Nazcan maakuviot

Perussa sijaitsevan Nazcan aavikolle muinoin tehdyt valtavankokoiset eläinkuviot ja kilometrien mittaiset suorat linjat ja geometriset kuviot ovat herättäneet suurta kiinnostusta. Niitä on tutkittu jo 1940-luvulta lähtien ja monenlaisia teorioita on esitetty niiden tarkoituksesta ja tekijöistä. Niitä on pidetty kalenterina, rituaalitanssikuvioina, kauppareittejä osoittavana karttana, tekstiiliteollisuuden apukeinoina, jopa keinona pitää suuret väkijoukot jatkuvassa työssä väkiluvun kasvun rajoittamiseksi. Erään teorian mukaan muinaiset perulaiset osasivat lentää kuumailmapalloilla.

Erich von Dänikenin lanseeraaman teorian mukaan ne olisivat muinaisten avaruusalusten kiitoratoja ja suunnistusmerkkejä. Tätä hän perustelee sillä, että kuviot näkee kokonaan vain korkealta ilmasta käsin. Teoriaa näyttävät tukevan myös alueelta löydetyt erikoisen muotoiset kallot, sekä eläinkuvioiden joukossa olevat, alueella esiintymättömät eläimet kuten apinat ja miekkavalaat. Toisaalta kiitorata-teoria ei selitä, miksi esim. jotkut suorat linjat kulkevat yli jyrkkien kallioiden, vaikka vieressä on tasaista maata riittämiin, tai miksi eräät "kiitoradat" on ladottu täyteen kiviä. Oudon näköiset pitkät kallot selittyvät sillä, että lähialueilla on lähes viime aikoihin asti harjoitettu lasten kallon sitomista. Useihin näistä kalloista oli myös aikoinaan porattu reikä, mikä sekin on ollut tavallinen "parannuskeino" eri puolilla maailmaa.

Viime aikoina Nazcassa ja sen lähialueilla suoritetut tutkimukset ovat tuoneet valaistusta kuvioiden mysteeriin. Ensinnäkin, alueen kallioista, luolista ja ruukunsirpaleista on löydetty maalauksia, tekstiilejä ja kuvapatsaita, jotka osoittavat alueen asukkailla olleen korkean käsityötaidon. Esim. villa- ja puuvillakudonnaisissa on käytetty peräti 250 erilaista väriä. Niiden kudontatekniikkaa ei ole onnistuttu rekonstruoimaan, eikä millään kokeillulla menetelmällä ole saatu aikaan yhtä hienostuneita yksityiskohtia kuin alkuperäisissä kudonnaisissa. Tämä antaa aihetta uskoa, että myös jättimäiset maapiirrokset ovat paikallisten asukkaiden aikaansaamia, eikä siihen ole tarvittu mitään maanulkoista sivilisaatiota tai muuta korkeampaa kulttuuria.

Maakuvioita eli geoglyfejä on neljää lajia. Yleisimpiä ovat pitkät viivasuorat linjat, joista kapeimmat ovat noin parikymmensenttisiä ja leveimmät satoja metrejä. Pisin on 40 kilometrin mittainen. Toinen suuri ryhmä ovat geometriset kuviot; suorakaiteet, kolmiot, nuolet, suunnikkaat, spiraalit, sik-sakit, sädekimput ja aaltoviivat. Pisin suorakaiteista on 800 metrinen. Kolmas ryhmä käsittää eläinkuvioita ja muita figuureja, kaikkiaan lähes sata. Eläimistä suurin on 285 metrin pituinen pelikaani. Muita suuria kuvioita ovat lisko 180, kondorikotka 148, miekkavalas 65, apina 58 ja hämähäkki 46 metriä. Kasvejakin on muutama. Oudoimmat figuurit ovat jättiläismäiset kädet, joista toisessa on neljä, toisessa viisi sormea. Harvinaisimpia ovat ihmishahmot. Niistä kuuluisin on 32 metrinen pöllömies eli "astronautti" kuten sitä myös kutsutaan. Muita ovat hattumies ja pyöveli. Samantyyppisiä pienempiä kuvioita, ns. petroglyfejä löytyy ympäröiviltä kukkuloilta runsaasti.

