Ilmestyskirja ja lopun aika

Luterilaisia tulkintoja

Lopun ajan tapahtumia koskevia opinkohtia ei luterilaisuudessa ole kovin tarkoin 'lyöty lukkoon' uskontunnustuksilla eikä dogmeilla, mikä antaa mahdollisuuden erilaisiin tulkintavaihtoehtoihin ja teologisiin lähtökohtiin. Oman lisänsä moninaisuuteen tuovat uusien herätysliikkeiden usein hyvinkin yksityiskohtaiset ja kirjaimelliset tulkinnat.

Uskonnonhistoriallisen tulkinnan mukaan Ilm. heijastaa vain oman aikansa, antiikin, itämaista uskonnollisuutta eikä sisällä mitään varsinaisesti itsenäistä. Monien mielestä tämä ei voi pitää paikkaansa, sillä Ilm. eroaa selvästi kaikista aikansa pakanauskonnoista. Toisaalta se liittyy kiinteästi Vanhan Testamentin profeettoihin ja sen kielikuvien ymmärtäminen ilman VT:n tuntemusta on lähes mahdotonta. Se ei silti ole pelkästään juutalaista apokalyptiikkaa, koska sen keskipisteenä on Kristus. Muista aikansa uskonnoista Ilm. eroaa - VT:n tavoin - myös lineaarisen historiankäsityksensä puolesta. Maailmankaikkeuden historia ei kierrä kehää, vaan sillä on alku- ja päätepisteensä. Toisaalta on luonnollista, että Ilm:n kielikuvat ja vertaukset ovat myös jossain määrin sidoksissa aikansa kulttuuriin ja muuhun uskonnollisuuteen.

Nykyisessä yliopistoteologiassa yleisin selitystapa lienee ajanhistoriallinen ja preteristinen, jonka mukaan Ilm. on vain peitekielellä kirjoitettua, Johanneksen oman ajan seurakunnille tarkoitettua, varoittavaa ja lohduttavaa sanomaa. Sitä ei siis pitäisi soveltaa tuleviin tapahtumiin. Tämä ajatus oli korostetusti esillä myös TV:ssä esitetyssä muuten erinomaisessa Ilmestyskirja-sarjassa, jossa kuitenkin todettiin Ilm:n sanoman olevan ajankohtainen vielä nykyäänkin.

Eräs tapa tulkita Ilmestyskirjan kuvakieltä on ajatella Lutherin ja uskonpuhdistajien tavoin, että Ilm on ajallisesti etenevä kuvaus kristillisen kirkon historiallisista vaiheista. Monen nykyisen selittäjän mielestä Ilm. lukujen 2 ja 3 kirjelmät Vähän-Aasian seurakunnille kuvaavat kristillisen kirkon luonnetta eri aikoina. Tämän mukaan eläisimme nyt viimeisen - ja pahimman - seurakunnan, Laodikean, kuvaamaa aikaa.
Tässä tulkinnassa on ongelmana mm. miten kirkko tai sen tila määritellään ja mistä ajankohdasta lähdetään liikkeelle? Mitä tapahtumia pitäisi huomioida, jotta Laodikean 'hengen' voidaan sanoa yleisesti vallitsevan?

Aikalaskelmat.

'Virallisesti' EvLut. kirkko suhtautuu aikalaskelmiin nihkeästi. Jo Ilmestyskirjan symbolinen kieli ja siellä kuvattujen tapahtumien 'hyppiminen' ajasta ja paikasta toiseen muodostavat esteen tarkkojen laskelmien tekemiselle. Teologi F. Pieper toteaa Dogmatiikka-teoksessaan yksiselitteisesti, että Jeesuksen toisen tulemuksen aika on salattu, joten aikalaskelmia on turha tehdä. Ajan merkkejä on kuitenkin lupa tarkkailla. Myös Valen-Sendstad on samoilla linjoilla:

"Raamattu ei anna mitään perusteita sellaisille pohdiskeluille, että kulloinkin elettävä aika tarjoaisi lähtökohdan Jeesuksen paluuta koskeville pohdiskeluille."

