Onko aikaa olemassa?

ornament.jpg

Odottavan aika on pitkä, kertoo vanha sanonta. Kiireisen aika taas tahtoo loppua kesken. Aika - tai ainakin sen kokeminen - on siis suhteellista, kuten Einsteinkin totesi. Vielä Einsteinia pitemmälle menee teoreettinen fyysikko Julian Barbour , joka kirjassaan The End of Time väittää, ettei aikaa ole edes olemassa! Hänen mukaansa aika on vain aivojemme luoma illuusio, jonka avulla pystymme hahmottamaan maailmaamme.

Barbour ei ole ensimmäinen, joka on epäillyt ajan todellisuutta; jotkut ajattelijat ovat jo ainakin Newtonin ajoista lähtien pohtineet asiaa. Barbour lienee kuitenkin ensimmäinen, joka on kehitellyt siitä erityisen teorian. Hän on ottanut käyttöön käsitteen NYT kuvaamaan todellisuutta jossa elämme. Ajan illuusio syntyy hänen mukaansa lukemattomista erilaisista, ajattomista 'tuokiokuvista' elokuvan tapaan. TV:ssä esitetyssä dokumentissa Barbour havainnollisti tätä pikakameralla otetuilla kuvilla; jokainen kuva edustaa erilaista nykytilaa, mutta niiden välillä ei ole aikaa vaikka meistä siltä näyttää.

Maallikosta tällainen vaikuttaa huuhaalta. Vaikka kokemuksesta tiedämme, että voimme elää vain yhtä määrittämättömän lyhyttä hetkeä kerrallaan, silti ajatus kaiken tapahtumisen samanaikaisuudesta tuntuu mielettömältä. Miten eilen, tänään ja huomenna voisivat olla samaan aikaan? Voinko syntyä ja kuolla samalla hetkellä? Tai miksi en jää auton alle kadulla, jossa kaikki autot ajavat samaan aikaan kun ylitän katua? Jos korkeampi matematiikka mahdollistaa tällaiset teoriat, herää hienoinen epäily sen yhtälöiden paikkansapitävyydestä. Ellei vika kuitenkaan ole yhtälöissä, niin syy löytynee matemaatikon korvien välistä. Eli yleisemmin ottaen kyvystämme käsittää tällaisia asioita.

Barbour painottaa, että suhteellisuusteorian ja kvanttiteorian yhteensovitus onnistuu vain jättämällä aika pois laskuista. Tätä seikkaa hän pitää vahvana todisteena teorialleen. Siinä on samalla kuitenkin sen heikkous. Onko aitoa tiedettä jättää teoriasta jotain oleellista pois? Eikö tällaisella 'kiusalliset' elementit hylkäävällä menetelmällä saada mikä hyvänsä hypoteesi näyttämään todelta?

Ajan olemus lienee niitä ongelmia, joita ihmisjärki ei kykene ratkaisemaan. Se liittyy siihen, miksi yleensä mitään on olemassa? Erilaisia spekulaatioita on tietysti lupa esittää, kunhan niitä ei tarjoilla tieteellisenä totuutena. Barbourin teorian pohjalta voisimme esimerkiksi kuvitella, että kaikki tapahtuminen ja kokeminen - jopa me itse - olisikin itse asiassa vain Jumalan mielessä tapahtuvaa liikettä, joka jollain tavoin projisoituu ja realisoituu siihen osaan, jonka me koemme omana tajuntanamme. Tämä mahdollistaisi kaiken samanaikaisuuden. Mutta tällaiset ajatusleikit ovat vain rajoittuneen järkemme päätelmiä; totuus on todennäköisesti jotain ihan muuta, sellaista joka menee yli ymmärryksemme.



3.6.03