Sähköinen universumi

Tiedämme, että sähkö ja magnetismi ovat toisistaan riippuvaisia. Magneettikentän liike synnyttää sähkövirtaa ja sähkövirta puolestaan synnyttää ympärilleen magneettikentän. Perinteinen astrofysiikka on kuitenkin keskittynyt tutkimaan lähinnä gravitaation ja ydinvoimien vaikutusta. Plasma- käsitettä kylläkin sivutaan puhuttaessa 'Big Bangin' alkuvaiheista, mutta sen jälkeen se unohdetaan. On kaiketi ajateltu, ettei näillä tekijöillä ole suurta merkitystä avaruudellisissa mittakaavoissa. Jotkut ovat kuitenkin toista mieltä.

David Talbot ja Wallace Thornhill kuvailevat paradigman muutosta kirjassaan Thunderbolt of the Gods:

"Äkkiä 'suuri kuva' muuttui. Vuosikymmeniä uskoimme gravitaation yksin ohjaavan makrokosmosta. Sitten avaruusajan kiihtyvä tutkimustieto paljasti erään vuosisadan suurimmista yllätyksistä - universumin, jonka käyttövoimana toimivat sähköiset virtaukset ja jossa kosminen 'väkivalta' on toistuvaa. ...Sähköinen verkko kytkee ja yhdistää koko luonnon, pienimmistä hiukkasista suurimpiin galaktisiin muodostelmiin asti, järjestää galaksit, tuottaa tähtien energian, synnyttää planeetat, säätelee maapallomme ilmastoa ja elävöittää biologiset organismit. Avaruudessa ei ole yhtäkään eristettyä saareketta."

Tämän Electric Universe -teorian mukaan elämme universumissa, joka on täynnä neljännessä olomuodossa olevaa ainetta eli plasmaa. Magneettikentät vaikuttavat kuumista, ionisoituneista atomeista koostuvaan plasmaan. Plasma on sähköä johtavaa ja sähkövirrat synnyttävät magneettikenttiä, mitkä puolestaan vaikuttavat plasman rakenteeseen. Tämän energiamuodon tilat ja rakenteet ovat niin monimutkaisia, ettei niitä kyetä riittävällä matemaattisella tarkkuudella mallintamaan. On kuitenkin olemassa koko joukko plasmaa koskevaa empiiristä tietoutta, koska sitä on hyödynnetty teollisuudessa jo yli sadan vuoden ajan. Tunnettuja esimerkkejä plasman käytöstä ovat mm. kaarilamput, loisteputket ja sähköhitsaus.

Onko Aurinko pallosalama?

Perinteisen aurinkomallin mukaan sen energia on peräisin jatkuvasta sisäisestä fuusioreaktiosta. Mallissa on kuitenkin eräitä ongelmia, kuten:

Sähköisen universumiteorian kannattajat kysyvätkin, olisiko Aurinko itse asiassa valtava pallosalama?

Mistä salamat syntyvät?

Salama on tiiviin plasmavirtauksen aiheuttama, kirkkaasti valaiseva ja voimakas sähköpurkaus. Mutta mistä sen sähköinen energia on lähtöisin?

Uusissa, ylemmästä ilmakehästä otetuissa valokuvissa näkyy harvahkoja plasmamuodostumia jopa yli 70 km korkeudella. Samaan aikaan lähellä maanpintaa esiintyy myrskyä ja salamointia. Näille muodostumille on annettu sellaisia kuvaavia nimiä kuin Blue Jets (siniset suihkut) ja Red Sprites (punaiset keijut). Maapallo näyttää olevan sähköinen 'komponentti', jonka varaus vaihtelee ja jota ympäröi aurinkoplasman täyttämä avaruus. Muita hehkuvia purkausilmiöitä on havaittu ionosfäärissä ja hurrikaanien keskustassa. Plasmateorian mukaan ilmakehän myrskytkin voivat osaksi johtua sen laajan ympäristön energioista, joiden kautta maapallo vuotuisella radallaan vaeltaa.


www.kronia.com
 
 

Plasmat eivät käyttäydy kaasujen tavoin. Ne kehittyvät tietyiksi rakenteiksi kun varausaste saa aikaan sähkön virtausta. Sähkövirran seurauksena syntyvät magneettikentät saavat plasman muotoutumaan johtimiksi tai 'hehkulangoiksi', jotka köyden tavoin kietoutuvat toistensa ympärille. Muodostelma säilyy niin kauan, kuin sähkövirtaus jatkuu.

