Mielikuvituksen voima

 

Olemme aistiemme varassa eläviä olentoja. Tajuntaamme saapuu jatkuvasti sekä ulkoisten että sisäisten aistien lähettämiä viestejä. Tajuntakeskuksen on - toimiakseen normaalisti - pystyttävä erottamaan, tulevatko viestit ulko- vai sisäpuoleltamme. Normaalisti näin tapahtuukin, mutta poikkeuksellisten tilanteiden, tiettyjen sairauksien, huumeiden, alkoholin käytön tai vammautumisen seurauksena tajuntamme sisäinen 'postinkulku' voi häiriintyä. Tällöin viestit voivat mennä väärään osoitteeseen tai jäädä saapumatta. Myös sellainen normaalisti hyödyllinen ominaisuus kuin mielikuvitus voi joskus ottaa tajuntamme sisäisen postinjakelun hoitaakseen ja saada aikaan merkillisiä häiriöitä muuten täysin terveessä ihmisessä.

On tunnettua, että tapaturman tai järkyttävän kokemuksen seurauksena muistista voi kadota kaikki sitä ennen tapahtunut. Tällainen muistikatko voi olla lopullinen, mutta joissain tapauksissa asiat ovat palautuneet mieleen oltuaan jopa vuosikymmeniä unohduksissa. Tiedetään tapauksia, jolloin henkilö on unohtanut jopa oman henkilöllisyytensä, mutta onnistunut silti luomaan itselleen hyvän ammatin, hankkimaan perheen ja omaisuutta. Sitten vuosien jälkeen muisti on palannut ja entinen elämä - johon saattoi kuulua myös perhe - on muistunut mieleen. Vaikka tämä on elokuvien suosikkiaiheita, sille löytyy vastineita myös todellisesta elämästä.
  Mieltä voidaan myös ulkoapäin manipuloida, kuten kaikki poliitikot hyvin tietävät. Poliittinen 'aivopesu' vaikuttaa vähitellen, mutta on myös nopeavaikutteista manipulointia, esimerkkinä siitä joidenkin shamaanien ja poppamiesten kyvyt. Usein niiden vaikutusta vielä tehostaa ihmisen oma mielikuvitus, joka ottaa ohjat käsiinsä ja estää järkevän ajatustoiminnan. Seuraavat esimerkit havainnollistavat tätä asiaa:

Shamanistisia kykyjä.

Muuan alkuperäiskansojen tapoja tutkiva henkilö oli kuullut puhuttavan erään poppamiehen mahtavista kyvyistä. Tällä kerrottiin mm. olevan kyky saada sammakot kurnuttamaan milloin tahansa. Tätä tutkija ei siltä istumalta uskonut, mutta päätti lähteä tutkimaan asiaa. Kaiken varalta hän otti nauhurin mukaansa, voidakseen todistaa shamaanin taidot pelkäksi hämäykseksi. Poppamies lupautui antamaan näytöksen läheisellä lammella. Heidän saavuttuaan sinne ei kuulunut yhdenkään sammakon kurnutusta. Tutkija pani nauhurinsa käyntiin ja shamaani antoi sammakoille 'henkisen mahtikäskyn'. Ja kas kummaa, kohta alkoi valtava kurnutus. Tutkija kuitenkin epäili tulleensa suggeroiduksi, ja majapaikkaansa päästyään hän heti kuunteli, mitä ääniä nauhalle oli tallentunut. Hänen yllätyksekseen myös nauhalta kuului sama kurnutus! Mutta kun tutkija sitten myöhemmin kuuntelutti nauhaa ihmisillä, jotka eivät olleet mukana lammella, nämä eivät kuulleet siitä sammakoiden ääniä. Suggestio oli siis ollut niin voimakas, että tutkija kuuli vielä nauhaltakin sen, minkä uskoi kuulevansa.

