Luomisesta

 

1800-luvulla kuviteltiin, että maailmankaikkeus on staattinen, liikkumaton. Siihen perustuen väitettiin, ettei se tarvitse Jumalaa tekijäkseen. Tämä käsitys staattisuudesta romuttui, kun todettiin, että kaikkeus laajenee jatkuvasti. Lisäksi monet havainnot todistivat, että se syntyi tyhjästä suuressa räjähdyksessä ja että sillä oli alku. Tämän tunnustaa nykyisin koko tiedemaailma.

Nykyiset käsitykset saivat alkunsa, kun Edwin Hubble havaitsi tähtien valossa esiintyvän ns. punasiirtymän, minkä yleisesti hyväksytty tulkinta on, että tähdet etääntyvät meistä. Myöhemmin Hubble teki toisen tärkeän havainnon: galaksit etääntyvät paitsi meistä myös toisistaan. Se merkitsi, että koko avaruus jatkuvasti laajenee. Itse asiassa jo Einstein oli teoreettisesti päätynyt samaan aikaisemmin, mutta jättänyt keksintönsä lepäämään, ettei olisi joutunut ristiriitaan vallitsevan käsityksen kanssa. Myöhemmin hän sanoi tätä tekoaan elämänsä suurimmaksi virheeksi.

Maailmankaikkeuden laajeneminen merkitsi, että sen on joskus täytynyt alkaa hyvin pienestä pisteestä. Laskelmien mukaan tämän pienen pisteen, joka sisälsi maailmankaikkeuden kaiken aineen, tiheys olisi ollut ääretön ja tilavuus nolla. Nollatilavuus on teoreettinen ilmaisu, jolla yritetään välttää käsitettä "ei mitään". Kun sille kuitenkin halutaan antaa 'tieteellinen' kuvaus; puhutaan pisteestä, jonka tilavuus on nolla. Tosiasiassa piste, jolla ei ole tilavuutta on yhtä kuin "ei mitään". Tästä loogisesti seuraa, että maailmankaikkeus on tullut olevaksi "ei mistään". Toisin sanoen se luotiin tyhjästä. Tämä on 1900 -luvun tieteen havaitsema tosiasia.

Materialistiset tiedemiehet eivät tietenkään pitäneet tästä ajatuksesta: Esim. A. S. Eddington totesi:

"Ajatus nykyisen luonnonjärjestyksen äkillisestä alusta on minulle filosofisesti vastenmielinen."

Tähtitieteilijä Fred Hoylekin puolusti vielä vuosisadan puolivälissä 1800-luvun vakiotilateoriaa, vaikka se oli täysin ristiriidassa alkuräjähdysteorian kanssa.

Penzias ja Wilson, jotka saivat tutkimuksistaan Nobelin palkinnon, osoittivat kosmiseen säteilyyn liittyvien ominaisuuksien perusteella sen olevan olevan säteilyä, mikä on jäänyt jäljelle alkuräjähdyksestä. Heidän laskelmansa vahvisti Nasan lähettämä COBE -satelliitti v. 1989. Tämä kaikkien aikojen suurimmaksi tähtitieteelliseksi löydöksi määritelty tapaus nimenomaisesti todisti alkuräjähdysteorian oikeaksi.

Toinen tärkeä todiste alkuräjähdysteorian puolesta oli vedyn ja heliumin määrä avaruudessa. Tutkimuksissa havaittiin, että avaruuden vety-helium -pitoisuudet vastasivat alkuräjähdyksessä syntyneitä vety-helium -pitoisuuksia koskevia teoreettisia laskelmia. Jos maailmankaikkeudella ei olisi ollut alkua ja jos se olisi olut olemassa ikuisesti, sen helium olisi ollut jo kokonaan kulutettu ja muuntunut vedyksi.

Alkuräjähdysteorian myötä materialistisen maailmankuvan perustan muodostanut "ikuisen aineen" myytti oli siis heitetty historian roskakoriin. Siitä heräsi tietysti kysymyksiä, kuten: mitä oli ennen alkuräjähdystä, ja mikä voima teki tässä alkuräjähdyksessä maailmankaikkeuden olemattomuudesta olevaksi?

Materialisti Anthony Flew myönsi:

"... vaikuttaa siltä, että kosmologit ovat esittämässä tieteellisiä todisteita siitä, että maailmankaikkeudella on ollut alku."

Astrofyysikko Hugh Ross toteaa:

"Jos ajan alku on rinnakkainen maailmankaikkeuden alun kanssa, kuten avaruusteoreema väittää, silloin maailmankaikkeuden aikaansaajan on oltava jokin sellainen, joka toimii kosmoksen aikaulottuvuudesta täysin riippumattomassa ja sitä edeltäneessä aikaulottuvuudessa. Tämä johtopäätös kertoo meille, että Jumala ei ole itse maailmankaikkeus ja että Jumala ei sisälly maailmankaikkeuteen."

