Muita näkökohtia

Rikas mies ja Lasarus

Tähän Jeesukseen vertaukseen (Lk 16:19-31) viitataan aina kun halutaan osoittaa, että elämää on vielä kuoleman jälkeenkin. Siihen viittaavat niin jälleensyntymään ja sielunvaellukseen uskovat, kuin nekin, jotka uskovat ikuiseen helvetin piinaan.

Kuvaus on kieltämättä vaikeaselkoinen, ja kuten vertaukset yleensä, mahdollistaa erilaisia tulkintoja. On siten helppo kallistua ennakolta omaksutun tulkintavaihtoehdon kannalle. Ajatus ikuisesta piinasta on kuitenkin järjetön ja räikeässä ristiriidassa Jumalan rakkauden kanssa. Lisäksi, kuten edellä on käynyt ilmi, muu Raamattu, varsinkin VT, tukee selvästi käsitystä tuonelasta runollisena ilmaisuna kuolleitten olinpaikalle maan povessa, joten on johdonmukaista etsiä sille vertauskuvallista selitystä. Se ei merkitse, että tekisimme Jumalasta oman mielemme mukaisen. Raamattua voi tarkastella analyyttisesti luopumatta silti sen statuksesta Jumalan sanana.

Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.

Huomaa, että rikas mies haudattiin, mutta Jeesus ei sano Lasarusta haudatun, vaan että enkelit veivät hänet 'Aabrahamin helmaan'. Mihin tämä 'helma' viittasi, käy ilmi mm. seuraavista kohdista.

"Ja sinun [Aabrahamin] siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen." (1Ms 22:18)

"Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.." (1Ms 26:4)

"Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." (1Ms 28:14)

Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia. Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: "Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi". ... Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan. (Gal 3:7,8,29)

Aabrahamin helma kuvaa siten sitä juutalaisten hartaasti odottamaa onnen aikaa, jonka Jumala oli luvannut aikanaan tulevan. UT:n mukaan Jeesus oli se odotettu siemen (Aabrahamin jälkeläinen), jonka välityksellä tämä toteutuu.

Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'

Tässä 'vaivaksi' käännetty sana on alkukielellä basanos. Sitä ei esiinny muualla Raamatussa. Sanakirjojen mukaan sen merkitys on: "koetinkivi, puhtaan kullan erotteleminen sorakivistä, puhtauden ja aitouden testaaminen .." Kyseessä olisi siis lähinnä koetteleminen. Uskonnollisessa kontekstissa siihen on (ehkä tarkoitushakuisesti) liitetty vaivan merkitys. 'Kova tuska' puolestaan tulee sanasta odunao, minkä perusmerkitys on "murehtia, surra, ahdistua, rasittua .." Lisäksi joidenkin kielentuntijoiden mukaan sanat 'tässä liekissä' pitäisi kuulua 'tästä liekistä' (tämän liekin johdosta). Rikas mies ei siten ole liekissä vaan liekki tuottaa hänelle surua ja henkistä ahdistusta. Hänellä oli eläessään ollut tilaisuutensa, minkä hän nyt huomasi menettäneensä.

Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.'

Jos uskomme tutkijoita ja Josefusta, Jeesuksen kuvauksen kaltainen käsitys Haadeksesta oli juutalaisten keskuudessa yleinen jo ennen häntä. Siten voimme hyvin ymmärtää, että Jeesus käytti tätä tuttua aineistoa vain vertauskuvallisesti. Joka tapauksessa sen kirjaimellinen tulkinta näyttää mahdottomalta.

Ensiksikään Jeesus ei syyttänyt rikasta miestä mistään, ei jumalattomuudesta eikä väärinteosta. Hän puhui vain tämän rikkaudesta. Voidaan tietysti sanoa, että täytyihän hänen olla syntinen, koska joutui piinan paikkaan, mutta se on vain spekulaatiota. Jeesus ei myöskään sano Lasaruksen olleen erityisen hurskas ja nuhteeton. Hän oli vain köyhä.

Kirjaimellinen tuska, tuli ja vesi edellyttäisi, että rikas mies olisi myös lihallisessa ruumiissaan, sillä henki ei kärsi tulessa eikä tarvitse vettä tuskaansa. Tuska joudutaan siis tulkitsemaan laadultaan henkiseksi.Kun näin Monta kertomuksen elementtiä on selvästikin tulkittava kuvaannollisiksi, miksi tapahtumapaikkakaan olisi kirjaimellinen?

Mitä Jeesus halusi tällä vertauksellaan sanoa?

