Kreationistinen kosmologia ratkaisee luotainmysteerin

 

Perustavaa laatua oleva uusi tekninen selonteko osoittaa, että tietyt kreationistiset kosmologiat voivat selittää tutkijoita vuosikymmeniä askarruttaneen ns. Pioneer-anomalian. Big Bang -teoreetikot eivät tietenkään voi käyttää tätä ratkaisua, mutta he eivät ole myöskään löytäneet vaihtoehtoista selitystä ilmiölle. Pioneerin ja muiden luotainten liikkeistä saatu tieto puhuu Big bang -teoriaa vastaan ja tukee raamatullista näkemystä nuoresta universumista.

Vuonna 1980 huomasivat Pasadenassa, Kaliforniassa olevan Jet Propulsion Laboratorion tutkijat merkillisen ilmiön liittyen Pioneer 10 ja Pioneer 11 luotaimiin, joiden lentoradat ovat hyvin kaukana, Pluton tuolla puolen. Myöhemmin he totesivat saman omituisuuden myös Ulysses ja Galileo -luotaimissa. Näistä aluksista tulevat signaalit - niiden etääntyessä Auringosta - osoittivat suurempaa hidastumista niiden liikenopeudessa kuin laskelmat edellyttivät. Vuosi vuodelta ero lasketun ja havaitun liikenopeuden välillä kasvoi.

Viimein, vuonna 1998, tutkijat kertoivat havainnoistaan keskeisissä fysiikan julkaisuissa. Big Bang -teoreetikot tietenkin kiirehtivät esittämään ilmiöstä omia tulkintojaan. Joidenkin mielestä kyse oli pelkästä sattumasta, jolle oli ehkä löydettävissä jokin yksinkertainen selitys. JPL -ryhmä kuitenkin esitti 50-sivuisen vastineensa, jossa tällaiset väitteet torjuttiin.

Kosmoksella on keskus ja se on laajentunut

Miten Kreationistinen teoria sitten selittää tämän Pioneer-anomalian? Tri Russel Humhreys osoitti jo 1994 ilmestyneessä kirjassaan 'Tähtien valo ja aika' (Starlight and Time) vaihtoehdon Big Bang -kosmologialle, joka olettaa, että avaruus on kaikkina aikoina ollut täynnä ainetta ja energiaa. Se tarkoittaisi, ettei ole olemassa 'etäisiä galakseja' tyhjän avaruuden tuolla puolen, ja ettei avaruudella ole 'reunaa'. Galaksien ulkopuolella ei siten olisi laajaa tyhjää tilaa. Toisaalta avaruudella ei myöskään olisi mitään keskipistettä.

Raamatun mukaan kaikkeudella on kuitenkin keskus! Humhreysin teorian mukaan alussa oli valovuoden kokoinen vesipallo (1 Moos 1:2 'Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä'). Sen luomisen jälkeen Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä". (1 Moos 1:6) Avaruuden laajentuminen siis alkoi tämän suuren vesipallon keskipisteen tienoilta sulkien sisäänsä kaikki planeetat.

1 Moos 1:8 lisää: " Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi ". Ensimmäiset lukijat ymmärsivät 'taivaiden' tarkoittavan avaruutta, jossa eivät ainoastaan linnut lentäneet tai pilvet ajelehtineet, vaan jossa olivat myös Aurinko, Kuu ja tähdet. Nykyiset modernit ilmaisut 'atmosfääri' tai 'ulkoavaruus' eivät vastaa alkuperäistä käsitettä.

Seuraavaksi Jumala laajensi avaruutta. ".. hän levittää taivaan niinkuin harson, pingoittaa sen niinkuin teltan asuttavaksi." (Jes. 40:22). Jumala halusi tehdä laajennuksen riittävän suureksi, jotta se sisältäisi kaikki tähdet. Neljäntenä päivänä hän teki kaksi suurta valoa .. ja tähdet.. sijoittaen ne taivaitten avaruuteen. Näin ollen taivaat sisälsivät kaiken lähtien maan pinnalta vesiin, jotka olivat laajentuneen avaruuden ulkopuolella.

Psalmin 148:3-4 mukaan 'taivaitten' ulkopuolella olevat vedet ovat yhä olemassa tähtien ja 'korkeampien taivaitten' tuolla puolen. Niiden etäisyys on suurempi kuin teleskooppiemme havaintokyky, eli ainakin 12 miljardia valovuotta. Jos vedet olisivat vähän kauempana, 13,8 miljardin valovuoden päässä, ne olisivat ns. punasiirtymä- horisontin tuolla puolen, eikä niitä voitaisi enää havaita.

Pioneerin datatiedoista tehdyn tulkinnan mukaan noiden etäisten vesien kokonaismassa olisi noin 20-kertainen verrattuna kaikkien tähtien massaan. Tämä vesikerros olisi niin ohut, että se todennäköisesti olisi jäätynyt ja hajonnut harsomaiseksi jäähiukkasten muodostamaksi 'hunnuksi' Saturnuksen renkaiden tapaan.

Mihin sitten maapallo sjoittuu tässä kaikessa? 1 Moos 1:9 kertoo, että 'taivaitten alapuoliset vedet' muodostivat maapallon meren. Koska alkuperäinen laajentuminen liittyi myös näihin vesiin, näyttää siltä, että maapallo olisi suurin piirtein kosmoksen keskipisteessä. Ei siis ihan tarkalleen sen keskipisteessä, kuten jotkut väittävät.

Syynä Pioneer-anomaliaan on avaruuden laajentuminen. Toinen tärkeä Pioneer -datan antama tulos on se, että avaruuden rakenteen muutos on hyvin syvä ja että se on tapahtunut vain muutaman vuosituhannen aikana. Tämä voi selittää mm. sen, kuinka etäisten galaksien valo saapui maahan niin nopeasti (neljännen luomispäivän lopulla).

Big bang teoriat eivät voi hyödyntää tätä 'Pioneer anomalian' selitystä, koska se tukee luomisnäkemystä ja nuorta universumia. Silti se on niille suuri ongelma.

Lähde: http://www.icr.org/article/3472/  
 
 
07.06.08