Torinon käärinliina sittenkin aito?

Torinon käärinliina on varmaan tutkituin muinaisjäännös. Perimätiedon mukaan se on hautaliina, jonka Josef Arimatialainen hankki Jeesusta varten tämän ristinkuoleman jälkeen. Liinan ympärille on syntynyt aivan oma tieteenalansa, sindologia ja tutkijat ovat säännöllisesti kokoontuneet konferensseihin vaihtamaan sitä koskevaa uutta tietoa. Siitä on kirjoitettu useita kirjoja ja internetissä sitä koskevia sivuja on lähes 50 000. Sen aitoudesta on kiistelty ja vuonna 1988 suoritetut radiohiiliajoitukset näyttivätkin osoittavan, että liina oli peräisin vuosien 1260 - 1390 väliseltä ajalta. Niinpä sen ajateltiin olevan keskiajalla tehty taitava väärennös. Uudet tutkimukset ovat kuitenkin asettaneet nämä ajoitukset kyseenalaisiksi ja esiin on noussut myös uusia todisteita liinan aitoudesta.

Jokseenkin kiistattomasti liinan historia voidaan jäljittää vuoteen 1357, jolloin se esiteltiin julkisesti ranskalaisessa deCharnyn kappelissa. Monet seikat viittaavat siihen, että kyseessä on kangas, joka perimätiedossa tunnetaan nimellä Mandylion ja jonka historia voidaan jäljittää aina ensimmäiselle vuosisadalle asti. Pellavakankaisen liinan mitat ovat 4,35 x 1,11 m, mitkä vastaavat ajanlaskumme alussa Palestiinassa käytettyä kyynärä-mittaa (2 x 8 kyynärää). Sen pituusuunnassa on erotettavissa alastoman, parrakkaan ja piinatun miehen hahmo kahtena puoliskona siten, että pääpuolet ovat vastakkain. Kankaan toinen puoli on siten ollut vainajan alla ja toinen päällä. Merkillistä hahmossa on, että sen piirteet ovat kankaassa negatiivisina ja näkyvät siten selvimmin (ja oikein päin) siitä otetun valokuvan negatiivissa. Jo yksin tämä seikka tekee ajatuksen 1300 -luvulla (ennen kameran keksimistä) tehdystä väärennöksestä lähes mahdottomaksi.

Filosofian tohtori, dosentti Juha Hiltunen, joka on tarkoin perehtynyt Torinon käärinliinan tapaukseen ja uusimpiin sitä koskeviin tutkimuksiin, on laajassa artikkelisarjassaan (Ultra 7-8/2004 - 10/2004) esittänyt koko joukon todisteita liinan aitouden puolesta. Niitä ovat (tiivistetysti esitettynä) mm.:

Vuoden 1988 radiohiiliajoituksen näytteet otettiin kankaan reunoista, jotka ovat olleet alttiimpia kontaminaatiolle (saastumiselle). Ns. bioplastinen kontaminaatio, bakteerien ja sienieliöiden synnyttämä kerrostuma, jonka vasta hiljattain on todettu muodostuvan kaikkien vanhojen esineiden pinnalle, sisältää myös huomattavasti hiilen C-14 isotooppia, mikä saa esineet näyttämään nuoremmilta. On huomattu, ettei laboratorioiden rutiinipuhdistus poista tätä kerrostumaa. Kangas on myös kärsinyt tulipalosta sekä savu- ja vesivahingoista. Ajanmääritykset, joita on tehty kontaminoitumattomasta osasta kangasta, ovat osoittaneet sen olevan peräisin ensimmäiseltä tai toiselta vuosisadalta.

Kankaan vahingoittuneita kohtia on tutkijoiden mukaan paikkailtu erittäin taitavasti, mistä johtuen sitä ei ole aikaisemmin lainkaan huomattu. Tätä paikkailua on tapahtunut myös niillä reuna-alueilla, joista on pidetty kiinni kangasta esiteltäessä. Nämä alueet ovat toistuvien käsittelyjen johdosta hapertuneet, minkä vuoksi niitä on jouduttu korjailemaan. Jos ajoituksissa käytetty näyte otetaan tällaisesta kohdasta, on tuloksena todellista nuorempi ikä.

