Arkeologia-sivulle

Pontius Pilatuksen viralliset asiakirjat

 

  Vuonna 1887 ilmestyi Tampereella PONTIUS PILATUKSEN VIRALLISET ASIAKIRJAT -niminen kirja, joka vuonna 1975 julkaistiin kielellisesti korjattuna uusintapainoksena ja myöhemmin vielä toistamiseen. Kirja sisältää prof. Konstantin Tischendorffin löytämät ja hänen kääntämänsä kaksi vanhaa käsikirjoitusjäljennöstä. Toinen oli alkuaan latinankielinen ja toinen koptilais-sahidinkielinen ja ne olivat ns. palimpsestejä, eli tekstejä, jotka oli tehty vanhan tekstin päälle. Näiden Pilatuksen asiakirjojen lisäksi kirja sisältää prof. W.O. Cloughin laatiman johdannon ja selityksiä sekä Pilatuksen, Justinus Marttyyrin, Tertullianuksen, Eusebiuksen ja Tischendorffin lyhyet elämäkerrat.
  Koska käsikirjoitusten aitoutta perustellaan paljolti juuri Justinuksen, Tertullianuksen ja Eusebiuksen kirjoituksiin vedoten, on kirjaan otettu myös näiden kirjoituksista ne kohdat, joissa Pilatuksen asiakirjat mainitaan.

  Kirjan alkusanoissa mainitaan, että jo teoksen ilmestyttyä v. 1887 syntyi epäilyjä asiakirjojen alkuperästä ja oikeellisuudesta. Mistä voitaisiin tietää, olivatko nämä varmasti Pontius Pilatuksen kirjoittamat vai eivät? Teoksessa vedotaan prof. Tischendorffiin, joka oli tunnettu saksalainen raamatunkriitikko ja joka toimi teologian professorina Leipzigissä. Tischendorffin mukaan kyseessä ovat samat Pilatuksen asiakirjat, jotka tämä oli lähettänyt Rooman keisarille ja samassa muodossaan, kuin Justinuksen, Tertullianuksen ym. niitä lukiessa, ja sellaisina, kuin ne olivat silloin, kun Eusebius kirkkohistoriallisessa teoksessaan niihin viittasi.

  Justinuksen maininnat asiakirjoista ovat vuodelta 138 jKr, Tertullianuksen noin v. 200 jKr. ja Eusebiuksen noin v. 315 jKr. Näistä maininnoista voi tehdä sen johtopäätöksen, että mainitut asiakirjat todella olivat olemassa. Ja koska ne olivat olemassa jo ennen v. 138, jolloin Justinus niihin vetosi ollessaan syytettynä roomalaisessa oikeudessa, niiden täytyi olla nimenomaan aidot Pilatuksen asiakirjat, koska muutoin Justinus ei olisi voinut niihin vedota.
  Johdannossa mainitaan myös, että harvoilla vanhan ajan kirjoituksilla on yhtä varmoja todisteita alkuperästään, kuin näillä kirjoituksilla. (Esim. Tacituksen Keisarillisen Rooman historia -kirjasta on vain muutama osittainen jäljennös säilynyt, ja nekin peräisin jostain 1100 -luvulta. M.P.)
  Seuraava lyhennelmä sisältää otteita teoksen pääkohdista.


Pilatuksen elämäkerta.

  Pontius Pilatuksen etunimeä ei tiedetä. Hän kuului ilmeisesti Pontius -sukuun, joka nimi Rooman historiassa ensi kerran mainitaan Samnilaissotien aikana. Siellä oli kenraali nimeltään Pontius Telesius. Pilatus oli lisänimi, jonka arvellaan johtuneen joko sanasta 'pilum' (keihäs) tai 'pileatus'. Myös sanaa 'pileum' eli (orjan) lakki on veikattu. Pilatus oli kuudes Rooman prokuraattoreista Juudeassa. Häntä ennen virassa olivat olleet:

  1. Arkelaus (jonka sijaisena hänen kerran poissaollessaan toimi Sabinus)
  2. Caponius
  3. M. Ambivus
  4. Annius Rufus
  5. Valerius Gratus

  Pontius Pilatus tuli virkaansa v. 25 tai 26, keisari Tiberiuksen 12. hallitusvuotena. Hänen ensimmäisiä toimiaan oli siiirtää sotajoukon päämaja Kesareasta Jerusalemiin. Sotamiehet ottivat keisarin kuvalla varustetut lippunsa mukaan, ja tämä aiheutti juutalaisten taholta suuren hälinän; he eivät voineet sietää sitä, että pyhää kaupunkia saastutettiin epäjumalankuvilla. Pilatus lopulta antoi heille periksi, ja palautti liput Kesareaan. Pari muutakin kapinointitapausta kirjassa kerrotaan. Pilatuksen toimet olivat niihinkin syynä.   Vitellus lähetti Pilatuksen Roomaan puolustautumaan keisarin edessä. Pilatuksen saavuttua Roomaan oli Tiberius jo ehtinyt kuolla, ja Caius Kaligula oli noussut valtaistuimelle v. 36 jKr.
  Eusebius kertoo Pilatuksen sitten häntä kohdanneitten onnettomuuksien tähden pian surmanneen itsensä. Missä ja miten se tapahtui, siitä on olemassa monenlaisia kertomuksia.


