Maan ja maailmankaikkeuden ikä

Kreationististen näkemysten vertailua

Kreationistien eli luomiseen uskovien joukko ei ole näkemyksissään niin yhtenäinen, kuin saattaisi luulla. Lähempi tarkastelu osoittaa, että vaikka perusasiasta, luomisesta vallitsee yksimielisyys, on myös asioita, joissa näkemykset eroavat. Yksi näistä on maapallon ikä.

Connecticutin yliopiston ATK -laitoksella toimiva Jason D. Browning on ylläpitämällään Creation Science - nettisivustolla vertaillut erilaisia kreationistisia, maapallon ja universumin ikään liittyviä näkemyksiä. Tämä teksti perustuu Browningin kyseiseen artikkelisarjaan.


Taitelijan näkemys viidennestä luomispäivästä
(kuva kirj. Raamatun salaisuudet)

 

Kreationismin perusnäkemykset

Kreationismissa tärkein näkemys on tietysti, että universumi, maa ja ihminen ovat tarkoituksella luotuja eivätkä aineen itsensä vähitellen tuottamia. Luominen on tosi, naturalismi erhe. Toiseksi tärkein on käsitys maan iästä. Sen viitekehyksenä pidetään Genesiksen (1. Mooseksen kirjan) luomiskertomusta.

Kreationistit katsovat tieteellisten tosiseikkojen osoittavan, etteivät ohjaamattomat, luonnolliset prosessit kykene tuottamaan sitä kasvavaa monimuotoisuutta ja informaatiosisältöä, mikä on nähtävissä yksisoluisista eliöistä lähtien aina ihmiseen asti. 'Intelligent design' -liikkeen edustajat, kuten Phillip Johnson ja Michael Behe painottavat tätä seikkaa, mutta eivät ota kantaa aikakymyksiin.

Toisesta keskeisestä seikasta, Maan ja maailmankaikkeuden iästä on eriäviä näkemyksiä. Monet raamatulliset kreationistit uskovat Jumalan luoneen suoraan valmiiksi erilaiset kasvi- ja eläinlajit, mutta hyväksyvät niiden monimuotoisuuden johtuvan osittain myös luonnonvalinnasta. Teistisen (progressiivisen) näkemyksen omaavat kreationistit uskovat Jumalan joko pistäneen itseohjautuvan kehityksen alulle ja/tai ohjanneen sen edistymistä. Ensin mainittu ryhmä pitää maapalloa nuorena, jälkimmäiset hyväksyvät yleiset tieteelliset ikämääritykset. Yksi tulkinta on ns. aukkoteoria, jonka mukaan eri luomisvaiheiden (luomispäivien) välillä voisi olla hyvinkin pitkiä aikoja. (Ks. Petteri Haipolan kirjoitus Aukkoteoria)

Ajatus nuoresta maapallosta tuntuu monen mielestä liian radikaalilta, estäen heitä pohtimasta vielä tärkeämpää kysymystä: onko lopullinen todellisuus ja syy olemassaoloomme selitettävissä naturalismilla tai teismillä. Nämä kaksi näkemystä ovat lähellä toisiaan, mutta eivät ihan sama asia.

Yleisiä kysymyksiä

Moderni tiede pitää maapalloa noin 4,5 miljardin vuoden ikäisenä. Maailmankaikkeuden ikäarviot ovat vaihdelleet 7 - 20 mrd vuoden välillä [viimeinen arvio 13,7 mrd/v]. Genesiksen kirjaimellisen tulkinnan mukaan maapallolla näyttäisi kuitenkin olevan ikää vain 6 000 - 15 000 vuotta. Tämä ristiriita muodostaa pulman niille, jotka pitävät Raamattua Jumalan aitona ilmoituksena. Sillä jos maapallo on nuori, miten tieteen standardiajoitusten tulokset tulisi ymmärtää? Tai jos maapallo on vanha, miten Genesiksen kuusipäiväinen luominen sopii yhteen sen kanssa? Jos hyväksyy maapallon vanhaksi, myöntää helposti myös makro-evoluution todeksi, koska saattaa olla vaikea ymmärtää, mihin noita pitkiä ajanjaksoja olisi tarvittu, ellei olisi tapahtunut minkäänlaista kehitystä myös kasvi- tai eläinkunnassa.
  On kuitenkin syytä muistaa, ettei ole olemassa kiistattomia todisteita makroevoluutiosta tai että sellainen olisi edes geneettisesti mahdollista. Jos maapallo olisi vanha ja elämä luotu evoluution kautta, miksi Jumala ei olisi sitä selvästi sanonut luomiskertomuksessa? Se ei olisi vähentänyt Hänen voimaansa Luojana.

Mitä merkitystä maapallon iällä on?

Maalla on tietysti todellinen ikänsä riippumatta siitä, mitä me uskomme. Näkemys historiastamme muodostuu kuitenkin radikaalisti erilaiseksi sen mukaan, olemmeko kehittyneet hitaasti pitkien aikojen kuluessa apinamaisista esi-isistä, vai onko meidät luotu suoraan valmiiksi ihmisiksi. Raamatun kirjaimellisen tulkinnan mukaisen, kuusi päivää kestäneen luomistyön on täytynyt tapahtua vain muutama tuhat vuotta sitten. Kun siihen vielä kytkeytyy monia, suuresti maailmaa muuttaneita tapahtumia kuten syntiinlankeemus, vedenpaisumus ja Baabelin kieltensekoitus, nähdään Raamatun antavan esihistoriastamme hyvin erilaisen kuvan kuin minkä kirjat ja museot tarjoavat.