Myös erään toisen heimon poppamiestä pelättiin ja kunnioitettiin hänen taikavoimiensa johdosta. Seudulle saapui sitten muuan kiertävä evankelista, joka uskonsa mukaisesti kehoitti ihmisiä välttämään taikauskoisia menoja. Poppamies katsoi tämän merkitsevän oman arvovaltansa vähenemistä, ja niinpä hän langetti kirouksen saarnamiehen ylle. Paikalliset asukkaat - jotka olivat tottuneet näkemään tällaisten kirousten yleensä toteutuvan - alkoivat odottaa, milloin kirous tehoaa ja evankelista kuolee. Tapaus sai kuitenkin yllättävän käänteen: mitään ei tapahtunutkaan! Poppamies uskoi nyt saarnaajalla olevan hallussaan itseään suuremmat taikavoimat, ja niinpä hän meni tämän luo anoen armoa koska pelkäsi joutuvansa itse kirouksen kohteeksi. Jokainen voi miettiä, miksi poppamiehen kirous ei tehonnut tähän saarnaajaan.

Shamanistinen kirouksen langettaminen on tunnettu myös Australian aboriginaalien keskuudessa, jossa on ollut käytössä ns. luulla osoittaminen. Eräässä kuvauksessa kerrotaan tällaisen kirouksen kohteeksi joutuneen säälittävää tilaa:

"Hän seisoo kauhun jäykistämänä ja tuijottaa luulla osoittajaa, nostaa kätensä ylös kuin yrittäen torjua kuolettavaa välikappaletta... Tilanne saa hänen poskensa kalpenemaan, hänen silmiinsä tulee lasittunut katse.. hänen kasvonsa vääristyvät kauhistuttavalla tavalla..Hän yrittää huutaa, mutta huuto tukahtuu hänen kurkkuunsa. Hänen suunsa alkaa vaahdota, ruumiinsa vavista ...hän lysähtää maahan ja alkaa kiemurrella kuolemantuskissa." Jonkin ajan kuluttua uhri hiukan tyyntyy ja ryömii majaansa. Vähitellen hänessä kuitenkin alkaa esiintyä sairauden merkkejä, hän kieltäytyy ruoasta ja työnteosta. Ilman poppamiehen vastaloitsua hän lopulta kuolee.

Huomattavaa on, että tässäkään uhriin ei missään vaiheessa käytetä väkivaltaa; häneen ei edes kosketa. Kaikki perustuu siihen vahvaan uskoon, että kirous toteutuu.

Ihmismielen luomuksia?

Edellä olevat tapaukset olivat esimerkkejä siitä, miten voidaan vaikuttaa toisen ihmisen mieleen. Niistä voi myös nähdä, miten noille vaikutuksille altistuneen ihmisen oma usko shamanistisiin kykyihin edesauttaa vaikutuksen toteutumista. Mutta ihminen voi suggeroida myös oman mielensä. Tästä yhtenä esimerkkinä ovat Tiibetissä tunnetut olennot, ns. tulpat. Niiden uskotaan olevan jonkun tavattoman keskittymis- tai visualisointikyvyn omaavan henkilön - tavallisesti mahtavan joogin tai poppamiehen - aikaansaamia 'aaveita'. 14 vuotta Tiibetissä asunut ranskalainen tutkija ja matkailija Alexandra David-Neel pääsi yhtenä harvoista länsimaalaisista tutustumaan tähän outoon ilmiöön. Hän päätti myös kokeilla, onnistuisiko itse saamaan sellaisen aikaan. Hän kertoo tästä kokeilustaan:

