Ihmisten erilaisuudesta


Tyttö Yapilta esittämässä sauvatanssia (Weyer: Luonnonkansat, 1959)

Ihminen on maapallolla ainoana kyennyt levittäytymään sen kaikille alueille kuumista erämaista napaseutujen kylmyyteen, suurkaupungeista yksinäisille valtameren saarille, metsiin ja aavikoille, laaksoihin ja vuoristoihin. Eri seuduilla asuvat ihmiset eroavat toisistaan, paitsi kieleltään ja kulttuuriltaan, usein myös ulkonäöltään. On monenlaista kokoa, ruumiinrakennetta, ihonväriä, karvoitusta, hiustyyppiä. Tämä on johtanut siihen, että ihmisiä on erilaisin perustein jaoteltu tyyppeihin, kasteihin ja rotuihin.

Erilaisuuksista huolimatta olemme yksi biologinen laji. Kaukanakin toisistaan asuneet ja hyvin eri näköiset miehet ja naiset voivat avioitua ja saada terveitä jälkeläisiä. Geneettisten erilaisuuksien on todettu olevan niin vähäisiä, että monen tutkijan mielestä ei voi enää puhua erillisistä ihmisroduista. Tähän tietenkin vaikuttaa osaltaan nykyinen tasa-arvo -ajattelu; kukaan ei haluaisi leimautua rasistiksi. Ihmistyypin ulkonaisen erilaisuuden kuvaaminen rotu-sanalla ei kuitenkaan vielä ole rasismia. Se on sitä vasta sitten, kun siihen liitetään ajatus eriarvoisuudesta eli jonkin ihmisryhmän synnynnäisestä alempiarvoisuudesta. On siksi syytä huomauttaa, että käytän tässä rotu-sanaa vain ihmistyypin synonyymina, ilman minkäänlaista arvovarausta.

Emme aina tule ajatelleeksi, että yksilöinä olemme kaikki erilaisia. Olemme vanhemmiltamme perineet ihon ja hiusten värin, ruumiinrakenteen, luonteenlaadun, jopa taipumuksia erilaisiin sairauksiin. Älykkyys ei ilmeisesti periydy, mutta luonteenlaatu (joka on periytyvää) saattaa vaikuttaa siihen, millaisiin asioihin se suuntautuu. Jotkut käyttävät älyään filosofisiin pohdiskeluihin tai ratkaisevat teknisiä ja tieteellisiä ongelmia. Tällöin älykkyys on helpommin havaittavissa, kuin jos se suuntautuisi vaikkapa käytännön elämässä tarvittaviin käden taitoihin tai esittävän taiteen eri aloille.

Mistä ulkonaiset erot johtuvat?

Perinteinen darvinistinen selitys on lähtenyt ihmisen ja ympäristön välisestä vuorovaikutuksesta, sopeutumisesta. 'Kaikenkattavan' mikroevoluution uskotaan ulottaneen vaikutuksensa myös ihmiseen. Kaikkien eri ihmistyyppien kehittyminen tällä tavoin edellyttäisi tietysti paljon aikaa, huolimatta siitä, että joidenkin muinaisten luonnonmullistusten tai kulttuurissa tapahtuneiden huomattavien muutosten on arveltu jossain määrin edistäneen erilaisten ihmistyyppien kehitystä.

'Australopithecus africanus', jonka sanotaan eläneen 2-3 miljoonaa vuotta sitten.

Tämä Zulu-tyttö on kuvattu 1950-luvulla

Mangbettu-heimon tyttö hiuslaitteineen

Pään muotoileminen on ollut suosittua mangbettujen ja eräiden muidenkin heimojen keskuudessa

Mitä kallonmuodot kertovat? Vai kertovatko ne mitään?

Kallomuodot kertovat vain rotuominaisuuksista

Kuten ylläolevista kuvistakin voi päätellä, kallonmuodon perusteella tehdyt päätelmät ihmisen kehityksestä ovat jokseenkin heikolla pohjalla. Nykyihmisen kalloja vertaamalla löytyy varmasti kaikki oletettujen 'hominidien' kallomuodot. Tämän voi kuka hyvänsä todeta vaikkapa suurten kansainvälisten urheilukilpailujen osanottajista. Aasialainen kasvoprofiili eroaa selvästi afrikkalaisesta tai eurooppalaisesta, mutta tämän lisäksi suurta vaihtelua on myös heimojen, sukujen ja yksilöiden välillä.

