Raamatun ajanlaskun ongelmia


Keskiajan taiteilijan kuvitelma Nooan arkista
 

Raamatullisten ajanjaksojen tarkkaa laskemista vaikeuttavat eräät kohdat, joissa eri tekstitraditiot antavat toisistaan poikkeavia tietoja. Tässä tutkielmassa tarkastellaan eräitä Masoreettisessa tekstissä, Septuagintassa ja Samarialaisessa Pentateukissa olevia eroja ja pohditaan, mikä luku tai merkintä missäkin tapauksessa on todennäköisimmin oikea. Todisteet näyttävät viittaavan siihen, että Septuaginta ja samarialaiset traditiot ovat joutuneet kronologisten korjailujen kohteeksi. Sille yleiselle oletukselle, että UT:n kirjoittajat olisivat tiettyjen raamatunkohtien yhteydessä käyttäneet lähteinään Septuagintaa ja samarialaista kronologiaa, on löydettävissä muitakin selityksiä.

Johdanto

Luomisen ajankohdan määrittelemiseksi on tehty monia yrityksiä. Niiden pohjana on ajatus, että Raamattu antaa tarkkaa tietoa eri ajanjaksojen laskemiseksi. Toki se sisältääkin runsaasti sukuluetteloita ja mainintoja siitä, minkä ikäisenä kukin henkilö sai tietyn nimisen jälkeläisensä. Joissakin kohdin on kuitenkin olemassa sekaannuksen vaara, minkä vuoksi niitä on tarkasteltava huolellisesti eri tekstilähteiden valossa. Näiden kohtien selvittämisellä ei vielä saada aikaiseksi täydellistä kronologiaa, mutta voidaan kuitenkin selventää eräitä keskeisiä ongelmakohtia. Ensiksi on syytä tuoda esiin tärkeimmät syyt kronologian laatijoiden erilaisille näkemyksille:

Aukkoteoria

Jotkut uskovat, että 1 Moos. kirjan luvut 5 ja 11 sisältävät aukkoja siinä mainittujen sukupolvien välillä. Silti, vaikka niihin lisättäisiin jopa 100 sukupolvea, se ei lisäisi kuin n. 3500 vuotta vedenpaisumusta edeltäneeseen aikaan, koska uusi sukupolvi syntyy keskimäärin 30-35 vuoden välein.

Erot tekstilähteissä

1 Moos. luvut 5 ja 11 antavat eri tekstitraditioissa osittain erilaisen kuvan. Niiden pohjalta ajateltavissa oleva ero on kuitenkin korkeintaan 2000 vuotta. Israelilaisten Egyptissä olon ajaksi taas eri lähteistä saadaan joko 215, 400 tai 430 vuotta.

Tulkinnalliset erot

On väitetty, että sukuluetteloissa ei välttämättä viitata aikaan, jolloin listassa seuraavana oleva syntyi, vaan aikaan, jolloin itse kunkin esikoinen syntyi. Tätä perustellaan mm. sillä, että Septuaginta sijoittaa 1 Moos. 11 Arpaksadin ja Selahin väliin nimen Kainam, jota ei ole masoreettisessa tekstissä eikä Samarialaisessa Pentateukissa.

Erilaiset kiintopisteet ym.

Kronologioilla on yleensä jokin tietty kiintopiste. Thielen suosittu tähtitieteellisiä merkintöjä hyödyntävä kronologia antaa kiintopisteen vuodelle 763 eKr, minkä perusteella hän on laskenut Jerobeamin alkaneen hallita 931/930 eKr. Tämä on n. 45 vuotta myöhemmin kuin Ussherin laskelmassa, mikä johtuu mm. hallitsijoiden erilaisista päällekkäisistä hallitusajoista. Joidenkin kuukausien virheitä voi syntyä myös siitä, että harva syntymä tapahtuu juuri kyseisen vuoden tai ajankohdan alussa. Samanlainen ongelma liittyy esim. vedenpaisumuksen loppumiseen (1 Moos. 11:10). Tarkoittaako lause 'kaksi vuotta vedenpaisumuksen jälkeen' kaksi vuotta sen alkamisen vai loppumisen jälkeen?

Pitäytyminen tiettyyn tekstilähteeseen

Jotkut nykyiset kreationistit tukeutuvat Septuagintaan, joka antaa Maalle hieman suuremman iän kuin masoreettinen teksti. Kolmas tekstilähde, Samarialainen Pentateukki puolestaan antaa lyhyemmän ajan luomisen ja vedenpaisumuksen väliselle ajanjaksolle ja toisaalta pidemmän ajan vedenpaisumuksesta Aabrahamiin kuin masoreettinen teksti. On mahdollista, että ainakin jotkut kreationistit haluavat Septuagintaan tukeutumisellaan saada Maan historiaan hieman lisää aikaa.