Rikkaus ei yksistään voi olla kadotukseen johtava synti. Se olisi selvästi kohtuuton rangaistus, varsinkin jos kadotus olisi ikuista, kirjaimellista piinaa. Kysymys on siten jostakin muusta. Se selvinnee, kun mietitään, miksi rikas mies oikeastaan joutui tuohon vaivan paikkaan.

'Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.' (Lk 16:25)

Kysymys ei varmastikaan ole vain siitä, että rikkaalla miehellä oli eläessään kaikki hyvin ja Lasaruksella huonosti. Tämän vertauksen ydinkohdan ymmärtämiseksi on ensinnäkin hyvä muistaa, että Jeesus kohdisti puheensa lähinnä fariseuksille ja lainoppineille, jotka 'olivat rahanahneita ja ivasivat häntä' (Lk 16:14).

Ja hän sanoi heille: "Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä mikä ihmisten kesken on korskeata, se on Jumalan edessä kauhistus." (Lk 16:15)

"Voi teitä, te fariseukset, kun te rakastatte etumaista istuinta synagoogissa ja tervehdyksiä toreilla!" (Luuk. 11:43) "Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet. " (Luuk. 11:52). "Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa" (Luuk. 20:46)

Keskiajan katolisen kirkon tavoin lainoppineet halusivat pitää tiedon avaimet eli pyhiin kirjoituksiin ja niiden syvällisiin selityksiin perustuvat viisaudet itsellään, ja pudottelivat siitä kansalle vain murusia.

Ilmeisesti Jeesus tällä vertauksellaan halusi korostaa, ettei maallinen rikkaus ja arvostettu asema takaa Jumalan suosiota, kuten fariseukset yleisesti uskoivat (kaiketi tukeutuen niihin kirjoituksiin, joissa vanhurskaille luvataan myös maallista menestystä). Niiden tavoittelussa 'taivaallisten aarteiden' tavoittelu helposti unohtuu.

"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi." (Matt. 6:19-21)

Tätä seikkaa Jeesus korosti monissa muissakin vertauksissaan:

"Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua". Mutta kun nuorukainen kuuli tämän sanan, meni hän pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. (Matt. 19:21-23)

Ja hän sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi".
  Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?' Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'. Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?' Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä." (Luuk. 12:15-21)

Mutta entä kuolema?

Jeesus sanoi rikkaan miehen ja Lasaruksen kuolleen. Tämä voitaneen tulkita ainakin kahdella tavalla. Todennäköisin ja yksinkertaisin selitys lienee, että Jeesus viittasi sillä kummankin lopulliseen, tulevaan kohtaloon eikä siihen, mitä välittömästi kuoleman jälkeen tapahtuu. Rikkaan ja omavanhurskaan lopullisena kohtalona on siten jäädä pelastuksen ulkopuolelle, ellei hän kokoa myös aarteita taivaaseen. Köyhälle mutta hengellistä rikkautta janoavalle on luvassa pääsy 'Aabramin helmaan'. Hänet luetaan Aabramin lapseksi.

Jos kuitenkin kuolemakin on vertauskuva, mitä se voisi kuvata? Tuskin ainakaan itseään; silloinhan se ei olisi vertauskuva. Olisi kaiketi lähdettävä siitä, että sen täytyisi merkitä jotain kuolemaan verrattavissa olevaa, suurta ja radikaalia muutosta ihmisen kohdalla.

Voisi ajatella, että rikas mies ja Lasarus ikään kuin kuolivat joutuessaan uuteen tilanteeseen erään tärkeän asian suhteen. He kokivat hengellisen asemansa Jumalan edessä muuttuneen totaalisti. Tämän muutoksen sai aikaan itse Jeesus, jonka julistus 'piinasi' fariseuksia ja heidän tavallaan ajattelevia, heidän tajutessaan, ettei lain tuntemus ja perinnäissääntöjen pilkuntarkka noudattaminen riittänytkään takaamaan Jumalan suosiota. Lasaruksen kaltaiset hengellisesti köyhät sen sijaan ottivat Jeesuksen julistuksen iloiten vastaan.

Rikkaiden fariseusten ja 'Lasarusten' välillä oli lisäksi suuri yhteiskunnallinen juopa, jota ei voinut helposti ylittää. Fariseusten asema ja ylpeys ei sallinut heidän kääntyä 'lasarusten' puoleen, vaan he odottivat jonkun arvostetun kirjanoppineen selittävän heille asioita ja siten helpottavan heidän 'piinaansa'. Toisaalta tämä juopa voidaan ymmärtää myös ihmisen lopullisen kohtalon peruuttamattomuutena.

