Totuus, mielijohteet ja päähänpinttymät

 
.

Jokainen vähänkin maailman menoa seuraava on voinut panna merkille, etteivät ihmiset aina toimi pelkän järjen tai logiikan varassa. Sellaiset inhimilliseen luontoon kuuluvat heikkoudet kuten turhamaisuus, itsekkyys, ylpeys, kateus, ahneus, fanaattisuus, vallanhimo, epäluulo, viha ym. ovat aina näytelleet merkittävää roolia maailman tapahtumissa ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Ihmisjoukkojen johtajiksi on usein valikoitunut yksilöitä, joissa tällaiset ominaisuudet ovat olleet tavallista korostuneempia, joten ei ole ihme, että ihmiskunnan historia on enimmäkseen sotien historiaa. Valitettavasti nykyinen 'järjen ja tieteen' aikakaan ei ole paljoa muuttanut tilannetta.

Inhimillisiin heikkouksiin sisältyy myös taipumus saada mitä erilaisempia päähänpinttymiä. Vaikka ne useimmiten ovat melko harmittomia, niiden joukossa on myös sellaisia, jotka levitessään voivat merkittävästi vaikuttaa ihmisten ajatteluun ja sitä kautta maailman tapahtumiin. Päähänpinttymät tekevät 'uhreistaan' sinnikkäitä ja peräänantamattomia taistelijoita ja oman asiansa ajajia, jotka voivat jopa antaa henkensä omaksumansa näkemyksen puolesta. Jos tällainen henkilö vielä lisäksi omaa aiemmin mainittuja muita inhimillisiä heikkouksia, seuraamukset voivat olla arvaamattomat.

Päähänpinttymät eivät ole ominaisia vain mieleltään häiriintyneille, vaan useinkin ne valtaavat juuri älykkäiden ihmisten mielen. Tästä ovat selvänä osoituksena monet aatteet, ismit, ideologiat ja uskonnolliset suuntaukset, joissa toiminnan vaikuttavimpana käyttövoimana eivät ole olleet loogiset tai rationaaliset syyt, vaan tunnepohjaisesti omaksutut näkemykset, jotka ovat saaneet yksilöt enemmän tai vähemmän sokeiksi ja kuuroiksi todellisuuden suhteen. Omaa päähänpinttymää on alettu pitää todellisuutena, jonka pohjalta tavoitteet, pyrkimykset, toiminnot sekä suhtauminen inhimillisiin ja moraalisiin arvoihin ovat määrittyneet. Kun tähän kaikkeen on usein liittynyt fanaattinen oikeassa olemisen tunne, ovat toiminnassa käytetyt arveluttavatkin keinot tuntuneet oikeutetuilta. Omatoimisen aivopesun ohjaamana ihminen on käyttänyt kaiken energiansa omaksumansa, joskus hyvinkin järjettömän asian puolesta .

Tällaiset henkilöt pystyvät usein älykkyytensä ja tarmokkuutensa johdosta kokoamaan ja yhdistämään suuren määrän asioita ja rakentamaan niistä nerokkaita teorioita omien näkemystensä tueksi. Ristiriitaisen materiaalin he joko sivuuttavat tai yrittävät selittää pois. Vastustajien torjunnassa käytetyin argumentti on mollaaminen. Heidät leimataan tyhmiksi, herkkäuskoisiksi, epäluotettaviksi, epätieteellisiksi, jonkin tietyn ryhmän edunvalvojiksi, vääräuskoisiksi, kansanvihollisiksi tms.

Ihmisellä on tunnetusti tarve kuulua johonkin joukkoon. Tätä joukkoa ja siihen liittyviä elämänkatsomuksia ei läheskään aina valita pitkällisen harkinnan tuloksena, vaan useinkin kuullun tai luetun pohjalta saadun tunnepohjaisen ensivaikutelman perusteella. Näin yhden ihmisen päähänpinttymästä alkunsa saaneet käsitykset leviävät ja lopulta ideologia, aate, uskomus, filosofinen näkemus tai tieteellinen paradigma on syntynyt. Kun riittävän suuri joukko omaksuu sen, siitä tulee lopulta totuus, jota vain harva uskaltaa epäillä.

Selkeimmin päähänpinttymiä löytyy tietenkin uskontojen piiristä. Lukemattomat parantajat, näkijät, poppamiehet, gurut ja saarnaajat ovat uskoneet olevansa 'valittuja' ja ainoan oikean tiedon välittäjiä ja saaneet seuraajia, jotka ovat perustaneet kirkkoja ja uskonnollisia yhteisöjä. Mutta pakkomielteen omaisia päähänpistoja voi syntyä myös ateistiselta pohjalta. Siitä on hyvänä esimerkkinä Karl Marx, joka pyhien kirjoitusten lupaaman paratiisin odotukseen pettyneenä luopui toivosta ja laati tilalle oman ideologisen utopiansa, jossa maalliseen 'paratiisiin' päästäisiin ihmisen oman työn tuloksena. Jotkut hänen seuraajistaan tulkitsivat sitten teoriaa omien päähänpinttymiensä mukaisesti ja perin omintakeisesti lähihistoriasta tunnettuine surullisine seurauksineen. Ehkä myös Charles Darwinille ajatus evoluutiosta oli jossakin määrin päähänpinttymä, mutta sellainen siitä tuli varsinaisesti vasta hänen seuraajiensa toimesta.

Aatteellisiin, yhteiskunnallisiin ja poliittisiin toimintoihin liittyy myös piirteitä, mitkä eivät ole johdettavissa puhtaasta järkeisajattelusta. Harvoin tulee ajatelleeksi, kuinka tunnepohjaisin arvovarauksin värittyneitä ovat sellaisetkin jokapäiväiset sanat kuten isänmaa, yhteiskunta, kansa tai suomalainen. Kansallislaulut, lipunnostot, kaatuneiden haudoilla käymiset ym. tilaisuudet eivät ole pelkkiä juhlallisia tilaisuuksia vaan osittain uskonnollisia - tai ainakin uskonnollisluontoisia - rituaaleja, jopa ateistisissa maissa ja yhteisöissä. Myös ihmiskunnasta, luonnosta, evoluutiosta, jopa tieteestä itsestään puhutaan usein äänenpainoin, joissa uskontotieteilijä näkee ns. implisiittiselle uskonnolle tyypillisiä piirteitä.

On toisaalta todettava, että täysin ilman inhimillisiä päähänpistoja elämä voisi olla yksitoikkoisempaa. Pelkkä kylmä logiikka ei toimi ihmisuhteissa eikä matemaattisten laskelmien varassa synny kovin helposti uusia oivalluksia. Olisi kuitenkin hyvä tiedostaa, että monet totena pidetyt asiat ovat vain inhimillisiä päähänpistoja, ja että ne tulisi arvottaa sen mukaisesti.

 
 
 
26.07.08



23.05.05