"Vetäydyin mietiskelemään yksinäisyyteen ja harjoittamaan määrättyjä keskittymis- ja muita rituaaleja. Muutaman kuukauden kuluttua pystyin luomaan aavemunkin. Hänen hahmonsa vakiintui vähitellen, ja hän alkoi muistuttaa elävää olentoa...Sitten palasin muiden ihmisten pariin ja lähdin kiertomatkalle palvelijat ja teltat mukanani. Myös munkki tuli mukaani matkalle. Vaikka asuin taivasalla ja ratsastin kilometrikaupalla joka päivä, mielikuva munkista säilyi muuttumattomana. Joskus hän saattoi ilmestyä minulle ilman, että edes ajattelin häntä. Aave puuhaili samaan tapaan kuin matkalaisilla yleensä on tapana puuhailla ilman, että annoin hänelle määräyksiä. Hän saattoi esim. kävellä jonkin matkaa ja pysähtyä sitten katselemaan ympärilleen...
  Vähitellen luomani aaveen piirteet alkoivat muuttua. Lihava, pyöreäposkinen munkki alkoi laihtua, ja hänen ilmeensä muuttui hivenen pilkalliseksi, ovelaksi ja pahansuovaksi. Hän muuttui vähä vähältä yhä hankalammaksi ja röyhkeämmäksi. Lyhyesti sanottuna en enää pystynyt hallitsemaan häntä.
  Kerran muuan karjapaimen, joka tuli tuomaan minulle lahjaksi voita, näki tulpan teltassani ja erehtyi pitämään häntä ilmi elävänä lamana (buddhalaismunkkina). Minun olisi pitänyt antaa ilmiön loppua omia aikojaan, mutta tuon epämieluisan vieraan seura alkoi käydä hermoilleni ja siitä tuli painajainen, joka ahdisteli minua päiväsaikaankin....Niinpä päätin häivyttää luomani aaveen. Onnistuinkin siinä, mutta vasta puoli vuotta kestäneiden ankarien ponnistusten jälkeen. Olento, jonka olin luonut ajatusteni voimalla, oli hyvin sitkeähenkinen."

Tämän tapauksen kohdalla on outoa, että tuon 'ajatuksen voimalla' luodun olennon näki myös asiasta ilmeisesti täysin tietämätön karjapaimen. Onko tässä kysymys pelkästä ihmismielen voimasta vai liittyykö siihen jotain muutakin? Onko Alexandra David-Neel kenties liioitellut tapausta? Tiibetissä noihin 'olioihin' kuitenkin uskotaan joten ilmeisesti niitä ovat nähneet muutkin kuin niiden esiin manaajat.

Outoja ääniä oman mielen syvyyksistä?

Ihminen voi myös kuulla ääniä, joita ei ole. Yleisesti tiedetään, että skitsofreenikot kuulevat ääniä, jotka voivat pelottaa ja määräillä heidän elämäänsä. Aina ei kuitenkaan ole kyse mielisairaudesta. Kun hollantilainen sosiaalipsykiatrian professori Marius Romme kiinnostui äänien kuulemisesta ja alkoi tutkia asiaa, hän huomasi, että niiden kuuleminen on varsin yleistä. Noin 2-4 prosenttia ihmisistä kuulee ääniä jopa kuukausittain. Romme ei pidä sitä epänormaaliutena tai sairautena, vaan ennemminkin psyykkisenä ominaisuutena. Hänen innoittamanaan on meillä Suomessakin perustettu Moniääniset ry. jolla on alaosastoja eri puolilla maata.

Myös Mielenterveyden Keskusliitossa asiaan on perehdytty. Psykologi Marja Vuorisen mukaan ääniä kuulevia ihmisiä on aina ollut. Ihmiskunnan - ja etenkin uskontojen - historia ja tarinat ovat täynnä henkilöitä, joita äänet ovat johdattaneet. Ihmiselle ovat puhuneet kuolleet läheiset, suurmiehet, paholaiset, enkelit ja jumalat. Kirjailijan mielikuvituksen synnyttämät henkilöt voivat sanella vuorosanat tai keskustella jopa keskenään kirjailijasta ikään kuin piittaamatta. Näin oli mm. Mika Waltarin kohdalla hänen kehitellessään Sinuhe Egyptiläinen -romaaniaan. Säveltäjä Tshaikovski kuuli nuorena poikana päässään soivaa musiikkia ja ihmetteli, mikseivät muut sitä kuule. "Ettekö kuule tuota musiikkia?", hänen kerrotaan kysyneen vanhemmiltaan. Omaisensa menettänyt saattaa kuulla lohduttavan äänen: "Täällä minulla on kaikki hyvin." Aiemmin useimmat ääniä kuulevista eivät ole uskaltaneet leimautumisen pelossa puhua tästä piirteestään.