Alla olevassa taulukossa on vertailtu kolmen eri tekstitradition tarjoamia vaihtoehtoja (LXX = Septuaginta). Nimet ovat v. 33/38 raamatunkäännöksen (VKR) mukaiset. Mitkä niistä ovat muuttuneet alkuperäisestä? Vastauksia voidaan löytää pohtimalla sekä ulkoisia että sisäisiä todisteita.

NIMI Ikä pojan syntyessä Elinaika sen jälkeen
  LXX Masor. teksti Samar. Pentat. LXX Masor. Teksti Samar. Pentat.
Aadam 230 130 130 700 800 800
Seet 205 105 105 707 807 807
Enos 190 90 90 715 815 815
Keenan 170 70 70 740 840 840
Mahalalel 165 65 65 730 830 830
Jared 162 162 62 800 800 785
Hanok 165 65 65 200 300 300
Metusalah 167 187 67 802 782 653
Lemek 188 182 53 565 595 600
Nooa 500 500 500 450 450 450
             
Seem 100 100 100 500 500 500
Arpaksad 135 35 135 430 403 303
Kainam 130 - - 330 - -
Selah 130 30 130 330 403 303
Eeber 134 34 134 370 430 270
Peleg 130 30 130 209 209 109
Regu 132 32 132 207 207 107
Serug 130 30 130 200 200 100
Naahor 79 29 79 129 119 69
Terah 70 70 70 135 135 75
www.answeringenesis.org
 
 

Septuaginta

Septuaginta tarkoittaa "seitsemääkymmentä". Se on saanut nimensä 70 juutalaisen oppineen mukaan, jotka n. 150 eKr. saivat valmiiksi pitkän työn tuloksena Pentateukin eli viiden Mooseksen kirjan käännöksen tuon ajan yleiskielelle, kreikaksi. Myöhemmin Septuagintaan lisättiin vähitellen muutkin hepr. Raamatun kirjat ja myös joitakin apokryfejä. Koska alkuperäinen Septuaginta oli käytössä Uuden Testamentin (UT) kirjoittamisen aikaan, on yleisesti ajateltu, että UT:n kirjoittajat ovat käyttäneet Septuagintaa lähteenään viitatessaan Pentateukin kirjoituksiin. Kovin yleisesti ei ole tiedossa, että Septuaginta (nykyisin tunnetussa muodossaan) sisältää suuren joukon merkittäviä eroja verrattuna masoreettiseen tekstiin, joka on ollut useimpien raamatunkäännösten pohjana. Seuraavat esimerkit valaisevat asiaa:

  • 2 Moos. kirjan lukujen 25-40 kuvaus tabernaakkelista eli telttamajasta on Septuagintassa erilainen. Myös luvun 38 sisällöstä puuttuu suuri osa.
  • 1 Samuelin kirjasta puuttuu kohdat: 17:12-31;17:55-18:5;18:17-19
  • 1 Kun. 2:35 jälkeen on 14 lisäjaetta ja 2:45 jälkeen 11 lisäjaetta.
  • Jobin kirjassa on useita sekä ylimääräisiä että puuttuvia jakeita verrattuna masoreettiseen tekstiin. Luvuissa 21, 22, 26, 28, 31, 34, 36, 37 ja 39 on obeliski-merkillä varustettuja jakeita, mikä viittaa siihen, ettei kyseisiä jakeita ole ollut käsikirjoitusjäljennöksissä ennen Origeneen aikaa (n. 185-205 jKr.)
  • Sananlaskuissa on viisi ylimääräistä jaetta 24:22 jälkeen. Jotkin jakeet ovat myös eri järjestyksessä kuin masoreettisessa tekstissä.
  • Jeremian kirjasta puuttuu n. 3100 masoreettisessa tekstissä olevaa sanaa eli suurin osa tekstistä. Lisäksi osa jakeista sijoittuu eri kohtaan.

Näistä esimerkeistä päätellen näyttää ilmeiseltä, että ajatus UT:n kirjoittajien Septuagintan käytöstä herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Siksi onkin syytä pohtia, mikä on näiden tekstierojen alkuperä. Mahdollisia vaihtoehtoja on kaksi:

  • Erot ovat syntyneet käännösvaiheessa.
  • Erot olivat jo alkuperäisissä heprealaisissa tekteissä.

Itse asiassa on jossain määrin kyse molemmista vaihtoehdoista. D. W. Gooding on osoittanut miten yllämainitut 1 Kun. 2. luvun muutokset ovat syntyneet siinä vaiheessa (tai sen jälkeen) kun 1 Kun. käännettiin kreikaksi. Samalta ajalta olevasta (Kuolleenmeren kääröihin kuuluvasta) hepreankielisestä käsikirjoituksesta (4Q Jer b) puuttuu Septuagintan tavoin kohdat Jer. 10:6-8 ja 10:10. Näin siitä huolimatta, etteivät Kuolleenmeren Jeremiaan liittyvät käsikirjoitukset yleensä tue Septuagintassa esiintyvää jakeiden puuttumista. Edelleen on siis kysyttävä, mitkä ristiriitaisista kohdista ovat alkuperäisiä?

