Uusi maa, taivas ja paratiisi.

Osa 2.

VT:n profeettojen ennustukset.

Vanhan liiton ihmisten odotukset tulevasta Jumalan Valtakunnasta kohdistuivat yksinomaan sen maanpäälliseen toteutumiseen. Tämän voi selvästi havaita mm. seuraavista raamatunkohdista:

"Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren. Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä." (Jes. 11:6-10)

"Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan. Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä. Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.

He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät; he eivät rakenna muitten asua, eivät istuta muitten syödä; sillä niinkuin puitten päivät ovat, niin ovat elinpäivät minun kansassani. Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn. He eivät tee työtä turhaan eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat Herran siunattujen siemen, ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä. Ennenkuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen. Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra." (Jes. 65: 17-25)

"Ja hän tuomitsee monien kansojen kesken, säätää oikeutta väkeville pakanakansoille, kaukaisiin maihin saakka. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan. He istuvat kukin oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla kenenkään peljättämättä. Sillä Herran Sebaotin suu on puhunut." (Miika 4: 3,4)

"Ja minä teen heidän kanssansa rauhan liiton; minä lopetan maasta pahat eläimet, niin että he asuvat turvallisesti erämaassa ja nukkuvat metsiköissä. .... Eivätkä he enää ole pakanain ryöstettävinä, eivätkä metsän pedot heitä syö, vaan he asuvat turvassa, kenenkään peloittelematta." (Hes 34: 25,27)

"Ja sinä päivänä minä teen heidän hyväksensä liiton metsän eläinten ja taivaan lintujen kanssa ja maan matelevaisten kanssa; ja jousen ja miekan ja sodan minä särjen maasta ja annan heidän asua turvassa." (Hoos 2:18)

Nämä ennustukset puhuvat hyvin maallisista asioista jotka eivät ole vielä tähän mennessä missään täysin toteutuneet. Tosin monet selittäjät uskovat niiden - ainakin osaksi - toteutuneen juutalaisten historiassa, mutta tällöin joudutaan olettamaan että nämä ennustukset ovat kuvakieltä, vieläpä vahvasti liioiteltua. Sama pätee tulkintoihin, joiden mukaan nämä ennustukset kuvailevat kristillisen kirkon aikaa. Jotkut teologit taas haluaisivat tulkita nämä profeettojen ennustukset jälkeenpäin kirjoitetuksi historiaksi, ns. taaksepäin katsovaksi profetiaksi, jonka tehtävänä on ollut rohkaista vieraitten valtojen ikeessä eläviä ja antaa toivoa kerran koittavasta paremmasta ajasta. Tällainen tulkinta nakertaa pohjaa koko VT:n uskottavuudelta ja avaa tien mielivaltaisille selityksille.

Hyvin yleisesti ajatellaan myös profetioilla olevan ns. esitäyttymyksiä, eräänlaisia pienoismalleja tai esikuvia lopullisesta suuremmasta täyttymyksestä. Tässä mielessä voidaan sanoa joidenkin em. profetioiden jo toteutuneen, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että lopulliset täyttymykset odottavat vielä toteutumistaan.

Mitä sanoo Uusi Testamentti?

Uusi Testamentti puhuu lähes pelkästään taivasten valtakunnasta ihmisen tavoiteltavana päämääränä. Tarkoittaako se sitä, että vanhaan liittoon kuuluvat maalliset odotukset eivät koskaan toteutuisi? Merkitseekö vanhan liiton korvautuminen uudella myös siihen kuuluvien maallisten lupausten korvautumista taivaallisilla? Tällaisen kuvan helposti saa varsinkin Paavalin kirjeistä. Miksi UT vaikenee VT:n profeettojen ennustamista maallisista lupauksista? Eräs ajateltavissa oleva syy saattaa olla yksinkertaisesti se, että UT:n sanoma keskittyy siihen mikä oli uutta: uuden liiton lupauksiin. Vanhan liiton lupaukset kun olivat jo kaikkien tiedossa. Muutama UT:n kohta sentään vihjaa maalliseen tulevaisuuteen:

"Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä." (Matt 5:5)

"Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa." (Matt 6:10)

