Perisynnistä

 
ornament.jpg

 

Perisynti- käsitteen tarkka määrittely on teologeille ongelmallinen; eri kirkkokunnilla on siitä hieman erilaisia näkemyksiä. Yleensä ajatellaan, että ihminen menetti syntiinlankemuksessa alkuperäisen ehjän jumala-suhteensa ja Jumalan kuva hänessä turmeltui. Mitä tästä tarkkaan ottaen oli seurauksena, siitä ollaan eri mieltä. Raamattukaan ei anna täsmällistä vastausta siihen, mitä kaikkea syntiinlankeemus sai ihmisessa aikaan. Jotkut puhuvat myös perisyyllisyydestä, toisille tämä ajatus on vieras. Jotkut yhteisöt haluavat jopa kokonaan kieltää perisynnin. Itse asiassa näyttää siltä, että koko asia on ymmärretty jotenkin väärin.

Raamatusta ei löydy sanaa perisynti, mutta silti voi sanoa sen olevan yksi kristinuskon keskeisimpiä asioita. Ellei sitä olisi olemassa, ei Jeesuksenkaan olisi tarvinnut uhrautua puolestamme. Perisynnin ajatus käy selvästi ilmi mm. Paavalin sanoista:

Room. 5:12 "Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.."
Room. 5:18-19 "Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi."

Valitettavasti sana 'synti' on tässä yhteydessä ymmärretty hieman harhaanjohtavasti jonkinlaiseksi 'mystiseksi' ominaisuudeksi, josta puhutaan, mutta jota kukaan ei osaa määritellä. Yleinen määritelmä, jonka mukaan synti on Jumalan tahdon vastaista toimintaa, ei oikein sovi tähän yhteyteen. Tämän käsitteellisen epämääräisyyden voi nähdä jo siitä, miten eri kirkkokunnat ovat perisyntiä tulkinneet.

Myös tahdonvapauden käsite on yksi filosofisista kiistanaiheista. Tarkasti ottaen vapaa tahto on tietenkin suhteellinen käsite, koska voimme valita vain siitä, mitä näemme, tiedämme ja ymmärrämme.

Luterilaisuuden mukaan syntiinlankeemuksessa myös ihmisen vapaa tahto turmeltui; ihminen ei pysty omin voimin edes uskomaan, vaan sekin on Jumalan työtä. Kaste eli uudestisyntymä kuitenkin vapauttaa ihmisen tahdon. Toisaalta järjen alaan kuuluvissa (maallisissa) asioissa ihmisellä on vapaa tahto, mistä Lutherin mukaan seuraa, että synnin syynä ei ole Jumala, vaan ihmisen paha tahto. Perisyntiä ei voi Lutherin mielestä ymmärtää järjellä.

Ortodoksisen käsityksen mukaan ihmisen vapaa tahto säilyi syntiinlankeemuksesta huolimatta.

Katolinen kirkko opettaa, että ihmisessä oli ennen syntiinlankeemusta Jumalan pyhittävä armo, joka teki hänet Jumalan kaltaiseksi, ja antoi mm. kyvyn vastustaa haluja ja himoja. Syntiinlankeemuksessa ihminen menetti pyhittävän armon, jonka seurauksena hänestä tuli kuolevainen, hänen tahtonsa tehdä hyvää heikkeni ja hänelle tulivat halut ja himot. Tämä perisynti eli alkusynti periytyi kaikille ihmisille. Perisynti poistuu kasteessa, mutta ihmiseen jää jokin synnin "kipinä".

Anglikaaninen kirkko yhtyy käsitykseen, että ihminen menetti myös tahdonvapautensa syntiinlankeemuksessa. Sen lisäksi myös haluja pidetään jo syntinä.

Myös Reformoitujen kirkkokuntien mukaan lankeemuksessa ihminen turmeltui, ymmärrys himmeni ja vapaa tahto muuttui synnin orjuuttamaksi. Perisynti on pääsynti, josta aiheutuu taipumus muihin synteihin. (Reformoitujen predestinaatio- eli ennaltamääräämisoppi kuitenkin hämärtää perisynti-käsitettä: Mitä merkitystä perisynnillä oikeastaan on, jos kaikkien lopullinen kohtalo on jo ennalta määrätty?)

Valen-Sendstad toteaa katolisen ja protestanttisen käsityksen perisynnistä eroavan lähinnä siinä miten sen olemus on ymmärrettävä ja miten perisynnille käy uudestisyntymisessä. Hänen mukaansa katolisuus ymmärtää perisynnin olemuksen ensisijassa menetykseksi. Aadam menetti alkuperäisen pyhyytensä ja vanhurskautensa, ja tämä menetys siirtyi perittynä ominaisuutena kaikille ihmisille. Siten se koskee pieniä lapsiakin. Kasteessa perisynti poistetaan, jäljelle jää vain synnin himo, joka ei itsessään ole synti, mutta voi johtaa syntiin ja johtuu synnistä.
  "Uskonpuhdistajien mukaan perisynti koskee ihmisen persoonaa ja luontoa, koko ihmistä, eikä sen olemus voi määräytyä ihmisen iästä, kypsyydestä ym., joten myös pienet lapset ovat tehneet syntiä. Tästä syystä korostetaan lapsikasteen välttämättömyyttä, vaikka se ei poistakaan perisyntiä. Perisynti annetaan anteeksi uudestisyntymisessä, mutta sitä ei poisteta ihmisestä."