Korjauksia käännösvaiheessa?

Monet raamatulliset ajanlaskut perustuvat vain osittain Septuagintaan, johtuen sen ja masoreettisen tekstin välisistä eroavuuksista. Esim. Salomon temppeli (1 Kun. 6:1) perustettiin Septuagintan mukaan 440:nä vuotena Egyptistä lähdön jälkeen; masoreettisen tekstin mukaan kyseessä oli 480:s vuosi. Israelin ja Juudan kuningasluettelot eroavat Kuningasten kirjoissa näiden lähteiden mukaan niin, että Septuaginta säilyttää kaksi merkintää Joosafatin hallintokaudesta, yksi 16:28 jälkeen ja toinen kohdassa 22:41-51. Kumpikin käännöstraditio on ilmeisesti yrittänyt saada hallitsijat kronologiseen järjestykseen. Ristiriidat ovat kaiketi saaneet alkunsa Omrin hallintoaikaa koskevista erilaisista tulkinnoista (1 Kun. 16:21-28). Shenkel uskoi, että masoreettiseen tekstiin oli tehty systemaattisesti kronologisia korjauksia. Gooding torjui tämän käsityksen; hänen mielestään masoreettinen teksti on alkuperäinen. Hän on itse asiassa osoittanut, että Septuagintalla on taipumus (1 Kun. kohdalla) pedanttiseen 'korjailuun' kaikissa kronologisissa kohdissa, missä tekstien kääntäjillä tai toimittajilla on ollut jonkinlaisia ongelmia. 1 Moos. ja 1 Kun. analyysin pohjalta on hyvin mahdollista, että Genesiksen (1 Moos. kirja) antama kuva on saattanut joutua kreikkalaisten kääntäjien korjailujen kohteeksi.

Korjailuja esi-kreikkalaisessa vaiheessa?

Se seikka, että Samarialainen Pentateukki hyväksyy joitakin Septuagintan masoreettisesta tekstistä eriäviä kohtia, tekee paljon ilmeisemmäksi, että kronologiset ristiriidat palautuvat Septuagintaa edeltävään aikaan eli niihin heprealaisiin käsikirjoituksiin, joista Septuaginta on käännetty.

Samarialainen Pentateukki on translitteraatio, jossa heprealaiset kirjaimet on korvattu vastaavilla samarialaisilla aakkosilla. Se on siis käytännössä hepreaa, ja koska se on laadittu noin v. 250 eKr. paikkeilla, se todistaa kronologisten variaatioiden olleen jo heprealaisissa käsikirjoituksissa. Täysin ei tietysti voi sulkea pois toistakaan vaihtoehtoa. Tiettävästi mikään ei kuitenkaan estä olettamasta, että erilaiset variaatiot 1 Moos. 5:ssä ja 11:ssä luvussa ovat olleet jo heprealaisissa tekteissä ja siirtyneet niistä Septuagintan käsikirjoituksiin. Mutta jos näin on, joudutaan kysymään, kummassako variaatiot ovat alkuperäisiä: masoreettisessa tekstissä vai Septuagintan lähteenä olleissa heprealaisissa tekteissä?

Toimittajien suorittamaan 'korjailuun' viittaa myös 1 Moos. 2:2, joka Septuagintan mukaan kuuluu:

  • "Ja Jumala päätti kuudentena päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt ja lepäsi seitsemäntenä päivänä .."

Masoreettisen tekstin mukaan Jumala lopetti työnsä seitsemäntenä päivänä. Näyttää kuitenkin siltä, että tämä Septuagintan sanamuoto on sitä edeltäneeltä ajalta, koska sama muunnos esiintyy myös Samarialaisessa Pentateukissa sekä syyrialaisessa Peshitta-versiossa. Voidaan olettaa jonkun jäljentäjän ajatelleen, että sanamuoto 'seitsemäntenä päivänä' johtaisi lukijat päättelemään, että Jumala teki jotain työtä vielä seitsemäntenä päivänäkin. Niinpä hän teki tekstiin tämän järkeilynsä mukaisen korjauksen.

1 Moos. 2:19 kuuluu Septuagintan mukaan:

  • "Ja Jumala teki taas maasta kaikki kedon eläimet ..."