Joka tapauksessa ihmisten arvellaan eriytyneen aikojen kuluessa toisistaan samalla tavoin kuin erkanimme oletetetuista lähimmistä sukulaisistamme, simpansseista. Tälle on yritetty löytää vahvistusta tutkimalla perimässä tapahtuneita mutaatioita ja niiden esiintymistiheyttä. Uudemmat tutkimukset ovat yllättäen osoittaneet mutaatioita tapahtuneen lähes kaksikymmentä kertaa nopeammin kuin aiemmin uskottiin. Lisäksi niiden esiintymistiheys näyttää pikemminkin hidastuneen kuin pysyneen vakiona. Tämä merkitsee sitä, että muutoksiin käytettävissä oleva aika on lyhentynyt radikaalisti, mikä puolestaan kyseenalaistaa koko darvinistisen hypoteesin.

Värikäs ihminen

Näkyvin ihmisiä erottava tekijä on ihonväri. Se riippuu lähes pelkästään ihossa olevan melaniinin määrästä. Melaniini vaikuttaa myös hiusten ja silmien väriin, ja näyttää suojelevan ihoa haitalliselta ultraviolettivalolta. Auringossa oleilu nostaa melaniinitasoa ja ruskettaa vaaleaihoisen länsimaalaisen. Tästä voisi päätellä, että päiväntasaajan alueella elävillä ihmisillä pitäisi olla eniten melaniinia. Yleisesti ottaen Saharan etelänpuoleisilla afrikkalaisilla ja Australian aborigineilla onkin selvästi enemmän melaniinia kuin esim. pohjois-eurooppalaisilla.

Vuonna 1913 Charles Davenport oletti ihmisellä olevan kahta eri geenityyppiä eli alleelia, toinen mustaa ja toinen vaaleaa väriä varten. Sittemmin ihonvärin on todettu riippuvan koko joukosta vanhemmilta perittyjä alleeleja. Ne periytyvät itsenäisesti riippumatta muista 'rodullisista' piirteistä kuten hiusten suoruus tai kiharuus. Niinpä albino skotti näyttää erilaiselta kuin albiino papualainen.

Useiden geenien yhteivaikutusta

Kuten tavallista, tieteen kehitys on tässäkin asiassa paljastanut paljon oletettua monimutkaisemman tarinan. Geneetikot uskovat nyt olevan noin puoli tusinaa geeniä, joilla on merkittävä vaikutus pigmentoitumiseen. Näitä perittyjä geenejä on kaikissa soluissamme, mutta niiden vaikutus tulee kuitenkin näkyviin vain erityisissä ihosoluissa, melanosyyteissä, joissa ne saavat aikaan melaniinin tuotantoa. Jokainen melanosyytti on uskomattoman monimutkainen kemiallinen tehdas, joka muuttaa saamansa raaka-aineet ympärillään olevien ihosolujen tarvitsemaksi melaniiniksi.

Ihonvärin muodostumiseen tarvitaan lisäksi tekijöitä kytkemään tietyt geenit päälle tai pois, jotta kaikki eri sävyt saadaan aikaan. Itsekullakin meistä on perusvalmiudet melaniinin tuottamiseen ja jokainen voisi periaatteessa olla musta, ruskea tai valkoihoinen tai jotain siltä väliltä (albiinoja lukuunottamatta). Iho sisältää myös hiukan keratiinia, jonka sisältämä rikki lisää ihon värisävyjen kirjoon keltaista. Aasialaisilla - varsinkin Kauko-idässä - ihon ylimääräinen ohut keratiinikerros saa yhdessä melaniinin kanssa aikaan ihon kellanruskean värisävyn. Vähäiset muutokset näiden ihon pigmenttiaineiden määrässä voivat siten saada aikaan koko ihmiskunnan värikirjon.