Sama käsitys on vanhempaa herätyskristillisyyttä edustavilla SLEY:n ja STI:n teologeilla. Sen sijaan viidennen herätysliikkeen ja karismaattisten piirien käsitykset lähestyvät ns. yleiskristillisiä tulkintoja. Itsenäinen EvLut Tunnustuskirkko pitäytyy nimensä mukaisesti uskonpuhdistajien aikaisiin lausumiin:

"Me hylkäämme opetuksen, että Kristus hallitsee maan päällä näkyvässä maallisessa valtakunnassa tuhat vuotta. Tällä opille, kiliasmille, ei ole mitään perusteita Raamatussa, ja se johtaa kristittyjä harhaan asettamaan toivonsa maalliseen Kristuksen valtakuntaan (Joh.18:36). Me hylkäämme epäraamatullisina kaikki väitteet, että kristityt siirretään ruumiillisesti pois tai "temmataan ylös" maan päältä ennen tuomiopäivää. Samoin hylkäämme epäraamatullisina väitteet, että kaikki juutalaiset kääntyvät viimeisinä aikoina. Me hylkäämme opetuksen, että kristittyjen tulee odottaa yhtä henkilöä, joka lopunajalla nousee suureksi Antikristukseksi. Antikristuksen Raamatussa esiintyvät tuntomerkit ovat täyttyneet ja täyttyvät paaviuden instituutiossa (2.Tess.2:4-10). Me hylkäämme käsityksen, että paaviuden samastaminen Antikristukseksi oli vain historiallinen päätelmä, joka oli pätevä ainoastaan uskonpuhdistuksen aikana."

Jeesuksen toinen tuleminen

"Kristuksen toinen tuleminen (kr. parousia = tulo, läsnäolo), jota edeltää jonkinlaiset merkit. Tapahtuma-aikaa ei kukaan tiedä, Matt. 24:36, Mark 13:32, mutta seurakunnan tulee olla aina valmiina. Varhaisessa kirkossa paruusian odotus oli elävää, 1 Tess. 4:13-18" (Ilmestyskirja-sanasto)

Pedot.

Ilm. peto (pedot) voisi kuvata kaikkea sitä todellisuutta, joka täyttää pedon tuntomerkit: aatteita, valtakuntia ja hallitsijoita, jotka palvelevat - tietäen tai tiemättään - Paholaista, pilkkaavat Jumalaa, taistelevat Kristuksen omia vastaan ja yrittävät hävittää Jumalan seurakunnan.

"Peto symboloi pimeyden voimia. Mainitut kaksi petoa hallitsevat maailmassa ja ihmiset kunnioittavat niitä kuin kuninkaita tai jumalia. .. Johanneksen ilmestyksen pedot muistuttavat tarujen petoja, mutta on tärkeää ottaa myös huomioon aikahistoriallinen tausta. Ilmestyskirjan taustalla on myös voimakas vastustus vallinnutta keisarikulttia kohtaan. Peto ja sen seitsemän päätä voisivat näin ollen kuvata myös Rooman keisarikuntaa. Haavoittunut pää (Ilm. 13:2,12,14) on tulkittu keisari Neroksi." (Ilmestyskirja-sanasto)

Pedon luku 666

"Laskemalla yhteen jonkin nimen kirjaimien lukuarvot saadaan nimen luku. Kun tiedetään nimi, on yksinkertaista laskea sen lukuarvo. Mutta jos tiedetään vain lukuarvo, on nimeä lähes mahdotonta saada selville. Pedon nimen lukuarvo on annettu Ilmestyskirjan 13: 18, mutta sen pohjalta on liki mahdotonta saada selville, mikä Antikristuksen nimi on.
  Kreikan kielestä saadaan mm. nimi Lateinos (Rooman valtakunta) ja Teitan (voidaan väljästi tulkita Titukseksi). Nimi Teitan on yhdistetty myös titaanihirviöön. Kreikan kielen sana peto (theerion) saa hepreankielisenä lukuarvon 666. Myös hepreankielisestä keisari Neron nimestä tulee luku 666. Tämä tulkinta saa tukea siitä tosiasiasta että keisari oli kristittyjen vainoaja. Myös keisarit Domitianus ja Trajanus saavat pedon lukuarvon." (Ilmestyskirja-sanasto)

