Aaveita ja UFOja

Ylivoimaisesti suurin osa tavallisten kansalaisten näkemistä "ufoista" on osoittautunut luonnollista alkuperää oleviksi valoilmiöiksi. Toisaalta lähes kaikkiin tapauksiin joissa ufoksi luonnehdittu kulkuväline on tullut kontaktietäisyydelle, liittyy myös paranormaaleja ilmiöitä. Tämä tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, päätellen sadoista kontakti- ja abduktiokertomuksista.

Suomalainen kontaktihenkilö Aino Ivanoff, kertoi aikoinaan televisiossa, miten hänet kesken automatkan siepattiin ufoon. Näistä kokemuksistaan hän on myös kirjoitellut lehtiin ja julkaissut ainakin yhden kirjankin. Hän kertoo olleensa tekemisissä henkimaailman kanssa jo lapsesta lähtien, hänen kodissaan kummitteli kolme vuosikymmentä ns. Kärppäsuon erakko, hänelle tuli mediaalisia kykyjä ja hän alkoi saada yhteyksiä "vainajahenkiin".

Yksi ufonäkijöistä on Pohjois-Karjalan Pyhäselässä asuva maanrakennusalan yrittäjä Tatu Pietarinen. Ensimmäisen tapauksen hän koki v. 1970 ollessaan automatkalla Liperistä Helsinkiin. Äkkiä hän näki kirkkaan valon ja samassa auton moottori sammui. Hän säikähti, poistui autosta ja piiloutui lähellä olevan maitolaiturin alle, mutta valo näytti seuraavan häntä sinne. Pietarisesta tuntui, kuin valo olisi mennyt hänen lävitseen. Noin puolen minuutin kuluttua se kuitenkin alkoi himmetä ja vetäytyä pois. Silloin hän näki yläpuolellaan lautasen muotoisen ilma-aluksen, jossa oli ohjaamon tapainen koroke, valoisia ikkunoita ja jonka siivekkeistä pöllähteli savua. Noin minuutin kuluttua aluksen siivekkeistä tulvahti tulenlieskoja ja se nousi taivaalle nopeuden kiihtyessä valtavalla vauhdilla. Se jätti jälkeensä hehkuvan valojuovan, joka oli näkyvissä vielä Pietarisen saavuttua kotiinsa. Hän herätti perheensä katsomaan valojuovaa, saadakseen asialle vahvistuksen. Seuraavan päivän lehdessä oli kuvakin ilmiöstä.

Muutamaa vuorokautta aiemmin Pietariselle oli sattunut outo yöllinen herätys. Ikkunan ja verhojen läpi tuli voimakas nelikulmainen valokiila ja samalla kuului monenlaista puhetta. Sitten häntä lähestyi jokin "jumalainen hahmo", joka katsoi häntä silmiin ja sanoi: "Sinut on valittu!" Tämän sanottuaan olento poistui välittömästi. Muutama vuorokausi ensimmäisen ufokokemuksen jälkeen hän heräsi keskellä yötä ja huomasi oudon olennon seisovan huoneen seinustalla. Se oli n. 140 cm pituinen, pukeutunut suojapuvun tapaiseen, sillä oli suuret, mustat ja lasimaiset silmät. Olento toisti Pietarisen aiemmin saaman viestin: "Sinut on valittu!" ja katosi välittömästi.

Tämän jälkeen Pietarisella on ollut muita ufokokemuksia, joista kahdessa tapauksessa oli mukana muitakin todistajia. Eräs erikoinen ilmiö hänen kohdallaan on ollut muutamaan kertaan esiintynyt selittämättömästä lähteistä peräisin oleva musiikki. Kerran se kuului keskellä metsää vain tietyn, tarkasti rajatun linjan kohdalla. Hänen mukanaan oli tuolloin eräs alaisensa insinööri. Toisen kerran hän oli automatkalla poikansa kanssa. Tuolloin musiikki kuului ikäänkuin autoradiosta, vaikka autossa ei sellaista ollut. Sitä kuului yli kolme tuntia, ja musiikin joukossa kuului välillä kuin sademetsän eläinten ääniä. Myöhemmin Pietarisen mediaaliset kyvyt ilmenivät mm. ruumiistapoistumisina ja ns. astraalimatkoina.