Kristuksen kuolemantuomio

  Vuonna 1800 jKr. löydettiin Aquilasta, 53 engl. penikulman päästä Roomasta koilliseen olevasta paikasta, kuparitaulu, jossa oli hepreankielinen teksti. Tekstin todettiin olevan jäljennös Jeesuksen virallisesta kuolemantuomiosta. Paikalla, josta taulu löydettiin, oli muinoin ollut vanha Aminternum; nämä rauniot ovat vieläkin nähtävänä lähellä St. Vittorinoa. Löydön teki ranskalainen muinaistutkija Dominique Vivant Denon, joka eli vv. 1747-1825. Taulun taakse oli kirjoitettu: "Samanlainen taulu on lähetetty joka suvulle."

Taulun teksti käännettynä oli:

PONTIUS PILATUKSEN TUOMIO

että Jeesus Natsarealainen on ristillä kuoleva.

TUOMIO

Keisari Tiberiuksen seitsemäntenätoista hallitusvuotena ja 24 päivänä Maaliskuuta, Pyhässä Jerusalemin kaupungissa, Hannaan ja Kaifaan ollessa ylimmäisinä pappeina, Jumalan kansan uhripappeina, tuomitsen minä, Pontius Pilatus, Pretorikunnan maaherra, Jeesus Natsarealaisen kuolemaan ristillä kahden pahantekijän välillä, seuraavien kansan syytösten tähden:

  1. Hän on viettelijä,
  2. hän on kapinallinen,
  3. hän on lain vihollinen, hän nimittää itsensä Israelin kuninkaaksi,
  4. hän on mennyt temppeliin seurassaan suuri kansanjoukko, jolla oli palmunoksia käsissään.

Centurio Qvintus Kornelius käsketään viemään hänet teloituspaikalle. Jokaista, olkoonpa hän köyhä tai rikas, kielletään vastustamasta Jeesuksen kuolettamista.

Me allekirjoittaneet todistamme täten Jeesuksen kuolemantuomion:

Daniel, rabbiini, farisealainen
Johannes, rabbiini
Rafael Rorobabel
Kapet, kansalainen

Jeesus menköön kaupungista ulos Struenus-portista.

  On mahdollista, että taulussa mainittu Kornelius on sama sadanpäämies (centurio), joka UT:n mukaan oli ensimmäinen pakana, jonka Pietari käännytti, koska myös tämä oli roomalainen sadanpäämies ja asui Kesareassa, Pilatuksen päämajassa. Tuskinpa samassa päämajassa olisi ollut kahta samannimistä centuriota.


Pontius Pilatuksen ilmoitus keisari Tiberiukselle

Tämän asiakirjan sanotaan olevan käännös latinalaisesta käsikirjoituksesta, jota säilytetään Roomassa Vatikaanin kirjastossa.

Yhteenveto sisällöstä:

  Asiakirjan alussa Pilatus lähettää tervehdyksensä keisarille. Sitten hän kirjoittaa:

"Viimeksi kuluneitten päivien tapahtumat ovat olleet sitä laatua, että pidän tarpeellisena niistä kustakin erikseen kirjoittaa."

  Sen jälkeen hän kertoo, kuinka juutalaiset olivat loukanneet häntä, ollessaan saapumatta pitoihin, jotka hän oli järjestänyt Jerusalemiin muuttonsa kunniaksi. Myöhemmin ylipappi oli kutsunut Pilatuksen luokseen ja selittänyt, etteivät he voineet osallistua roomalaisiin juhlamenoihin, koska heidän uskontonsa kielsi sen.
  Pilatus piti ylipappia petollisena ja epäluotettavana ihmisenä. Muutenkin hän valittaa sitä, että juutalaiset olivat alinomaa rettelöimässä ja sanoo:

"Ei paljon puutu, etten sano: kirottu olkoon se päivä, jolloin tulin Valerius Gratuksen jälkeen Juudean prokuraattoriksi."

  Sitten hän kertoo kuulemistaan Jeesusta koskevista huhuista ja kuinka hän sitten sattumalta näki tämän nuoren miehen puhumassa suuren väkijoukon keskellä. Pilatus ei kuitenkaan jäänyt kuuntelemaan, vaan käski palvelijansa jäädä tekemään muistiinpanoja ja kertoa niistä myöhemmin.
  Kun tämä Manlius -niminen kirjuri sitten kertoi Pilatukselle kuulemastaan, Pilatus totesi, ettei ollut ennen kuullut mitään senkaltaista eikä lukenut kenenkään filosofin kirjoista vastaavaa. Hän sai Jeesuksesta hyvin myönteisen kuvan, ja päätti, ettei ole aihetta rajoittaa hänen puheoikeuttaan, kuten monet vaativat. Jeesus sai myös oikeuden koota kansaa ympärilleen, opettaa ja valita oppilaita.
  Tämä Jeesukselle myönnetty rajaton vapaus ärsytti kuitenkin rikkaita ja mahtavia juutalaisia, varsinkin kun Jeesus ei sanoissaan säästellyt heitä, vaan arvosteli monin tavoin. Ja kun syytöksiä Jeesusta vastaan alkoi tulla näiden tahoilta lähes päivittäin, kutsui Pilatus lopulta Jeesuksen luokseen ja pyysi tätä olemaan varovaisempi puheissaan, ettei ärsyttäisi liikaa vastustajiaan. Jeesus kuitenkin antoi ymmärtää, että se kaikki kuuluu hänen tehtäväänsä, eikä hän voi toimia toisin. Tällöin Pilatus sanoi: "Pakotat muuttamaan pyyntöni käskyksi!" Jeesus sanoi tietävänsä, että hänen kohtalonsa on joutua vainotuksi, ja poistui.

