Luomispäivien pituudesta

Ja Jumala sanoi: "Tulkoot valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia. ... Ja jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet. ...Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, neljäs päivä." (1 Moos. 1:14-17.

Kuinka vanha on maapallo? Kuinka pitkiä olivat luomispäivät? Näistä asioista on varsinkin viime aikoina väännetty kättä fundamentalistisen ja tieteellisen raamattunäkemyksen omaavien kesken. Ensin mainittujen käsitykset pohjautuvat paljolti arkkipiispa Usherin (1581-1656) esittämiin laskelmiin tai niiden tarkennettuihin versioihin, joissa maapallon iäksi saadaan noin 6000 vuotta.

Juutalaisista tulkinnoista.

Jo vanhastaan on mm. juutalaisuuden piirissä keskusteltu siitä, mitä Genesis luomispäivällä oikein tarkoittaa ja kuinka pitkiä luomispäivät olivat. Varsinkin on kysytty, mikä niiden pituus oli ennen neljättä päivää. Ellei ollut valoja erottamassa 'aikoja, päiviä ja vuosia', miten niiden pituus määräytyi? Olivatko ne samat kuin neljännen päivän jälkeen vai jotain muuta? Juutalaisiin kabbalistisiin teksteihin lukeutuvan Sefer Yetsirah'in (Luomisen Kirja) kommentaarissa todetaan:

"Joidenkin varhaisten lähteiden mukaan nämä Seitsemän Universumia ovat seitsemän tuhatta vuotta, jotka maailma kaiketi on ollut olemassa. Ensimmäiset kuusi vastaavat kuutta ensimmäistä viikonpäivää ja seitsemäs vuosituhat on 'päivä, jolloin kaikkialla vallitsee Sapatti'.

Kabbalisti, rabbi Yitzchak De-Min Acco (1250-1340), esitti ajatuksen, ettei noita ajanjaksoja pidä ottaa kirjaimellisesti, vaan ne tulee ymmärtää 'jumalallisina' ajanjaksoina. Midras'in mukaan jokainen jumalallinen päivä on tuhat maallista vuotta (Ps. 90:4). Koska jokainen vuosi sisältää 365 1/4 päivää, yksi jumalallinen vuosi on 365 250 vuotta pitkä.

Tästä seuraa, että jokainen 7000-vuotinen jumalallinen luomisjakso vastaisi 2 556 750 000 maallista vuotta. Tämä noin 2,5 miljardia vuotta on lähellä tieteen omaksumaa näkemystä siitä, miten kauan elämää on maapallolla esiintynyt. Koko universumin iäksi tulisi tämän laskutavan siis kuusi tuollaista jumalallista ajanjaksoa eli 15 340 500 000 vuotta, mikä sekin on lähellä viimeaikaisia tieteellisiä arvioita.

Eräällä sivustolla asiaa selitetään mm:

Joillekin voi olla yllätys, että yli 700 vuotta sitten suuri kabbalisti esitti uuden näkemyksen maapallon ja universumin iästä, mitkä ovat jokseenkin tarkoin yhteensopivia nykyisen Big Bang -teorian kanssa. Yksi mielenkiintoisimmista kabbalistisista kirjoituksista on Rabbi Yitzchak of Akkon teos Otzar haHaim (Elämän aarre). Siinä hän tuo esiin "Sapatilliset syklit" , mitkä ovat selvässä ristiriidassa suosittujen fundamentalististen näkemysten kanssa luomisen kuudesta vuosituhannesta.

Kabbalistisen, ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin olevan "Sefer haTemunah" -kirjoituksen pohjalta rabbi Yitzchak kehitti ajatuksen 'jumalallisista vuosista' (Ps. 90:4), minkä perusteella yksi 'jumalallinen päivä' vastaisi 1000 maallista vuotta ja 'jumalllinen vuosi' olisi siten 365 250 maallista vuotta.
Kun Talmudin mukaan maailma tulee kestämään 7000 'Sapatillista' vuotta, rabbi Yitzchak päätteli, että maailman lopullinen ikä tulee olemaan 7x 7000 eli 49 000 vuotta. Jokaisen jakson kohdalla tapahtuisi uusi luominen, mukaanlukien uusi ihmiskunta.

Kabbalistien kesken on myös väitelty siitä, mitä luomisjaksoa me nyt elämme. Joidenkin mukaan elämme toista jaksoa, mutta rabbi Yiztchakin mukaan elämme nyt jo seitsemättä ja viimeistä kautta. Aadam olisi sen mukaan syntynyt maailman ollessa 42 000 vuotta vanha. Kun hän kuitenkin toteaa, että nuo vuodet on otettava 'jumalallisina vuosina', hän saa tulokseksi 15 340 500 000 vuotta eli noin 15.4 miljardia vuotta.

