Mormonien opit

Osa 2

Eräs mormonien uskomuksista on, että Amerikan alkuasukkaat ovat Joosefin jälkeläisiä. Tätä perustellaan mm. Joosefille annettuihin siunauksiin liittyvillä - omaperäisesti tulkituilla - lupauksilla. Yhtä omaperäinen on tulkinta, jonka mukaan Joosefin ja Juudan sauvat todistaisivat kahdesta jumalallisesta ilmoituksesta, Mormonin Kirjasta ja Raamatusta. Itse Johannes Kastajan uskotaan antaneen mormonikirkolle valtuudet Aaronin pappeuteen. Myöhemmin apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes antoivat kirkolle valtuudet myös Melkisedekin pappeuteen.

Juudan ja Joosefin 'huoneet'.

Esikoisoikeuden saaneen Joosefin siunaukset antoivat hänelle etusijan kaikkiin Israelin poikiin nähden, Juuda mukaanluettuna (1 Aikak. 5:1-2; Hebr. 7:14). Valtakunnan kahtiajakaantumisen jälkeen Efraimin johdolla Israelin heimo ohjattiin pohjoiseen silloin, kun assyrialaiset kukistivat Israelin valtakunnan noin v. 721 eKr., eikä Israel koskaan palannut. Sitä seulottiin kansakuntien seassa (Aam. 9:8-9). Lupaus heidän kokoamisestaan kuitenkin annettiin (Aam. 9:14-15). Mooseksen antama siunaus toteutui Joosefin jälkeläisten saapuessa Amerikan maahan n. vuonna 600 eKr. (5 Moos. 33) "Heidät johdatettiin maahan, joka sijaitsi Etelä-, Keski-ja Pohjois-Amerikan länsiosissa, Kalliovuorilla, ja se vastaa tarkoin Mooseksen kuvausta". Myös Jaakob (Israel) siunatessaan Joosefia (1 Moos. 49.) viittasi maahan, johon Joosefin jälkeläiset joutuisivat. Maininta 'nuori hedelmäpuu lähteen reunalla; sen oksat ulottuvat yli muurin' tulkitaan siten, että muuri tarkoittaisi valtamerta jonka yli Joosefin oksat ylettyisivät 'kukkulain ihanuuteen' asti.
  Joosefin uni (1 Moos. 37:5-10; 44:14) osoitti hänen olevan erikoisasemassa veljiensä joukossa. Tämän erikoisaseman uskotaan tarkoittavan ennenkaikkea hänen jälkeläisiään, eli Mormonin Kirjan nefiläisiä.

Joosefin ja Juudan sauvat - Mormonin Kirja ja Raamattu!

Joosefin sauva tulkitaan kuvaukseksi Mormonin kirjasta. "Muinaisina aikoina oli tapana kirjoittaa pergamentille, joka kierrettiin sauvan ympärille. Kun siis tämä käsky (Hes. 37:15-20) annettiin, niin se merkitsi samaa, kuin jos olisi käsketty kirjoittaa kaksi kirjaa tai historiaa". Myöhemmin nämä sitten liitettäisiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Toinen kirja olisi tietysti Raamattu, Juudan sauva.
  Oliver Cowdery todistaa Mormonin Kirjan olevan jumalallista alkuperää : "Kirjoitin omalla kynälläni koko Mormonin Kirjan (muutamia sivuja lukuunottamatta), sitä mukaa kuin se tuli profeetta Joseph Smithin huulilta hänen kääntäessään sitä Jumalan lahjan ja voiman avulla, uurimin ja tummimin välityksellä... Näin omin silmin kultalevyt, joilta se käännettiin, ja kosketin niitä käsilläni.. Se kirja on tosi".
 Yli 500-sivuisen Mormonin Kirjan sanotaan syntyneen noin 60 päivässä. Luonnollisesti myös Mormonin kirja itse todistaa puolestaan: "Monet pakanoista sanovat: 'Raamattu! Raamattu! Meillä on jo Raamattu, eikä voi muuta Raamattua olla. Mutta näin sanoo Herra Jumala: Voi mielettömiä, he saavat Raamatun; ja se on syntyvä juutalaisten, minun vanhan liittokansani keskuudessa... Sinua mieletöntä... Ettekö te tiedä, että kansoja on enemmän kuin yksi? ...Sen tähden että teillä on Raamattu, teidän ei siis pidä luulla, että se sisältää kaikki minun sanani..." (2 Ne. 29)

Intiaanien alkuperä.