  Tämän jälkeen Pilatus kertoo Jeesuksen kuolemaan johtaneesta kansankiihotuksesta ja miten papit käyttivät temppeliveroa kansan lahjomiseksi Jeesusta vastaan, sekä kuinka hän pyysi Syyrian prefektiltä lisää sotaväkeä kapinallisten hillitsemiseksi ja että tämä pyyntö hylättiin.
  Ylimmäinen pappi Kaifas kuitenkin tuomitsi Jeesuksen kuolemaan ja lähetti hänet Pilatuksen luo, jotta tämä panisi tuomion toimeen. Koska Jeesus oli galilealainen, Pilatuksen mielestä hänen tuomitsemisensa kuului Herodekselle. Herodes puolestaan teeskenteli vaatimatonta, ja antoi Pilatukselle vallan ratkaista asia.
  Sitten kerrotaan Pilatuksen vaimon näkemästä unesta, ja miten vaimo varoitti Pilatusta kohtaavan onnettomuuksia, jos hän tuomitsee Jeesuksen. Kansan meteli kuitenkin yltyi, joten Pilatuksen täytyi ryhtyä toimiin.

"Tehtyäni monta turhaa yritystä suojellakseni häntä julmain vainoojainsa vihalta, ryhdyin erääseen keinoon, joka mielestäni tällä hetkellä näytti olevan ainoa keino, millä saattaisin hänen henkensä pelastaa. Minä käskin ruoskimaan häntä. Minä pyysin samalla vadillisen vettä ja pesin käteni kansan edessä sillä tavalla ilmoittaakseni, etten tätä tekoa hyväksynyt."

Kansanjoukko kuitenkin vaati Jeesuksen kuolemaa ja Pilatuksen täytyi lopulta taipua tuomitsemaan Jeesus kuolemaan.
  Lopuksi kerrotaan hieman Golgatan tunnelmista Jeesuksen kuollessa sekä Joosef Arimatialaisesta, joka halusi saada haudata Jeesuksen. Pilatuksen pyytämät sotaväen lisäjoukotkin saapuivat lopulta, mutta liian myöhään. Ristillä kaikui jo Jeesuksen huuto: "Kaikki on täytetty."

Pilatuksen ilmoitus Rooman keisarille.

  Tämän kirjoituksen johdannossa sanotaan, että Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivinä pantiin Jerusalemissa kokoon kertomuksia juutalaisten menettelystä Jeesusta kohtaan ja muista tapauksista sen yhteydessä, ja että Pilatus teki niiden mukaisen ilmoituksen Rooman keisarille. Ilmoituksen sanamuodon sanotaan olevan 'Justinuksen mukaan näin kuuluva', siis Justinukselta peräisin.
  Pilatuksen tervehdyksen jälkeen kerrotaan muutamista Jeesuksen tekemistä ihmeistä ja sanotaan joidenkin olleen niinkin suuria, "etteivät ne jumalat, joita me kunnioitamme, voisi semmoisia tehdä." Sen jälkeen Pilatus kertoo, miten juutalaiset pappiensa johdolla panivat toimeen suuren metelin ja pakottivat hänet ristiinnulitsemaan Jeesuksen.
  Edelleen kerrotaan, miten 'koko maailma pimeni' Jeesuksen ollessa ristillä. Kuolleita nousi haudoistaan, 'juutalaisten oman kertoman mukaan.' "He väittivät, että nämä ylösnousseet olivat Aabraham, Iisak, Jaakob, kaksitoista esi-isää sekä Mooses ja Job." Sitten seurasi maanjäristystä, valoja ja muita ilmiöitä, jopa enkeleitä näkyi taivaalla. Mainitaan Jeesuksen ilmestyneen joillekin ystävilleen ylösnousemuksensa jälkeen ja sanoneen näille: "Sanokaa opetuslapsilleni, että minä menen Galileaan, siellä te saatte minut nähdä." Lopuksi todetaan, että tämän kaiken Pilatus kertoi keisarille.


Ilmoitus Pontius Pilatukselta, Juudean prokuraattorilta, Rooman keisari Tiberiukselle.

  Tämä on toinen, edellisen kanssa lähes samansisältöinen ilmoitus. Huomiota herättää enkelinäkyjen yhteydessä mainittu huuto: "Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, maassa rauha ja ihmisten kesken hyvä tahto. Tulkaa pois kuoleman valtakunnasta, te, jotka siellä alhaalla olette orjuuteen sidottuina olleet." (Tässä lienee kertomuksia hieman sekoitettu toisiinsa. M.P.)
  Mainitaan myös, että Jeesuksen kuollessa maahan ilmestyi suuria kuiluja, niin että "itse abyssoskin (horna) asukkaineen näkyi."


Pontius Pilatuksen kirje Rooman keisarille

  Tässä lyhyessä kirjeessä Pilatus puolustelee tekojaan ja sanoo, että tämä Jeesuksen saama kova tuomio tuli kansan tahdosta. "Omasta puolestani olin minä siihen vastahakoinen ja arka tuomiota julistamaan." Hän sanoo pitävänsä Jeesusta niin hurskaana miehenä, "ettei mikään aikakausi ole ilmaissut sellaista..." ja sanoo ihmettelevänsä kansan käytöstä ja yksimielisyyttä "saadakseen tämän totuuden lähettilään ristiinnaulituksi", vaikka heidän profeettansa eli "sibyllinistiset kirjansa" heitä siitä varoittivat.
  Hän sanoo vielä, että ellei olisi pelännyt kapinaa, Jeesus olisi vielä elävänä heidän keskuudessaan, eikä tätä viatonta verta olisi vuodatettu. Kirje on päivätty 16. maaliskuuta, mutta vuotta ei ole mainittu.