Luonnonvalinta ja ihmiskunnan variaatiot

Miten nuo värinmuodostuksen mekanismit ovat syntyneet? Ovatko ne pelkästään luonnonvalinnan aikaansaannosta? Jotkut pitävät esim. sirppisoluanemiaa luonnonvalinnan aikaansaamana hyödyllisenä sopeutumana, koska se suojelee kantajiaan malarialta. Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen kuin usein annetaan ymmärtää. Jos henkilö kantaa yhtä viallista geeniä, hän ei sairastu anemiaan, mutta ei ole myöskään suojassa malarialta. Kaksi viallista geenia aiheuttaa anemian, joka useimmiten johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Sirppisoluanemian hyödyllisyyttä vähentää myös se tunnettu seikka, että terveimmät yksilöt saavat eniten jälkeläisiä, mitä ominaisuutta pidetään luonnonvalinnan tärkeimpänä tekijänä.

Otaksumia ja kysymyksiä

Eteläisen Afrikan pygmien lyhytkasvuisuuden uskotaan olevan sopeutuma niukkaan ruokavalioon. Tutkimuksissa heidän kasvuhormonitasonsa on todettu normaaliksi, mutta eräs geenivirhe estää heidän elimistöään hyödyntämästä niitä tehokkaasti. Niinpä voidaan kysyä: johtuuko kyseinen geenivirhe jostain valintapaineesta vai yksinkertaisesti vain satunnaisesta muutoksesta?

Entä johtuuko luonnonvalinnasta se, että nykyään japanilaiset (ja monet muutkin) teini-ikäiset ovat pitempiä kuin esivanhempansa milloinkaan? Ilmeisestikään kyse ei ole geneettisestä ominaisuudesta vaan lähinnä ruokavaliosta. Jos siis japanilaisten ruokavalio teki heistä aikoinaan lyhytkasvuisia saamatta silti aikaan geenivirhettä, miten voidaan tietää, että pygmien niukka ruokavalio oli syynä lyhytkasvuisuuteen johtavaan geenivirheeseen?

Miksi eskimot ovat lyhyitä ja tukevia? Sen sanotaan auttavan heitä kestämään kylmää, mikä varmaankin pitää paikkansa. Miksi jotkut afrikkalaiset heimot ovat pitkiä ja hoikkia? On totta, että tällainen keho sietää paremmin kuumuutta, mutta nämä heimot asuvat enimmäkseen aavikkoseuduilla, joissa yöt ovat hyvin kylmiä. Entä miksi sitten pohjoisessa Euroopassakin on pitkiä ihmisiä? Ja miksi kuumassa ilmastossa elävät pygmit ovat lyhyitä? Jos afrikkalaisilla on niukka karvoitus siksi, että pysyisivät viileämpinä, kuten jotkut otaksuvat, miksi myös Aasian kylmillä aroilla elävät ihmiset ovat suhteellisen karvattomia? Ja onko heille tyypillinen 'mongolipoimu' todella merkittävästi selviytymistä edistävä sopeutuma? Tuskinpa vaan.

Ihonväri ja sairaudet

Samoja kysymyksiä voi esittää ihonvärin suhteen. Vaaleaihoiset sairastuvat tropiikissa helpommin ihosyöpään. Mikä suojelee pohjoisemmille leveysasteille muuttaneita tummaihoisia sairastumasta heille tyypilliseen riisitautiin? Se on D-vitamiini! Koska tumma iho vastaanottaa heikosti ultraviolettia valoa, myös sen kyky muodostaa D-vitamiinia heikkenee. Vähäinen D-vitamiini johtaa puolestaan riisitautiin. Vaaleaihoisilla on vähän melaniinia ja he välttyvät riisitaudilta; tummaihoisilla on paljon melaniinia ja he välttyvät ihosyövältä. Kaikesta huolimatta monet tutkijat uskovat jonkinlaisen evoluutioprosessin saavan aikaan vaaleat ja tummemmat ihot.

On totta, että Australiassa, Uudessa Seelannissa ja Hawaijilla elävät eurooppalaisten jälkeläiset sairastuvat muita useammin ihosyöpään. Mutta historiallisessa perspektiivissä sen aiheuttama kuolleisuus on kuitenkin pientä verrattuna monin muihin kuolemansyihin. Niinpä on vaikea kuvitella, että evoluutio olisi 'kehittänyt' selviytymiskeinoksi D-vitamiinin saantia estävän tumman ihonvärin. Auringonvalo ei ole edes ehdottoman välttämätöntä. Monet kalaöljyt sisältävät runsaasti D-vitamiinia. Ei olekaan yllättävää, että kalat kuuluvat skandinaavien ja eskimoiden ruokavalioon. Oikea ruokavalio auttaa selviytymään alueilla, jossa auringonvaloa on niukasti ja jossa sen saantia estää lisäksi kylmän ilmaston edellyttämä suojaava vaatetus.