Samantyyppisiä kokemuksia lienee Suomessa kymmeniä, ellei satoja ja muualla maailmassa luonnollisesti moninkertainen määrä. Eräs televisiossakin esitetty tapaus sattui Australiassa Victorian osavaltiossa 1993. Pariskunta, etunimiltään Kelly ja Andrew, olivat vierailulla ystävänsä tyttären 18-vuotispäivillä. Jo menomatkalla sinne he näkivät tien vierellä parin sekunnin pituisen oranssin värisen valonvähdyksen. Kotimatkalla he näkivät samalla paikalla puiden yläpuolella noin 400 metrin päässä edessään vaappuvan ufon. Pysäytettyään autonsa he havaitsivat, että n. 100 metriä heidän takanaan oli toinenkin auto pysähtynyt. He astuivat ulos autosta ja kävelivät kohti paikkaa, johon ufo oli sillä välin laskeutunut.

He katselivat hämmästyneenä ufoa n. puoli minuuttia, kunnes siitä ilmestyi pitkä ja laiha olento. Se alkoi tulla pariskuntaa kohti. Saavuttuaan n. 10 metrin päähän sen silmät alkoivat loistaa punaisina. Kelly säikähti ja alkoi kirkua. Nyt he havaitsivat useampia olentoja ja ne näyttivät kaikki kaikki leijuvan hiukan maanpinnan yläpuolella. Osa olennoista lähestyi heitä ja osa toisen auton ihmisiä. Kelly huusi toisen auton suuntaan: "Ne ovat pahoja ja yrittävät tappaa meidät!" Silloin Kelly tunsi kuin sähköiskun vatsassaan ja lensi selälleen. Hän kuuli päässään äänen joka sanoi: "Emme tahdo teille mitään pahaa." Kelly tunsi pahoinvointia ja menetti hetkeksi tajuntansa. Taas ääni sanoi: "Me olemme rauhallista väkeä!" Kelly alkoi itkeä, sitten hän tunsi käden kosketuksen olkapäällään ja menetti taas tajuntansa.

Useita päiviä myöhemmin heidän kotonaan ilmeni sähkömagneettisia häiriöitä: TV käynnistyi ja sammui omia aikojaan, hehkulamput kärähtivät tiuhaan tahtiin, video kelaili kasetteja edestakaisin vinhaa vauhtia. Kerran jopa pysäköity autokin käynnistyi omia aikojaan. Lisäksi muutaman kerran oranssinen valopallo törmäili ikkunaan päästäen raapivan äänen. (Ultra 1/96)

Sirius-planeetan 'turistit'.

Edelliset esimerkit sisältävät vielä jossain määrin uskottavia piirteitä. Samaa ei voi sanoa tarinoista, joissa kertoja väittää itse tehneensä avaruusmatkoja valovuosien päähän. Sirius, taivaan kirkkain tähti, tuntuu olevan avaruusmatkoja tekevien kontaktihenkilöiden erityisessä suosiossa. Suomessakin useampi henkilö on väittänyt käyneensä Siriuksella. Heitä ei erityisemmin tunnu häiritsevän se seikka että Sirius ei ole planeetta vaan hehkuva aurinko. Yksi suomalaisista Siriuksella käyneistä on oulunkyläläinen Reino Korhonen, joka kertomansa mukaan vuosien odotuksen jälkeen v. 1997 pääsi käymään Siriuksella sieltä kotoisin olevien avaruusystävien "lentävän lautasen" kyydissä.

Hänen kertomuksensa antaa ymmärtää tapahtuman olleen täysin konkreettisen. Mikään "astraalimatka" ei siis ollut kyseessä. Hän kertoo: "Minut sidottiin turvavöillä ja päähäni asetettiin kypärä kestääkseni matkan paineen." Sitten kiidettiin pikavauhtia avaruuden halki. Korhonen halusi nähdä miltä maapallo näyttää sieltä katsoen ja - kuinka ollakaan - lattiassa olevaa linssiä vääntämällä näkyi hänen kotitalonsa Oulunkylässä, jopa joku kadulla kävelijäkin. "Olimme silloin 45 000 kilometrin päässä Maasta", kertoo Korhonen. Matkan aikana Akiko-niminen avaruusystävä kertoi kontaktikertomuksista tuttua litaniaa siitä, miten avaruuden väki (tällä kertaa Siriuksella!) on huolissaan maapallon nykytilasta, kohtalosta ja ihmisten ymmärtämättömyydestä.