Pontius Pilatuksen kirje keisari Klaudiukselle.

  Pilatus tervehtii Klaudiusta ja kertoo: "Ollessani prokuraattorina Juudeassa sattui eräs tapaus, joka koski minua itseänikin." (Tätä kirjoittaessaan Pilatus oli jo pantu viralta pois, eikä Klaudiuskaan ollut vielä keisarina).
  Pilatus kertoo, kuinka juutalaisten isät olivat luvanneet, että heidän jumalansa lähettäisi heille taivaasta pyhänsä, jota nimitettäisiin heidän kuninkaakseen, ja "hän oli luvannut tämän neitseen kautta maailmaan lähettää. Hän tulikin Juudeaan silloin, kun minä siellä prokuraattorina olin."   Siten hän mainitsee Jeesuksen tekemistä ihmeteoista ja että "kaikki kansa juutalaisten keskuudessa nimittikin häntä Jumalan pojaksi." Tämän jälkeen hän lyhyesti mainitsee Jeesuksen kuolemaan johtaneet tapahtumat ja oman osuutensa siinä, ristiinnaulitsemisen, vartijoiden asettamisen haudalle, Jeesuksen ylösnousemisen kolmantena päivänä, vartijoiden lahjomisen ja kuinka vartijat siitä huolimatta kertoivat, mitä olivat nähneet haudalla tapahtuneen. Lopuksi Pilatus sanoo: "Nämä asiat olen kertonut sitä varten, ettei kukaan saattaisi näitä väärin selitellä jollakin muulla tavalla, ja ettette uskoisi juutalaisten valheita."


Nikodeemuksen evankeliumi

  Pilatuksen asiakirjoihin kuuluva Nikodeemuksen evankeliumi tunnetaan myös nimellä Pilatuksen teot. Tischendorffin kääntäminä siitä tunnetaan kolme eri versiota, jotka eroavat jonkin verran toisistaan. Kaksi käännöksistä on alunperin kreikkalaisia ja yksi latinalainen. Kertomus on laaja (johdanto + 16 lukua). Sen alkuperäiseksi laatijaksi ilmoittautuu Ananias, joka sanoo kuuluvansa prokuraattorin henkivartijoihin ja "katsottu pyhään kasteeseen soveliaaksi." Hän sanoo etsineensä kirjoitettuja muistiinpanoja Jeesusta koskevista tapahtumista ja löytäneensä hepreaksi kirjoitettuna nämä muistiinpanot, ja kääntäneensä ne kreikan kielelle. Kirjoitusten julkaisun ajankohdaksi hän ilmoittaa:
  "herramme Flavius Teodosiuksen seitsemäntenätoista, Flavius Valentinuksen kuudentena hallitusvuonna sekä yhdeksäntenä ajanjaksona."

  Varsinainen kertomus alkaa myös ajanmäärityksellä, joka ilmeisesti tarkoittaa tapahtumien alkamisen aikaa:

"Viidentenätoista keisari Tiberiuksen ...hallituksen vuonna, yhdeksäntenätoista Galilean kuninkaan Herodeksen hallituksen vuonna, kahdeksantena päivänä ennen Huhtikuuta, se on 25 p:nä Maaliskuuta, Rufuksen ja Rubelluksen konsuleina ollessa, kahdennensadan ensimmäisen olympiadin neljäntenä vuonna ja Joosef Kaifaksen ollessa juutalaisten ylimmäisenä pappina. "

Koko kertomus löytyy osoitteesta: www.apokryfikirjat.com/


Huomautuksia Pilatuksen asiakirjoihin.

  Näissä asiakirjoissa kerrotaan tapahtumista paljon laajemmin kuin vastaavissa evankeliumiteksteissä. Vaikka niiden sisällössä ei ole juuri sellaista, mikä olisi evankeliumien kanssa selvästi ristiriidassa, tekstit kuitenkin antavat Pilatuksesta myönteisemmän kuvan kuin evankeliumit. Eräitä eroavuuksia ovat mm. seuraavat:

  Nikodeemuksen evankeliumissa tuodaan esiin, että Jeesusta pilkattiin äpäränä syntyneeksi. Tätä seikkaa ei evankeliumeissa mainita. On kuitenkin luultavaa, että monilla juutalaisilla oli tällaisia epäilyjä. Myöhemmin he ottivat tämän Jeesusta häpäisevän väitteen Talmudiinsa. Saman väitteen esitti eräs Celsus -niminen henkilö, joka n. vuoden 150 paikkeilla kirjoitti teoksensa Kristittyjä vastaan. Tietolähdettä hänen ei tietenkään sopinut mainita, koska koska asiakirjat todistavat tämän väitteen perättömäksi.

  Jeesuksen ihmetöistä mainitaan vain huomattavimmat. Pilatuksen edessä esitetyt monet julkiset todistukset aiheuttivat ymmärrettävästi hermostuneisuutta hänen syyttäjissään.

  Evankeliumeissa ei kerrota, millä kohtaa Simon Kyreneläinen tuli vastaan, kun hänet pakotettiin kantamaan ristiä. Nikodeemuksen evankeliumin mukaan se tapahtui kaupungin portilla. Siinä mainitaan myös niiden kahden pahantekijän nimet (Dysmas ja Gestas) jotka ristiinnaulittiin yhdessä Jeesuksen kanssa.

  Matteus, Markus ja Luukas kertovat Marian ja muiden naisten, Johanneksen ja muiden opetuslasten seisoneen taaempana katsomassa ristiinnulitsemista. Johannes taas sanoo heidän seisoneen ristin tykönä. Pilatuksen asiakirjat sovittavat yhteen molemmat kertomukset, koska niissä mainitaan heidän ensin olleen ristin lähellä, mutta juutalaisten ajaneen heidät sitten pois.