Vain yksi käsitys voi olla oikea. On sitten eri asia, ymmärrämmekö näitä tapahtumia koskaan täysin. Kuitenkin se ilmeinen ristiriita, mikä tässä kysymyksessä näyttää olevan tieteen ja Raamatun välillä, heittää epäilyksen varjon muuhunkin Raamatun sisältöön, viime kädessä jopa itse evankeliumiin. Raamatun arvovaltaan luottavien pitäisi siten kyetä sovittamaan yhteen maapallon tieteellisten mittausten ilmoittama ikä ja Genesiksen kertomus. Tiede ja Raamattu olisi jotenkin harmonisoitava.

Lähtökohtia

Kreationismin tyypillisiä painotuksia ovat:

* Kuudessa päivässä (joko 24 -tuntisissa tai pitkissä ajanjaksoissa) tapahtunut luomisjärjestys on arvovaltainen ilmoitus Jumalalta, jonka ominaisuuksiin ei kuulu valheellisuus.
* Ohjaamaton makroevoluutio on mahdottomuus.
* Maailmankaikkeuden itsestään syntymien on mahdotonta
* Tähtikuntien itsestään muodostuminen vaikuttaa epätodennäköiseltä.
* Vaikka universumi onkin kooltaan miljardeja valovuosia, maapallolla on siinä ihmiskunnan asuinpaikkana aivan erityinen asema.
*Jumala on ajan ulkopuolella, ajasta riippumaton.

Näiden käsitysten taustalla on ensisijaisesti se seikka, että luominen esitetään Raamatussa todellisena historiallisena tapahtumana. Niillä, jotka kieltävät sen historiallisuuden, ei ole vaikeuksia hyväksyä evoluutioteorian vakiokäsityksiä alkuperästämme. Raamattuun uskovalle sen sijaan syntyy vakava teologinen ongelma, ellei luomistapahtuma ole todellista historiaa.

Mainittakoon (vaikkei asia tämän tarkastelun piiriin varsinaisesti kuulukaan), että on monia tieteellisiä syitä uskoa, ettei itsestään ohjautuva makroevoluutio ole mahdollista. Satunnaiset luonnolliset prosessit eivät pysty koskaan tuottamaan esim. DNA:n sisältämää informaatiota. Luomiseen uskovat tiedemiehet pitävätkin vedenpaisumusta parempana selityksenä fossiilikerrostumille kuin evoluutiota.
  Koska maapallo on ihmisten koti, teoriat sen erityisasemasta eivät ole järjettömiä. Raamatusta ei löydy viitteitä omamme kaltaisesta elämästä muualla kaikkeudessa, eikä nykytiedekään ole kyennyt sitä löytämään.

Mihin iänmääritykset perustuvat?

Maailmankaikkeuden iän määrittely perustuu oletettuun alkuräjähdykseen ja siitä johtuvaan laajenemiseen, joka ilmenee ns. punasiirtymänä. Laajenemisnopeus saadaan kertomalla kohteen etäisyys Hubblen vakiolla. Näistä sitten lasketaan kulunut aika. Sekä laajenemisnopeus että kohteen etäisyys ovat kuitenkin peräti hankalia tarkasti mitattaviksi, koska ensin pitäisi tietää mm. galaksin ja siinä olevan mitattavan kohteen paikalliset liikkeet. [Toisaalta myös itse Hubblen vakion arvosta on kiistelty]

Iän mittaamisen perusmetelmiä ovat radioaktiiviseen hajoamiseen perustuvat uraani-lyijy- tai kalium-argon -menetelmät. Näissä menetelmissä oletetaan, että alkuperäinen isotooppien suhde voidaan arvioida kohtalaisen luotettavasti, sekä ettei näytteessä myöhemmin ole tapahtunut rikastumista (ympäristöstä) jomman kumman isotoopin kohdalla. Aurinkokunnan ikää on pyritty määrittelemään tutkimalla meteoriittien ainekoostumusta. Samalla uskotaan saatavan selville myös maapallon muodostumisen alkuajankohta.

Ennen radiometristen ajoitusten tuloa ikäarviot perustuivat globaaleihin prosesseihin, kuten erilaisten mineraalien kulkeutumiseen kerrostumiksi valtamerien pohjalle, maapallon ja Auringon jäähtymiseen, tai maaperustan radioaktiivisten aineiden jakaumaan. Tyypillisesti ne antoivat iäksi muutamia miljoonia vuosia. Joidenkin arvioiden kohdalla uudet vertailumittaukset ovat antaneet yhtäpitäviä tuloksia. Sedimenttiset (veden alla kerrostumalla syntyneet) kivilajit ajoitetaan niistä löytyneiden fossiilien perusteella ns. johtofossiilitaulukon mukaan. Itse johtofossiilien iät puolestaan perustuvat evoluutioteorian mukaisiin oletuksiin ajanjaksoista, joilloin noiden fossiloituneiden eläinten uskotaan eläneen. Hiili-14 ajoitus kelpaa (lyhyestä puoliintumisajasta johtuen) vain alle 30 000 vuoden ikäisiin kohteisiin, joten sitä käytetään ajoitettaessa eläin -tai kasviperäisiä näytteitä.

14.02.04 (päivitetty 13.9.04)