Edelläolevan kohdan voidaan ajatella viittaavan paitsi siihen, että Jumalan tahto tapahtuisi nykymaailmassa ja lopun ajan taistelussa pahuuden valtoja vastaan, myös siihen, että Jumalan tahto tapahtuu itse maan kohdalla saattaen sen Eedenin alkuperäisen paratiisin kaltaiseen tilaan:

"Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää." (1Ms 1:31)

Hiukan 'hakemalla' myös seuraavissa jakeissa voi nähdä viittauksia maallisen olotilan jatkumiseen tulevaisuudessa:

Mutta joku ehkä kysyy: "Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?" ...Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten... Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset... Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta. (1 Kor 15:35-50)

"Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää."(Lk 16:17)

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi." (Jh 3:16,17)

Sana 'maailma' esiintyy Johanneksen evankeliumissa ja kirjeissä useasti. Lähes aina se kuitenkin näyttää viittaavan ihmisiin ja inhimillisiin järjestelmiin tai maailmaa hallitseviin voimiin eikä maa-planeettaan:

"Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos." (Jh 12:31)

Apt. muistuttaa Aabrahamille annetusta lupauksesta:

"Te olette profeettain ja sen liiton lapsia, jonka Jumala teki meidän isiemme kanssa sanoen Aabrahamille: 'Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat'" (Apt 3:25).

UT osoittaa Kristuksen olevan tämä luvattu 'siemen' jonka kautta maan sukukunnat tulevat siunatuiksi. On tietysti tulkinnanvaraista, sisältyykö tähän siunaukseen myös tulevia maallisia asioita, mutta se on silti ajateltavissa. Myös Efesolaiskirje palauttaa mieleen vanhat lupaukset:

".. että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä." (Ef 6:3)

Pyhät, jotka hallitsevat

Sekä Paavalin, Johanneksen että Jeesuksen mukaan pyhät eli valitut saavat vallan hallita ja tuomita maailmaa:

"..niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa." (Lk 22:30)

".. jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät." (2 Tm 2:12)

"Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan?" (1Kr 6:2)

"Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta." (Ilm 20:6)

Kaikesta päätellen pyhät hallitsevat taivaasta käsin mutta hallittavat ja tuomittavat eivät ole taivaassa vaan maan päällä. Mutta ovatko nuo 'alamaiset' maan päällä vain hetken, tuhat vuotta vai ikuisesti? Tästä on erilaisia tulkintoja riippuen mm. siitä, mitä historiallista ajankohtaa tuomitsemisen ja hallitsemisen ajatellaan koskevan. Myös hallitsemisen tavasta on erilaisia tulkintoja.

"Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle." (2Pt 2:5)

"..ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen." (2Pt 3:6)

"Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään." (2Pt 3:7)

Nykyinen maailma on siis tuhoon tuomittu. Mutta edelläolevista jakeista voisi päätellä, ettei tulella tuhoaminen hävitä koko planeettaa, vaan tuhoaa ainoastaan sen, mikä siinä on kelvotonta. Vedenpaisumus tuhosi maailman mutta ei silti kaikkea elämää maan päältä.

"Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu." (2Pt 3:13)

"Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole." (Ilm 21:1)

"..ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." (Ilm 21:4)

Maan kohtalo

"Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa." (Ilm 21:24)

Keitä ovat em. 'maan kuninkaat'? Jos uudessa maassa on kuninkaita, on myös hallittavia. Joka tapauksessa on olemassa uusi maa erotukseksi uudesta taivaasta. Miksi se ei voisi olla tämä sama maa-planeetta pahuudesta puhdistettuna? Jotkut kuitenkin tulkitsevat esim. seuraavat 2. Piet. kirjeen jakeet kirjaimellisesti:

"Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään." (2Pt 3:7)

"Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat." (2Pt 3:10)

"..teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!" (2Pt 3:12)

Jumalalle nykyisen maa-planeetan tuhoaminen ja uuden luominen ei tietenkään olisi mahdotonta. Jos fundamentalistinen tulkinta, jonka mukaan nykyinen maailma luotiin kuudessa päivässä, on oikea, ei uuden maan luomiseen tarvittaisi sen enempää aikaa. Toisaalta voisi ajatella, että sellainen olisi jo valmiina odottamassa jossain toisessa aurinkokunnassa tai galaksissa!