Noin tunnin kuluttua Sirius ilmestyi näköpiiriin. (Todella huimaa kyytiä; tunnissa matka johon valoltakin kuluu vuosia!) Siriuksella saavuttiin sitten "kaupunkiin jollaista on vaikea kuvitella". Puut muistuttivat Maan puita, mutta "jokainen oksa kaartui alaspäin ja kukki kauniisti" . Kaikki talot olivat samanlaisia, muodoltaan sienimäisiä. Vastaantulevat humanoidit olivat ystävällisiä ja hymyileviä, ilma oli helppoa hengittää. Kadut olivat kuin kristallimurskaa, ruoho lyhyttä ja kiharaista. Katujen varsilla kukki ennennäkemättömän kauniita ja ihmeellisen värisiä kukkia. Sisällä asunnoissa huonekalut painuivat seinän sisään nappia painamalla ja TV-ruudusta saattoi nähdä Oulunkylään asti. Ruoka oli hyvää ja terveellistä, mikä Korhosen mukaan selitti siriuslaisten pitkän iän (200 vuotta).

Asuntoon tutustumisen ja aterioinnin jälkeen Korhoselle näytettiin siriuslaisia avaruusaluksia, joita oli sekä pieniä että valtavia emäaluksia. Hän sai kuulla siriuslaisilla olevan suuria suunnitelmia maapallon väestön evakuoimiseksi ja siirtämiseksi muille planeetoille kun olosuhteet täällä käyvät kestämättömiksi saastumisen ym. johdosta. Korhoselle kerrottiin myös, että siriuslaiset ovat jo kauan käyneet maapallolla ja auttaneet meitä monin tavoin. Suomalaisia ei puolestaan asu Siriuksella mutta kylläkin joitakin pohjois-amerikkalaisia!

"Olisi tärkeää, että Maassa ymmärrettäisiin, miten paljon elämää on toisilla planeetoilla" , painotti 'Akiko'. Ennen kotiinlähtöä tehtiin vielä tunnin kestävä kiertomatka Sirius-planeetan ympäri. Maahan paluunsa jälkeen Korhonen kävi kuvaamassa lumeen jääneet avaruusaluksen neljä 'tassunjälkeä', joiden lähellä näkyivät myös Akikon jalanjäljet. (Ultra 3/98)
Myös Anne Pajuluoma väittää: Olen kotoisin Siriukselta!

 

Kadonnut nainen ja UFO -havaintoja

Leimatuksi tulemisen pelko saa usein aikaan sen, ettei oudoista kokemuksista puhuta kuin lähimmille. Ja jos puhutaan, ei ainakaan haluta omaa nimeä julkisuuteen. Näin on myös seuraavien kolmen kertomuksen lähettäjän kohdalla.

Tapaus 1

Oli marraskuinen iltayö vuonna 1970. Olin n. 25 vuotias, terve tarkkanäköinen mies. Minulla oli Toyota Grown piilofarmari. Olimme olleet vierailulla Posiolla Anu Pentikin luota, joka oli vaimoni sukulaisia ja olimme nyt paluumatkalla Rovaniemelle. Autossa oli lisäkseni kuusi henkilöä: silloinen vaimoni, poikani, appivanhemmat ja heidän 2 tytärtään.

Pakkasta oli n. 10-20 astetta. Kello oli 10 paikkeilla ja oli pilkkopimeä. Toyotan kirkkaat halogeenivalot valaisivat komeasti pimeässä yössä. Ajettuani 15-20 km. tulin suuren suoalueen kohdalle. Siitä kumpaankaan suuntaan ei ollut lainkaan asutusta eikä tienhaaroja ainakaan 15 km matkalla. Tiessä oli aivan uusi, kesällä laitettu öljysorapinta. Tien sivuilla oli suuret suo-ojat täynnä vettä, jonka pintaa peittävä ohut jää ei vielä kantanut kävelijää. Lunta ei ollut, vain ohutta kuuraa tai härmää. Molemmin puolin suolla näkyi vain muutama puolen metrin korkuinen huurtunut kuusentaimi ja varpu.

Auton valot valaisivat tietä ainakin kilometrin päähän eteenpäin. Äkkiä kaukana edessämme näkyi valkoisissa vaatteissa olava hahmo, jonka lähemmäs päästyämme tunnistimme naiseksi. Hän tuli meitä kohti kävellen keskellä tietä. Tultuamme lähemmäksi hiljensin, naisessa oli jotakin outoa. Lapset huusivat: KUMMITUS! - Tietenkään kukaan ei uskonut kummituksiin. Nainen käveli oudosti, aivan kuin olisi pitänyt käsiään rullaportaitten kaiteilla. Hänellä ei ollut mukanaan valaisinta eikä käsilaukkua, vaikka käveli pitkin tietä, jossa ei ollut risteyksiä ainakaan 15 km. matkalla kumpaankaan suuntaan. Naisella oli kirkkaanpunaiset tanssikengät, jollaisista emme olleet kuulleetkan tuohon aikaan.