Masoreettisessa tekstissä ei ole sanaa 'taas', mutta sen sijaan Samarialaisessa Pentateukissa se on. Tämänkin lisäyksen tarkoitus on ilmeisesti 'selittää' tätä tulkinnavaraista kohtaa. Koska se voidaan ymmärtää joko toisena luomisjaksona tai viittauksena aiemmin tapahtuneeseen luomiseen, toimittaja on korjannut sitä oman näkemyksensä mukaisesti. Tällaiset seikat tukevat käsitystä, että masoreettisen tai sen kaltaisen tekstitradition 'tarkistettuja laitoksia' oli olemassa jo ennen Septuagintaa.

Samarialainen Pentateukki

Kuten edellä olevista esimerkeistäkin voi päätellä, myös Samarialainen Pentateukki on joutunut korjailujen kohteeksi. Herää kysymys: milloin se tapahtui? Säilyneet käsikirjoitukset ovat 1200 -luvulta, joten voitaisiin ajatella muutosten tapahtuneen melko myöhäisessä vaiheessa. Todisteet tukevat kuitenkin oletusta, että muutoksia on tehty jo varhain. Todisteita on kahden tyyppisiä. Ensiksikin Samarialaisen Pentateukin ja Septuagintan välisiä yhtäläisyyksiä ei voi selittää myöhäisillä korjailuilla. Toiseksi eräät Kuolleenmeren käsikirjoitukset (ns. proto-samarialaiset) näyttävät osoittavan, että Samarialaisen Pentateukin kanssa eräiltä osin yhteensopivia heprealaisia tekstivariaatiota oli jo tuolloin. Ne eivät kuitenkaan ole tuon ajan samarialaisille lahkoille tyypillisiä. Purvisin mukaan Samarialainen Pentateukki on käynyt läpi kaksi korjailuvaihetta. Ensimmäisessä tekstiä on pyritty 'selittämään' korvaamalla vaikeat, epämääräiset ja moniselitteiset sanamuodot helpommilla. Toisessa vaiheessa on suoritettu tiettyjä samarialaiseen lahkolaisuuteen liittyviä muutoksia. Tämä korjailu - tai ehkä paremminkin tietyn ajanjakson taipumus korjailuun - on täytynyt alkaa ennen Septuagintan kääntämistä ja se on saattanut jatkua jonkin aikaa sen jälkeenkin.

Samarialaisessa Pentateukissa on muitakin kronologisia 'apuja', joita ei ole Septuagintassa. Tämä ei ole ainoastaan osoitus prosessin monimutkaisuudesta, vaan osoittaa myös, että Samarialainen Pentateukki on joissakin kohdissa yksin kronologioineen. Tämä viittaa siihen, että taipumus korjailuun oli tyypillistä tälle käännösversiolle. Seuraavassa muutama esimerkki:

1 Moos. 50:5

  • "Isäni vannotti minua ennen kuolemaansa, sanoen...".

Sanoja 'ennen kuolemaansa' ei ole Septuagintassa eikä masoreettisessa tekstissä. Ilmeisesti joku toimittaja on katsonut tarpeelliseksi määrittää tapahtuman ajankohdan näin pikkutarkasti, aivan kuin joku ei muuten ymmärtäisi tapahtumien kulkua.

1 Moos. 50:23

  • "Ja Josef näki Efraimin lapsia kolmanteen sukupolveen asti. Myös Maakirin, Manassen pojan lapset syntyivät Joosefin päivinä."

Tässä kohden masoreettinen teksti ja Septuaginta puhuvat Joosefin polvista eikä Joosefin päivistä. Selvästikin Samarialaisen Pentateukin korjailija on käyttänyt tässä mielestään kronologisesti selkeämpää ilmaisua.

2 Moos. 13:6

  • "Kuutena päivänä syö happamatonta leipää, ja seitsemäs päivä on juhla Herralle."

Masoreettisessa tekstissä on tässä kohden seitsemän päivää. Samar. Pentateukki on ilmeisesti yrittänyt lieventää masoreettisen tekstin antamaa ongelmallisuuden tuntua. Korjaus on hyvin samanlainen kuin aiemmin mainitussa kohdassa 1 Moos. 2:2.

Selkein syy, miksi Samarialaisen Pentateukin kronologisia korjauksia ei voi ilman muuta käyttää, on 1 Moos. 5. luvun sukuluettelo. Jos siinä mainitut ajat yksinkertaisesti lasketaan yhteen, saadaan vedenpaisumuksen alkamisvuodeksi masoreettisen tekstin mukaan 1656 AM (anno mundi), mutta samarialaisen tekstin mukaan 1307 AM. Metusalahin kuolinvuodeksi saadaan masoreettisen tekstin mukaan 1656. Samar. Pentateukin mukaan Jered, Metusalah ja Lemek kuolivat kaikki v. 1307 AM.

