljon arkisempia ja järkevämpiäkin selityksiä.   19.02.06 (STT-AFP)

 
Päivitetty 19.02.06