|
Jeremia ennusti pakkosiirtolaisuuden kestoksi 70 vuotta (Jer. 25:11-12, 29:10). Myös Daniel puhuu 70 vuodesta. Tämä ajankohta on kiinnostava siihen liittyvien historiallisten ja ajanlaskullisten seikkojen vuoksi. Mutta mihin kohtaan historiassa tämä ajanjakso oikeastaan sijoittuu?
Koska Raamattu ei anna absoluuttisia vaan hallitsijoiden valtakausiin perustuvia suhteellisia vuosilukuja, on laskennan lähtökohdaksi otettava jokin maallisen historian vahvistama vuosiluku. Nykytutkimuksen valossa varmoja ovat vuodet 587 (Jerusalemin tuho) ja 539 (Babylonin kukistuminen). Myös Nebukadnessarin valtaanastumisvuosi on babylonialaisten ym. tekstien perusteella vahvistettu vuoden 605 paikkeille (vuosiluvut tarkoittavat luonnollisesti aikaa ennen nykyistä ajanlaskua). Raamatun antamat viittaukset eivät ole ihan yksiselitteisiä, ja yhteen tapahtumaan keskittyvät päätelmät antavat helposti väärän kuvan. Jos lähdetään vuodesta 607 / 605, jolloin Babylon (yleisen historiakäsityksen mukaan) sai vallan Juudassa, on paluuseen v. 537 noin 70 vuotta. Useimmat vietiin kuitenkin vasta v. 586, joten he ehtivät olla vain vajaat 50 vuotta. Toisaalta Jerusalemin temppeli oli rauniona n. 70 v. (586-515). Asiaa mutkistavat vielä mm. Sakarjan kirjassa olevat maininnat: Kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä yhdennessätoista kuussa, joka on sebat-kuu, Daarejaveksen toisena vuotena, tuli profeetta Sakarjalle, Berekjan pojalle, joka oli Iddon poika, tämä Herran sana ..... Ja Herran enkeli lausui ja sanoi: "Herra Sebaot, kuinka kauan sinä viivyt etkä armahda Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja, joille olet ollut vihainen nämä seitsemänkymmentä vuotta? "(Sak 1: 7,12) Tutkijat sijoittavat tämän ajankohdan (Dareioksen 2. vuosi) vuoteen 519/518. Eikö pakkosiirtolaisuus siis ollut vielä tuolloin päättynyt, vaikka Babylon oli kukistunut jo v. 539? Viittasiko enkeli kenties takautuvasti jo päättyneeseen 70 vuoteen? Tämä tulkinta ei näytä mahdolliselta sen perusteella, mitä tapahtui kaksi vuotta myöhemmin: Kuningas Daarejaveksen neljäntenä vuotena tuli Herran sana Sakarjalle, neljäntenä päivänä yhdeksännessä kuussa, kislev-kuussa. Beetel oli lähettänyt Sareserin ja Regem-Melekin miehinensä etsimään Herran mielisuosiota ja kysymään Herran Sebaotin temppelin papeilta ynnä profeetoilta näin: "Onko minun viidennessä kuussa itkettävä ja noudatettava pidättyväisyyttä, niin kuin minä olen tehnyt jo kuinka monina vuosina?" Niin minulle tuli tämä Herran Sebaotin sana: "Sano kaikelle maan kansalle ja papeille näin: Kun te olette paastonneet ja valittaneet viidennessä ja seitsemännessä kuussa, ja jo seitsemänäkymmenenä vuotena, niin minulleko te olette paastonne paastonneet? (Sak. 7: 1-5) Viidennessä kuussa paastoa vietettiin sen muistoksi, että Nebukadnessarin joukot silloin polttivat poroksi Jerusalemin kaupungin ja sen temppelin. Seitsemännessä kuussa paastottiin Daavidin sukua olevan käskynhaltija Gedaljan salamurhan muistoksi. Nebukadnessar oli tehnyt hänestä käskynhaltijan niitä köyhiä juutalaisia varten, joiden sallittiin jäädä maahan Jerusalemin tuhon jälkeen. 