Masoreettinen teksti

Masoreettinen teksti pohjautuu Masoraan eli perimätietoon heprealaisen alkutekstin oikeasta lukutavasta. Se eroaa alkuperäisestä siinä, että se on varustettu oikeaa lukutapaa osoittavilla merkeillä. Näitä jäljennöksiä tekivät 900-luvun alkupuolella masoreeteiksi kutsutut oppineet, jotka olivat tunnettuja äärimmäisestä huolellisuudestaan. Jäljentäessään he jopa laskivat sanat ja kirjaimet välttääkseen virheitä. Vaikka he lisäsivät tekstiin oikeaa lukutapaa osoittavia merkkejä, ei ole luultavaa, että he olisivat tehneet muutoksia itse tekstiin. Sen sijaan todisteet osoittavat kronologisen korjailun olevan tyypillistä sekä Samarialaiselle Pentateukille että Septuagintalle.

Samarialainen Pentateukki ja Septuaginta sisältävät koko joukon sellaista, mitä masoreettisessa tekstissä ei ole. On usein tuotu esiin, että ne yhdessä olisivat vahva todiste masoreettista tekstiä vastaan, koska ne ovat itsenäisiä. Bruce Waltke, joka on tutkinut Samarialaista Pentateukkia väitöstyössään, on kuitenkin todennut, että pitäisi pikemminkin miettiä, miten vahvan todistuksen kaikki tekstilähteet yhdessä antavat, sillä eroavuudet ovat lopultakin hyvin vähäisiä.

Laajasti ottaen Samarialainen Pentateukki ja Septuaginta voidaan kuvitella tekstipuun kahtena sivuhaarana ja masoreettinen teksti omana haaranaan. Yhdessä ne voivat edustaa alkuperäistä tekstiä paremmin kuin erillisinä. Hyväksymällä tämä aksiooma tarkastelun pohjaksi, nähdään, että on perusteltua pitää masoreettista tekstiä yhdenmukaisena alkuperäisen tekstin kanssa. Se on säännöllisesti yhteensopiva yhdessä mutta ei toisessa kohdassa Samarialaisen Pentateukin ja Septuagintan kanssa. Esim. 1 Moos. 5. luvussa masoreettinen teksti ja Samarialainen Pentateukki ovat yhteneviä viiden ensimmäisen nimen kohdalla Jerediin asti. Septuagintan kanssa masoreettinen teksti taas on yhteensopiva siinä, että Jered, Metusalah ja Lemek kuolivat samana vuonna kuin vedenpaimus alkoi.

Joitakin ratkaisemattomia kysymyksiä on silti vielä jäljellä. Raamattu on johdonmukainen kokonaisuus ja siksi on syytä perehtyä niihin kohtiin, joissa UT:n kirjoittajien väitetään käyttäneen lähteenään Septuagintaa tai Samarialaista Pentateukkia.

UT ja Septuaginta

Gal. 3:17

Usein on tuotu esiin, että Paavali olisi Gal. 3:17:ssä käyttänyt lähteenään Septuagintaa viitatessaan 2 Moos. 12:40:een.

  • "Minä tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden päästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi." (VKR)

Tässä puhutaan 430 vuoden ajanjaksosta lupauksen vahvistamisen ja lain antamisen välillä. Eri tekstiversiot esittävät 2 Moos. 12:40 seuraavasti:

  • Masoreettinen teksti: "Mutta aika, jonka israelilaiset olivat asuneet Egyptissä, oli neljäsataa kolmekymmentä vuotta."
  • Septuaginta: "Aika, jonka israelilaiset olivat asuneet Egyptissä ja Kanaanin maassa oli 430 vuotta."
  • Samarialainen Pentateukki: "Aika, jonka israelilaiset ja heidän isänsä, olivat asuneet Kanaanissa ja Egyptin maassa, oli 430 vuotta."

Septuagintan ja Samarialaisen Pentateukin erilainen sanajärjestys viittaa siihen, että juuri näissä versioissa alkuperäistä tekstiä on peukaloitu. Kummankin perustana on ollut sama alkuperäinen teksti, ja - Waltken näkemyksen mukaan - milloin masoreettinen teksti on yhtäpitävä jommankumman kanssa, silloin masoreettinen teksti on se, josta on lainattu. Voimme näin ollen olettaa, että sekä Septuaginta että Samarialainen Pentateukki ovat tietyiltä osin 'väärennöksiä'. Toiseksi niiden tekstieroavuudet voidaan ymmärtää aiemmin esiin tuodun 'touhuilun' eli tekstin tulkinnan tai selittämisen halun pohjalta.