Psalmin 105:8 puhe 'tuhansista sukupolvista' tulkitaan osoittavan, että koska Mooses edusti 26:tta sukupolvea ihmiskunnan kanta-isästä, sitä ennen olisi ollut jo 974 sukupolvea. (http://www.betemunah.org/demons.doc)

Joidenkin mielestä tulkinnat tuhansia vuosia pitkistä luomispäivistä ovat vääriä. Asiaa perustellaan mm. sillä, että Raamatussa seitsemännen päivän pyhittäminen ja lepo on imperfektissä ja perfektissä: "Jumala on jo levännyt seitsemännen päivän ja on pyhittänyt sen eli erottanut muista päivistä. Tästähän on alkuisin seitsenpäiväinen viikko ja sapatin viettäminen."

Esimerkkeinä tämän tulkinnan puolesta tuodaan esiin mm. seuraavat raamatunkohdat:
1.Mooseksen kirja:
2:1 Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.
2:2 Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi (Qal imperfekti) seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
2:3 Ja Jumala siunasi (Piel imperfekti) seitsemännen päivän ja pyhitti (Piel imperfekti) sen, koska hän sinä päivänä lepäsi (Qal perfekti) kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.
2.Mooseksen kirja: 20:11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi (Qal imperfekti); sentähden Herra siunasi (Piel perfekti) lepopäivän ja pyhitti (Piel imperfekti) sen.
Mainitaan myös se tieteellinen asia, että miten kasvit olisivat menestyneet ilman eläimiä, joita ne tarvitsevat lisääntymiseen? Olettaen, että olisi kulunut tuhansia vuosia ennen tarpeellisten eläinten luomista...

Nämä ovat tietysti miettimisen arvoisia asioita. Mutta on kuitenkin syytä muistaa, että heprean kielessä imperfekti ja perfekti eivät merkitse ihan samaa kuin Suomen kielessä. Teologisen tiedekunnan heprean kurssilla kerrotaan: "Imperfekti merkitsee (yleensä) keskeneräistä tai jatkuvaa tekemistä ja tapahtumista."
( www.helsinki.fi/teol/pro/heprea/kurssi/kurssi11.html

Ja eräs selitysteos kertoo:
”Kaikkien imperfektien peruspiirre on päättymättömyys. - - Näiden imperfektien päättymättömyys, kun ne ovat indikatiivissa, ilmenee joko etenevässä tai toistuvassa muodossa. Tekstiyhteydestä täytyy päätellä, kummasta on kyse, sillä verbin rakenne on sama molemmissa tapauksissa.” (A Distinctive Translation of Genesis, James Washington Watts, 1963, s.129,130)

Muita tulkintoja

Vuonna 1814 skotlantilainen teologi Thomas Chalmers esitti ns. aukkoteorian, jonka mukaan 1Moos. 1:1 ja 1 Moos. 1:2 tapahtumien välillä voi olla jopa miljardien vuosien aukko. Teorian tarkoitus oli saattaa luomiskertomus paremmin sopusointuun tieteellisen maailmankuvan kanssa. Monissa teorian myöhemmissä versioissa esitettiin, että ennen Aadamin luomista olisi ollut ns. 'ensimmäinen luominen', jolloin olisi luotu taivaan tähdet ja planeetat sekä maan päälle kasvit ja eläimet, jopa esi-aatamilaisia ihmisrotujakin. Myös Saatanan lankeaminen, maan asukkaiden turmeltuminen ja vedenpaisumus olisivat tapahtuneet jo ennen Adamin luomista. Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala olisi sitten suorittanut 1 Moos. 1:2-31 kerrotun 'toisen luomisen'.

Teorian kanssa ristiriidassa ovat mm. sellaiset seikat kuin että Jumala totesi koko luomistyönsä hyväksi , että turmelus tuli maan päälle nimenomaan Adamin takia ja että yksikään Raamatun henkilöistä tai kirjoittajista ei kyseenalaista sitä, että vedenpaisumus tapahtui Nooan aikana ( joka eli huomattavasti Adamia myöhemmin).