Sitten naisen takaa tuli auto, joka ohitti hänet oikealta puolen. Hän ei väistänyt sitä lainkaan. Pysäytin auton ja myös naisen ohittanut auto pysähtyi n. 100 metrin päähän taaksemme. Syynä oli tämä outo näky, jossa kaikki ei tuntunut olevan kohdallaan. Naisen lähestyessä huomasimme että hänellä oli yllään läpinäkyvä, pitsinen morsiuspuku ja pitsihuntu. Hän oli vaaleahko, hoikka ja hänen hiuksensa ulottuivat olkapäille. Katse oli surullinen. Hän ei nähtävästi palellut, vaikka iho näkyi selvästi ohuen pitsimekon läpi. Hänen vaatteensa olivat täysin puhtaat, vaikka pilkkopimeässä olisi luullut hänen eksyneen välillä mutaiseen suo-ojaan ja ryvettyneen.

Vaimoni sanoi että peruuta toisen auton luo, tarjotaan naiselle kyyti; sehän paleltuu noin vähissä vaatteissa. Peruutin toisen auton taakse. Siitä tuli ulos 4 n. 20-25 vuotiasta miestä. He näyttivät erittäin väsyneiltä. Yhdellä oli haulikon patruunavyö lanteillaan. He olivat metsästänet koko päivän tuloksetta.

Nainen lähestyi ja käveli ikäänkuin pussiin keskellemme. Kohdallani hän käänsi päätään ja katsoi aivan kuin lävitseni. Vaimoni oli juuri koskettamassa naista olkapäähän tarjotakseen kyydin, kun tätä ei enää ollutkaan siinä! Hän vain äkkiä haihtui kuin ilmaan. - Se oli tietysti täysin odottamatonta. Yksitoista tervettä silmäparia tuijotti tyhjyyteen! Suuntasimme autojen valokiiloja ympäriinsä yrittäen löytää merkkejä hänestä, mutta tienvarsiojien kuura ja suot olivat koskemattomia eikä jalanjälkiä näkynyt missään. Etsimme n. puoli tuntia ennenkuin jatkoimme matkaamme.

Tapahtuma oli todellinen, ei kuulopuheita, olin itse paikan päällä. Sellaista sattuu harvoin, varsinkin kaltaisillemme henkilöille, joilla ei ennestään ollut minkäänlaista kiinnostusta tällaisiin 'taikauskoisiin' juttuihin. Metsästäjät olivat luullakseni paikallisia, itse asun nykyisin ulkomailla poikani kanssa ja vaimoni perheineen Keski-Suomessa. Kaikki asianosaiset lienevät vielä tavoitettavissa. Nimeäni en julkaise, mutta tarina on totta, eikä sitä ole väritelty.

Tapaus 2

Olin Finnairin koneessa, matkalla USA:han n. 15 v. sitten. Pidän ikkunapaikasta, missä saa katsella ulkopuolella näkyviä maisemia. Noin tunnin kuluttua, ylitettyämme Norjan, olimme Antlantin yläpuolella. Alapuolellamme olevassa pilvipeitteessä oli rakoja, joista näkyi merta ja tarkkailin näkyisikö siellä laivoja.

Yhtäkkiä edessämme oikealla, hieman koneemme siipitasoa alempana, näkyi musta pallo, jota nopeasti lähestyimme. Se oli kooltaan valtava, kuin suuri kerrostalo. Siinä ei ollut köysiä eikä kondolia (kuten kuumailmapallossa). Väriltään se oli hiilenmusta ja muodoltaan aivan pyöreä. Sen keskellä oli kaksi riviä ikkunoita, joista näkyvissä oli 20-30. Myös ikkunat olivat mustia, mutta sävyltään hieman erilaisia. Tämä pallo oli näkyvissä vain n. 5-10 sekuntia. Muut matkustajat, ehkä lentäjätkin nukkuivat, eivätkä ilmeisesti havainneet mitään. Pallossa en nähnyt minkäänlaista kirjoitusta enkä muitakaan merkkejä, eikä se kiiltänyt aamuauringossa.