Lohikäärme

"Lohikäärme edustaa mytologioissa maailmanjärjestystä ylläpitävän Jumalan vastaisia kaaoksen voimia (Ps 74:13, 91:13, Jes 27:1, 51:9. Ilmestyskirjassa Jumalan vastustaja Saatana esitetään monipäisenä lohikäärmeenä, joka käy Mikaelin ja tämän enkeleiden kimppuun. Lohikäärme jää tappiolle, syöstään taivaasta ja asettuu maailman ruhtinaaksi, mutta joutuu lopulta tappiolle. Ilm. 12, 13, 16, 29.
  Uudessa testamentissa Saatana edustaa sitä voimaa, joka yrittää vastustaa Jumalan valtakunnan tuloa. Saatanan suuri tavoite täyttyy Antikristuksen tullessa (2 Tess. 2:9) Ilmestyskirja käyttää Saatanasta puhuessaan myöhäisjuutalaisen kirjallisuuden kuvakieltä. Saatana on sen mukaan Jumalan luomistyötä vastustanut kaaoksen mahti, lohikäärme. Se on vainonnut Kristusta ja Kristuksen seurakuntaa. Tuhatvuotisen valtakunnan ajaksi Saatana pannaan kahleisiin, saa sen jälkeen vielä hetken riehua, mutta häviää viimeisessä taistelussa Kristukselle ja joutuu ikuisiksi ajoiksi tuliseen järveen. (Ilm. 12, 20)" (Ilmestyskirja-sanasto)

Ylläolevasta käy ilmi luterilaistenkin teologien keskuudessa yleinen käsitys, ettei Saatana ole todellinen henkipersoona. Hän vain edustaa eli kuvaa Jumalaa vastustavia voimia. Kaikki luterilaiset teologit eivät kuitenkaan ole asiasta samaa mieltä.

144 000 valittua.

"Luku 144 000 kuvaa taistelevaa seurakuntaa maan päällä. Se on kokonaisuutta kuvaava luku, eikä siitä tarvitse tehdä sen pitempiä johtopäätöksiä. Vastaavana joukkona on taivaassa lukematon määrä ihmisiä. Pelastuneiden määrä on suunnaton. Sen kuvaamiseen ei voi käyttää mitään lukua." (SLEY:n raamattuluentoja)

"Luku tarkoittaa Johanneksen ilmestyksessä koko taistelevaa kirkkoa maan päällä, kirkkoa, jota varjellaan kestämään viimeisen ajan ahdistukset. Maan päällä elävä kirkko on varsinaisesti näkymätön seurakunta, jonka koostumuksen tietää Jumala yksin." (Ilmestyskirja-sanasto)

Nämä lausumat kuvannevat hyvin yleistä käsitystä lut. teologien keskuudessa.

Antikristus.

Luther tunnetusti piti paavia antikristuksena, mutta nykyisessä kirkossa tästä asiasta on puhuttu varovaisin sanakääntein johtuen kirkkojen yhdentymispyrkimyksistä. Tosin yksittäiset kirkonmiehet voivat esittää hyvinkin selkeitä näkemyksiä:

"Antikristillisiä voimia on aina ollut olemassa, ja ne vaikuttavat yhä (1 Joh 4:3 mukaisesti). Silti Antikristus on vielä selkeästi tunnistamaton (veikkaukset joistakin paaveista, Hitleriin ja Staliniin ovat menneet pieleen, vaikka sama Antikristuksen henki näissä persoonissa on kieltämättä ollut). Mielestäni Antikristusta ei tulisi etsiä mistään kristillisen kirkon ulkopuolelta, sillä hänen (Vastustajan) sanotaan asettuvan Jumalan temppeliin ja julistavan olevansa Jumala (2 Tess 2:4). Jumalan temppeli taas olemme me, Jeesukseen Kristukseen liitetyt (Ef 2:20-21). Tässä mielessä viittaukset joihinkin paaveihin ovat liipanneet kaikkein lähimmäs, mutta oikeaan ovat tuskin osuneet. Saattaapa olla, että Roomaan tuijottaminen on sokaissut silmämme näkemästä, mistä päin kristikuntaa hän todella nousee." (Jouni Turtiainen kristinusko-uutisryhmässä)

Israelin rooli.

Edellisen sitaatin kirjoittajalta on lainattu myös seuraava pitkähkö mutta selkeä selonteko Israelin roolista lopun ajan tapahtumissa:

Jeesuksen julistuksessa Jerusalemin temppelin osana oli tulla hävitetyksi (esim. Matt 24:1-2). Jeesukselle todellinen temppeli oli hänen ruumiinsa, joka niin ikään tultaisiin repimään rikki (ristillä), mutta sen hän rakentaisi uudelleen kolmessa päivässä, millä hän viittasi ylösnousemukseensa (Matt 26:61; Joh 2:19-22).
  Paavali yhtyy tähän ajatukseen, kutsumalla ylösnousseeseen Jeesukseen uskovaa seurakuntaa Kristuksen ruumiiksi. Tämän hän tekee siitä huolimatta, että tuo vanha temppeli seisoi vielä Paavalin aikana paikoillaan ja siellä uhrattiin joka päivä säädetyt uhrit. Todellinen jumalanpalvelus oli kuitenkin siirtynyt jo muualle, messiaanisen ajan temppeliin eli seurakuntaan, joka koostui juutalaisista ja pakanoista, ilman erottavia muureja ja väliseiniä (Ef 2:14-22).