Lisäksi itse kangas on todettu ainutlaatuiseksi. Historiallisten tekstiilien johtava asiantuntija , sveitsiläinen tri Flury-Lemberg sai tehtäväkseen suorittaa kankaalle huipputarkaa säilöntä- ja konservointityötä. Sitä tehdessään hän pääsi tutkimaan myös kankaan nurjaa puolta. Tällöin hän totesi, ettei vastaavaa kudontatekniikkaa ole käytetty missään muualla kuin Palestiinassa Punaisen Meren lähistöllä ajanlaskumme alussa. Se on lähes identtinen Masadan linnoituksesta löytyneiden hautakankaiden kanssa, jotka ajoittuvat välille 40eKr - 73 jKr.

Kankaan keskellä on neljä pientä reikää, joiden reunat ovat hiiltyneet. Nämä reiät esiintyvät jo eräässä varhaisessa rukouskirjassa olevassa, käärinliinaa esittävässä kuvassa. Kirja julkaistiin Budapestissä vuonna 1192, mikä todistaa kankaan olleen olemassa paljon ennen radiohiiliajoituksessa (1988) saatua aikaa ja vie näin ollen pohjan pois keskiaikaiselta väärennysteorialta.

Lisätodisteita liinan aitoudesta on saatu mikroskooppisten tutkimusten avulla. Kankaasta on löytynyt mm. siitepölyhiukkasia, jotka vastaavat täysin Palestiinan alueen kasvillisuutta. Siitä on löytynyt myös jäämiä kalkkikivestä ja muista mineraaleista, joiden koostumus on tarkoissa laboratoriotutkimuksissa todettu identtiseksi Jerusalemin alueen haudoista otettujen näytteiden kanssa.

Käärinliina on kaikesta huolimatta herättänyt enemmän väittelyä ja 'tunteiden paloa' kuin mikään muu muinaisjäänne. Tutkimustensa myötä Juha Hiltunenkin joutui toteamaan:

"On ollut mielenkiintoista ja hämmentävääkin havaita, kuinka monet tieteellisen skeptiset kirjoittajat ovat antaneet niin selvästi tunteilleen vallan käsitellessään ja kritikoidessaan juuri tätä teemaa. Heidän kirjoituksistaan nimittäin loistaa poissaolollaan tieteellinen lähdekriittisyys ja analyyttinen eri näkökulmien pohdinta aivan yhtä paljon kuin pseudotieteellisten kerhojen tai uskovaisten hurmoksellisista teksteistä. Niissä näkyy agressiivisuus sindologiaa kohtaan, sokea luottamus omaa näkökulmaa tukeviin tieteellisiin analyyseihin, ylimielinen 'besserwisseristinen' rationalismi, halveksunta niitä kohtaan, jotka herkkäuskoisuuttaan pitävät käärinliinaa aitona sekä korskea sensaatiohakuisuus oman kannan julistuksessa."

Kuka on käärinliinan mies?

Kirjoittussarjansa neljännessä osassa (Ultra 3/2005) Hiltunen jatkaa pohdintaansa käärinliinasta ja kirjoittaa:

"Kuten olemme todenneet, on tämä käärinliina epäilyksettä kaikkien aikojen perusteellisimmin tutkittu historiallinen objekti. Jos sadat huippuasiantuntijat kymmeniltä eri tieteenaloilta eri puolilta maailmaa, uskonnollisesta taustastaan riippumatta ja ammatillisen uskottavuutensa riskeeraten, ovat päätyneet jokseenkin yksimielisesti siihen tutkimustulokseen, että käärinliinassa on kuva miehestä, jota on ruoskittu ankarasti ja jonka käsien ja jalkaterien haavat viittaavat vahvasti ristiinnaulitsemiseen vanhan roomalaisen tavan mukaisesti, on tämä päätelmä hyväksyttävä täysin asiallisena tieteellisenä faktana."

Itse liinan ja kuvan aitoutta ei siis ole syytä epäillä. Mutta vielä on jäljellä kysymys, kuka on se ristiinnaulittu, joka on ollut käärittynä tähän liinaan. Olisiko hän ehkä ollut juuri Jeesus Nasaretilainen?