Väärät pilatuksen asiakirjat

  Koska tiedetään, että on olemassa myös vääriä Pilatuksen asiakirjoja, herää luonnollisesti kysymys, eivätkö nämä saattaisi olla juuri niitä? Tähän on sanottava: Eivät!
  Väärät Pilatuksen asiakirjat ilmaantuivat vasta keisari Maximinuksen aikana ja hänen määräyksestään. Kirkkohistorioitsija Eusebius, joka eli samaan aikaan (300 -luvulla) kertoo niiden sisällöstä, joka oli Jeesusta häpäisevää. Pilatuksen asiakirjoihin vetoaa jo Justinus Marttyyri v. 138, joten kysymys ei voi olla samoista asiakirjoista.


Varhaisten kristillisten kirjoittajien mainintoja Pilatuksen asiakirjoista.

Justinus Marttyyri kirjoittaa 1. apologiassaan:

1 §. "Keisari Titus Elius Antonius Piukselle, hänen pojalleen, filosofi Verissimukselle, filosofi Luciukselle, joka rakastaa oppia ja on keisarin oikea poika mutta Piuksen ottopoika, pyhälle senaatille ja koko Rooman kansalle jätän minä Justinus, Priscuksen poika ja Bacchiuksen pojanpoika, syntynyt Flavia Neapoliksessa, joka on kaupunki Palestiinassa, tämän puheen ja rukouskirjoituksen niitten puolesta, mitä kansaa lienevätkin, joita syyttömästi vihataan ja sorretaan."

35 §. "Ja että Kristuksen syntymästänsä alkaen piti oleman muille ihmisille tuntematon siihen asti, kunnes hän miehuuden ikään ennätti, kuule, mitä tästä on ennustettu. Sanat kuuluvat seuraavalla tavalla: 'Lapsi on meille syntynyt ja poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus', joka viimeksi mainittu lauselma merkitsee ristin voimaa, sillä silloin, kun hänet ristiinnaulittiin, asetettiin hänen hartiansa ristiä vasten...Sama Jesaja profeetta, jota profeetallinen henki innostutti, sanoo vielä: 'Minä kohotan käteni koko päivän tottelemattomalle kansalle, joka vaeltaa ajatustensa jälkeen sitä tietä, joka ei ole hyvä. Ja kysyvät minulta oikeata tuomiota ja luulottelevat lähellä Jumalaa elävänsä.
  'Toinen ennustus sanoo: 'Julmain parvi lävisti minun käteni ja jalkani, he jakoivat minun vaatteeni ja heittivät hameestani (=viitta) arpaa.' Daavid, kuningas ja profeetta, ei mitään tämmöistä itse kokenut, mutta Jeesus Kristus ojensi kätensä ja juutalaiset ristiinnaulitsivat hänet, samat juutalaiset, jotka riitelivät häntä vastaan ja väittivät, ettei hän ollut Kristus. He, niinkuin profeetta sanoo, pilkkasivat häntä, vetivät hänet tuomioistuimelle ja sanoivat: 'Tuomitse meitä.' Mutta nämä sanat: 'Lävisti käteni ja jalkani', tarkoittavat nauloja, joilla he hänen kätensä ja jalkansa naulasivat. Kun he olivat hänet ristiinnaulinneet , jakoivat ne, jotka hänet ristiinnaulinneet olivat, hänen vaatteensa ja heittivät keskenänsä arpaa hänen hameestansa. Ja sinä saatat nähdä niistä asiakirjoista, jotka Pilatuksen ollessa maaherrana kirjoitettiin, että nämä asiat tapahtuivat."

48 §. "Ja että myöskin oli ennustettu meidän Kristuksemme kaikenlaisia sairaita parantavan ja kuolleita herättävän, kuule, mitä siitä on sanottu: 'Silloin avataan sokeain silmät, ja kuurojen korvat aukenevat, silloin rammat hyppäävät kuin peurat, ja mykkäin kieli puhkeaa kiitokseen.' Sinä saatat helposti Pontius Pilatuksen asiakirjoista nähdä, että hän teki näitä kaikkia.' "

Tertullianus kirjoitti n. vuoden 200 paikkeilla puolustuskirjoituksen, jossa hän sanoo:

  "Juutalaiset jättivät Jeesuksen Pilatukselle kateuden tähden, ja taivuttuaan kansansa tahtoon, antoi tämä hänet ristiinnaulittavaksi. Ristillä riippuen antoi hän henkensä kovasti huutaen, niin ettei pyövelin tarvinnut sitten häntä lopettaa. Samalla hetkellä tuli äkkiä synkkä pimeys. Sotamiehet pantiin vartioimaan hautaa, etteivät hänen opetuslapsensa varastaisi hänen ruumistansa, koska hän oli sanonut jälleen ylösnousevansa, mutta kolmantena päivänä maa järisi kovasti, ja kivi vieritettiin haudalta, jossa ei sitten enää muuta löydetty, kuin mitä oli kääreiksi käytetty. Jotka olivat hautaa vartioineet, he levittivät vielä semmoisen huhun, että opetuslapset varastivat hänen ruumiinsa. Jeesus vietti sitten 40 päivää opetuslastensa seurassa Galileassa antaen heille opetusta heidän lähetyksestänsä, ja sitten kun hän oli heille ohjeet antanut ... meni hän pilvessä ylös taivaaseen. Kaiken tämän ilmoitti Tiberiukselle Pontius Pilatus; omatuntonsa oli hänetkin vaatinut kääntymään kristityksi."