70 vuoden suruaika alkoi Jerusalemin hävityksestä (v. 587/586), ja Sakarja sai näkynsä v. 519/518 eli lähes 70 vuotta myöhemmin. Joka tapauksessa nämä 70 vuotta eivät siis selvästi olleet päättyneet vielä tuolloin (Dareioksen 4. vuotena eli v. 517 paikkeilla), muutenhan miesten kysymys olisi ollut mieletön. Mutta miten sitten pitäisi ymmärtää Jeremian ennustus, jonka mukaan "... koko tämä maa tulee raunioiksi, autioksi, ja nämä kansat palvelevat Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta"? (Jer. 25:11) Eikö tämä sido yhteen Babylonian valta-aikaa ja sitä aikaa jonka 'tämä maa' on raunioina? Jos luemme tekstin tarkkaan, siinä ei sanota niin, vaan ainoastaan että nämä kansat (siis muutkin kuin juutalaiset) palvelevat Baabelin kuningasta 70 vuotta. Nuo 70 vuotta liittyvät siis Babylonian valta-aikaan, joka alkoi v. 607/605 ja päättyi v. 539/538, ja joka voitaneen katsoa myös pakkosiirtolaisuuden ajaksi, huolimatta siitä, että suurin osa juutalaisista ei ollut Babylonissa koko aikaa. Babylonin kukistumisen jälkeen juutalaiset olivat vielä meedialaisten/persialaisten alaisuudessa, ja vaikka temppelin jälleenrakennus alkoikin pian Kyyroksen valtaantulon jälkeen, se keskeytyi vuosikymmeniksi, ja temppeli vihittiin uudelleen vasta vuoden 515 paikkeilla. Maa (tai sen vertauskuva, temppeli) oli siis raunioina 586 - 516 välisenä aikana, eli n. 70 vuotta. Sekä Babylonin valta-aika (ja pakkosiirtolaisuus) että maan autioitus kestivät kumpikin n. 70 vuotta, mutta eivät olleet samaan aikaan. "Näin sanoo Herra: Kun Babylonian seitsemänkymmentä vuotta ovat kuluneet, minä otan teidät jälleen huomaani. Minä täytän lupaukseni ja tuon teidät takaisin omaan maahanne." (Jer. 29:10). Jeremian käyttämä ilmaisu Babylonian 70 vuotta osoittaa sekin osaltaan, että kyseinen ajanjakso liittyi Babylonin valta-asemaan eikä Jerusalemin hävitykseen tai maan autioittamiseen. Käännös '70 vuotta Babylonissa' (UM) on asiantuntijoiden mukaan virheellinen. Ajanlasku oli ilmeisesti ongelma jo essealaisille, jotka Danielin kirjasta laskivat Messiaan tulemisen ajankohtaa. He perustivat laskelmansa Danielin ennustukseen 70 vuosiviikosta (Dan. 9:24 - 27). Kuolleenmeren kirjakääröjen erikoistuntijan Hugh Schonfieldin mukaan essealaiset munkit laskelmoivat, että kun Israelin kansan kuljetuksesta Babyloniin vähennetään 70 orjuuden vuotta ja tästä edelleen 70 vuosiviikkoa (490 vuotta), 'päivien loppu' alkaa (nykyisen ajanlaskun mukaan) vuonna 26 eKr. Essealaiset siis odottivat Messiasta tulevaksi jo noin 20 vuotta ennen Jeesuksen syntymää! Näin oli ehkä juuri siitä syystä, että he aloittivat laskennan väärästä ajankohdasta. (Messori: Jeesus Nasaretilaisen arvoitus)
Eri osissa maailmaa eri aikoina eläneet Berossos ja Ptolemaios ovat kumpikin sekä varhaisten että nykyisten historioitsijoiden arvostamia luotettavia lähteitä ja antavat samat hallituskausiin liittyvät tiedot:
Jotkin babylonialaiset "saros"-teksteinä tunnetut kirjoitukset sisältävät yksityiskohtaista tietoa kuunpimennyksistä. Pimennykset esiintyvät ryhmissä, jotka toistuvat n. 18 vuoden välein. Niiden absoluuttiset päivämäärät voidaan määritellä täsmällisesti, koska tarkat havainnot ovat ainutlaatuisia eivätkä ne toistu tuhansiin vuosiin. Yhdessä erityisessä asiakirjassa mainittu aika ulottuu Nabopolassarin 17. vuodesta aina Persian kuninkaan Artakserkseen 18. vuoteen!
|