UT opettaa temppelin muutoksen lisäksi myös pappeuden muutosta: Aaronin leeviläinen (uhri)pappeus on menettänyt hengellisen merkityksensä ja tilalle on tullut "alkuperäinen" Melkisedekin pappeus, jonka ilmentymä on Kristus (Hepr 5:1-10). Niinpä Heprealaiskirjeen kirjoittaja päättelee rohkeasti, että "puhuessaan uudesta liitosta (Jer 31:31-34) Jumala osoittaa, että ensimmäinen liitto on vanhentunut. Ja se, mikä on vanhentunut ja aikansa elänyt, häviää pian" (Hepr 8:13). Huipennuksena kaikelle tälle on Kristuksen antama täydellinen ja ikuinen uhri: "Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on tuonut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkein pyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen" (Hepr. 9:12).
  Kun kerran (uhri)pappeus on palautunut "alkuperäiseksi" Melkisedekin pappeudeksi ja uusi liitto on syrjäyttänyt ensimmäisen liiton - onhan Kristus Jumalan Poikana Moosesta suurempi - niin UT:n johtopäätös tästä kaikesta on yksinkertainen ja selvä: vanha Jerusalemin temppeli on käynyt tarpeettomaksi. Sillä on siis korkeintaan museoarvo. Sellaiseksi riittää mainiosti Jerusalemissa oleva Herodeksen ajan Jerusalemin temppelin pienoismalli.

Kun sitten katsomme UT:n eskatologian loppuhuipennusta, Kristuksen paluuta ja uutta Jerusalemia, niin kolmannen temppelin arvoitus ratkeaa lopullisesti. Johannes kirjoittaa: "Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa" (Ilm 21:22). Jumalan valtakunta on jo tullut lähelle. Sinne päästään kääntymällä ja uskomalla evankeliumi. Kaikille, niin juutalaisille kuin pakanoille on vain yksi tie, Jeesus Kristus.

Entä Isrelin valtio? Joidenkin mielestä se on sama kuin Raamatun "Israel". Tässä he erehtyvät karkeasti, ja ovat sionistisempia kuin sionistit itse (tai paavillisempia kuin paavi). Israelin valtiossa elää joukko ortodoksijuutalaisia, joille Israelin valtion olemassaolo on suuri luopumus todellisen Israelin eli Jumalan kansan uskosta; he tunnustavat vain sen Israelin, jonka kuninkaana voi olla Messias ja joka yksin voi perustaa Israelille valtakunnan (vrt. opetuslasten kysymys Jeesukselle Apt 1:6).
  Israelin valtio on itsenäisyysjulistuksessaan (1948) määritellyt itsensä demokraattiseksi valtioksi, ja siellä asuu vain kolmasosa koko Israelista sen juutalaisessa merkityksessä (kansasta eli n. 15 milj. maailman juutalaisesta). Esim. USA:ssa asuu enemmän juutalaisia (n. 6 milj.) kuin Israelin valtiossa (n. 5 milj.).Myös muuttoliike Israelista USA:han on suurempi kuin USA:sta Israeliin. (J.Turtiainen kristinusko-uutisryhmässä)

Morsian, Karitsan häät

"Kristuksen kirkko on Karitsan morsian. .. Ilmestyskirjan mukaan jokainen historiallinen paikallisseurakunta edustaa koko Kristuksen kirkkoa. Kuitenkaan yksikään paikallisseurakunta ei ole korvaamaton. Yksityisen kirkon tunnusmerkki on se, että se on jatkuvasti valmis parannuksen tekoon ja ettei se mukaudu maailmaan. Kirkko on jo riemuitseva, vaikka onkin yhä taisteleva kirkko." ( Ilmestyskirja-sanasto)

Portto

Portto on morsiamen eli Kristuksen kirkon vastakohta. Portto edustaa Johanneksen ilmestyksessä antikristillistä ja ateistista yhteiskuntaa ja aikahistoriallisen tulkinnan mukaan Roomaa. Rooma oli keisarikultin keskus, ja siten suurin portto. VT:ssä monia kaupunkeja sanottiin portoiksi, myös Jerusalemia (Jes 21:1, Nah. 3:4, Hes. 16, 26:17). Perusteena ei niinkään ollut siveetön elämä vaan epäjumalanpalvelus, joka on uskottomuutta Israelin Jumalaa kohtaan. ( Ilmestyskirja-sanasto)

Tuhatvuotinen valtakunta.