  Samassa kirjoituksessaan Tertullianus kertoo myös, mitä keisari ajatteli Jeesuksesta ja kristinuskosta luettuaan Pilatuksen asiakirjat:

  "Oli vanhastaan lakina, ettei ketään jumalaksi tunnustettaisi, ennenkuin hänet ensin senaatti oli semmoiseksi nimittänyt. Tiberius, jonka aikana kristillinen usko ensin ilmaantui, oli Syyriaan kuuluvasta Palestiinan maasta saanut maaherraltaan kertomuksen kertomuksen semmoisista siellä tapahtuneista seikoista, jotka selvästi todistivat Kristuksen jumaluutta. Sen tähden hän jätii senaattiin ehdotuksen, että Jeesuskin otettaisiin Rooman jumalien joukkoon, ja hän itse äänestikin tämän ehdotuksen puolesta. Mutta senaatti hylkäsi ehdotuksen sillä perusteella, että keisari oli ennen hylännyt senaatin samanlaisen ehdotuksen hänen jumalaksi korottamisestaan. Keisari pysyi kuitenkin mielipiteessään, että Jeesus oli jumala ja uhkasi rangaista kristinuskon vastustajia."

Eusebius kertoo kirkkohistoriansa toisen osan luvussa 2 :

  "Huhu Jeesuksen kuolleista nousemisesta oli nyt levinnyt laajalle, ja eri maakuntain maaherrain vanhan tavan mukaan oli heidän kertominen kaikki tärkeimmät tapaukset keisarille, ettei mitään tärkeänarvoista jäisi häneltä tietämättä. Pontius Pilatus lähetti siis keisari Tiberiukselle ilmoituksen Jeesuksen ylösnousemisesta ja siinä tapahtuneista asioista, joka tapaus oli jo huhuna tunnettu ympäri Palestiinan maata. Tässä kertomuksessa hän mainitsi tietävänsä muitakin ihmetöitä, joita Jeesus oli tehnyt ja jota Jeesusta sitten hänen ylösnousemisensa jälkeen suuri rahvasjoukko piti jumalana.
  Tiberius lykkäsi asian senaattiin, esitellen Jeesuksen ottamista Rooman jumalien lukuun, mutta tämä hylkäsi ehdotuksen siitä syystä, niinkuin sanottiin, ettei se itse ollut tässä asiassa ensimmäistä askelta ottanut, sillä vanhan roomalaisen lain mukaan ei ketään saatu ottaa Rooman jumalien lukuun, ennenkuin senaatti äänestyksellä oli tehnyt siitä päätöksen."
  "Tiberius, jonka aikana Kristuksen nimi tuli tunnetuksi ympäri maailmaa, ilmoitti siis tästä senaatille, sitten kun hän ensin Palestiinasta tulleista ilmoituksista oli saanut tiedon kristinopista, joka selvästi näkyybhäntä miellyttäneen, mutta kun ei mainittu senaatti itse ollut tätä kysymystä nostanut, hylkäsi se keisarin ehdotuksen. Keisari pysyi kuitenkin mielipiteissään, ja uhkasi surmata kristinopin vastustajat."

  Eusebius kertoo myös vääristä Pilatuksen asiakirjoista.
  Koska Pilatuksen asiakirjoja pidettiin kristittyjen keskuudessa luotettavina ja pätevinä todisteina, ei ole ihme, että kristinuskoa vastustava keisari Maximinus vuonna 311 antoi laatia väärennetyt asiakirjat, joiden tarkoituksena oli saattaa nuo vanhemmat aidot asiakirjat epäilyksen alaisiksi. Eusebius kertoo:

  "Kun oli sommiteltu eräitä vääriä Pilatuksen asiakirjoja, joissa puhuttiin Vapahtajastamme ja jotka olivat täynnä kaikenmoisia häväistysjuttuja Kristusta vastaan, levitettiin näitä keisarin suostumuksen mukaan ympäri keisarikuntaa, ja erityinen keisarillinen käsky, jota jokaisessa kaupungissa ja kaikissa maakylissä kuulutettiin, määräsi, että että näitä mainittuja asiakirjoja oli kaikkialle levitettävä. Niitä oli suuret joukot jätettävä jokaiseen kouluun, niin että oppilaat saisivat niitä käyttää lukukappaleina sisälukua harjoitellessaan.
  Melkein samaan aikaan käski eräs hallituksen virkamies, Dur, niinkuin roomalaiset häntä nimittivät, Damaskossa, Foinikiassa, ottamaan kiinni torilta muutamia huonomaineisia naisia. Kidutuksella uhaten hän pakotti heidät antamaan vasiten selvityksen, että he kerran olivat olleet kristityitä ja että he tiesivät muutamia salaisia rikollisia toimituksia, joita heidän uskolaisensa silloin käyttivät, sekä että he vielä kirkoissaankin harjoittivat törkeää irstaisuutta ja muita häpeällisiä töitä. Nämä väärät tiedot hän lisäsi noihin mainittuihin vääriin Pilatuksen asiakirjoihin ja lähetti ne semmoisina keisarille, joka heti käski, että nämä asiakirjat oli julkaistava joka kaupungissa ja kaikissa suuremmissa maakylissä." (Eusebius: Kirkkohistoria osa 9, luku 5)