Mutta mitä tarkoitusta varten kuviot on tehty? Tutkijat kiinnittivät huomionsa maalauksiin ja tekstiilikuvioihin, joissa olevan hahmon suusta ja nenästä näyttää valuvan eritettä. He vertasivat havaintoaan 1970- luvulla kuvattuun filmiin huumaavia aineita rituaaleissaan käyttävistä shamaaneista, ja havaitsivat niissä selvää yhtäläisyyttä: transsitilaan pyrkivän shamaanin suusta valui oksennusta ja nenästä limaista eritettä. Myös toinen seikka kiinnitti tutkijoiden huomiota: shamaanit uskoivat transsitilassa lentävänsä jumalien maahan kosmisten karttojen avulla; heidän olkapäilleen oli jopa kiinnitetty sulkia tätä lentämistä helpottamaan.
  Hallusinaatioita aiheuttavaa ainetta shamaanit saivat mm. eräästä alueella kasvavasta kaktuslajista. Kiintoisa yksityiskohta oli, että erään Nazcan alueelta löydetyn patsaan molemmilla olkapäillä oli kuvattuna samainen kaktus. Löytyi myös kuvia lentävistä hahmoista, jotka ilmeisesti kuvasivat juuri shamaaneja. Tästä kaikesta tutkijat päättelivät, että nazcojen maapiirrosten eläinkuviot oli tarkoitettu shamaanien katseltaviksi yläilmoista näiden kuvitelluilla lentoretkillä.

Mutta mikä merkitys oli näillä apinoita, hämähäkkejä, kolibreja, kotkia ja miekkavalaita kuvaavilla kuvilla?
Siihenkin löytyi vastaus: eräs entinen kuuluisa shamaani kertoi juuri näiden eläinten olevan paikallisten shamaanien hyvin tuntemia symboleja; ne omasivat sellaisia ominaisuuksia, joita shamaani tarvitsi selviytyäkseen matkoillaan jumalien maahan. Apinan ketteryys ja oveluus, hämähäkin taito verkonkutomisessa, miekkavalaan voima, kolibrin siipien "oikealle aaltopituudelle" johdattava värähtely ym. olivat tällaisia ominaisuuksia. Myös paikalliset asukkaat uskoivat saavansa näitä ominaisuuksia kulkemalla tarkasti näiden kuvioiden viivoja pitkin. Shamanismi-teoriaa tukee myös se, että jättimäisiä, eläimiä esittäviä maapiirroksia ja rakennelmia esiintyy muuallakin Amerikan manterella.

Tämä kaikki ei kuitenkaan vielä selitä alueella olevia geometrisia kuvioita ja kilometrejä pitkiä suoria linjoja. Niiden tarkoitus löytyykin hieman toisaalta. Tutkijat havaitsivat ajoittaessaan löydöksiään, että geometristen kuvioiden teko on lisääntynyt sitä mukaa kuin kuivuus alueella on lisääntynyt. He huomasivat myös, että useat kuviot johtivat samaan paikkaan maastossa, kuten eräälle kukkulalle. Tutkijat saivat selville, että paikalliset asukkaat ovat pitäneet kyseistä vuorta tai kukkulaa jumalien asuinpaikkana. Sieltä löytyi merkkejä vesikulttiin viittaavista uhrilahjoista. Veteen viittaavat myös monet figuurit, kuten kalat, valas, merilinnut ja simpukkamaiset spiraalikuviot, jotka muistuttavat rannikolta vaeltaneiden nazcojen vanhasta elinpaikasta. Monet maaeläimet ovat muinaisia vuorten jumaluuksia. Perimätiedon mukaan pääjumaluus näyttäytyi ihmisille kondorikotkan muodossa. Kolibri oli sanasaattaja, joka ilmoitti, milloin jumalat halusivat uhreja ja hämähäkki kertoi sateiden tulosta. Pöllömies opasti yleensä öisin liikkuvia jumalia. Epämuodostuneet kädet viittaavat epämuodostuneisiin ihmisiin, joita inkojen aikana pidettiin ukkosen lapsina. Toisaalta sateiden on uskottu olevan lähtöisin jumalten kyyneleistä. Tällaista itkevää jumalaa esittävä veistos kuului myös tutkijoiden löydöksiin. Linjojen tarkoituksena oli siis yrittää kiinnittää jumalien huomio ja saada nämä pudottamaan pilviä ja vettä kuivuudesta kärsivään maahan. Ne olivat osoituksena kuivuuden näännyttämän kansan epätoisesta yrityksestä vedota jumaliin, jotka eivät enää itkeneet heille.

Nazcan alue näyttää siis olevan rituaalinen paikka, jonka muinaiset ihmiset vaihe vaiheelta rakensivat voidakseen hallita luonnonvoimia. Kaikkia tutkijoita eivät nämäkään teoriat vakuuta; eräät uskovat kuvioiden olevan jonkinlaisia karttoja jotka ilmaisevat vesisuonien ja pohjavesien paikkoja ja kertovat ehkä niiden vesimääristä ym.
 
Lähteet:
TV1/Jumalten kiitorata, 21.5.2000
Tiede2000/n:o 4/2000

03.05.06