Jeesuksen vertauksessa voi itse asiassa nähdä ainakin nämä kaksi ulottuvuutta. Ensiksi esitetty on kuitenkin nähdäkseni vertauksen tärkein ja keskeisin aspekti.

Miksi Jeesus ei maininnut rikkaan miehen nimeä, vaikka nimesi Lasaruksen. Nimi Lasarus on eräs muoto heprealaisesta nimestä Eleazar ('El`azar), mikä merkitsee: 'Jumala auttaa'. Tästä voi päätellä, ettei vertaus kohdistunut vain kahteen ihmiseen vaan kahdenlaisiin ihmisiin. Samalla se ulottuu myös meidän aikaamme varoituksena maallisen 'mammonan' mukanaan tuomista vaaroista.

 

Muita kohtia

'Sinä päivänä .. pitää sinun kuolemalla kuoleman'(1Moos. 2:17)

Myös tähän kohtaan viitataan usein kun perustellaan sielun kuolemattomuutta. Sanotaan, ettei kuolema Aatamin ja Eevan kohdalla merkinnyt tietoisen olemassaolon lakkaamista, koska he elivät vielä kauan tapahtuman jälkeen. Kyseessä olisi siis vain hengellinen kuolema.

On totta, etteivät Aatami ja Eeva kuolleet samana kirjaimellisena päivänä kun söivät kielletystä puusta. Päivä voi kuitenkin Raamatussa joskus tarkoittaa myös aikakautta. Esim. 1Moos. 2:4 lopussa oleva lause "Siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan" on Kun. Jaakon käännöksessä:

"These [are] the generations of the heavens and the earth when they were created, in the day that the LORD God made the earth and the heavens."

Sanojen 'in the day' (sinä päivänä) heprealainen vastine on yowm (jom), minkä perusmerkitys on 'päivä', mutta jota käytetään toisinaan myös pidemmistä jaksoista.

Tässä raamatunkohdassa siis koko luomisjaksosta käytetään sanaa 'päivä'. Ehkä on hyvä myös muistaa, että 'yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta'. Tältä kannalta katsoen Aatami ja Eeva kuolivat 'sinä päivänä'. Toisaalta kuolevaisuus (myöskin hengellisessä mielessä) alkoi vaikuttaa heissä välittömästi lankeemuksen jälkeen. Paavali havainnollistaa sanonnan 'tänä päivänä' merkitystä seuraavasti:

'vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi..' (Hebr 3:13)

'Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut: "Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'", vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti. Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa"; ja tässä taas: "He eivät pääse minun lepooni". Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden, niin hän taas määrää päivän, "tämän päivän", sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne". Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.' (Hebr. 4:3-9)

Mooses, Elia ja Saul

Eliaan ja Mooseksen tapauksessa (Matt. 17:3) oli kyseessä Jeesuksen aikaansaama näky, joten siitä ei ilman muuta voi tehdä sitä johtopäätöstä, että Mooses ja Elia elivät henkenä jossain. Saulin tapaus taas tuo mieleen nykyiset spiritistiset istunnot, joissa meediot kertovat näkevänsä ja kuulevansa sitä ja tätä.

'Kuningas sanoi hänelle: "Älä pelkää. Mitä sinä näet?" Vaimo vastasi Saulille: "Minä näen jumal'olennon nousevan maasta". Hän kysyi häneltä: "Minkä näköinen hän on?" Vaimo vastasi: "Vanha mies nousee ylös, viittaan verhoutuneena". Niin Saul ymmärsi, että se oli Samuel, ja kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta.' (1Sam 28: 13,14)

Saul ei itse nähnyt Samuelia, koska hänen piti kysyä 'vainajan' ulkonäköä meediolta. Meediokin puhui aluksi jumal-olennosta. Spiritistissä istunnoissa esiin tulevat eivät ole kuolleitten henkiä vaan 'riivaajia' eli demoneita, usein myös meedion mielikuvitusta. Saulin kohdalla Jumala ilmeisesti poikkeuksellisesti puuttui peliin ja antoi 'noidalle' kyvyn todella tietää asioita ja kertoa niistä Samuelin suulla. Saihan hän Bileamin aasinkin puhumaan!