"Tutkijat ovat tarkastelleet tätä kysymystä mm. oikeusopilliseen tapaan rikospatologisena tapauksena, kliinisesti ja laboratorio-analyyseja hyödyntäen. Samalla on selvitetty mm. miten paljon näissä tuloksissa - jotka suurelta osin on todettu mikroskooppisissa tutkimuksissa - on sellaista, mikä todellisuudessa ja potentiaalisesti on voinut olla keskiaikaisen väärentäjän tiedossa."
 

Näiden rikospatologisten tutkimusten mukaan käärinliinassa on kuva iältään vähintään 30- ja enintään 40-vuotiaasta miehestä, jolla on tyypilliset juutalaiset piirteet. Päänahkaa kiertää ainakin 8 verijälkeä (orjantappura'kruunu'). Kasvoissa ja vartalossa on monia lyömisen ja roomalaisen flagrum -ruoskan aiheuttamia jälkiä (n. 100). On myös hiertymiä ja hankautumia juuri niissä paikoissa, joihin ristin poikkipuun kantaminen voisi niitä aiheuttaa. Oikeassa kyljessä (viidennen ja kuudennen kylkiluun välissä) on roomalaisen lancea-tyyppisen keihään vinoneliömuotoinen (4 cm leveä) pistojälki . Haavasta virrannut veri on tehnyt suuren tahran. Ranteissa ja jaloissa on naulanreiät. Yksi naula on lyöty ensin vasemman jalkaterän läpi toisen ja kolmannen jalkapöydänluun välistä ja sen jälkeen vastaavasta kohdasta oikean jalkaterän läpi. Käsissä ja jaloissa verivanat (naulajäljistä alaspäin).

"Tämä patologinen raportti sopii täydelleen evankeliumien kuvaukseen Jeesus Nasaretilaisen passiosta", toteaa Hiltunen.

Onko veri aitoa?

Mutta entä kuvion punainen väri? Onko se todella verta? Joidenkin mielestä se on liian punaista tavalliseksi veritahraksi. Tämän on kuitenkin osoitettu johtuvan hemolyyttisestä reaktiosta, joka ilmenee usein potilaalla tai uhrilla, joka on kokenut voimakasta fyysistä tuskaa. Sen yhteydessä veren aineosat erottuvat toisistaan ja punaisen väriaineen, bilirubiinin, pitoisuus nousee:

"Mikäli tällainen veri hyytyy tulehdusnestemuotoon ja kaikki vahingoittumattomat hemoglobiinisolut jäävät irtautumatta, vain hemolysoituneet tulevat ulos valkuaisaineseerumin mukana, joka puolestaan sitoo bilirubiinia. Siten se, mikä on päätynyt kankaalle onkin tulehdusnestettä, jossa on korosteinen bilirubiini-indeksi suhteessa hemolysoituneeseen hemoglobiiniin." Tämä saa aikaan punaisen veren värin."
 

Viime aikoina tutkimusmenetelmät ovat entisestään tarkentuneet ja monipuolistuneet. Vuonna 1995 tehtiin ensimmäiset DNA - testit käärinliinasta otetuille verinäytteille. Näytteen X ja y- kromosomit vahvistivat vainajan sukupuolen mieheksi. Näytteessä erottui beta-globiini geenisegmentti kromosomista 11. Lisäksi vahvistettiin jo aiemmin saatu tieto, että vainaja kuului veriryhmään AB.

"Verijäljet kankaalla ovat niin visuaalisesti, analyyttisesti kuin anatomisesti liian täydelliset ollakseen taitelijaväärennöksiä keskiajalta. Listattakoon lopuksi vielä tärkeimmät testit, jotka ovat määrittäneet käärinliinan näytteissä olevan substanssin oikeaksi ihmisen vereksi:"

  1. korkea rautapitoisuus röntgenkuvauksessa nähtynä verialueilla
  2. oikeanlainen indikaattori spektrissä
  3. oikeanlainen mikrospektrofotometrinen muuntuminen spektrissä
  4. karakteristisen poryfyriini-fluorisistenssin kemiallinen syntyminen
  5. positiivinen hemokronogeenin esiintyminen
  6. positiivinen kynomethemoglobiinin esiintyminen
  7. positiivinen havainto sappipigmenteistä
  8. positiivinen havainto proteiineista
  9. positiivinen havainto valkuaisaineista
  10. proteaasitesti ilman sakkaa
  11. positiivinen immunologinen testi ihmisen valkuaisaineilla.
 