Tutkijoiden mukaan tällaiset äänet ovat hallusinaatioita, aistiharhoja. Tätä käsitystä tukee se, että aivokuvauksissa on nähty aivojen oman puhekeskuksen aktivoituvan silloin kun hän kuulee ääniä. Se on siis sisäistä puhetta, joka arvioidaan virheellisesti ulkopuolelta tulevaksi. Juuri tässä se eroaa siitä tietoisesta itsemme kanssa keskustelemisesta jota ajatteluksi ja pohtimiseksi kutsutaan, ja jota me kaikki harrastamme. Moniäänisten kokemuksissa äänet tuntuvat tulevan joskus niin selvästi ulkopuolelta, että ihminen voi kääntyä katsoakseen, kuka hänen selkänsä takana puhuu. Ääritilanteissa kaikki ihmiset luovat hallusinaatioita, myös ääniä, se on aivojen normaali tapa reagoida. Moniäänisten kohdalla se voi tapahtua täysin normaaleissa oloissa.

Äänien inhottava sisältö.

Luonnollisesti huomiota on kiinnitetty enemmän elämää haittaaviin ja häiritseviin ääniin, joten positiivisista äänistä tiedetään vähän. Suuri osa äänistä onkin ilkeitä ja kuulijaansa solvaavia. Ääni voi olla tuttu tai vieras, ja niitä voi olla useitakin. Solvauksen lisäksi ne saattavat yllyttää karmeisiin tekoihin. Jotkut joukkomurhaajat ovat mm. kertoneet tekojensa syyksi, että äänet käskivät tehdä niin.
  Kun äänien sanomat ovat sisällöltään tällaisia, ihmisten on ollut vaikea hyväksyä, että ne ovat heidän omia ajatuksiaan. He eivät usko voivansa keksiä itse niin hirvittäviä asioita. Samantapaiset äänet voivat toistua aina samassa tilanteessa. Esimerkiksi ihminen voi aina vieraillessaan vanhempiensa luona, kuulla äänen, joka käskee vaikka surmaamaan heidät.
  Noin 70-80 prosentilla äänien kuuleminen alkaa jonkun hyvin traumaattisen kokemuksen, kuten vaikean sairauden, läheisen kuoleman, avioeron tai onnettomuuden jälkeen. Varsinkin insestin ja raiskauksen uhreilla äänien kuuleminen on tavallista. Muisti ei voi taltioida tuskallista tapahtumaa normaalisti, vaan se jää irralliseksi päässä alati kaikuvaksi tapahtumaksi. Osa itsemurhistakin tehdään siksi, että ihminen ei enää jaksa kuulla ahdistavia ääniä päässään.

Ääniä voi hallita.

Moniääniset ry:n toiminnan yksi tavoite on, että ihmiset oppisivat olemaan pelkäämättä ääniä ja päinvastoin oppisivat hallitsemaan niitä. Äänet eivät synny tyhjästä. Joku sen laukaisee ja joku asia siihen myös auttaa. Ääniä voi oppia hiljentämään, mutta keinot ovat yksilöllisiä. Joitain auttaa meneminen toisten ihmisten joukkoon, toisia taas helpottaa hiljaisuus. Rentoutustakin on kokeiltu, samoin musiikin kuuntelua tai laulamista. Jotkut saavat apua lääkkeistä. Voi jopa ryhtyä mielessään puhumaan äänille takaisin ja käskeä niitä olemaan hiljaa. Kun ihminen ymmärtää äänien olevan osa häntä itseään, hän huomaa, että tilannetta voi itse hallita eikä tarvitse olla vieraiden äänien tahdoton uhri.
  Uusi ääniä kuuleva ryhmä ovat nuoret huumekokeilijat. Jo yhdestä kerrasta on voinut saada itselleen pysyvän riesan. Huumeiden aikaan saama kemiallinen muutos aivoissa voi tällöin olla syynä. On myös niitä, jotka ovat toipuneet psykoosistaan muuten, mutta äänet ovat jääneet "päälle". Jotkut tällaisista osaavat jopa suhtautua huumorilla päässään määräilevään ääneen. Tällainen suhtautumistapa voi olla avuksi ja helpotukseksi muille inhottavia ääniä kuuleville kun he näkevät, että ääniä voidaan hallita, tai ainakin oppia olemaan niistä suuremmin välittämättä.

Kysymyksiä.