Koska perinnöllisyyslait osoittavat, etteivät hankitut ominaisuudet ole periytyviä, on kysytty, miten esivanhempiemme vuosituhansia sitten tekemä synti voisi periytyä? Nähdäkseni perisynnin käsitettä ei ole tällöin oikein ymmärretty. Se, mikä periytyy, ei ole itse synti vaan sen seuraamus, kuolevaisuus. Olemme syntymästämme lähtien kuolemansairaita, ihan kirjaimellisesti. Se ei ole 'hankittu ominaisuus' vaan Jumalan aikaansaama muutos, mutaatio, ihmisen geeneissä. Myös eläinten geeneihin kuolema on ohjelmoitu, mutta hieman eri syistä. Joka tapauksessa me synnymme kantaen geeneissämme esivanhempiemme synnin seuraamusta, kuolevaisuutta. Olemme siis kaikki siitä osallisia jo lapsesta lähtien. Lisäksi itsekukin syyllistymme ns. tekosynteihin, mitkä johtuvat mm. siitä, että vapaa tahtomme sallii meidän antaa periksi itsekkäille haluille ja houkutuksille sekä siitä, että "koko maailma on pahan (paholaisen) vallassa". (Joh. 5:19)

Luuk. 4:5-7 "Ja Perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat ja sanoi hänelle: Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen kenelle tahdon. Jos siis kumarrut minun eteeni, niin kaikki tämä on oleva sinun."
2 Kor. 4: 4 "..niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva."

Vaikka Perkele on "valheen isä", on vaikea ymmärtää, että hän olisi yrittänyt tai edes voinut valehdella Jeesukselle, joka epäilemättä oli tietoinen asian todellisesta laidasta. Eikä Jeesus kiistänyt Perkeleen väitettä tämän maailmanvalvoja-asemasta.

On luonnollista, että suuret laitoskirkot kannattavat lapsikastetta, koska siten on helppo saada uusia jäseniä. On myös ymmärrettävää, että käytäntöä perustellaan teologisilla näkökohdilla, mm. sillä, että pieni lapsikin tarvitsee kasteen perisyntisyytensä takia. Koska Raamatun mukaan kaste edellyttää uskoa (jota kasteikäisillä lapsilla ei vielä voi olla), on keksitty kummijärjestelmä. Kummien edellytetään periaatteessa vastaavan siitä, että lapsi vartuttuaan omaksuu uskon ja saa kasteen hyödyn omakseen. Jokainen tietää, ettei tämä käytännössä toteudu kuin poikkeustapauksissa.
  Myös aikuiskasteen puolustajat perustelevat näkemyksiään dogmatiikalla. Koska heitä on kuitenkin voitu syyttää lasten 'heitteillejätöstä' pelastuksen suhteen, jotkut ryhmät ovat päätyneet siihen, että pienet lapset ovat viattomia. Samalla se yleensä merkitsee myös perisynnin kieltämistä. Toiset tukeutuvat ajatukseen, että lapset pelastuvat vanhempiensa uskon kautta.

Itse näkisin, että vaikka lapset syntyvät perisynnin alaisina, eivät he silti voi olla syntisiä sanan varsinaisessa, yleisessä merkityksessä. Jeesuksen uhrikuolema sovitti 'maailman synnit' eli ensi sijassa juuri perisynnin. Tässä suhteessa pienet lapset ovat samassa asemassa kuin ne uskonsa tai ymmärryksensä mukaan 'nuhteettomasti' eläneet aikuiset, jotka eivät ole milloinkaan kuulleet evankeliumia. Jos kuitenkin henkilökohtaista tunnustusta pidetään ainoana tienä päästä osalliseksi Golgatan lunastusuhrista, tuntuisi johdonmukaiselta, että jokainen myös saisi ensin tietää asiasta; joko eläessään tai ylösnousemuksen jälkeen. Jumala kuitenkin toimii tällaisissa asioissa kuten parhaaksi näkee.

Kasteeseen liittyy toinenkin oleellinen seikka josta jo uskonpuhdistajat Luther ja Zwingli olivat eri mieltä: kysymys itse kasteen luonteesta; onko se luonteeltaan rituaali eli sakramentti vai vertauskuvallinen toimitus. Lapsikasteen puoltajat ovat edellisen vaihtoehdon kannalla, aikuiskasteen puoltajat jälkimmäisen.
  Itse asiassa käsite "sakramentti" eli pyhä toimitus, on vaikeasti sovitettavissa Uuden Testamentin henkeen, jonka mukaan vanhan liiton seremonialaki pappeineen ja alttaritoimituksineen on tehnyt tehtävänsä ja käynyt tarpeettomaksi (Gal. 3: 19,24; 5:14; Hepr. 7:11,12,19,19; 8:6,13; Kol. 2:13,14). Luterilaisuuteen sen luulisi sopivan huonosti jo senkin takia, että sakramentti on ihmisen suorittama rituaalinen teko, joka ei sellaisena oikein istu yhteen uskonvanhurskauden periaatteen kanssa. Dogmatiikassa sakramentti yritetäänkin (skitsofreenisesti) selittää Jumalan teoksi. Monissa pienemmissä yhteisöissä tämä asia on nähty oikein, mutta suuret laitoskirkot pitäytyvät mieluummin katoliseen ja vanhatestamentilliseen (ja osin pakanalliseenkin) perinteeseen.

Aiheesta lisää: Perisynti ja lunastus


Onko kuolema ohjelmoitu geeneihimme?
Vaikka tutkijat eivät vielä olekaan täysin selvillä siitä, mitkä tekijät aiheuttavat ikääntyvän elimistön rappeutumisen, yhtä ja toista siitä on jo saatu selville. Yhä useamman sairauden syyt löytyvät geeneistä, ja on myös näyttöä siitä, että
kuolema on todella ohjelmoitu soluihimme.
 
 

Päivitetty 18.11.2006