Perisynti ja lunastus

 

"Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat.." (Ilm.12:7)

Jumalien väliset taivaalliset taistelut ovat uskonnollisissa myyteissä hyvin yleisiä. Muinaisissa kreikkalaisissa, roomalaisissa ja hindulaisissa jumalaistaruissa ne ovat keskeisellä sijalla, ja Kalevalankin 'puolijumalat' käyttivät paljon aikaansa keskinäiseen nahisteluun. Myös Raamatussa on satunnaisia mainintoja taivaallisten joukkojen taisteluista. Ne ovat kuitenkin enimmäkseen viitteellisiä tai kuvakielellä esitettyjä, kuten yllä oleva Ilmestyskirjan kohta, joka onkin lähes ainoa taivaallisiin 'konflikteihin' viittaava kohta, johon uskonyhteisöjen keskuudessa on kiinnitetty huomioita. Niinpä asian merkitys Raamatun kokonaisilmoituksen kannalta on jäänyt jokseenkin hämäräksi.

Uskontotieteessä kertomuksia taivaallisten olentojen keskinäisistä välienselvittelyistä pidetään vain kansoilta toisille siirtyneinä myytteinä. Hyvin yleisesti myös ajatellaan juutalaisten omaksuneen käsitykset Saatanasta ja pahoista henkivoimista vasta verrattain myöhään muista Lähi-Idän uskonnoista, kuten Persian zarathustralaisuudesta. Vapaamielisten teologien mielestä ne ovat lainatavaraa joka ei välttämättä sovi yhteen Raamatun muiden kirjoitusten kanssa.

Tämä asiaintila on osaltaan johtanut Raamatun kokonaisilmoituksen hämärtymiseen ja siihen, että mystiikka, kirkolliset dogmit, sakramentit ja rituaalit ovat saaneet pääosan uskonnollisessa ajattelussa. Ne ovat peittäneet alleen Raamatun lunastussanoman ytimen, jopa niin, että sana lunastus on lähes kadonnut uskonnollisesta kielenkäytöstä.

Nykyteologia katsoo Uuden Liiton rakastavan Jumalan tavallaan korvanneen 'vanhatestamentillisen', veriuhreja vaativan Jahven. Niinpä lunastuksen asemesta puhutaan syntien sovituksesta tai pelastuksesta, mikä ei tietenkään ole väärin, mutta jättää hämäräksi syntisyytemme perimmäisen syyn. Kun sen vastapainona vielä puhutaan kadotuksesta, se typistää Raamatun sanoman siihen, että ihminen joko pelastuu tai joutuu kadotukseen. Se ei selitä, miksi sovitusta tarvitsee sellainenkin, joka ei koskaan ole tietoisesti tehnyt mitään väärää. Niinpä jotkut ovatkin päätyneet joustamaan tässä asiassa esim. sylilasten kohdalla.

Mitä on perisynti?

Vaikka sanaa perisynti ei Raamatussa olekaan, itse käsite on silti olennainen osa Raamatun ilmoitusta. Perusnäkemyksen hämärtyminen on kuitenkin johtanut monet - tiukasti raamattuun pitäytyvätkin - yhteisöt kieltämään perisynnin olemassaolon. He vetoavat mm. Hes 18:20:

'Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa.'

Toisaalta he kuitenkin painottavat, että kaikki ovat syntisiä ja sovituksen tarpeessa. Mistä tuo synti tulee silloinkin, jos ihminen ei itse tiedä eikä ymmärrä syyllistyneensä mihinkään?

Tätä on yritetty selittää laajoillakin tutkielmilla. Yleensä ajatellaan lankeemuksen turmelleen luontomme niin, ettemme kykene hyvään vaikka haluaisimme. Joidenkin mielestä emme kykene edes tahtomaan hyvää. Mutta mistä ja miten tuo turmeltunut luonto sitten tulee meihin? Millä muulla tavalla se voisi tulla kuin perittyinä ominaisuuksina?

