Veivätkö meemit meiltä minuuden?

 
Meemi
 

Ovatko ajatuksemme, mielipiteemme ja tottumuksemme vain evoluutiomekanismien periaatteella leviäviä informaatioviruksia, meemejä? Ovatko ne vain DNA:n tavoin itseään kopioivia malleja, joita matkimme, kopioimme aivoihimme ja levitämme edelleen. Näin väittävät Richard Dawkins ja Susan Blackmore, ja monet tutkijat näyttävät suhtautuvat näihin väitteisiin vakavasti.

.jpg

Dawkinsin mukaan DNA on pelkkä kemiallinen replikaattori, rakennekoodi joka pyrkii kopioimaan itseään. Sillä itsellään ei ole älyä eikä muuta tavoitetta kuin tuottaa kopioita itsestään. Alkuliemessä syntyi ehkä muitakin kopioitujia, mutta vain DNA on jäänyt jäljelle.

Dawkinsin teoria lähtee ajatuksesta, että mikä tahansa suhteellisen tehokkaasti ja tarkasti kopioituva ominaisuus voi toimia DNA:n tapaisena replikaattorina. Se voi myös olla alttiina erilaisille evolutiivisille valintapaineille ja joko säilyä tai hävitä. Tällaisina meemeinä hän pitää mm. kulttuuriin sisältyviä toimintamalleja, ajatuksia ja ideoita joita kopioimme aivoihimme ja levitämme edelleen toisille.

Dawkinsin ajatuksia kehittänyt Susan Blackmore menee vielä pidemmälle. Jokin vuosi sitten ilmestyneessä kirjassaan "The Meme Machine" hän väittää, että koko ihmisen minuus, tietoisuus ja aivojen evoluutio voidaan selittää meemien tuottamaksi. Hänen mukaansa meemit ovat kehittäneet aivot itselleen ikäänkuin omaksi pesäkseen, voidakseen helposti kopioitua ihmisyksilöstä toiseen. Ne olisivat evoluutioalgoritmien avulla jopa opettaneet ihmisen puhumaan. Meemeillä itsellään ole kuitenkaan ole minkäänlaista ymmärrystä.

Dawkinsin mukaan meemi on informaatiota sisältävä aineeton replikaattori, joka käyttää viruksen tavoin hyväkseen biologista DNA:n rakentamaa koneistoa. Se ottaa itsenäisesti, DNA:sta riippumatta aivokoneiston hallintaansa ja pyrkii kopioitumaan mahdollisimman monen ihmisen aivoihin. Meemit valtaavat yksilön, ohjaavat ihmisen valintoja ja käyttäytymistä ja pyrkivät hänen kauttaan tartuttamaan saman infektion toisiin ihmisiin.

Aatteet ja uskonnot vain meemipleksejä?

Mitä useampi omaksuu jonkun meemin, sitä suuremmaksi sen sosiaalinen vaikutus kasvaa. Se elää ja kopioituu niin kauan kuin siihen uskotaan tai siitä on hyötyä ihmisille. Se ohjaa ihmisen toimintaa perittyjen vaistojen ja ihmisten välisten vuorovaikutusten rinnalla. Meemit voivat parantaa säilymis- ja lisääntymismahdollisuuksiaan kytkeytymällä yhteen meemiplekseiksi. Tällaiset pleksit muodostavat aatteita, uskontoja ja ideologioita, synnyttävät sotia, rotuvihaa ja/tai muuttavat yhteiskuntaa.

Esimerkkeinä tehokkaista meemiplekseistä Dawkins nimeää katolisen kirkon ja islamilaisuuden. Niiden ominaisuuksia ovat pysyvyys ja pitkäikäisyys, mitkä takaavat niille laajan leviämisen ja tehokkaan kopioitumisen.
  Uskon aitoutta ja oikeaoppisuutta valvotaan ja harhaoppiset karkotetaan laumasta. Rukous- ym. rituaalit muodostavat vahvan meemin. Islamilaiseen rukouskäytäntöön liittyy lisäksi helppo valvottavuus; ihminen, joka ei suorita samanlaista rituaalia, herättää heti toisten huomion.

Tietoisuus ja aivojen evoluutio meemien ansiota?