Olisiko edellä olevasta tehtävä se johtopäätös, että kaikki selittämättömiltä näyttävät ilmiöt kuten poltergeist, ufot, alien-kontaktit, kielilläpuhuminen, uskonnolliset näyt, ilmestykset ym. voidaan selittää alitajunnan ja mielikuvituksen funktioina. Ovatko kaikki outojen äänien kautta tulleet sanomat todella ihmisen omia ajatuksia. Kuulivatko esimerkiksi farao Ekhnaton, profeetta Muhammed, Emmanuel Swedenborg ja lukemattomat muut 'kanavoijat' vain omia ajatuksiaan? Voi olla, mutta mutta se ei välttämättä merkitse, että kaikki tämänkaltaiset äänet olisivat lähtöisin ihmisen oman mielen syvyyksistä. Entä aktivoituisiko aivojen puhekeskus siinäkin tapauksessa että äänien lähde olisi jokin toisessa ulottuvuudessa oleva substanssi? En näe syytä, miksi ei näin olisi.

Joka tapauksessa näiden sanomien joukossa on joskus sellaista tietoa, jota ääniä kuulevalla itsellään ei mitenkään voi olla, joten on vaikea kuvitella miten se voisi olla lähtöisin hänen omasta päästään. Tietysti on mahdollista, että jokin yksittäinen tieto, muutamia sanoja tai lauseita voi jostakin tarttua alitajuntaan henkilön sitä tiedostamatta, mutta laajempien asiakokonaisuuksien tallentuminen tällä tavoin ei vaikuta mahdolliselta nykyisen tietämyksen perusteella. Viime aikaiset muistamista koskevat tutkimukset osoittavat, että - päinvastoin kuin luullaan - tietoisetkaan muistikuvat ja todellisuus eivät vastaa tarkasti toisiaan. Aivomme muokkaavat niitä ajan kuluessa enemmän tai vähemmän. Miksi alitajunta tallentaisi asioita sen tarkemmin? Joka tapauksessa vähänkin laajempi tieto sisältäisi paljon virheitä ja epätarkkuuksia. Jos nyt joku 'kielilläpuhuja' puhuu pitkiä litanioita vaikkapa jotain vanhaa kiinalaista murretta, josta ei itse ymmärrä sanaakaan, on vaikea uskoa sen tulevan puhujan omasta alitajunnasta. Tällaista kuitenkin tiedetään tapahtuneen. Toisaalta parapsykologian historia tuntee lukuisia huijareita, mutta ne ovat sitten asia erikseen.

  Lisäys:
Television Teema-kanavan 09.09.11 esittämässä dokumentissa esitettiin useita tapauksia siitä, miten usko ja mielikuvat vaikuttavat kivun ja joidenkin sairauksien kokemiseen. Eräässä kokeessa, jossa osalle koehenkilöistä annettiin oikeata lääkettä ja osalle lumelääkettä, eräs mies riitaantui vaimonsa kanssa ja hermostui niin, että nieli koko purkillisen saamiaan lääkkeitä. Kun hän sitten alkoi voida pahoin, hän meni lääkärin vastaanotolle ja ohjattiin sairaalaan. Siellä hän oli suorastaan kuolemankielissä, kunnes sai tietää saaneensa vain lumelääkettä. Sen jälkeen hän parani nopeasti.
  Toinen vaikuttava esimerkki oli Parkinsonin tautia sairastavasta naisesta, joka luuli hänelle tehdyssä aivo-operaatiossa saaneensa sikiösoluja. 'Operaation' jälkeen hän tunsi itsensä niin terveeksi, että saattoi jopa jatkaa taitoluisteluaan, mihin hän ei ollut kyennyt vuosikausiin.
  Dokumentissa tuotiin esiin monia muitakin seikkoja, joista kävi ilmi, että uskolla on merkittävä vaikutus kivun kokemiseen ja jopa paranemiseen.

Lähteitä mm.:
Mysteerien maailma, 1984
Tiedon rajamailla, 1982
Apu, 17.11.2000

Lisää aiheesta:
Moniääniset.
Pääkopassani käytiin kiivasta keskustelua.
 

 
 
 


30.11.2008