Ei tietenkään ole mitään mieltä olettaa, että joutuisimme vastuuseen kaikkien tai edes lähimpien esi-isiemme tekemisistä. Siitä ei perisynnissä ole kyse.

Kun Aadamille langetettiin tuomio, hän ei heti kuollut, mutta hänen elimistönsä ja geeninsä muuttuivat kuolevaisiksi. Tämä kuolevaisuus ja epätäydellinen ihmisyys siirtyi hänen jälkeläisilleen, ja siirtyy edelleen olemuksessamme ja geeneissämme sukupolvelta toiselle. Tästä seuraamuksesta voidaan käyttää sanaa perisynti. Se on eri asia kuin itsekunkin omat, henkilökohtaiset synnit (tekosynnit), joihin syyllistymme osaksi juuri perisynnin turmeleman luontomme takia. Jos käärmeen onnistui pettää ensimmäiset (ihmisinä täydelliset) esivanhempamme, on selvää, että meidän epätäydellinen luontomme on vähintäänkin yhtä helposti harhaanjohdettavissa.

Armonvalinta

Puhutaan myös armonvalinnasta, millä halutaan korostaa, ettei ihminen voi itse mitenkään vaikuttaa pelastumiseensa. Tämäkin, sinänsä oikea käsitys, on usein venytetty yli sen, mitä evankeliumit kertovat. Koska kaikki pelastuvat yksin armosta, se joidenkin mielestä tarkoittaa sitä, että kaikki ovat ennalta valittuja joko pelastukseen tai kadotukseen. Toisten mukaan vain pelastuneet ovat ennalta valittuja, universalistisen näkemyksen mukaan kaikki lopulta pelastuvat. Vaikka ei voikaan kiistää sitä, että jotkut ovat ennalta valittuja, sen soveltaminen kaikkiin on selvästi vastoin UT:n sanomaa. Jos predestinaatio-oppi pitäisi paikkansa, lähetyskäsky menettäisi merkityksensä ja kaikki saarnat olisivat turhia, koska jokaisen kohtalo olisi jo edeltäkäsin määrätty.

Mistä pahuus tuli maailmaan?

Muinaisessa Persiassa uskottiin, että hyvä ja paha ovat olleet olemassa alusta asti. Raamattu antaa kuitenkin erilaisen kuvan: kaikki Jumalan luoma oli hyvää, eikä hän tarvinnut mitään tasapainottavaa pahaa vastapuolta. Ihminenkin luotiin Jumalan kuvaksi, täysin vailla pahuutta. Sitten tapahtui dramaattinen muutos: ihminen lankesi paratiisin 'käärmeen' pettämänä ja suostui tekoon, joka oli vastoin Jumalan kieltoa. Samalla hän menetti alkuperäisen synnittömän tilansa.

Entä mistä pahuus tuli tuohon pettäjään? Ja milloin se tapahtui? Ei ole mitään syytä ajatella, että vääryys olisi iskenyt 'käärmeen' mieleen vasta sillä hetkellä kun hän alkoi houkutella ihmistä vääryyteen. Tällainen muutos ei tapahdu hetkessä. Tätä käärmeen - eli Saatanan - vähittäistä muutosprosessia kuvaa hyvin Hesekielin profetia:

Ja minulle tuli tämä Herran sana: "Ihmislapsi, viritä itkuvirsi Tyyron kuninkaasta ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa. Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin.

Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal'olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys. Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä. Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmänherkukseen." (Hes. 28:11-17)

Tämän moniselitteisen profetian on yleisesti tulkittu viittaavan Saatanaan. Jakeet puhuvat Tyyron kuninkaasta hyvin kuvaannollisesti ja liittävät häneen sellaista, mikä ei sovellu maalliseen kuninkaaseen mutta sen sijaan taivaalliseen olentoon. Tyyron aikana ei Eedenin paratiisia enää ollut, kuningasta ei luotu, vaan hän syntyi, hän ei ollut suojaava kerubi, vaan ihminen eikä hän hallinnut Jumalan vuorella.