Alkuräjähdys ei ollut mikään tavallinen räjähdys, vaan se tapahtui hyvin järjestelmällisellä ja hallitulla tavalla. Se tapahtui pisteessä, joka sisälsi universumin kaikeen aineen ja energian ja sen hajaantuminen avaruuteen tapahtui kaikkiin suuntiin hirvittävällä nopeudella. Tästä aineesta ja energiasta syntyi suuri tasapaino, joka sisältää Maan ja kaikki taivaankappaleet. Samalla muodostuivat fysiikan lait, jotka ovat yhdenmukaisia ja muuttumattomia koko maailmankaikkeudessa. Ne noudattavat laskelmia niin pikkutarkasti, että vain mitätön poikkeama nykyisistä arvoista romahduttaisi koko maailmankaikkeuden. Kaikki viittaa siihen, että alkuräjähdyksen jälkeen syntyi täydellinen järjestys.

Kuten hyvin tiedämme, tavalliset räjähdykset eivät koskaan saa aikaan järjestystä. Päinvastoin, ne ovat taipuvaisia vahingoittamaan, hajoittamaan ja tuhoamaan sitä, mikä on läsnä. Jos sellaisen seurauksena syntyisi jokin - vaikka suhteellisen yksinkertainenkin - järjestys tai rakenne, ajattelisimme varmaan, että joku on etukäteen suunnitellut räjähdyksen niin, että sen levittämä materiaali liikkuu halutulla tavalla. Toisin sanoen siten, että materiaalin tietyt osaset asettuvat kaikki kohdalleen muodostaen halutun rakenteen.

Fred Hoyle, jonka oli lopulta hyväksyttävä alkuräjähdysteoria monen vuoden vastustelun jälkeen sanoo:

"Alkuräjähdysteoria on tullut siihen tulokseen, että maailma sai alkunsa yksittäisessä räjähdyksessä. Kuitenkin, kuten voimme nähdä, räjähdys vain sinkoaa aineen erilleen, kun taas alkuräjäjähdys on salaperäisellä tavalla saanut aikaan päinvastaisen tuloksen, aineen kasautumisen yhteen tähtijärjestelmien muotoon."

Epäilemättä, jos räjähdyksessä syntyy suuri järjestys, on hyväksyttävä, että sen taustalla on Suunnittelija, Luoja, jonka vaikutus on ollut läsnä räjähdyksen joka hetkessä.

On myös huomattava, että alkuräjähdyksen seurauksena ei syntynyt pelkästään kuolleesta materiasta koostunut järjestys, vaan luotiin asuttava maailmankaikkeus. Asuttavan planeetan muodostumisen ehdot ovat niin lukuisat, että on täysin mahdotonta ajatella sen muodostumisen tapahtuneen sattumalta. Paul Davies, kuuluisa teoreettisen fysiikan professori totesi maailmankaikkeuden laajenemisnopeutta koskevien laskelmiensa päätteeksi, että tämä nopeus on käsittämättömän herkkä:

"Huolelliset mittaukset asettavat laajenemisnopeuden lähelle kriittistä arvoa, jolla kaikkeus irtoaa omasta vetovoimastaan ja laajenee ikuisesti. Jos nopeus olisi vain vähän pienempi, kosmos romahtaisi, ja jos se olisi vain vähän suurempi, kosminen aines olisi kauan sitten hajaantunut kokonaan. Alkuräjähdys ei selvästi ollut mikä tahansa räjähdys, vaan tarkasti järjestetyn suuruinen räjähdys."

Professori Stephen Hawking toteaa kirjassaan "Ajan lyhyt historia", että maailmankaikkeus on perustettu hienommin säädetyille laskelmille ja tasapainoille, kuin mitä me voimme käsittää. Viitaten maailmankaikkeuden laajenemisnopeuteen Hawking toteaa:

"Jos laajenemisnopeus olisi sekunnin kuluttua alkuräjähdyksestä ollut vain yhden sadatuhannesmiljoonasmiljoonasosan (1/100 000 000 000 000 000) pienempi, maailmankaikkeus olisi romahtanut uudelleen, ennen kuin se saavutti nykyisen kokonsa.

Tämän johdosta Paul Davies toteaa:

"On vaikea välttää vaikutelmaa, että maailmankaikkeuden nykyinen rakenne, joka selvästi on niin herkkä pienimmillekin muutoksille arvoissa, on melko huolellisesti harkittu...Näennäisesti ihmeenomainen niiden numeeristen arvojen yhteisvaikutus, jotka luonto on antanut perustaville vakioilleen, muodostuu väistämättä pakottavimmaksi todisteeksi kosmisen suunnittelun osuudesta."

Tähtitieteen professori George Greenstein kirjoittaa kirjassaan "The Symbiotic Universe" :

"Kun arvioimme kaikkia todisteita, herää väistämättömästi ajatus, että jokin yliluonnollinen vaikuttava voima on ollut osallisena."

On ilmeistä, ettei kaikkeus ole voinut syntyä sattumalta suuren räjähdyksen jälkeen. Se tosiasia, että 'Big Bangin' kaltaisesta räjähdyksestä seurasi havaitsemamme täydellinen järjestys, on selvä todiste yliluonnollisen luomisen puolesta. On siis olemassa Luoja, joka on luonut maailmankaikkeuden tyhjästä ja ohjaa sitä lakkaamatta.

Lähde:
Harun Yahua: Maailmankaikkeuden luominen.

Lisää Harun Yahuan ajatuksia:
Darwinismin vaikutukset maailmassa
Evoluution petos  
 
14.08.09