Tapaus 3

Toisen 'ufotapauksen' näkijöinä olivat isäni ja äitini n. 50 v. sitten. He olivat tuolloin n. 35 vuotiaita. Oli keväinen yö toukokuun lopulla ja he lähtivät kävelylle 'katselemaan kuinka ohra ja vehnä tulevat oraalle'. Olin sängyssä nukkuvinani kun he tulivat kotiin hieman kiihtyneinä, ja kuulin, kun he keskustelivat näkemästään. Isä oli sanonut äidille: "Katso kuinka kirkas ja iso kuu keskitaivaalla!" Siihen äiti oli vastannut: "Ei kuu siellä ole, katso se on tuolla metsänlaidassa ja on sirppimäinen!"

He tarkkailivat keskitaivaalla olevaa 'kuuta', kun siitä yhtäkkiä lähti tulisuihku. Se siirtyi edessä olevan pilven luo ja pysähtyi. Sitten sen alapuolelta lähti tulisuihku ja se nousi pystysuoraan hieman ylöspäin. Se pysähtyi taas ja päästi sitten uuden tulisuihkun sukeltaen sen myötä pilven yläpuolelle eikä enää tullut näkyviin. Kuulin kun vanhempani juttelivat, että on paras olla puhumatta asiasta kellekään, muuten alkavat epäillä hulluiksi.

Alex Collier

Yksi viime aikojen tunnetuimpia 'kontaktihenkilöitä' lienee Alex Collier, joka on laajalti luennoinut eri puolilla maailmaa sekä kirjoittanut kokemuksistaan kirjoja ja artikkeleita. Hän myös ylläpitää yhdessä Jon Robinsonin kanssa "Letters from Andromeda" (Kirjeitä Andromedasta) nimistä sivustoa. Hänen nettikirjansa "Defending Sacred Ground", kertoo hänen oletetuista kontakteistaan avaruuden asukkaiden kanssa ja näiden kautta tulleesta 'uudesta' tiedosta.

Millaista tietoa näissä väitetyissä kontakteissa sitten on saatu?

Jo lyhytkin silmäys niihin tekee selväksi, ettei kyse ole mistään uudesta tiedosta, vaan pohjimmiltaan siitä samasta litaniasta kuin aikaisempienkin kontaktitapausten yhteydessä on saatu. Puhutaan monista ulottuvuuksista, värähtelytasoista, jälleensyntymästä, lukemattomista olentoluokista, 'humanoidien' osuudesta evoluutioomme, vähätellään meidän maapallon asukkaiden tietämystä ja tuodaan esiin planeettamme siirtyminen vähitellen korkeampiin ulottuvuuksiin. Eikä tietenkään unohdeta mainita, että melkein kaikki muut avaruuden asukkaat ovat monin tavoin meitä kehittyneempiä ja että heidän käyntiensä yhtenä tärkeänä syynä on 'pelastaa' maapallo siltä tuholta jonka olemme tyhmyyttämme aiheuttamassa.

Sivuston mukaan Kuussakin on asukkaita (mm. muinaisia arjalaisia!) sekä jenkkien NSA:n salainen osato vuodesta 1958 lähtien. Lisäksi siellä on maanalaisia järviä ja monenlaista kasvillisuutta. Sen ilmakehäkin vastaa monin paikoin maapallolla olevaa.
Ns. Draconialaisten sanotaan olevan matelijamainen rotu, joka on hallinnut ja manipuloinut ihmiskuntaa vuosituhansien ajan. Sen sanotaan kuitenkin olevan vastuussa ihmisen ja muiden kädellisten luomisesta! Nämä asuttivat ensiksi Marsin ja sitten Maan.
Siriuksen asukkaista kerrotaan, että he ovat kuin ihmisiä, mutta heillä on kuin kissan silmät. Heillä on pitkät, suorat ja punaiset hiukset. He voivat risteytyä ihmisten kanssa, mutta tällöin munasolu on kehitettävä laboratoriossa. Ns. 'harmaat' olivat ennen ihmismäisempiä, mutta muuttuivat väkivaltaisiksi lähtiessään Zetalta alkaessaan orjuutta muita rotuja.
Marsin sanotaan olevan kolme kertaa niin suuri, kuin tiedemiehet kertovat, eikä sen ilmakehässä ole oletettua otsonia.
Andromedalaisten tietojen mukaan maapallolla elää sekä negatiivisia että positiivisia jälleensyntyneitä sieluja. Ihmisrodun sanotaan olevan lähtöisin Lyyran tähtijärjestelmästä, missä he asuivat 40 miljoonaa vuotta ja kehittyivät siellä.