"Edellä esitetyt tutkimustulokset ovat hyvin vakuuttavia sen suhteen, että käärinliina ja sen kuvajainen ovat peräisin samalta ajalta ajanlaskumme alusta. Niitä ei ole voitu tuottaa keskiajalla, eikä kuvajainen ole maalaus eikä väärennös. Käärinliinaan oli kiedottu Jerusalemin seudulla noin 2000 vuotta sitten ristiinnaulittu juutalaismies, jota oli ensin kidutettu ankarasti mm. ruoskimalla. Hänen kidutuksensa yksityiskohtaiset merkit sopivat täsmälleen evankeliumien kuvaaman Jeesus Nasaretilaisen kärsimyshistoriaan. Tieteelliset loppupäätelmät pyrkivät väistelemään ehdottomuuksia ja samaisen etiketin nojalla esitänkin kantani ranskalaista jesuiittapappia, Paul de Galinia, vapaasti lainaten. Ottaen huomioon kaikki mitä nykyisin tiedämme Torinon käärinliinasta tieteellisten tutkimusten kautta, on olemassa mahdollisuus vain 1 : 225 000 000 000:een, että siihen olisi ollut käärittynä joku muu kuin historiallinen Jeesus Nasaretilainen, joka parhaan kalendaarikorrelaation mukaan kuoli pitkänäperjantaina 3. päivä huhtikuuta vuonna 33 noin klo 15 Jerusalemin Golgatalla."

Torinon liina, aito mysteeri?

Torinon liinan mysteeriä käsittelevän artikkelisarjansa viidennessä osassa (Ultra 2005 / numero 7-8) Juha Hiltunen tarkastelee eri tutkijoiden tekemiä selitysyrityksiä ja tuo esiin viimeisintä tutkimustietoa. Hän toteaa, että mahdollisen väärentäjän kykyjen, tietojen ja taitojen olisi täytynyt olla suorastaan käsittämättömiä; hänen tiedossaan olisi esim. pitänyt olla lukuisia seikkoja, joista hänen aikalaisillaan oli täysin eri käsitys. Käytännössä väärennyksen tekeminen on siten ollut mahdotonta.

Merkillisimpiä piirteitä liinan kuvassa Hiltusen (ja monen muun) mielestä on, että se näkyy selväpiirteisenä vasta valokuvattuna ja negatiivissa! Valokuvauksen asiantuntija Leo Vala on todennut Torinon käärinliinasta: "Voin sanoa teille, että kukaan ei ole voinut väärentää tuota kuvaa. Kukaan ei kykene siihen nykyäänkään, edes kaikin teknisin välinein, mitä meillä on käytettävissämme."

Merkittävä havainto on myös se, että kankaassa ei ole merkkejä siitä, että se olisi poistettu fyysisen ruumiin yltä (se ei ole tahriintunut muilta osin, siihen ei ole tarttunut ihokudosta eikä siitä ole irronnut kuituja). Päinvastoin, merkit viittaavat siihen, että ruumis itse olisi jollakin tuntemattomalla tavalla (olomuotoaan muuttaneena?) poistunut kankaan sisältä ja jättänyt siihen täysin rikkoutumattomat verijäljet.

Liinan aitouden puolesta puhuu myös Pohjois-Espanjassa sijaitsevan Oviedon kaupungin katedraalissa säilytettävä pyhäinjäännös, joka tunnetaan nimellä 'Sudarium Christi', Kristuksen kasvoliina, ja joka on kiistattomasti ollut siellä jo vuodesta 840. Perimätiedon mukaan kyseessä on sama liina, joka pantiin Jeesuksen kasvoille sen jälkeen kun hänet oli nostettu ristiltä ja viety hautakammioon, missä se korvattiin käärinliinalla. Tässä liinassa on samanlaiset päänahkaa kiertävät verijäljet kuin käärinliinassa sekä samanlaiseen nenään, hiuksiin ja kokopartaan viittaavia jälkiä. Tutkimuksissa on päädytty tulokseen, että molempiin kankaisiin on mitä ilmeisemmin ollut käärittynä sama henkilö.