Mitä sitten voisi merkitä se, että 'taivaat katoavat pauhinalla'? Mitkä taivaat? Merkitseekö uusien taivaitten luominen olemassaolevien taivaallisten ulottuvuuksien hävittämistä niissä olevine enkeleineen ja mahdollisine pyhineen? Tuskin sentään. Entä voisiko sana 'taivaat' tässä tarkoittaa näkemäämme tähtitaivasta eli Linnunrata -galaksia? Se voisi periaatteessa olla mahdollista (jos Jumala niin haluaisi), mutta todennäköisimmin nuo taivaat tarkoittavat Jumalaa vastustavia taivaallisia joukkoja.

On myös tulkintoja, joiden mukaan taivas merkitsee itse asiassa uudesti luotua ja synnistä puhdistettua maata. Taivas ja paratiisi merkitsisivät siten samaa olotilaa. Tämä ajatus ei oikein sovi yhteen Raamatun lausumien kanssa:

"Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille" (Ps. 115:16)

"Isä meidän, joka olet taivaissa..tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa." (Matt. 6:9-10)

Aadam ja Eeva olivat paratiisissa, mutta Jumala ja enkelit taivaassa. Tällaisia taivaan ja maan vastakohtaisuutta korostavia raamatunkohtia on lukuisia. Mitä syytä Jumalalla olisi muuttaa tätä asiaa tulevaisuudessa? Koska kyseessä on uusi maa, siihen luonnollisesti kuuluu myös maallinen (fyysinen) luonto ja elämä ihmisineen ja inhimillisine järjestelmineen. Kun Raamattu toisaalta selvästi osoittaa joidenkin kutsuttujen ja valittujen pyhien päämääräksi taivaallisen ulottuvuuden, tämä merkitsisi kahta erilaista pelastuvien luokkaa. Tämän seikan hyväksyminen ratkaisisi monta ylijärjellistä (tai paremminkin järjetöntä) paradoksia.

Keitä ovat valitut?

Ketkä sitten olisivat niitä, jotka kuuluvat taivaalliseen luokkaan? Ovatko ne katolisen kirkon pyhimyksiksi julistamia ihmisiä, Jehovan todistajia tai joitakin muita? Jeesus sanoi oppilailleen:

"Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät..." (Jh 15:16)

Ja Paavali kirjoittaa:

".. niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa .." (Ef 1:4)

Monet muutkin Raamatun kohdat puhuvat valinnasta ja valituista. Tämä on reformoiduissa uskonsuunnissa tulkittu niin, että kaikki ovat jo ennalta määrätty joko pelastukseen tai kadotukseen. Jopa Lutherkin kallistui osittain tähän näkemykseen. Mutta eikö olisi loogisempaa ajatella, että vain 'harvat ovat valitut' ja että ennaltamäärääminen koskee vain näitä harvoja. Raamattu kertoo monista erityisiin tehtäviin valituista henkilöistä kuten Aabraham, Joosef, Mooses, Salomo, monet profeetat ja apostoli Paavali. Kaikki heistä eivät aluksi edes olleet kovin innokkaita saamansa tehtävän suorittamiseen. Heidät oli kuitenkin valittu näihin tehtäviin. Samoin voidaan ajatella, että osa ihmisistä on myös valittu 'istumaan Jeesuksen kanssa taivaallisille valtaistuimille' ja hallitsemaan yhdessä hänen kanssaan. Kaikkihan eivät voi hallita. Tämän ajatuksen hyväksyminen poistaisi mm. niitä ristiriitoja, joita on reformoidun ja protestanttisen pelastusnäkemyksen välillä.