  Kirkkoisä Krysostomos (=kultasuu), jolle annettiin tämä nimi hänen kaunopuheisuutensa tähden, syntyi Antiokiassa vuonna 347 jKr. Hän toimi lakimiehenä, mutta jätti sitten tämän hyvätuloisen toimensa ja alkoi opettaa kristinoppia. Vuonna 381 määräsi antiokian piispa Flavianus hänet diakoniksi ja v. 386 presbyteeriksi. Vuonna 397 hänet nimitettiin Konstantinopolin piispaksi. Krysostomos sanoo eräässä kirjoituksessaan:

  "Rooman senaatilla oli valta ehdottaa ja päättää, ketkä tulivat jumaliksi. Kun siis Kristuksesta kaikki kaikki oli tietyksi tullut, lähetti Juudean maaherra siitä kertomuksen Roomaan, jotta senaatti, jos hyväksi näkisi, saisi nimittää Kristuksen jumalaksi. Mutta senaatti ei tätä tehnyt, kosk a se piti itseänsä loukattuna ja oli suuttuneena siistä, tuon ristiinnaulitun valta oli jo niin suureksi paisunut, että koko maailma häntä palveli, ennenkuin senaatti oli antanut hänestä arvostelunsa ja tehnyt päätöksensä. Jumalan kaikkivaltiaasta johdatuksesta tapahtui siis niin, että kansa tunnusti Kristuksen jumaluutta vastoin senaatin tahtoa."

  Myöskin Orosius - niminen varhainen kirjoittaja sanoo kirjansa 7. osan 4:ssä luvussa.:

  "Kun Herra Kristus oli kärsinyt ja kuolleista noussut sekä lähettänyt opetuslapsensa saarnaamaan, lähetti Juudean maaherra Pilatus keisarille ja senaatille kertomuksensa Kristuksen kärsimisestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta sekä niistä julkisista töistä, joita hän teki ynnä niistä ihmeellisistä töistä, joita hänen opetuslapsensa hänen nimissään tekivät, mainiten myöskin, miten yhä enemmän alettiin häneen uskoa, ja että monet pitivät häntä Jumalana."


Evankeliumien uskottavuudesta.

  Tohtori Natanael Lardner toteaa kirjassaan "Evankeliumien kertomusten uskottavuus", että monet oppineet ovat epäilleet Justinuksen ja Tertullianuksen todistuksia. Olisiko Pilatus todella kirjoittanut Tiberiukselle jotain tuollaista miehestä, jonka itse tuomitsi? Tai onko todennäköistä, että Tiberius pelkästään Pilatuksen kertomuksen perusteella olisi Rooman senaatille ehdottanut jonkun miehen ottamista Rooman jumalien joukkoon? Tai olisiko senaatti kieltäytynyt noudattamasta keisarin ehdotusta, jos tämä olisi sellaisen tehnyt?
  Lardner muistuttaa, että sekä Tertullianus että Justinus ovat erittäin luotettavina pidettyjä, hyvämaineisia kirjoittajia. Lisäksi nämä todistukset oli tarkoitettu julkisiksi ja Rooman korkeiden viranomaisten tietoon. Toisaalta on varmaa se, että maakuntien maaherrat kirjoittivat asiakirjoja maakunnissaan sattuneista merkittävistä tapahtumista.
  Rooman ensimmäisten keisarien aikana oli olemassa monenlaisia asiakirjoja: Ensiksi oli senaatin asiakirjat, sitten itse Rooman kaupungin asiakirjat, oli myös asiakirjat Rooman kansalaisista (väestörekisteri). Lisäksi oli muiden kaupunkien, maakuntien ja maaherrojen asiakirjat. Julius Caesar oli jo määrännyt, että sekä senaatin että väestön asiakirjat olivat julkisia. Virkamiehenä toimivan senaattorin tehtävä oli kirjoittaa nämä asiakirjat. Keisari Augustus tosin myöhemmin kielsi senaatin asikirjojen julkistamisen.

  Nämä senaatin asiakirjat olivat ilmeisesti hyvin laajat, koska ne sisälsivät kaikki esitykset ehdotuksineen niitten lähettämisestä konsuleille tai tai keisarille sekä myöskin senaattorien puheenvuorot eri asioita käsiteltäessä.
  Mitä tulee väitteeseen, ettei Pilatus olisi kirjoittanut Jeesuksesta sellaisia, koska tuomitsi hänet, siihen voidaan todeta, että Pilatus oli pahassa välikädessä. Hän pelkäsi sekä juutalaisten kapinointia että keisarin suhtautumista tähän omavaltaiseen tekoon. Hän oli myös ollut julkisesti vastahakoinen tuomitsemaan Jeesusta, ja hänen oli siksi selitettävä syytä siihen. Hänen vastahakoisuutensa selittyisi keisarille parhaiten esittämällä Jeesus hyväksi ja syyttömäksi mieheksi ja mainitsemalla hänen ihmetöistään.

  Ei ole myöskään luultavaa, että Pilatus olisi uskaltanut antaa vääriä tietoja tai jättää jotain tärkeää mainitsematta. Siihen väitteeseen, ettei Rooman senaatti olisi voinut olla hyväksymättä Tiberiuksen esitystä Jeesuksen ottamisesta Rooman jumalien joukkoon, jos keisari olisi sellaisen esityksen tehnyt, Lardner vastaa tuomalla esiin muita tapauksia, joissa senaatti oli toiminut vastoin keisarin tahtoa. Syy ei kuitenkaan ollut siinä, että senaatti olisi tuntenut kunniaansa loukatuksi. Tertullianuksen lausunnon huolellisempi käännös osoittaa, että senaatti epäsi Tiberiuksen ehdotuksen siitä syystä, että Tiberius oli itse aikaisemmin kieltäytynyt siitä kunniasta, että hänet olisi julistettu jumalaksi.


