Lentävät liskot

 

Taivaalla lentävät 'lohikäärmeet' ovat hurmanneet varsinkin lapsia kaikkina aikoina. Ainutlaatuisten ominaisuuksiensa, kuten siipikalvoon liittyvien pitkien sormiensa johdosta tämä metsästäjä/raadonsyöjä erosi täydellisesti linnuista ja muista matelijoista. Ketteränä lentäjänä, jolla oli erikoistuneet aivot ja sisäkorvan rakenne, sen fossiloituneet jäännökset ilmaantuvat kerrostumiin äkkiä ja ilman edeltäviä esi-isiä.

Lentäviä liskoja on itse asiassa kahdenlaisia: pitkähäntäinen rhamphorhynchus sekä lyhythäntäinen pterodactyl. Mikään ei kuitenkaan liitä niitä muihin matelijoihin, joista ne olisivat voineet polveutua, vaikka joitakin yhtäläisyyksiä löytyykin. Paleontologi Robert Carrol sanoo:

"Minkäänlaisia rhamphorhynchusten ja pterodactyloidien välimuotoja ei tunneta." Ne näyttävät olevan toiminnallisesti täysin valmiita ja erikoistuneita ilmassa elämiseen.

Eräs paleontologian oppikirja kertoo:

"Myöhemmän triaskauden ensimmäisissä pterosauruksissa, kuten Italian pohjoisosista löytynyt Eudimorphoron , on jo nähtävissä kaikki tämän lajiryhmän ainutlaatuiset piirteet, kuten lyhyt ruumis, yhteen sulautuneet lonkkaluut, viisi pitkää varvasta, pitkä kaula, iso pää, terävät leuat ja siivet. Käsissä on kolme lyhyttä tarttumasormea voimakkaine kynsineen, neljännen sormen tukiessa siipikalvoja."

Mistä ne saivat kaikki nämä ainutlaatuiset ominaisuudet niin erikoistuneina ja hienosti säädettyinä? Evolutionistien mukaan selkärankaisten tyypilliset eturaajat osoittavat biologisen muodon ja toiminnan kannalta selvää yhtäläisyyttä, mitä pidetään yhtenä klassisista "todisteista" evoluutiosta. Tämä saattaa kuulostaa järkevältä, mutta hypoteesi hajoaa, jos ajatellaan sellaista epätavallista lajia kuin pterosaurus.

Pterosaurusten eturaajat muistuttavat hyvin vähän muiden selkärankaisten eturaajoja. Joitakin karkeita yhtäläisyyksiä voidaan löytää, mutta katsotaanpa eroavuuksia! Sormien sijainti ja toiminta on täysin erilainen.Erittäin pitkät, siipiin liittyvät sormet näyttävät olevan kuin suunniteltuja vain niitä varten. Ei myöskään ole löydetty teorian edellyttämää siirtymävaiheen mutanttia, jolla olisi ollut tällaiset, aluksi tarpeettoman pitkät ja vailla hyötykäyttöä olevat sormet tai lentokalvo, joka ilman näitä sormia olisi ollut käyttökelvoton. Ja vaikka sellainen olisi joskus ilmaantunutkin, se se olisi ollut enemmän vahingoksi kuin hyödyksi, mistä johtuen luonnonvalinta olisi karsinut sen pois.

Mitä tarkoitetaan väitteillä, että pterosaurukset kehittyivät muista matelijoista? Ehdottavatko evolutionistit, että kävelevät matelijat omaksuivat asteittain merkillisen muotonsa? Vai väittävätkö he sen tapahtuneen kerralla, jonkinlaisella mega-mutaatiolla, joka muutti kaikki lukuisat ominaisuudet samanaikaisesti? Kumpi tuli ensin - erittäin pitkät sormet vai lentokalvo, joka yhdisti ne ruumiiseen? Missä vaiheessa kehittyivät voimakkaat lentolihakset, joiden oli kyettävä hyödyntämään muita tulossa olevia, lentämiseen tarvittavia ominaisuuksia? Mikä tapahtuma olisi saanut aikaan tämän erilaistumiskehityksen? Tällainen palautumaton monimuotoisuus viittaa selvästi tarkoituksenmukaiseen suunnitteluun.

Entä mihin todisteisiin evolutionistit perustavat päätelmänsä, että pterosaurukset kehittyivät jostakin aiemmasta lajista? Mistä tiedämme, ovatko päätelmät tosia? Kuten olemme todenneet, jo alimmissa kerrostumissa (joiden uskotaan olevan vanhimpia) niillä on jo kaikki tyypilliset ominaisuutensa täysin valmiina. Niiden äkillinen ilmaantuminen fossiilikerrostumiin tukee selvästikin luomismallia.

Evoluutikot teoretisoivat myös, että jotkut dinosaurukset kehittyivät linnuiksi ja toiset lentäviksi matelijoiksi. Niiden ei ajatella olevan sukua toisilleen lukuunottamatta kauan sitten elänyttä yhteistä, tuntematonta esi-isää. Jokainen lentävä laji omaa kuitenkin niin monia, tarkoin kullekin soveltuvia ominaisuuksia, että tällaisten väitteiden uskottavuus on lähes olematon.

Lähde: Institute for Creation Research

Lisäys:
TV:ssä oli hiljattain luontodokumentti "Meren ihmeitä", jossa kuvattiin mm. eräitä lentokaloja. Nämä kalat käyttivät suurikokoisia eviään liitämiseen räpytellen niitä aivan kuten linnut siipiään ja saattoivat niiden avulla lentää jopa yli sata metriä! Niinpä niiden voisi yhtä hyvin väittää olevan lintujen edeltäjiä. Fossiilit osoittavat kuitenkin lentokalojen pysyneen kaloina ja lentoliskojen liskoina ja edelleenkin molemmat ovat olemassa omina lajeinaan. (Yle Teema, 21.01.10)

 
 
20.09.09 (Päivitetty 23.01.10)