Gal 3:17 kohdistuva 'huoli' johtuu selvästikin siitä, että 1 Moos. 15:13 mukaan israelilaiset tulisivat elämään muukalaisina vieraassa maassa 400 vuotta, mutta 2 Moos. 12:40 kertoo tuon ajan olleen 430 vuotta. Septuagintan ja Samarialaisen Pentateukin pyrkimyksenä on ilmeisesti sovittaa nämä kohdat yhteen sisällyttämällä 430 vuoteen myös Kanaanissa vietetty aika. Tällöin israelilaiset olisivat olleet 30 vuotta Kanaanin maalla ennen lähtöään Joosefin luo Egyptiin. Samarialaisen Pentateukin myöhäisempi lisäys 'heidän isänsä' saattaa edustaa näkemystä, että kyseinen ajanjakso ulottui Aabrahamista exodukseen (Egyptistä lähtöön). Kaikki kolme tekstilähdettä kuitenkin puhuvat 430:sta vuodesta, joten ei ole mitään syytä olettaa Paavalin käyttäneen juuri Septuagintaa. Toisaalta Gal 3:17 perusteella ei voi myöskään päätellä, miten Paavali ajoitti tuon 430 vuoden jakson.

Israelilaisten sukupolvet Egyptissä

Joskus viitataan myös raamatunkohtiin, joista on pääteltävissä israelilaisten olleen Egyptissä neljän sukupolven ajan. Jotkut uskovat, että 4 Moos. 26:58,59 osoittaa Mooseksen olleen Leevin pojanpojanpoika (Leevi - Kehat - Amram - Mooses). Tämä ei ole mahdoton ajatus, koska Mooseksen isoisällä, Kehatilla kerrotaan olleen jo 8600 miespuolista jälkeläistä (4 Moos. 3:28).

Mistä lisäys 'Kainam' Luuk 3:36:ssa?

Luuk 3:36:ssa on Arpaksadin ja Selahin välissä nimi Kainam. Tätä nimeä ei ole masoreettisessa tekstissä 1 Moos. 11. luvussa, eikä myöskään Samarialaisessa Pentateukissa, mutta Septuagintassa se esiintyy. Tämä herättää kysymyksiä:

  • Oliko nimi Kainam jo alunperin 1 Moos. 11:ssä olevassa sukuluettelossa?
  • Voisiko se olla ei-kanoninen, mutta historiallisesti tosi lisäys tähän nimilistaan, ja että sitä Luukaksen hyväksynnän myötä voidaan pitää kanonisoituna? Tämä näkemys saattaisi avata mahdollisuuden, että kanonisissa sukupolviluetteloissa on muitakin todellisia aukkoja.
  • Jos Kainamin nimi todella kuuluu tähän luetteloon, merkitseekö se sitä, että Septuagintan tiedot hänen elämästään ovat oikeita?
  • Mikäli ne eivät ole oikeita, siitä seuraa, että:
  • (a) meillä ei ole mitään käsitystä hänen syntymäajastaan ja/tai
  • (b) joudumme tarkentamaan Septuagintan esittämää aikaa 100 vuotta lyhyemmäksi, jotta se sopisi yhteen masoreettisen tekstin kanssa. Septuaginta kertoo Selahin syntyneen Kainamin 130. vuotena (eikä 30:tena.)

Vaikka edellä on tuotu esiin Septuagintan ja Samarialaisen Pentateukin taipumus korjailla kronologisia kohtia, se ei välttämättä merkitse sitä, että yhden nimen lisääminen luetteloon olisi osa tätä tendenssiä. Se ei ole luonteeltaan pikkutarkkaa tai tekstiä selittävää kuten kronologiset korjailut. On mahdollista, että tämä nimi on erehdyksessä jäänyt pois jossakin masoreettisen tekstin jäljennösvaiheessa ja Septuagintan kääntäjät ovat korjanneet tämän toteamansa virheen. Muulla tavoin tätä Kainamin ongelmaa lienee vaikea selittää.

UT ja samarialainen kronologia.

Viittaako Apt 7:4 samarialaiseen kronologiaan?

Stefanus sanoo puheessaan (Apt 7:4):

"Silloin hän [Aabraham] lähti kaldealaisten maasta ja asettui asumaan Harraniin. Ja kun hänen isänsä oli kuollut, siirsi Jumala hänet tähän maahan, jossa te nyt asutte." (VKR)

Jotkut sanovat Stefanuksen tässä seuranneen Samarialaisen Pentateukin esittämää ajanlaskua. Voidaan kuitenkin nähdä, että hänen puheensa seurailee melko tarkkaan Genesiksen tekstiä. Tietysti voidaan aina kysyä, onko Stefanuksen tulkinta tai Luukkaan kertomus hänen puheestaan virheetön.

