Oliko Muhammedia olemassa?

 

Muhammedista ja islamin alkuajoista kertovia tarinoita pidetään yleensä todenmukaisina. Jopa arvostetut tietosanakirjat kuten Encyclopedia Britannica pitävät niitä historiallisina tosiasioina. Suurimpana syynä tähän lienee, ettei islamin historiaa ole tutkittu samalla intensiteetillä kuin kristinuskon historiallista taustaa.

Jotkut tutkijat ovat kuitenkin epäilleet noiden tarinoiden todenperäisyyttä. Yksi heistä on amerikkalainen Robert Spencer, joka on kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä "Did Muhammad exist?" (Oliko Muhammedia olemassa?).

Spencerin mukaan ei ole vakuuttavia arkeologisia todisteita, mitkä vahvistaisivat perinteiset tarinat Muhammedista ja varhaisesta islamista. On vain rajoittuneita tarinoita joita kerta toisensa jälkeen toistetaan.

Myös tiedot Muhammedin toiminnasta ja hänen vaikutuksestaan ovat vailla vahvistusta. Seitsemännen vuosisadan olosuhteista Arabiassa ei tiedetä paljoakaan, mutta se mitä tiedetään, ei vahvista islamin perimätiedon antamaa kuvaa. Esim. arkeologien löytämät tekstikaiverrukset tukevat sitä, etteivät muinaiset arabit olleet pakanoita kuten islam opettaa, vaan että he olivat monoteisteja, jotka uskoivat yhteen Jumalaan, maan ja taivaan luojaan.

Myöskään Koraani ei anna Muhammedin elämästä ja opetuksista kovinkaan paljon tietoa. Ensinnäkään se ei ole alkuperäisessä asussaan. On painavia syitä uskoa, että se on myöhempi, jopa paljonkin myöhempi. Niitä arabialaisia aakkosia, joilla se nykyään on kirjoitettu, ei ollut olemassa seitsemännellä vuosisadalla, ja on mahdotonta, että Muhammedin kirjurit olisivat kyenneet ennaltatietämään nykyisen kirjoitustavan. Näin ollen väitteet siitä, että se olisi tarkka jäljennös taivaassa olevasta Koraanista, on vailla pohjaa. Islamin omatkin tietolähteet kertovat, että sitä on korjailtu jo varhaisista ajoista lähtien. Koska se alunperin pohjautui suullisiin muistiinpanoihin, joista oli erilaisia versioita, Kalifi Uthman laati siitä oman versionsa ja määräsi kaikki muut hävitettäväksi. Nykyään siitä on olemassa useita käännösversioita.

Tarkan totuuden löytäminen nykyajan kuuluisuuksistakin olisi perin vaikeaa ilman lukuisia heistä tehtyjä videoita, kuva- ja asiakirjatallennuksia. Muhammedin aikana ei tällaista mahdollisuutta ollut, siksi hänestä tiedetään niin vähän.
  Niinpä oikeutetusti herää kysymys, onko sellaista henkilöä koskaan ollutkaan? Vaikka hänestä kertovat tarinat, Koraani ja varhainen islam ovat laajalti hyväksyttyjä, asian lähempi tarkastelu osoittaa tarinan todistamisen hyvin vaikeaksi. Mitä enemmän sitä tutkii, sen vähemmän huomaa tietävänsä. Suuri osa siitä - ellei kaikki - on enimmäkseen kristillisistä ja juutalaisista perimätiedoista koostuvaa legendaa.

Islam on historiaan pohjautuva uskonto. Se esittää historiallisia väittämiä, siitä miten Muhammed on elänyt tiettynä aikana ja opettanut tiettyä oppia jonka sanotaan tulleen Jumalalta. Niiden totuudellisuus on tietyssä mitassa avoin historialliselle analyysille. Ottiko hän sanomansa vastaan enkeliltä, on uskon asia, mutta elikö hän lainkaan, on historian piiriin kuuluva seikka.

Sekä juutalaisuus että kristillisyys ovat olleet laajan tuitkinnan kohteena jo yli kaksisataa vuotta, joten Spencerin mielestä oli jo aika ottaa myös islamin historiallisuus tarkasteluun.

Shakespearen Macbeth oli todellinen kuningas, mutta monet romaanin häneen liittämät seikat ovat keksittyjä. Samoin Walter Scottin Ivanhoe kertoo joitakin historiallisia tapauksia tarkasti, mutta kokonaisuudessaan tarina on mielikuvitusta. Myös Robin Hood lienee ollut olemassa, mutta legendojen jäljiltä hänestä ei jää juuri mitään todellista. Muhammedin tapaus saattaa hyvinkin olla samanlainen. Varhaisimmat muistiinmerkinnät eivät kerro hänestä paljoakaan, ja nekin on kirjoitettu vasta vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen.