Kapina taivaassa

Taivaallisessa olennossa oli siis jolloinkin sattunut Hesekielin kuvauksen kaltainen tapahtumaketju, joka oli lopulta johtanut kapinointiin Jumalaa vastaan. Jollakin tavalla tämä ensimmäinen kapinallinen on sittemmin saanut houkuteltua puolelleen suuren joukon muita taivaallisia olentoja. Ehkäpä jotkut heistä ovat muuttuneet samankaltaisen prosessin myötä kuin 'Tyyron kuningas'. Sen tuloksena maailmassa vallitsee nyt asiaintila, jota 1 Joh 5:19 kuvaa lyhyesti ja ytimekkäästi:

..... koko maailma on pahan vallassa.

Kysymys ei ole vain persoonattomasta pahan ylivallasta, vaan siitä, että valta todella on paholaisella ja hänen joukoillaan:

Ja perkele vei hänet [Jeesuksen] korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat ja sanoi hänelle: "Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon. Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin kaikki tämä on oleva sinun." (Lk 4:5-7)

Tämä taivaallinen kapina seurauksineen on jäänyt kristillisessä julistuksessa hyvin vähälle huomiolle. Laitoskirkoissa se on peittynyt lukuisten dogmien ja sakramenttien varjoon. On unohdettu, että juuri sen seurauksena maailma on täynnä pahuutta, ylpeyttä, itsekkyyttä. Sen vuoksi olemme syntisiä ja kuolemme huolimatta siitä, miten nuhteettomasti elämme.

Lakiliitto muistutti lunastuksen tarpeesta

Aadamin rikkomus kohdistui Jumalaa vastaan, joten teko oli myös hyvitettävä Hänelle. Yhdelläkään ihmisellä ei kuitenkaan ollut mitään niin arvokasta, että se olisi vastannut sitä täydellistä, synnitöntä ihmiselämää, joka Aadamin teon vuoksi turmeltui. Jumalan oikeudenmukainen laki vaatii: "Silmä silmästä, henki hengestä". Siksi tarvittiin Lunastaja, joka pystyisi meidän puolestamme maksamaan Jumalalle hyvityksen tästä menetetystä täydellisestä ihmiselämästä. Tämä selittää myös, miksi Jumala ei hyväksynyt Kainin tarjoamaa kasvisuhria, mutta hyväksyi Aabelin uhrin. Eläinuhri ei tosin korvannut ihmiselämää, mutta oli kuitenkin sopiva muistuttamaan siitä, että sovitus vaati elämän elämästä:

Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme. Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa, niinkuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään, vierasta verta mukanaan, sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä....

Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi. Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä? Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä. Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä. (Hebr 9: 24-28; 10: 1-4)

Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä. Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. (Gal 3:19-24)

Jeesuksen antama uhri oli riittävä

Raamatun mukaan Jeesus oli synnitön, mutta teki silti tekoja, joita nykyään pidettäisiin anarkistisina ja kristitylle sopimattomina. Hän mm. kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja käytti joskus hyvin epäjohteliasta kieltä ('te olette isästä perkeleestä', 'anna kuolleitten haudata kuolleensa'). Jeesuksen synnittömyys ei johtunut siitä, että hän olisi ollut äärimmäisen kohtelias ja 'kiltti' ihminen, vaan ennen kaikkea siitä, että hän oli vapaa perisynnistä ja täysin kuuliainen Jumalan tahdolle.

... "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh 1:29)

Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet - sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole; kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva. Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi. (Room 5:12-19)

Miksi Jumala sallii pahuutta?

On aiheellisesti kysytty, miksi Jumala, jonka sanotaan olevan rakkaus, sallii nykyisin vallitsevan asiaintilan. Jos Hän on kaikkivaltias, miksi Hän ei heti hävittänyt pahuutta ja sen aiheuttajia? Tätä kyseli jo Jeremia aikoinaan:

Sinä, Herra, olet vanhurskas; voisinko minä riidellä sinua vastaan? Kuitenkin minä kysyn sinulta, mikä oikeus on. Miksi jumalattomain tie menestyy? Miksi kaikki uskottomat saavat elää rauhassa? (Jer 12:1)

Paavali selittää asiaa:

Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se! ... Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä". .. Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?" Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten? Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen? (Room 9:14, 17, 20-23)

Kyse on siis Jumalan nimen kunniaan saattamisesta, ei ainoastaan maan päällä, vaan myös taivaassa.

..tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; (Mt 6:10)

Niin minä osoitan suuruuteni ja pyhyyteni sekä teen itseni tunnetuksi lukuisain pakanakansain silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra." [JHWH] (Hes 38:23)

Joku voi sanoa: "Ei kai Jumala ole niin pikkumainen, että välittää pilkkaamisesta tai vaatii kunnioittamaan itseään?" Ns. jumalanpilkka- oikeudenkäynnin yhteydessäkin piispat totesivat, ettei pilkka voi kohdistua Jumalaan vaan pelkästään ihmisten uskonnollisiin tunteisiin. Vaikka näillä lausunnoilla ensisijaisesti haluttiin sanoa, ettei asia kuuluu niihin, jotka pitäisi ratkaista raastuvassa, ne samalla osoittavat haluttomuutta puolustaa Jumalan kunniaa.

Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. (Gal 6:7)

Jumalan vastustajille on annettu riittävästi aikaa, jotta jokainen, niin maassa kuin taivaassa, voisi 'äänestää' hyvän ja pahan välillä. Tämä määräaika ei ole loputon, ja nähtävästi yksi taivaallisten joukkojen välinen taistelu on jo käyty. Lopulta taistelut ulottuvat myös maahan:

Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa. Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos. Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti. Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!" (Ilm 12:7-12)

Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: "Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet". (Juuda 14,15)

Ilmestyskirja sanoo Saatanaa syyttäjäksi. Minkä tyyppiseen syyttelyyn se mahtaa tässä viitata? Ehkä Jobin kirja valaisee asiaa:

Mutta kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa. Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta". Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa." Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Suottako Job pelkää Jumalaa? Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on; olet siunannut hänen kättensä työn, ja hänen karjalaumansa ovat levinneet ympäri maata. Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi." Niin Herra sanoi saatanalle: "Katso, kaikki, mitä hänellä on, olkoon sinun käsissäsi; älä vain koske kädelläsi häneen itseensä". Ja saatana meni pois Herran edestä. (Job 1:6-12)

Tästä voisi päätellä, että Saatanan kapinointiin liittyi väite: Ihmiset palvelevat Jumalaa vain oman etunsa vuoksi, eivät pyyteettömästä halustaan. Siitä voi 'rivien välistä' lukea myös Saatanan halun haastaa Jumala kilpailemaan siitä, kumpi heistä saa ja ansaitsee suuremman arvostuksen. Jo Eedenissä hän herätti kysymyksen: "Onko Jumala todella sanonut..?" , ts. antoi ymmärtää, ettei Jumala puhunut ihan täyttä totta eikä häneen siten kannattanut luottaa ihan kaikessa. Samalla Saatana tietysti antoi ymmärtää olevansa itse luotettava tiedon lähde (valonkantaja, Lucifer). Sellaisena häntä ns. esoteeriset liikkeet pitävätkin!

Mitä sitten tapahtuu?

Lopun ajan ja Jeesuksen toisen tulemisen jälkeisistä ajoista on olemassa varmaankin satoja erilaisia tulkintoja. On kuitenkin hyvä muistaa, etteivät mm. seuraavat Jesajan ennustamat asiat ole vielä toteutuneet. Ja että ne eivät kuvaile taivaallista vaan selvästikin maallista elämää:

"Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren. Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä." (Jes. 11:6-10)

"Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan. Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä. Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.

He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät; he eivät rakenna muitten asua, eivät istuta muitten syödä; sillä niinkuin puitten päivät ovat, niin ovat elinpäivät minun kansassani. Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn. He eivät tee työtä turhaan eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat Herran siunattujen siemen, ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä. Ennenkuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen. Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra." (Jes. 65: 17-25)

 

Hieman perisynnistä

 
 
02.06.07