Todisteiden punnitseminen

kaaro2.jpg

On vaikea muotoilla teoriaa, joka yhdistäisi nuoren maan, kaukaisen tähtivalon/supernovat ja radiometriset ikämääritykset. Tällä hetkellä paras vaihtoehto on 'valkoisen aukon' kosmologia yhdistettynä maapallon 'aikuisuuteen' (valmiuteen, kypsyyteen). Tämä edellyttää, etteivät radiometriset ajoitukset ole luotettavia johtuen ehkä vedenpaisumuksesta tai jostain muusta, vielä tuntemattomasta seikasta. 'Vanhan maan' kreationismia taas on hankala yhdistää Genesikseen. Jo puhtaasti luonnontieteellisestä näkökulmastakin lähtien löytyy monia hyviä selityksiä universumin materialle, elämälle ja evoluutiolle, joten tässä selitysmallissa Jumalalle jää hyvin vähän tehtävää.

'Nuori Maa' -kreationismin perusongelma on käsitys, että vedenpaisumus tuhosi ja uudelleenjärjesti maapallon nykyiseen tilaansa. Lähes kaikki siltä taholta esitetyt todisteet koskevatkin joko vedenpaisumusta (kuten sivilisaatioiden äkillinen ilmaantuminen samanaikaisesti) tai maapallon nopeaa muovautumista (kuten ns. radiohalot). Jotkin globaalit prosessit näyttävätkin tukevan käsitystä maapallon noin 5000 vuoden iästä. Näitä ovat esim. maapallon kiertoliikkeen hidastuminen ja Kuun etääntyminen. Radiometriset ajoitukset on tietysti suljettava pois laskuista, jos vedenpaisumus on tosiasia. Perusoletuksena tällöin on, ettei näytteen saastumattomuudesta ja / tai alkuperäisen radioaktiivisuuden asteesta voida olla varmoja, joten ajoitukset antavat vääriä tuloksia.

Tunnettu tosiasia on myös, että monet radioaktiiviseen menetelmään perustuvat ajanmääritykset on hylätty, elleivät ne ole sopineet yhteen oletusten kanssa. Monissa tapauksissa menetelmien on todettu antaneen myös selviä virhetuloksia. Esimerkiksi ajoitettaessa äskettäin purkautuneiden tulivuorten laavaa, niiden iäksi on saatu jopa satoja miljoonia vuosia. Lisäksi samankin näytteen eri kohdista on saatu hyvin erilaisia tuloksia. Tämä herättää vahvan epäilyn menetelmissä olevista virheistä.

Järkevimmän keinon puolustaa näkemystä nuoresta maapallosta näyttäisi tarjoavan tukeutuminen vedenpaisumuksen ja / tai 'valmiiksi luodun' konseptiin sekä lisäksi johonkin Humpreysin teorian kaltaiseen valkoisen aukon kosmologiaan.

Johtopäätökset?

*Nuori Maa - teorian kannattajan täytyy antaa uskottava selitys luomakunnan täysi-ikäisyyteen ja olettaa jonkin valkoisen aukon kosmologian tapaisen teorian selittävän etäisen tähtivalon, supernovat, taustasäteilyn ja punasiirtymän.
*Vanha Maa -kreationistin on hyväksyttävä luonnossa esiintyvä äly ja suunnitelmallisuus, eikä hänellä ole hyviä vastauksia elämänmuotojen syntymiselle makro-evoluution mekanismeilla.

Mikään tässä käsitellyistä näkemyksistä ei näytä antavan täysin kiistatonta tapaa selittää ja yhdistää sekä tieteellistä näkemystä että Raamatun kirjaimellisen tulkinnan mukaista esitystä. Mutta myöskään naturalistisella 'kaikki vain on' -filosofialla ei ole riittävän uskottavia selityksiä; siinä on monia perustavaa laatua olevia ongelmia. Mistä ja miten maailmankaikkeuden materia ilmaantui? Mikä sai aikaan fysiikan lait? Miten elämä alkoi elottomasta ja muovasi itsensä ilman ohjausta korkeampiin muotoihin? Itsestään kehittyminen on vastoin perustavinta fysiikan lakia, termodynamiikan toista pääsääntöä.

Vanhaa maapalloa kannattavien kreationistien näkemys on hyvin lähellä naturalistista näkemystä. Ainoa tosiasiallinen ero on siinä, että edellä esitettyjen tapaisten ongelmien ratkaisuksi sanotaan Jumalan toiminta. Se ei kuitenkaan poista tieteellisiä ongelmia. Lisäksi tulevat teologiset ongelmat, mitkä tekevät tästä vaihtoehdosta kaikkein huonoimman.

Myöskään nuorta maapalloa kannattavilla kreationisteilla ei ole vastausta jokaiseen ongelmaan. Se näyttäisi kuitenkin tarjoavan parhaan mahdollisuuden tuleville jatkotutkimuksille ja voisi kenties saada aikaan tyydyttävämpää lähentymistä tieteen ja Raamatun areenoilla. Keskittyminen vedenpaisumukseen ja sen vaikutuksiin selittävänä mekanismina voi olla avain tulevien, ajoitustekniikkoja koskevien kreationististen teorioiden kehittämiseen. Lisäksi tarvittaneen pidemmälle kehittyneita (kenties Humpreys'in linjaa edustavia) kosmologisia teorioita.


Lähteitä:
G.B. Dalrymple: 'The Age of the Earth, 1991 - Stanford University Press, California
John D. Morris: 'The Young Earth', 1994 - Master Books, Green Forest, Arizona
D. Russel Humpreys: 'Starlight and Time', 1994 - Master Books, Colorado Springs
 


Huomautuksia.

Variaatioista

Yksi tulkintavaihtoehto saattaisi olla aukkoteorian, pitkien ajanjaksojen ja progressiivisen luomisen yhdistäminen. Kuusi 'päivää' olisivat kaikki pitkiä ajanjaksoja, ehkä hyvinkin eri pituisia, kunkin luomisvaiheen tarpeiden mukaan. Darwinistista evoluutiota ei tarvittaisi, jos jokaisen uuden kasvi- ja eliölajin (peruslajin) luominen tapahtuisi vasta, kun aiemmat elämänmuodot ovat muokanneet sille suotuisat elinolot (esim. vapaa happi, multa). Ihmisen luominen tapahtuisi viimeiseksi (kuudennen päivän iltana, n. 6000 vuotta sitten). Tämä tulkinta poistaisi monia tieteen ja teologian välisiä ristiriitoja.

Kuolemasta

Pitkien ajanjaksojen teoriat näyttävät olevan ristiriidassa Genesiksen kanssa, jos sitä tulkitaan niin, ettei kuolemaa esiintynyt lainkaan ennen syntiinlankeemusta. Tämä väite toki pätee ihmisiin, mutta Genesis ei selvästi sano, että se koskisi kaikkea luomakuntaa. On ilmeisestikin tarvetta selvemmin määritellä, mitä tarkoitetaan sillä, ettei kuolemaa lainkaan esiintynyt. Asiasta enemmän

 

Vanhan maailman kreationismi   Etäisen tähtivalon ongelma


 

19.02.04, päiv. 02.01.05