Kaikki tämä 'huuhaa' -tieto viittaa jälleen vahvasti siihen, etteivät näissä kontakti-ilmiöissä esiintyvät 'humanoidit' ole muista aurinkokunnista tulleita fyysisiä olentoja, vaan henkimaailman aiheuttamia harhoja.

Linkkejä:
www.davidicke.com/
Letters from Andromeda

 
 
***************************
 

Tällaisille kokemuksille on tietenkin keksitty monenlaisia selityksiä aina psykologisista harhoista lähtien. Lienee jopa hienoista näyttöä siitä, että alitajunta tai intuitio saattaisi tuottaa kuvatun kaltaisia kokemuksia. Selitys voisi ehkä päteä tapauksissa, joissa henkilö on ollut aiemmin suuresti kiinnostunut tällaisista asioista tai lukenut paljon sitä koskevaa kirjallisuutta. Vaikeampaa on selittää, miten myös henkilöt, jotka eivät ole vähääkään olleet kiinnostuneet parailmiöistä ja joilla ei tiedetä olevan mitään psyykkisiä ongelmia, joutuvat silti kokemaan tällaisia ilmiöitä. Sama koskee tapauksia, joissa näkijoinä tai kokijoina on useampi henkilö. Fatiman ihmettä esim. oli näkemässä noin 70 000 ihmistä.

Toisaalta, vaikka itse parailmiö olisi aito, sen kautta tullut tieto ei sitä välttämättä ole. Sen osoittaa selvästi jo eri lähteistä saadun tiedon ristiriitaisuus. Hyvänä esimerkkinä mediaalisen tiedon luonteesta, on suomalaisen Väinö Liljan saama "tieto". Sen perusteella hän uskoo tulleensa Pektas-planeetalta ja syntyneensä ensimmäisen kerran maan päälle Atlantiksen aikana. Entisissä elämissään hän väittää olleensa mm. Pythagoras, Platon, keisari Claudius, filosofi Plotinos, Pakhomios (egyptiläinen pappi), Dionysios, viikinkipäällikkö Gånge-Rolf, Fransiskus Assisilainen, Leonardo da Vinci, William Shakespeare, Yrjö Maunu Sprengporten ja Akseli Gallen-Kallela. (Ultra 3/2000)

Parailmiöitä tutkinut ja niiden olemassaolosta vakuuttunut Irma Weisen kirjoittaa (Ultra 1/96):

  "Eri maissa toimii lukuisasti meedioita, joista kukin uskoo olevansa ainoa Kristuksen tai korkeiden enkeleiden tai apostolien valitsema välikappale pelastuksen tuomiseksi koko ihmiskunnalle. Samanaikaisesti tässä maailmassa on henkilöitä, jotka uskovat itse olevansa jälleensyntynyt Kristus tai toisia, joille on 'ylhäältä' ilmoitettu heidän olevan jälleensyntyneitä apostoleja tai muita Raamatun henkilöitä.
--- Monien nykyisten piirien toiminta 'jälleensyntyneine apostoleineen', maailmanpelastusideoineen, toteutumattomine, mahdottomine ennustuksineen ja sisällöttömine Kristus-viesteineen, on omiaan tekemään koko spiritualistisen elämänkäsityksen naurettavaksi. Kun asiaa tarkastelee perusteellisemmin, tuntuu kuin se olisi joidenkin 'taustavoimien' tarkoituskin.
— Usein meediolle ilmoitetaan edessä olevan maailmanlopun tai suuren luonnonkatastrofin päivämäärä, hyvin usein nykyään ufojen laskeutumisen tarkka päivämäärä ja paikka. Tyypillistä on, että toteutumattomat ennustukset saavat aina selityksensä: Piirin jäsenet eivät olleet uskoneet tai rukoilleet kylliksi, tai Jumala oli muuttanut suunnitelmiaan, sillä ihmiset eivät olleet valmiit, taikka Hän on antanut heille lisää aikaa."

Voiko asiaa enää selvemmin sanoa?

Suomalaisia Ufo-kontakteja ym.:
Suomalaisia poltergeist-ilmiöitä
Kontaktihenkilö Kalevi Riikosen blogi

Venäläinen 'Lentävä lautanen'.
UFOT eivät olekaan tulleet avaruudesta!

Hakusanoilla 'UFO contactee' netistä löytyy koko joukko UFO -ja kontakti-aiheisia sivustoja.

 

25.06.06 (Linkkejä päivit. 16.06.13)