Onko vielä nykyään tähän valittujen ryhmään kuuluvia, keitä he ovat ja paljonko heitä on? Ilmestyskirja puhuu joukosta, johon on valittu 12 000 edustajaa kustakin Israelin sukukunnasta, yhteensä 144 000. Onko luku kirjaimellinen ja ovatko valitut juutalaisia vai hengelliseen Israeliin eli - niinkuin yleensä ymmärretään - kristikuntaan kuuluvia? Mielestäni kirjaimellinen tulkinta jonka mukaan valitut olisivat juutalaisia, on ristiriidassa sen kanssa, että heitä kansana koskevat Jumalan lupaukset puhuvat yksinomaan maallisesta onnen ajasta. Jotkut ovatkin tulkinneet asian niin, että vanhan liiton lupaukset koskevat vain juutalaisia ja että heidän kohdallaan lakiliittokin olisi edelleen voimassa.
  Taivaallisen joukon suhteen kyseessä lienee siis hengellinen Israel eli uuden liiton perilliset. Mutta ketkä tästä joukosta on valittu taivaalliseen hallitukseen - siitä tuskin voidaan sanoa mitään varmaa. Toisaalta, ellei siis ole kyse kirjaimellisesta Israelista, ei liene myöskään syytä tulkita lukua 144 000 kirjaimellisesti. Jotain osviittaa siitä, keitä tai minkälaisia nämä valitut voisivat olla, voi saada esim. seuraavista raamatunkohdista:

"(Vaimo) sanoi hänelle: "Sano, että nämä minun kaksi poikaani saavat istua, toinen sinun oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi, sinun valtakunnassasi". Mutta Jeesus vastasi ja sanoi: "Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä olen juova?" He sanoivat hänelle: "Voimme". Hän sanoi heille: "Minun maljani te tosin juotte, mutta minun oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille minun Isäni on sen valmistanut". (Matt. 20:20-23)

"Ja he veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä; eikä kukaan voinut oppia sitä virttä, paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta ..... Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle, eikä heidän suussaan ole valhetta havaittu; he ovat tahrattomat." (Ilm 14:3-5)

Voidaan päätellä, ettei tällaisia 'marttyyreitä', jotka seuraavat Karitsaa mihin ikinä hän menee luopuen kaikista maallisista mukavuuksista ole kovin runsaasti nykyisen kristikunnan piirissä. Ehkä heitä on, mutta emme tiedä keitä he ovat. Toisaalta Jeesuksen sanoista voi päätellä, ettei edes marttyyriys välttämättä riitä, valinnan perusteet ovat yksin Jumalan tiedossa. Kuitenkin, koska heidät on valittu muiden 'autuaitten' suuresta joukosta, näitä muita on ilmeisesti monin verroin enemmän. Vaikka Ilm 7. luvun perusteella näyttääkin siltä, että sekä 144 000 valittua että 'suuri joukko' palvovat Jumalaa hänen temppelissään (taivaassa?), Ilmestyskirjan kuvakieli jättää hieman tulkinnavaraiseksi, mitä siinä temppelillä tarkasti ottaen tarkoitetaan. Ja kuten edellä on todettu, on monia muita syitä pohtia paratiisia, uusia taivaita ja uutta maata koskevia asioita uudestaan.

Lopuksi on todettava, ettei tällaisten konseptistaan irrotettujen raamatunkohtien perusteella voi tehdä kovin varmoja johtopäätöksiä. Emme siis tiedä miten nämä asiat todella ovat, mutta lienee lupa tehdä loogisia päätelmiä siitä, mikä on todennäköistä. Asioita kannattaisi tutkia eikä lakaista maton alle vain siksi etteivät ne miellytä. Tapahtumien todellinen kulku on kuitenkin se mikä on, riippumatta meidän vajavaisista käsityksistämme.

Lisäys 31.01.05
Viime vuosina tehdyt havainnot kantasoluista ja niiden kyvyistä muodostaa uusia kudoksia sekä korjata elimistöön syntyneitä vaurioita, näyttäisivät olevan osoitus siitä, että ihminen luotiin alunperin ikuista maallista elämää varten. Tuntuisi johdonmukaiselta, että Jumala on alkujaan tarkoittanut tämän ominaisuuden (kuten kaiken muunkin luomansa) toimivan täysipainoisesti. Kuten kantasolututkimuksista voi päätellä, tarvittavat valmiudet elimistön täydelliseen korjaustoimintaan ovat meissä jo olemassa, kunhan ne vain 'kytketään päälle'. Siihen ei kuitenkaan kykene ihminen itse eikä myöskään evoluutio, se vaatii korkeampaa insinööritaitoa.


13.12.2001 (päiv. 28.11.07)