Monet myöhemmät raamatuntutkijat ja eräät yhteisöt ovat kallistuneet pitämään luomispäiviä eri pituisina aikakausina, usein 1000 vuotta pitkinä (ks. esim. Moshe Zew). Jotkut - kuten Jehovan Todistajat - ovat omaksuneet kabbalistiseen tulkintaan rinnastuvan näkemyksen 7000 -vuotisista luomiskausista. Varsinaisen, maata koskevan luomisjakson pituus olisi tällöin 49 000 vuotta, mutta itse maapallon ja universumin ikä voisi olla miljardeja vuosia. Molemmissa laskutavoissa voidaan hyväksyä jonkinlainen epämääräinen aukko Raamatun kahden ensimmäisen jakeen välillä. Suomen luterilaisen kirkon 'virallinen' näkemys lienee lähinnä jonkin sorttinen aukkoteoria, jossa mm. vedenpaisumus ja sitä edeltävät tapahtumat ja henkilöt ovat enemmän tai vähemmän myyttisiä .

Eräs seikka, joka usein unohtuu näitä asioita pohtiessa on se, ettei luomistapahtumilla (ennen ihmisen luomista) ollut ketään silminnäkijää. Miten siis Mooses (tai joku muu ennen häntä) sai tiedon noista tapahtumista? Saiko hän sen kenties jonkinlaisen ilmestyksen tai näyn muodossa, jossa luomispäivien avulla havainnollistettiin ja jaksotettiin itse luomistapahtumien kulkua. Tällöin luomisjaksojen todelliset pituudet voisivat olla mitä tahansa suunnilleen tasapituisia tai eri pituisiakin jaksoja. Esim. galaksien ja tähtien syntymisen ja maapallon jäähtymisen sekä korkeimmille eläinlajeille ja ihmiselle sopivan ilmakehän syntymisen alkukasvillisuuden ja -eläimistön avulla voisi kuvitella vaativan paljon aikaa, myöhempien luomistapahtumien ehkä sen sijaan vastaavasti vähemmän. Täysin ei voine poissulkea sitäkään mahdollisuutta, että kaikki todella tapahtui kuudessa kirjaimellisessa päivässä, mutta tällöin olisi löydettävä hyvä selitys esim. supernoville, taustasäteilylle, kaukaiselle tähtivalolle ja lyhytikäisten radioaktiivisten alkuaineiden puuttumiselle luonnossa.

On myös esitetty ajatus, ettei luomistyö olisi vielä päättynyt. Eräänä perusteena tälle ajatukselle pidetään Jeesuksen sanoja (Joh. 5:17):

"Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä".

Mitä työtä Jeesus tässä tarkoitti?
  Jotkut ajattelevat tämän työn sisältävän myös luomistyötä, mikä merkitsisi sitä, että edelleen syntyisi uusia kasvi- tai eläinlajeja vähittäisen evoluution kautta. Siitä myös seuraisi, että luomispäivät eli -ajanjaksot jatkuisivat vielä nykyäänkin. Raamatun mukaan kuitenkin Jumalan teot olivat valmiit maailman perustamisesta lähtien, mutta Jumalan lepo eli lepopäivä, joka oli alkanut ihmisen luomisen jälkeen jatkui vielä apostolien aikanakin (Hepr. 3:17, 18; 4:1).

Näin ollen vaikuttaa siltä, että Jeesus tarkoitti jotain muuta kuin luomispäivien tapahtumiin kuuluvaa työtä. Jos Jumala pidättyisi kaikesta 'työstä' eli vetäisi kaikkeutta ja luonnonlakeja ylläpitävän voimansa pois, eikö sen seurauksena olisi totaalinen kaiken loppu? Siksi Raamatun maininnat Jumalan lepäämisestä tarkoittanevat vain Hänen pidättymistään nimenomaan luomispäiviksi määriteltyihin ajanjaksoihin sisältyvästä uuden luomisesta. Mikroevoluution piiriin kuuluvaa lajiutumista kylläkin tapahtuu, mutta se tapahtuu elollisiin organismeihin jo alussa luotujen valmiuksien perusteella. Kaiken luodun ylläpitäminen ja Jumalan tahdon toteutuminen taivaassa ja maan päällä vaatii kuitenkin jatkuvasti työtä. Mitä kaikkea siihen sisältyy, sitä voimme vain arvailla.

Koska ihminen luotiin?

Tähän kysymykseen on esitetty monenlaisia vastauksia sellaistenkin tutkijoiden taholta, jotka suhtautuvat Raamattuun Jumalan henkeyttämänä kirjana. Useimmiten kyse on suhteellisen pienistä eroista Raamatun tapahtumien ajoituksessa; joistakin vuosista tai vuosikymmenistä.