Viimeisin liinaan liittyvä löydös on Padovan yliopiston tutkijoiden tekemä havainto, että myös käärinliinan taustapuolella on nähtävissä heikko haamukuva kasvoista ja käsistä. Piirteet vastaavat etupuolen kuvajaista, mutta eivät ole tihkuneet kankaan läpi, vaan pääkuvan tavoin piirtyneet ohuena vain kuitujen pintakerrokseen.

Yhteenvetona kaikesta Hiltunen toteaa, että Torinon käärinliina tulee aina säilyttämään osan mystisyyttään ja että on yhä kyseenalaista, kyetäänkö koskaan vastaamaan sen suurimpaan arvoitukseen - eli miten kuvajainen on syntynyt kankaaseen.

Lisäyksiä:
Joidenkin raamatunkohtien (Joh 11:44; 19:40; 20:5-7) perusteella näyttäisi siltä, että juutalaisilla oli tuohon aikaan tapana käyttää useampia erillisiä käärinliinoja. Tämä ei silti välttämättä kumoa liinan aitoutta; ainakaan se ei tee siitä keskiaikaista väärennöstä. Se voisi tietenkin periaatteessa kyseenalaistaa sen, että liina olisi nimenomaan Jeesuksen käärinliina. Mutta onko varmaa, että kaikki vainajat käärittiin samalla tavoin? Johanneksen mukaan Jeesuksen kasvoilla oli ollut erillinen hikiliina, mutta hän ei kerro, että Jeesuksen kädet ja jalat olisi kääritty erikseen. Se on tietenkin mahdollista, mutta toisaalta liinan osat olisivat voineet myöhemmin joutua erilleen. Näin voisi päätellä ainakin Oviedon kasvoliinasta.

Raamattu ei tue käärinliinan aitoutta:
http://koti.phnet.fi/petripaavola/torinonkaarinliina.html
Sivulla myös suuri määrä asiaan liittyviä linkkejä.


Lisäys 24.12.2011

Italialaiset tutkijat väittävät löytäneensä todisteita Torinon käärinliinassa olevaan kuvaan liittyvistä yliluonnollisista seikoista. Vuosien yrittämisen jälkeen he onnistuivat saamaan samantapaisen kuvion, mutta vain suuritehoisen ultravioletti-laserin avulla. Tällainen tekniikka on kuitenkin kaukana siitä, mitä keskiajan väärentäjillä oli käytössään, sanovat tutkijat.

"Tulokset osoittavat, että lyhyt ja tehokas suunnattu UV-säteily -purkaus voisi saada pellavakankaassa aikaan samantapaisia värillisiä kuvioita kuin Torinon liinassa. Ei kuitenkaan ole epäilystäkään siitä, että tarvitaan yliluonnollinen vaikutus tarvittavan energian tuottamiseen. "Tämän päivän normaalit laserit eivät siihen pysty" sanovat tutkijat.

Tutkijoiden mukaan "Ei ole olemassa mitään kemiallista tai fysikaalista menetelmää, jolla voitaisiin saada tällainen täydellinen kuvio aikaan eivätkä myöskään mitkään fysikaaliset, kemialliset, biologiset tai lääketieteelliset olosuhteet riitä kuvan selittämiseen."

Johtava tutkija tri Paolo Di Lazzaro, sanoo: "Jos tuloksemme saavat aikaan filosofista tai teologista keskustelua, jääkööt ne jokaisen itsensä omantunnon varaan."

Kemian professori Luigi Garlaschelli kertoo: "Vaikutelmaksi jää .. että kuva on muodostunut niin tehokkaan UV -purkauksen vaikutuksesta, että sellainen voi olla vain yliluonnollinen. Mutta en usko, että he (keskiajan ihmiset) olisivat tehneet mitään sen tapaista."   The Telegraph, 24.12.2011   www.telegraph.co.uk/news/religion/

Uutta tietoa liinasta sivustolla:  http://shroud.fi

Päivitetty 24.12.2011