Mormonin Kirjan mukaan jaredilaiset saapuivat Baabelin hajaannuksen jälkeen Herran johdolla ensimmäisinä ihmisinä läntiselle pallonpuoliskolle. He tuhoutuivat, koska eivät pitäneet Herran käskyjä (Et. kirja). Noin 600 eKr. saapuivat sitten Joosefin sukuhaaraan kuuluvat nefiläiset profeetta Lehin johdolla Amerikan mantereelle; heistä polveutuvat nykyiset intiaanikansat. Myöhemmin Lehin kahden pojan, Laamanin ja Samuelin jälkeläiset kirottiin tummalla ihonvärillä. Nämä tummaihoiset sitten hävittivät vuorostaan kaikki valkoihoiset lukuunottamatta 24 henkeä noin vuonna 384 jKr. Samoihin aikoihin Mormon kätki kultalevyt Kumoran kukkulaan, lukuun ottamatta muutamia, jotka hän antoi pojalleen Moronille. Noin v. 420 Moroni kätki ne muiden levyjen joukkoon. Näistä viimeksi mainituista syntyi myös Mormonin Kirja.
  Washoe-intiaaneilla on legenda, jossa kerrotaan jonkinlaisesta suuresta katastrofista, tulivuorenpurkauksesta, jossa mm. suuri järvi hävisi olemattomiin. Tätä pidetään yhtenä osoituksena siitä, että Amerikan mannerta ovat koetelleet suuret mullistukset (joista Mormonin kirja kertoo). Arkeologisista todisteista tuodaan esiin monet maahan hautautuneet kaupungit (tarkempia selvityksiä niistä ei esitetä) ja mainitaan löytyneen sementtisiä valtateitä, jollaisista Mormonin kirja puhuu.

Pappeuden valtuuden palautus.

Miten Joseph Smith sai valtuudet pappeuteen? Siten, että Johannes Kastaja kävi henkilökohtaisesti Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen valtuuttamana asettamassa hänet ja Oliver Cowderyn Aaronin pappeuteen ja käski heitä ottamaan upotuskasteen. Tämä tapahtui heidän rukoillessaan metsässä saadakseen ymmärtämystä kastekysymyksen suhteen. Smith ja Cowdery kastoivat sitten toinen toisensa.
  Aaronin pappeus ei antanut kuitenkaan valtuutta kätten päällepanemiseen ja Pyhän Hengen antamiseen; siihen tarvittiin Melkisedekin pappeus. Tämän he saivat pian edellisen tapahtuman jälkeen. Silloin asialla olivat Pietari, Jaakob ja Johannes, jotka antoivat heille Melkisedekin pappeuden ja pyhän apostolinviran ja näin valtuudet Jumalan kirkon järjestämiseksi maan päällä. Tämä tapahtui 6.4.1830 Fayettessä, Senecan piirikunnassa ja perustettaessa siinä oli kuusi jäsentä.

Kahta eri pappeutta tuetaan mm. Hebr. 7. luvun omintakeisella tulkinnalla:
"Leeviläisen eli Aaronin pappeuden tehtävänä oli suorittaa lain toimituksia. Täydellisyyttä ei kuitenkaan voida saavuttaa yksinomaan tämän pappeuden kautta, kuten Paavali selitti". Siksi mormonien mielestä tarvittiin myös toinen, Melkisedekin pappeus (Hebr. 7:1-3). Melkisedekistäkin Smith sai uutta tietoa: "Pappeus on se joka on vailla päivien alkua ja vuosien loppua, eikä suinkaan Melkisedek".
  Kukaan ei voi ottaa itselleen pappisvirkaa, se täytyy saada sellaiselta, jolla on valtuudet antaa se. Tämän valtuuden mormonit uskovat saaneensa: "Melkisedekin pappeus ja Aaronin pappeus on nykyisin noin miljoonalla miehellä. Mistä muualta voi löytää tällaisen 'kuninkaallisen papiston?".

Aaronin pappeuteen kuuluvat diakonit, opettajat ja papit sekä myös piispat, mikäli he ovat Aaronin suoranaisia jälkeläisiä. Muuten piispat valitaan Melkisedekin pappeuden ylipappien joukosta. Melkisedekin pappeuteen liittyviä virkoja ovat: vanhimmat, seitsenkymmenet, ylipapit, evankelistat eli patriarkat, apostolit ja profeetat. Useimmilla miespuolisilla yli 12 vuotiailla mormoneilla on jokin pappeuden virka. He palvelevat kirkkoa palkatta, lukuunottamatta harvoja kokoaikaisia kirkon palvelijoita. Nämäkin saavat vain vaatimattoman, välttämättömiin tarpeisiin riittävän korvauksen.

Kaste

Oikea tapa kastaa on upotuskaste. Lapsia ei tule kastaa ennen kuin he saavuttavat vastuullisen iän (8 vuotta). He ovat viattomia, koska Kristus on sovittanut Aadamin ja Eevan kautta periytyvän syntisyyden (1 Kor.15:22, 1 Joh. 2:12). Sen sijaan heidät tulee siunata. Kaste on siis upotuskaste syntien anteeksisaamiseksi ja välttämätön pelastukselle, se on toinen syntymä eli uudestisyntymä. Ennen kastetta on tehtävä parannus.

Tosi kirkko - lähetyskirkko.

Mormonit uskovat toteuttavansa Jeesuksen ennustusta Valtakunnan evankeliumin viemisestä kaikkeen maailmaan: "Ei mikään muu kirkko, paitsi se, jonka Jeesus perusti aikojen keskipäivänä, ole koskaan ottanut vastuulleen sellaista lähetystyötä, Jeesuksen Kristuksen evankeliumin viemistä 'kaikille kansanheimoille, sukukunnille, kielille ja kansoille', kuin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko. Tämän kirkon lähetyssaarnaajat kulkevat ovelta ovelle, kaupungista kaupunkiin... toteuttaen Herran ohjeita, jotka hän antoi, palauttaessaan evankeliumin... Näin tehdään, kunnes ...kirkon pää, Jeesus Kristus saapuu taivaan pilvissä..".


Edellinen sivu   Seuraava sivu



30.8.02