Ratkaisu etäisen tähtivalon ongelmaan?

Kreationistisessa raamatuntulkinnassa yhden suurimmista ongelmista muodostaa etäisten tähtien valo. Toisin sanoen: miten sovittaa yhteen muutamassa päivässä noin 6000 vuotta sitten tapahtunut luominen, ja se tosiasia, että suhteellisen läheisistäkin galakseista valolta menee miljoonia vuosia saapuakseen maapallolle.

Kuten aiemmin tässä sarjassa on tullut esille, on ongelmaa yritetty ratkaista mm. olettamalla, että valon nopeus olisi aiemmin ollut huomattavasti suurempi kuin nykyään (Setterfield, Burgess) tai olettamalla että aika maailmankaikkeudessa on kulkenut vuosimiljardien ajan eri nopeudella kuin maapallolla (Humpreys).

Näissä teorioissa on kuitenkin ilmeisiä puutteita, mm. valon nopeudessa tapahtunut muutos pitäisi näkyä tähtien valossa spektriviivojen sinisiirtymänä sitä enemmän, mitä kauempana tähti tai galaksi on. Niinpä australialainen tiedemies John G. Hartnett on kehittänyt Humpreys'in 'valkoisen aukon' pohjalta oman teoriansa, jonka hän uskoo olevan paremmin testattavissa. Hartnett on pätevöitynyt tiedemies, joka on tutkinut erityisesti mikroaaltoja ja kosmista säteilyä, kehitellyt tarkkuusatomikelloja ja muita mittalaitteita mm. Euroopan avaruusjärjestölle (ESA) sekä julkaissut tiedelehdissä lukuisia kosmologiaa ja suhteellisuusteoriaan liittyvien vakioiden mittaustekniikoita koskevia kirjoituksia.

Hartnettin teoria sallii miljardien vuosien kulua kosmoksessa samaan aikaan, kun maapallolla kuluu vain yksi 24-tuntinen päivä (maan kellolla mitattuna). Teorian mukaan tietyt fysiikan lait estyivät toimimasta luomisen kuluessa saaden aikaan valtavan aikadilataation maapallon ja astronomisten kellojen välillä. Hänen mukaansa teoria ei edellytä mitään ei-fysikaalisia tekijöitä.

Teoria lyhyesti:

Luomisviikon ajan - ainakin neljänteen päivään asti - kaikki maan kellot kävivät nopeudella, joka oli noin 10-13 kertaa nykyinen nopeus eli 1/0000000000001 (yksi kymmenesbiljoonas osa) astronomisten ja myös nykyisten kellojen nopeudesta. Kosmoksessa kaikki astronomiset kellot kävivät nykyisin havaittavalla nopeudella. Ero kellojen välillä saattoi johtua gravitaation aikaan saamasta erityistilanteesta. Gravitaation tiedetään vaikuttavan ajan kulumiseen; pilvenpiirtäjän huipulla oleva kello käy eri nopeudella kuin sen juurella oleva. Tilanne on verrattavissa alkuräjähdysteorian olettamaan kaikkeuden alkutilaan, jolloin fysiikan lait eivät voineet toimia ennen kuin fyysisen aineen rakenne täytti tietyt ehdot. Jokin pidätti niitä tässäkin tapauksessa.

Aurinkokunnan ulkopuolinen 'tarkkailija' olisi tuolloin havainnut maapallon kellojen käyvän hyvin hitaasti. Sitten neljännen luomispäivän tienoilla fysiikan nykyisin tunnetut lait olisivat 'vapautuneet' ja maapallon kellot kiihtyneet näyttämään samaa aikaa astronomisten kellojen kanssa. Näin olisi aurinkokunnan ulkopuolisessa kosmoksessa voinut kulua miljardeja vuosia samaan aikaan, kun maan päällä olisi kulunut vain yksi päivä.

Kuinka laajaa aluetta tämä kellojen hidaskäyntisyys koski? Valo ehtii aurinkokunnan etäisiltäkin alueilta maahan muutamassa tunnissa. Jos erityisalueen raja käsittäisi koko aurinkokunnan, sitä voisi kutsua 'nuoreksi'. Jos raja koskisi vain maapalloa, aurinkokuntaa voisi sanoa 'vanhaksi'. Tämä ero voisi tehdä teoriasta testattavan. Kuitenkin, ollakseen yhteensopiva muiden aurinkokuntaa koskevien todisteiden kanssa (jotka näyttäisivät sen olevan verrattain nuoren), erityisalueen raja olisi sijoitettava vähintään aurinkokunnan ulkopuolelle. Tämä asia vaatii vielä lähempää tutkimusta. Joka tapauksessa, neljäntenä päivänä Maahan saapuvan valon täytyisi massiivisesta aikadilataatiosta johtuen olla lähtöisin vain lähiavaruudesta eli omasta galaksistamme.

Tämä teoriamalli on laatijansa mukaan hyvin yksinkertainen eikä tee mitään epätavallisia ennusteita menneistä tapahtumista. Se vastaa Humpreys'in mallia, mutta eroaa siitä eräiltä tärkeiltä osin. Neljännen luomispäivän jälkeinen aika on yhtenäinen koko universumissa ja voidaan ymmärtää normaalisti. Luomisviikolla, neljänteen päivään asti aika sen sijaan on hyvin epälineaarinen, mutta ainoastaan Maassa (sekä mahdollisesti ympäröivässä aurinkokunnassa). Jotkin luonnolait ovat tällöin estyneet toimimasta. Astronomiset kellot ovat yleisesti tikittäneet samaa aikaa.

Tämäkään selitysmalli ei varmasti ole viimeinen eikä lopullinen, eikä myöskään täysin poista luomiskertomuksen kirjaimelliseen tulkintaan liittyviä ongelmia. Hartnettin mukaan tähdet tehtiin neljäntenä päivänä, joka kosmoksessa kesti kuitenkin miljardeja vuosia. Lähimpänä olevien tähtien valolla oli siten runsaasti aikaa saapua maapallolle hetkenä, jolloin kellot alkoivat käydä samaan tahtiin. Tämän jälkeen herää kuitenkin kysymys, mistä tuli se valo, joka luotiin ensimmäisenä päivänä ja joka erotti valkeuden pimeydestä ja päivän yöstä? Entä mitä olivat ensimmäisenä päivänä luodut taivaat? Olivatko ne kenties tähtitaivaita eli galakseja? Jos Aurinko luotiin vasta neljäntenä päivänä, ajelehtiko Maa sitä ennen avaruudessa ilman keskustähteä? Näyttää siltä, että täysin kirjaimellisesta tulkinnasta on pakko luopua, mikäli luomiskertomus halutaan sovittaa yhteen tieteen kanssa. Tämän ei kuitenkaan tarvitse merkitä mielivaltaista tulkintaa, vaan pyrkimystä luomiskertomuksessa ilmaistujen termien ja käsitteiden merkityssisällön parempaan ymmärtämiseen.

Todettakoon vielä se mielenkiintoinen seikka, että useissa VT:n kohdissa mainitaan, miten Jumala levitti taivaat eli maailmankaikkeuden. Tapahtuiko se alkuräjähdyksen muodossa vai muulla tavoin, lienee sivuseikka. Joka tapauksessa se sopii yhteen tieteen nykykäsityksen kanssa avaruuden laajenemisesta:

Asiaa pohditaan myös sivulla: www.evoluutio.com/

 

Johtopäätökset   Kallioiden iästä


13.09.04