Lisäksi käytettävissä olevat historialliset tiedot sisältävät koko joukon arvoituksellisia ja epätavallisia asioita, mitkä tukevat vahvasti ajatusta, että muslimien kertomukset Muhammedista ovat enemmän legendaa kuin tosiasioita. Tämä Muhammed, mikäli hän oli olemassa, oli hyvin erilainen kuin miksi hänet tarinoissa kuvataan.

Joku voi ajatella, että Koraani on ensisijainen lähde Muhammedin elämään. Kuitenkin se paljastaa hyvin vähän hänen elämästään. Vaikka Allah siinä näyttää kohdistavan sanansa Muhammedille, se ei ole varmaa. Nimi Muhammed esiintyy Koraanissa vain neljä kertaa. Sen sijaan on käytetty ilmaisuja "Allahin lähettiläs" eri muodoissa 300 kertaa ja "profeetta" 43 kertaa. Viittaavatko ne kaikki todella Muhammediin? Sellaisina Koraanin lukijat ne ottavat. Mutta vaikka ne viittaisivatkin, ne eivät kerro hänestä paljoa. Vertailun vuoksi Mooses on Raamatussa mainittu nimeltä 136 kertaa ja Aabraham 79 kertaa. Jopa Egyptin farao on mainittu 74 kertaa.

Ensimmäisen Muhammedin elämäkerran kirjoitti Ibn Ishak 7:nnellä vuosisadalla, n. 125 vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen. Mutta siitäkään ei ole jäljellä kuin Ibn Hishamin laatima leikekokoelma, jota myöhemmät toimittajat ovat vielä 'korjailleet'. Muu elämäkerrallinen tieto hänestä on vielä myöhemmältä ajalta.

Koska Muhammedin kerrotaan käyneen monia menestyksekkäitä taisteluita ja uhitelleen mm. mahtavia Bysantin ja Persian valtioita vastaan, luulisi antiikin historioitsijoiden kirjoittaneen jotain näistä asioista sekä muslimeista ja heidän johtajansa Muhammedin merkittävästä osuudesta niihin. He ovat kuitenkin jokseenkin tietämättömiä hänestä.

Yksi varhaisimmista Muhammedia koskevista maininnoista sisältyy dokumenttiin nimeltä Doctrina Jacobi, joka todennäköisesti on palestiinalaisen kristityn kirjoittama vuosien 634-640 välillä, eli arabien varhaisimpien valloitusten ajalta juuri Muhammedin kuoleman jälkeen. Teksti on kirjoitettu kreikaksi erään kristityksi tulleen juutalaisen näkökulmasta, joka oli kuullut jostain Arabiasta tulevasta profeetasta.

Kirjoittaja kertoo ihmisten puhuvan, että on ilmestynyt joku uusi profeetta, joka selittää olevansa se luvattu, joka oli tuleva. Hän kertoo sitten kysyneensä eräältä vanhalta kirjoituksiin hyvin perehtyneeltä mieheltä, mitä mieltä tämä on näistä väitteistä. Mies vastasi syvästi huokaisten: "Hän on väärä, sillä profeetat eivät tule miekkojen kera. ..Olemme valmistautuneet Antikristuksen tuloon." Kirjoittaja sanoo uskoneensa tähän, koska oli todennut tämän niin sanotun profeetan vain vuodattavan ihmisten verta.

Tämä profeetta ei myöskään selittänyt olevansa Allahin viimeinen profeetta, vaan että hän oli se (Raamatun ennustama) yksi, Kristus, joka oli tuleva. Tämä oli viittaus juutalaisten odottamaan Messiaaseen, ei kristittyjen Jeesukseen.

Tässä Doctrina Jacobi -tekstissä tämä nimeltä mainitsematon valloittaja on armeijoineen vielä elossa v. 635. Muhammed kuitenkin kuoli todennäköisesti jo v. 632, mikä asettaa tekstin tiedot osittain kyseenalaisiksi. Niinpä ei ole varmaa, että teksti viittaisi lainkaan Muhammediin. Ehkä bysanttilainen kirjoittaja on ymmärtänyt asiat hieman väärin. Siihen viittaa se, ettei samalta ajalta tunneta muita merkintöjä, jotka vahvistaisivat islamin kanoniset kertomukset Muhammedin väitetyistä toimista tuona aikana.

Kristitty seitsemännen vuosisadan kirjoittaja Sofronius kutsuu näitä valloittajia, saraseeneja 'jumalattomiksi'. Hän ei koskaan kutsu heitä 'muslimeiksi' eikä viittaa Muhammediin eikä Koraaniin tai islamiin, mikä sekin viittaa siihen, että monet Muhammediin liittyvät käsitykset ovat jokseenkin myöhäistä perua.

Kaiken kaikkiaan näyttää siis siltä, että näiden kertomusten taustalla on vain pieni joukko, joka on alkanut levittää todeksi uskomiaan ledendoja historiallisina tosiasioina.

www.patmos.fi/blogi/


06.07.12