F. Pieperin mukaan tuhatvuotinen valtakunta on ihmisten keksimä; Ilm. 20. luvun kertomus siitä on vain vertauskuva uuden liiton hengellisestä ihanuudesta. Valen-Sendstad toteaa, että niin katolisessa kuin luterilaisessakin kirkossa kiliasmi eli oppi tuhatvuotisesta valtakunnasta on tuomittu harhana. Hänen mielestään on hyvin mahdollista, että kuvaannollinen puhe Kristuksen herruudesta tuhatvuotisessa valtakunnassa koskee kirkon nykyistä aikaa. SLEY:n julkaisema, opintoryhmille tarkoitettu Raamattuopas puolestaan selittää:

"On vielä kolmaskin mahdollisuus tulkita kuvaus tuhatvuotisesta valtakunnasta: Ehkä näky kuvaa sitä valtakuntaa, joka on nyt Jumalan luona taivaassa. Saatana on heitetty taivaasta ulos - niin kuin Ilm:n luvussa 12 kerrottiin - ja siksi Johannes saattaa sanoa, että Saatana sidottiin ja heitettiin syvyyteen. Jakeessa 4 Johannes kertoo nähneensä niiden sielut, jotka ovat jättäneet tämän maailman Kristuksen omina, ja sanoo heidän hallitsevan Herransa kanssa tuhat vuotta. Tämä sopii erinomaisen hyvin siihen, että tuhatvuotinen valtakunta on taivaassa. Kun Jumalan oma kuolee, hänen ruumiinsa lasketaan hautaan, mutta hänen sielunsa ei sinne jää. Hänen sielunsa menee taivaan kirkkauteen, missä Kristus hallitsee yhdessä perille päässeen seurakunnan kanssa. Eikä sinne Paholaisen valta enää yllä. Ensimmäinen ylösnousemus tarkoittaisi näin ollen sitä hetkeä, jolloin Jumalan lapsi jättää tämän maailman. Hänen sielunsa siirtyy Jumalan luo taivaaseen eikä hänellä ole enää vaaraa joutua kadotukseen.

Augustinus oli varmasti oikeassa siinä, ettei tuhat vuotta tarkoita ajanjaksoa, joka kestää 1000 x 365 vuorokautta. Ilm:n luvut eivät yleensäkään kerro tarkkaa määrää, vaan niillä on muuta sanottavaa. Tuhat vuotta kuvaa ilmeisesti pitkää aikaa kertomatta tarkasti miten pitkästä ajasta on kyse....Mielestäni tämä on paras selitys näkyyn tuhatvuotisesta valtakunnasta. Johannes ei kerro kaukana tulevaisuudessa olevasta onnenajasta vaan siitä, mikä on Kristuksen oman osa kuoleman jälkeen. Tässä maailmassa Jumalan omat ovat taistelukentällä, mutta taistelu päättyy, kun kristitty jättää tämän maailman. Nyt Paholainen riehuu keskellämme, mutta kuoleman kautta siirrymme häneltä ulottumattomiin. Jumalan omaa odottaa kuoleman jälkeen valtakunta, jossa saa olla yhdessä Herran kanssa."

Paratiisi.

"Profeettojen tulevaisuudenkuvissa Jumalan Israelille antaman lupauksen täyttämistä verrataan Eedenin puutarhaan, Jes 51:3, Hes. 36:35, Jes 11:6-9. Eskatologisena lopun aikaan kuuluvana terminä paratiisi esiintyy ainoastaan Ilmestyskirjassa 2:7, Ilm.22. Siinä paratiisi on havainnollinen kuvaus Jumalan yhteyteen päässeiden häiriöttömästä onnesta. " (Ilmestyskirja-sanasto)

Yleisesti ottaen paratiisi, uusi maa ja taivas käsitetään luterilaisuudessa ja useissa muissakin tunnustuksellisissa yhteisöissä lähes samana asiana, huolimatta siitä, että monet raamatunkohdat esittävät nämä kohteet erillisinä ja eri asioina. Myös Ilmestyskirja erottaa ne toisistaan: "Minä näin uuden taivaan ja uuden maan." (Ilm. 21:1)

Johdanto   Adventistit


1.9.2001 (päivit. 18.11.06)