Samarialaisen Pentateukin mukaan Terah oli kuollessaan 145 -vuotias (1 Moos. 11:32), mutta masoreettisen tekstin (ja Septuagintan) mukaan hän kuoli 205 vuoden ikäisenä. Samarialainen Pentateukki on kuitenkin masoreettisen tekstin kanssa yhtäpitävä siinä, että Harranista lähtiessään Abram oli 75 -vuotias. Mistä tämä eroavuus samarialaisen ja heprealaisen tekstin välillä johtuu?

Syynä on ilmeisesti 1 Moos. 11:26, joka kertoo, että "Terah eli 70 vuotta, ja hänelle syntyivät Abram, Naahor ja Haaran." Samarialaiset olettivat , että Terah oli 70 vuoden ikäinen Abramin syntyessä ja saattoi siitä syystä olla vain 145 -vuotias Abramin lähtiessä Harranista. 1 Moos. 11 - 12 lukujen pohjalta voidaan myös päätellä (kuten Stefanuskin), että Terah oli jo kuollut Abramin lähtiessä Harranista. Abramin elinajan kronologiaa ei voinut muuttaa, koska hänen ikäänsä viitataan myöhemmin (esim. 1 Moos. 17:1). Tästä syystä Samarialaisen Pentateukin ainoa mahdollisuus välttää ristiriitaisuutta oli korjata Terahin ikää.

Kuoliko Terah ennen Abramin lähtöä Harranista?

Stefanuksen näkemys, jonka mukaan Terah kuoli ennen kuin Abram lähti Harranista, perustuu ilmeisesti Genesiksen huolelliseen lukemiseen. Se ei välttämättä merkitse oikeata tulkintaa, mutta näyttää kiistatta siltä, että UT:n ajan ihmiset tutkivat tekstejä huolellisesti pannen niistä merkille myös sellaista tietoa, jota ei ihan suoraan sanottu. Samaa tarkastelutapaa voidaan käyttää edelleen, käymällä kyseinen tapahtumaketju (1 Moos. 11. ja 12. luku) läpi kohta kohdalta:

  • 11:27 Terahille syntyivät Abram, Naahor ja Haaran. Tämä jae tuskin merkitsee sitä, että kyseessä oli kolmoset, sen enempää kuin sekään, että Nooalle syntyivät Seem, Haam ja Jaafet (1 Moos. 5:32). Nimien järjestys ei välttämättä merkitse myöskään ikäjärjestystä.
  • 11:28 Haaran kuolee ennen isäänsä Kaldean Uurissa. Hän ei kuitenkaan kuollut kovin nuorena, koska hänellä oli pojan lisäksi myös tyttäriä.
  • 11:29 Abram ja Naahor ottavat itselleen vaimot. Haaranin tytär on kyllin vanha mennäkseen naimisiin enonsa Naahorin kanssa. Tästä voi päätellä, että Naahorin ja Haaranin välillä oli selvä ikäero.
  • 11:31 Näiden avioliittojen jälkeen Terah, perheensä huoltajana, ottaa Abramin ja pojanpoikansa Lootin sekä miniänsä ja lähtee Kaldean Uurista päätyen Harraniin.
  • 11:32 Terah kuolee Harranissa. Tämä on ainoa kohta missä erikseen mainitaan jonkun kuolema. Koska sitä ei mainita kohdassa 11:26, mihin sen olettaisi kuuluvan, se korostaa tosiasiaa, ettei se tapahtunut enää Harranissa olon jälkeen.
  • 12:1 Tämän jakeen alku on kieliopillisesti tulkittavissa joko "Ja Herra sanoi Abramille.." tai "Ja Herra oli sanonut Abramille.." Joka tapauksessa se vihjaa, että Abram olisi saattanut tuolloin vielä olla syntymämaassaan, Kaldean uurissa. Stefanuksen kronologia hyödyntää tätä havaintoa, kun hän sanoo: "..Kirkkauden Jumala ilmestyi meidän isällemme Aabrahamille hänen ollessaan Mesopotamiassa, ennen kuin hän oli asettunut asumaan Harraniin, ja sanoi hänelle: 'Lähde maastasi ja suvustasi' ..." (Apt 7:2-3)
  • 12:4 Abram lähtee matkaan kuuliaisena Jumalan kutsulle ja jakeessa 11:32 mainittu tapahtuma toteutuu.
  • 12:5 Abram ottaa lähtiessään mukaansa vaimonsa lisäksi myös Lootin, mikä viittaa Terahin kuolemaan ja perhevastuun siirtymiseen Abramille. Samaa osoittaa se, että Abram otti mukaansa myös palvelijat ja kaiken Harranissa hankitun omaisuuden.

Edellä olevasta voidaan nähdä, että Stefanuksen kronologian aineisto saattaa perustua pelkästään heprealaisen tekstin syvälliseen ja tarkkaan lukemiseen, eikä sillä välttämättä tarvitse olla mitään yhteyksiä Samarialaiseen Pentateukkiin. Kyseessä voi olla tuona aikana yleinen eksegeettinen käytäntö, jota myös Samarialainen Pentateukki osaksi noudatti.