Tertullianus

  Tertullianus on yksi varhaisen kirkon huomattavimpia henkilöitä, jonka kirjoituksia on säilynyt meidän päiviimme. Hän syntyi Kartagossa vuoden 160 Kr. paikkeilla. Hänen isänsä oli roomalainen centurio eli sadanpäämies (vastannee suom. komppanian päällikköä), joka oli Afrikan prokonsulin palveluksessa. Tertullianus oli lahjakas ja monipuolisesti perehtynyt aikansa filosofiaan, historiaan, lakeihin ja luonnontieteisiin.
  Hänen isänsä toivoi hänestä roomalaista siviilivirkamiestä, ja siksi Tertullianus opiskeli erikoisesti lakitiedettä ja puhetaitoa. Eusebiuksen mukaan hän oli Roomassa eräs arvostetuimpia kansalaisia. Hänen tietonsa ja sivistyneisyytensä näkyy hänen kirjoituksissaan, joissa hän on mm. valaissut monta roomalaisen siviililain hämärää kohtaa. Hän kääntyi kristinuskoon ollessaan 30-40 -vuotias, ja hänestä tuli pelkäämätön taistelija pakanuutta, juutalaisuutta ja harhaoppeja vastaan. Varsinkin gnostilaisuutta vastaan hän esitti voimakasta arvostelua. Hänestä tuli siveellisyyttä ja muita hyveitä korostavan montanolaisen liikkeen päävaikuttaja.
  Kirjoittajana Tertullianus oli teräväsanainen ja kiivas, hän pyrki sanomaan sanottavansa lyhyesti mutta vakuuttavasti, Lutherin tapaan. Hänen kirjoituksensa käsittelevät lähes kaikkia uskonnollisen elämän puolia, ja ne muodostavat näin ollen runsaan kirkkohistoriallisen ja opillisen lähdeaineiston.


Eusebius

  Kirkkohistorian isäksi sanottu Eusebius syntyi Palestiinassa luultavasti v. 265 paikkeilla. Nuoruudessaan hän jo tutki ahkerasti hengellistä kirjallisuutta, jota hän sai käsiinsä mm. tutustuttuaan opiskeluaikanaan läheisesti Kesarean jumaluusopillisen koulun johtajaan, Pamfilukseen. Tällä oli kirjasto, joka sisälsi lähinnä Origeneen opin puolustusteoksia.
  Diokletianuksen vainon aikana Pamfilus joutui vankeuteen, minkä aikana Eusebius vietti paljon aikaa keskusteluissa hänen kanssaan. Myöhemmin Pamfilus kärsi marttyyrikuoleman. Eusebius puolestaan nimitettiin Kesarean piispaksi vuonna 313, missä virassa hän toimi kuolemaansa asti.

  Kun ns. areiolainen riita alkoi v. 319 tienoilla, kääntyi Areios Eusebiuksen puoleen pyytäen tätä sovittelijaksi kiistaan, joka oli syntynyt hänen itsensä ja piispa Aleksanterin välille kysymyksessä Jeesuksen jumaluudesta. Eusebius kirjoittikin Aleksanterille kaksi kirjettä tässä tarkoituksessa.
  Nikean kirkolliskokous kutsuttiin kokoon tuota kiistaa ratkaisemaan ja sen aikana Eusebius kävi tapaamassa keisari Konstantinusta, joka oli määrännyt kokouksen koollekutsuttavaksi ja myös osallistui siihen. Hän oli keisarin henkilökohtainen tuttava ja istui kokouksessa keisarin oikealla puolella. Hän myös ensimmäisenä teki ehdotuksensa uskontunnustuksen sanamuodosta, jonka kokous hyväksyikin pienin lisäyksin.
  Mutta juuri nämä lisäykset saivat aikaan sen, ettei Eusebius voinut hyväksyä lopullista ehdotusta, jota taas Athanasius puolusti. Eusebius vastusti ilmaisua, että 'Poika on Isän kanssa samaa olemusta'. Hän oli tässä tässä asiassa lähempänä Areioksen näkemystä, jonka mukaan Isä ja Poika ovat eri olemusta ja Poika on tullut Isän jälkeen. Hän piti näkemyksestään kiinni viimeiseen asti, mutta keisarin painostuksesta hän lopulta allekirjoitti uskontunnustuksen.
  Kirkolliskokouksen jälkeen hän liittyi areiolaisten puolustajiin, koska hänen mielestään areiolaisten käsitys oli se, joka oli jo kauan ollut kirkon kanta. Athanasiolaisia hän piti opin muuttajina, oikeasta opista luopuneina.

Eusebiuksen Kirkkohistoria on arvokas teos, koska siinä tulevat esiin ne erilaiset näkemykset, joita sen ajan kristilliset ja muutkin kirjailijat ovat esittäneet, ja joiden teoksia ei ole säilynyt nykyaikaan asti. Hän on kirjoittanut myös muita teoksia, jotka sisältävät mm. historiallisia ja filosofisia tutkielmia.

Kesareasta, joka oli Juudean pääkaupunki Jeesuksen aikana, löydettiin vuonna 1961 seinäkirjoitus, missä esiintyy nimi Pontius Pilatus ja hänen arvonimensä juuri siinä muodossa kuin ne esiintyvät evankeliumeissa. Löytö varmistaa evankeliumikirjoittajien tarkkuuden (kuva alla).

 
 
Lähde: www.scritube.com/limba/finlandeza/Apokryfiset-evankeliumit

18.08.09 (päiv. 07.08.10)