Ajan laskemista vaikeuttavat mm. Raamatun eri käsikirjoituksissa olevat erot. Eri tekstien perusteella Aadamin luominen on voinut tapahtua noin     6 000 - 7 300 vuotta sitten. Mikä teksteistä on lähinnä alkuperäistä, on vielä avoin kysymys. Septuagintan mukaan esim. Metusalem olisi kuollut 14 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen, mikä ei voi pitää paikkaansa, jos uskotaan, että vain Nooan perhe säilyi elossa vedenpaisumuksesta.

Jotkut ajat vaikuttaisivat olevan pyöristettyjä, koska (tutkijoiden mielestä) liian moni luku päättyy nollaan tai numeroon 5. Siitä ei kuitenkaan kerry kovin suurta kokonaisvirhettä, mutta tarkkojen laskelmien tekemistä se tietenkin vaikeuttaa. On myös sen tapaisia ongelmia kuin Luuk. 3:36 mainittu Kainam, Arpaksadin poika. Kyseinen nimi esiintyy vain Septuagintassa. Mm. tämä seikka on antanut joillekin aiheen olettaa, että Raamatun sukuluetteloissa voi olla pitkiäkin aukkoja.

Jos aukkoja olisikin, ne ovat monen mielestä kokonaisuuden kannalta vähämerkityksisiä, sillä Raamatun kirjoittajien ja kokoajien käyttämä menetelmä, jolla sukupolvet linkitetään toisiinsa, eliminoi mahdollisten aukkojen vaikutuksen. Kun esim. sanotaan, että Seetille syntyi Enos hänen ollessaan 105 vuoden ikäinen, ei ole merkitystä sillä, oliko välissä mahdollisesti jokin mainitsematon sukupolvi.

Ja kun voidaan todeta, että Nooan poika Seem eli lähes Aabrahamin aikaan asti, ei ole kovin hyviä perusteita väittää Nooaa taruhenkilöksi samalla kun tunnustaa Aabrahamin historialliseksi henkilöksi. Joidenkin mielestä patriarkkojen pitkät iät selittyvät sillä, että kuukaudet on tulkittu vuosiksi. Jos näin olisi, silloin esim. Mahalalel ja Enos olisivat olleet viisivuotiaita isäksi tullessaan, mikä ei ole uskottavaa.

Päätelmiä

Koska ihminen siis luotiin? Rehellinen vastaus lienee, ettemme tarkalleen tiedä sitä. Monet ovat kuitenkin tehneet tuosta ajankohdasta tarkkojakin laskelmia. Piispa Ussherin laskelmien mukaan Aadam luotiin 4004 eKr. joten siitä olisi nyt kulunut n. 6003 vuotta. Fundamentalistiset suunnat pitävät tätä laskelmaa ainakin suurin piirtein oikeana. Toiset ovat tehneet siihen omia pienehköjä tarkistuksiaaan, esim. Jehovan todistajien laskelmien mukaan Aadamista Jeesukseen olisi 4025 vuotta. Juutalaisen kalenterin mukaan elämme nyt (lokakuussa 1999) vuotta 5760 maailman (ja Aadamin) luomisesta. Joidenkin tutkijoiden mukaan juutalaisessa kalenterissa on todennäköisesti 242 vuoden virhe, joten nyt olisi siis vuosi 6002 maailman luomisesta.

Harold Camping on tutkimuksissaan päätynyt siihen, että Raamatun ajanlasku perustuu pikemminkin sukupolviin kuin henkilöihin. Eli kun Raamattu sanoo: "..hänelle syntyi poika..", se ei välttämättä tarkoita suoraa sukulaissuhdetta, vaan sitä, että poika syntyi hänen sukuunsa. Kun hän ottaa ajanlaskun kiintopisteeksi israelilaisten Egyptistä lähdön eli vuoden 1447 eKr., hän saa Aadamin luomisen ajankohdaksi 11 013 eKr. Vedenpaisumuksen aika oli hänen laskujensa mukaan 4990-4989 eKr., kun se Ussherin laskelmissa ajoittuu vuoden 2349 eKr. paikkeille.

Campingin ajanlaskun vahvana puolena on yhteensopivuus sen kanssa, mitä arkeologinen tutkimus on saanut selville muinaisen Kaksoisvirran alueen historiasta. Kirjaimellisempaan raamatuntulkintaan pitäytyvien lienee kuitenkin vaikea hyväksyä kaikkia hänen päätelmiään.


Lisää aiheesta:
Setterfieldin kronologia.

Moshe Zewin aikalaskelmia:
Raamatun numerollisuus


6.10.1999 (päivitetty 31.01.2011)