Venuksen 'häntä'

Soho-satelliitti havaitsi v. 1997 plasmamuodostelman, joka ulottui Venuksesta melkein Maahan asti. Raporteissa sitä kuvailtiin lanka- tai nauhamaiseksi (stringy). Tällainen rakenne voi pysyä vain jos se toimii Venuksen ja Maan välisessä avaruudessa virtaa kuljettavana plasmajohtimena. Havainto tukee ajatusta, että Venus on asettunut nykyiseen kohtaansa aurinkokunnassa vasta äskettäin, eikä ole vielä saavuttanut varauksellista tasapainotilaansa tässä ympäristössään. Plasmateoreetikot muistuttavat, että Venuksesta on muinoin käytetty sellaisia nimiä kuin Pitkähiuksinen tähti ja Partainen tähti. He tulkitsevat tämän niin, että Venuksen 'plasmahäntä' on muinoin ollut näkyvä kuten komeettojen pyrstöt nykyään.

 

www.kronia.com
 

Marsin kummalliset muodostelmat.

Marsin pintaa halkoo 4000 km pituinen Valles Marines -niminen, massiivinen uurros, joka voisi nielaista sisäänsä tuhat Grand Canyonia. Vesivirtaukset tai muut ja normaalit geologiset prosessit eivät riitä kaivertamaan tämän suuruusluokan jälkiä luontoon. Sen sijaan valtava sähköpurkaus voisi sen tehdä. Tutkimukset osoittavat planeetoilla olevan melkoisia sähkövarauksia. Jännite-erot saattavat tasaantua purkauksissa, kun planeettojen plasmavaipat joutuvat toistensa läheisyyteen. Nämä sähköpurkaukset ovat kuin jättimäisiä salamoita, ja niiden planeetan pintaan jättämät jäljet sen mukaisia. Mikäli Valles Marines on syntynyt tällaisen sähköpurkauksen tuloksena, sen seurauksena avaruuteen on lentänyt materiaa n. 2 miljoonan kuutiokilometrin verran. Osa siitä ilmeisesti putoilee Maahan vielä nykyäänkin.

Kuun outouksia

Kuussa on merkillinen 250 km pitkä kiemurteleva, jokea muistuttava halkeama, Schroterin laakso. Lukuisia samanlaisia löytyy kaiken kokoisina kaikkialla aurinkokunnassa. Lähemmät tutkimukset osoittavat, etteivät ne ole voineet syntyä veden tai muun nesteen virtauksesta, koska:

 

www.kronia.com
 

Europan naarmut

Jupiterin Europa-kuun pinta on täynnä outoja 'naarmuja' , joihin perinteiset teoriat eivät anna kunnollista selitystä. Äkilliset sähkönpurkaukset voisivat selittää nämäkin ilmiöt. Myös asteroidien syntyyn ja rooliin planeettojen pinnanmuodostuksessa (kraaterit) liittyy monia kysymyksiä.

 

www.kronia.com
 

Mahdoton dinosaurus

Jotkut dinosaurukset olivat niin suuria, että varhaisten paleontologien mielestä niiden täytyi olla vesieläimiä, koska ne eivät olisi maalla kyenneet kantamaan omaa painoaan. Tuhannet maalta löytyneet jalanjäljet osoittavat kuitenkin kiistattomasti niiden olleen maaeläimiä. Ted Holden on tehnyt laskelmia lihasten, luiden ja jänteiden suhteista ja niiden maksimaalisesta kantokyvystä ja tullut siihen tulokseen, että nykyajan suuret norsut ovat tässä aivan ylärajalla. Suurimpien dinosaurusten koko oli kuitenkin moninkertainen norsuihin verrattuna. Miten ne voivat kasvaa niin suuriksi?

Perinteiset teoriat olettavat gravitaation pysyneen vakiona. Se on kuitenkin vain oletus, jota ei ole todistettu. Sähköinen universumi tarjoaa toisen näkökulman: Gravitaatio ei ole vakio vaan riippuvainen vallitsevasta plasmaympäristöstä. Maan vetovoima olisi siten voinut olla pienempi dinosaurusten aikaan. Holdenin laskelmien mukaan sen olisi pitänyt olla 1/3 tai ehkä jopa 1/4 nykyisestä.

 
 

Tähän tekstiin on poimittu vain murto-osa Sähköiseen Universumiin liittyvistä näkemyksistä. Sivustolla www.thunderbolts.info löytyy sadoittain aiheeseen liittyviä kuvia selittävine teksteineen. Pääpiirteissään teoriaa on käsitelty myös sivustolla www.kronia.com

 
 
12.09.05