Blackmoren mukaan ihmisen aivoevoluutio alkoi matkimisena. Parhaat matkijat saivat alkuihmisten ryhmässä helposti johtavan aseman. Seuraavaksi kehittyi puhe. Ovelimmat ja parhaat puheen tuottajat ja matkijat pääsivät parhaisiin asemiin laumassa. Tässä vaiheessa meemit alkoivat ohjata DNA:n rakennetta valikoituun suuntaan tehokkaan parivalinnan kautta, kun esiäitimme valikoivat jälkeläistensä isiksi mieluiten parhaassa asemassa olevia uroksia. DNA:n ja meemien yhteisvaikutus olisi myös saanut aikaan vahvan evoluutiopaineen aivojen puhealueisiin ja otsalohkoihin saaden ne kasvamaan.

Dawkinsin mukaan meemit ovat samalla tavoin itsekkäitä kuin geenit. Ne pyrkivät suojaamaan itseään säilyäkseen mahdollisimman pitkään. Ihminen puolustaa niitä "omina" mielipiteinään ja levittää niitä toisille ihmisille. Jotkut tarttuvat vanhemmilta tai opettajilta lapseen tai nuoreen, toiset samaan ikäluokkaan kuuluviin.

Pisimmälle meemiteoria menee siinä, että se olettaa ihmisen minäkäsityksenkin olevan meemien tuottamaa. Eli kun päätän tehdä jotain, päätöksen saakin itse asiassa aikaan jokin minäkuva-meemipleksi. Meillä ei siis olisi lainkaan omia ajatuksia eikä omaa tahtoa, vaikka niin luulemme!

Blackmore spekuloi ajatuksella, että tietoisuus tällaisten meemien olemassaolosta voisi auttaa meitä hallitsemaan meemejämme ja vapautua niiden orjuudesta. Kun tajuamme meemien ohjailevan käyttäymistämme, voimme päättää toimia vastoin niiden ohjausta ja olla noudattamatta kaikkia päähänpinttymiämme.

Faktaa vai fiktiota?

Kun tällaisia yksinkertaisia ajatuskulkuja esittävät tunnetut tiedeihmiset, tavallinen maallikko ei helposti näe niissä mitään vikaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että ne ovat vain hypoteeseja, jotka pohjautuvat tietyille uskonvaraisille ennakko-oletuksille. Ne saattavat jossain määrin kyetä selittämään joidenkin kulttuuri-ilmiöiden leviämistä, mutta eivät evoluutiota. On helppo sanoa, että jolloinkin miljoonia vuosia sitten syntyi kemiallinen rakennekoodi joka sai aikaan itseään kopioivia molekyylejä. Tähän mennessä ei ole kuitenkaan osoitettu mitään mekanismia, miten sellainen koodi voisi itsestään syntyä puhumattakaan siitä, että sellaista olisi havaittu tapahtuvan luonnossa. Kun asiasta ei ole tieteellistä näyttöä, hypoteesi jää lähinnä filosofisen pohdiskelun asteelle.

Vaikka aatteet, ideat, uskonnot ja tavat voisivatkin jossain määrin levitä tällaisten meemeiksi kutsuttujen 'olioiden' tavoin, se on mahdollista vasta sen jälkeen, kun inhimillinen tietoisuus ja kulttuuri on jo olemassa. Tajunnan olemusta tai sen syntyä teoria ei pysty uskottavasti selittämään. Lisäksi Dawkins ja Blackmore käyttävät kielikuvia, jotka edellyttävät meemeiltä jonkin asteista tietoisuutta, vaikka he toisaalla kiistävät tuon tietoisuuden olemassaolon. Miten jollakin täysin tietoisuutta vailla olevalla voi olla tavoitteena tehdä itsestään mahdollisimman paljon kopioita. Miten se voi pyrkiä kopioitumaan, olla itsekäs tai jopa kehittää aivot omaksi pesäkseen?

Meemiteoria ei kaiken kaikkiaan ole ihan niin katteeton kuin monet muut evoluutiopsykologiset hypoteesit. Se voi olla hyvinkin käyttökelpoinen joissakin yhteyksissä, mutta metsään mennään, jos sen avulla yritetään selittää elämän ja tietoisuuden syntyä tai käyttäytymisemme perimmäisiä syitä. Nähdäkseni tämän, kuten monen muunkin teorian taustalla, piilee kunnianhimoinen taipumus pyrkiä selittämään kaikki mahdollinen yhdellä hypoteesilla. Elämä ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista.

Lähde:
Sunnuntaisuomalainen, 23.5.1999


1.5.03