Yleensä ottaen VT:n puheet 'vainajahengistä' ja yhteydenpitokiellot niiden kanssa ovat ymmärrettäviä, koska kaikki Israelin naapurikansat palvoivat niitä. Jumala ei ilmeisesti nähnyt tarpeelliseksi kertoa israelilaisille, ettei vainajahenkiä ole olemassa. Syytä siihen voidaan vain arvailla, mutta kannattaa muistaa, että hän jätti täsmentämättä paljon muutakin (esim. ettei aurinko kierrä maapalloa vaan maa aurinkoa). Voisi kuvitella, ettei oikea tieto tuolloisessa taikauskoon houkuttelevassa ympäristössä olisi mennyt kovin hyvin perille, ja että seurauksena olisi ollut vain turhia ja loputtomia väittelyitä ja spekulaatioita kuten nykyäänkin.

Marttyyrien sielut

Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?" Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin. (Ilm. 6: 9-11)

Tässä on kyse ilmestyksestä, jossa lähes kaikki on vertauskuvallista. Valtaistuimen ympärillä oli koko joukko muitakin, mitä kummallisimpia olentoja (Ilm. 4. luku). Jos marttyyrien sielut tulkitaan kirjaimellisesti, pitäisi kaikki muukin tulkita kirjaimellisesti. Tästä kohdasta ei siten voi tehdä mitään varmoja johtopäätöksiä. Näille sieluille esim. annettiin valkoiset vaipat. Miksiköhän, jos kyse oli kirjaimellisista henkiolennoista? Jos taas vaipat kuvaavat jotain, niin varmaankin myös itse nämä sielut.

Sodoma ja Gomorra

"ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon; samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta." (Juuda 6,7)

" Myös Sodoman ja Gomorran kaupungit Hän tuomitsi tuliseen onnettomuuteen, asettaen varoittavan esimerkin niille jotka aikovat elää moraalittomasti." (2 Pt 2:5-6, Raamattu 2005 käänn.)

"Ja Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta, Herran tyköä taivaasta, ja hävitti nämä kaupungit ynnä koko lakeuden sekä kaikki niiden kaupunkien asukkaat ja maan kasvullisuuden." (1 Moos. 19:24,25)

Nämä kohdat painottavat kyseisiä kaupunkeja varoittavana esimerkkinä. Tuli ja tulikivi tuhosivat pysyvästi kaiken mitä tuolla alueella oli, mutta mikään tekstissä ei viittaa asukkaiden kuoleman jälkeisiin kärsimyksiin. (ks. myös kohta Rangaistus)

Juudan mukaan ne, jotka pantiin pimeyden kahleisiin, ovat enkeleitä. Niillä hän ilmeisesti tarkoittaa niitä 'jumalan poikia' (nefilim), jotka ottivat itselleen ihmisen muodon voidakseen yhtyä 'ihmisten tyttäriin'. (1Moos 6:1,2) Pietari viittannee näihin samoihin enkeleihin puhuessaan vankeudessa olevista hengistä:

" Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta." (1 Pt 3:18-20)

Evankeliumia kuolleille?

"Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niinkuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niinkuin Jumala elää." (1 Pt 4:6)

"Sillä sen vuoksi kuolleillekin on julistettu ilosanoma, jotta he tosin olisivat tuomittuja lihassa ihmisten tavoin, mutta eläisivät hengessä Jumalan tavoin." (Raam. 2005 -käännös)

Tämä kohta on hieman arvoituksellinen. Onko vainajille saarnattu kuoleman jälkeen vai heidän vielä eläessään? Vai tapahtuuko se kenties vasta tulevina aikoina? Olivatko nämä kuolleet eläessään hyviä vai pahoja? Vai kenties niitä, jotka eivät olleet koskaan kuulleet evankeliumia? Saarnattiinko myös pahoille? Ongelmallinen tämä raamatunkohta on myös sen yleisen näkemyksen kannalta, ettei kuoleman jälkeen voi enää pelastua. Joka tapauksessa tämäkään kohta ei viittaa siihen, että kuolleet olisivat tuonelassa kärsimyksen (tai autuuden) tilassa.

Lopuksi

Edellä esitetty sisältää tietysti inhimillistä tulkintaa, eikä varmaankaan ole kaikilta osin virheetöntä. Mielestäni se kuitenkin osoittaa, ettei kirjaimelliseen tulkintaan perustuva näkemys ikuisesta, tietoisesta kadotuksen tilasta ole lainkaan niin raamatullinen kuin kuvitellaan, ja että käsitys tietoisen olemassaolon lakkaamisesta kuolemassa on vähintäänkin yhtä raamatullinen.

Hyvä linkki aiheeseen: www.inri.fi/oppi/cox.html

Päivitetty 26.07.06