Ylimääräiset 60 vuotta?

Jos Stefanuksen tieto on luotettava, siitä seuraa, ettei Terahin iäksi 1 Moos. 11:26:ssa mainittua 70 vuotta voi soveltaa ihan yksioikoisesti, vaan kronologiaan täytyy lisätä jonkin verran aikaa, koska hänen poikiensa ei sanota syntyneen samanaikaisesti. Ussher ja Lightfoot olettivat lisäystarpeen olevan 60 vuotta. Jos Aabraham oli vain 75 -vuotias Harranista lähtiessään ja lähti välittömästi Terahin kuoltua (205 -vuotiaana),hänen olisi täytynyt syntyä Terahin ollessa 130 vuoden ikäinen (205-75). Tämä merkitsee, että Aabraham syntyi 60 vuotta myöhemmin verrattuna siihen, että se olisi tapahtunut Terahin ollessa 70 -vuotias.

Kriittistä koulukuntaa edustava eksegeetti James Barr, joka perustaa näkemyksensä hypoteettisiin Jahvisti, Elohisti ym. lähteisiin, uskoo ristiriitojen johtuvan siitä, että tiedot ovat peräisin näistä eri lähteistä. Siksi hänen mielestään olisi luonnollisinta tulkita 1 Moos. 11:26 niin, että Terahin kaikki kolme poikaa syntyivät samana vuonna. Ristiriita pitäisi siis vain hyväksyä. Genesis sisältää kuitenkin kohtia, jotka tukevat aiemmin esitettyä näkemystä:

  • Naahor nai veljentyttärensä (1 Moos. 11:29), mikä viittaa ikäeroon.
  • Haam oli nuorin Noan pojista (1 Moos. 9:24).
  • Jaafet oli vanhin Nooan pojista (1 Moos. 10:21). Nooan pojat eivät siis ilmeisesti olleet kolmosia.
  • Seem ei ollut 102/103 vaan 100 kun hänen poikansa Arpaksad syntyi (1 Moos. 5:32; 7:6; 11:10).

Jäljellä on vielä kysymys, pitäisikö tuo 60 vuotta lisätä kronologiaan. Ongelmana on, ettei liene mitään raamatullista 'pakkoa' sille tulkinnalle, että Aabraham lähti Harranista välittömästi isänsä kuoltua. Ellei sellaista löydy, 60 vuoden lisäys jää vain arvailuksi. Voidaanko Stefanuksen puheen perusteella sulkea pois mahdollisuus, että Terah kuoli 205 vuoden iässä ja että Aabraham odotti muutaman vuoden, ennen kuin lähti Harranista? Aabrahamin määränpäänä oli tietty maa ja hän oli vain tilapäisesti viipynyt Harranissa - ehkä isänsä terveydentilan takia - joten hänellä ei ilmeisesti ollut tarvetta viipyä siellä kovin pitkään isänsä kuoltua. Jos hän olisi viipynyt siellä paljon pitempään, hänen olisi joko pitänyt syntyä myöhemmin, eli joskus sen jälkeen kun Terah oli 130 v. Tälloin kronologiaan pitäisi lisätä enemmän kuin 60 vuotta. Joka tapauksessa 60 vuotta olisi vähin määrä, mikäli Stefanuksen esittämä näkemys huomioidaan. Ellei huomioida, yhtenäinen kronologia näyttää helpommalta. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että VT:n sisältyvät kronologiset tiedot ovat usein hiuksenhienoja, joten niiden selvittäminenkin on työlästä.

Päätelmä

Kuten olemme huomanneet, raamatullisessa kronologiassa on vielä joitakin selvittämättömiä kohtia. Niitä ei voi ratkaista poimimalla sopivia kohtia eri tekstilähteistä, koska Septuaginta ja Samarialainen Pentateukki näyttävät olevan tietyn kaavamaisen systeemin mukaan korjailtuja. Jonkinlaiseen yhteensovittamiseen lienee kuitenkin turvauduttava. Tarvitaan vielä lisää tietoa - ja sitä kannattanee etsiä myös Raamatun ulkopuolisista lähteistä - jotta olemassa olevat, vähäiset tiedonsirpaleet saataisiin 'liimattua' ehjäksi kokonaisuudeksi.

 
Lähde: http://answeringenesis.org  
 
Tekstiin liittyvät raamatunkohdat  

Raamatun ajanlaskuun liittyviä tutkielmia suomeksi:
www.kolumbus.fi/petteri.haipola/raamattu/peres.pdf www.kolumbus.fi/petteri.haipola/raamattu/Jeesuksen_sukupuu.pdf  

10.10.05 (päivitetty 02.12.07)