Ihonväri ja ilmasto

Miksi afrikkalaiset sitten jäivät trooppisille alueille? Olisivathan he voineet muuttaa pohjoiseen ja 'nauttia' kalanmaksaöljyä, kuten Euroopan lapset. Nykyään - kiitos vitamiinipillerien - afrikkalaiset selviytyvät mainiosti pohjoisilla alueilla ilman riisitautia. Jos sitten katsotaan Amerikan alkuperäisasukkaita, tarina hämärtyy entisestään. Ruskeaihoisia elää mantereen kaikilla kolkilla Alaskasta eteläiseen Tulimaahan asti. Sama koskee Tyynen valtameren saarilla eläviä. Ilmeisestikään mikään valintamekanismi ei ole siellä muokannut ihonväriä. Miksi se olisi tehnyt sen Afrikassa?

Ilmastoteoria siis selittää huonosti erilaiset ihonvärit. Toisaalta tutkimus ei ole vielä kovin paljoa kohdistunut ihmismuunnelmien syiden rikkaaseen varastoon, ja tehdyt tutkimukset ovat usein lähteneet tietyistä ennakkokäsityksistä. Ehkäpä neutraalimmat huomiot on tehty joidenkin selviytymistä edesauttavien ominaisuuksien yhteydessä. Yksi niistä on riippuvuus ABO-veriryhmän ja tiettyjen sairauksien vastustuskyvyn välillä. Nämä veriryhmät näyttävät selvästi jakautuneen maantieteellisille alueille, joten voidaan ajatella näiden veriryhmien kantajien keskittyneen sinne, missä oli hieman paremmat selviytymisen mahdollisuudet. Asiassa on vielä paljon tutkittavaa, mutta tämän tyyppiset seikat näyttäisivät selittävän suuren osan ihmiryhmissä tavattavasta muuntelusta..

Mikä tekee meistä sellaisia kuin olemme?

Luonnonvalinnan vaikutusta ei voi täysin sulkea pois, mutta sen osuus ihmisen historiassa näyttää olevan jokseenkin vähäinen. Miten sitten havaitut rodulliset poikkeamat selittyvät? Yksi mahdollinen mekanismi on ns. founder-efekti, millä tarkoitetaan sitä, että jonkin alueen ihmisten tunnusomaiset piirteet ovat lähtöisin yhdestä tai muutamasta keskenään läheistä sukua olevasta yhteisön perustajasta (founder). Esim. Kanadan ranskalaisten keskuudessa on ryhmiä, joiden esi-isien tiedetään aikoinaan tulleen samalta pieneltä alueelta Ranskasta. Aluksi tällaisissa pienissä, eriytyneisssä siirtolaisryhmissä tapahtuu paljon sukulaisavioliittoja ja syntyy suuri määrä toisilleen sukua olevia jälkeläisiä. Tämä saa alueen ihmisissä aikaan tiettyjä 'rodullisia' erityispiirteitä.

Suvun perintönä kulkee myös sairauksia. Tietyt taudit ovat joillakin alueilla yleisiä, mikä on herättänyt tutkijoiden mielenkiinnon ihmisten sukulaisuuteen ja suvun esi-isiin. Tavoitteena on löytää virheellisten geenien kantajat ja niiden mahdollinen alkulähde, sekä informoida alueen ihmisiä sairastumisriskistä.

Aina eivät sukulaisavioliitot kuitenkaan johda sairauksiin. Tämä kävi ilmi mm. eräässä 1950-luvulla tehdyssä tutkimuksessa, joka kohdistui Pennsylvaniassa toimivaan saksalaiseen baptistiyhteisöön. Sen uskonnolliset tavat edellyttivät mm. tietynlaista pukeutumista sekä yhteisön jäsenten välisiä avioliittoja. Sisäsiittoisuus ei kuitenkaan saanut heissä aikaan sellaisia ulkoisia piirteitä, joiden johdosta he olisivat selvästi erottuneet muista ihmisistä. Ainoa erottava seikka oli tavallista suurempi osuus A-veriryhmään kuuluvia. Tutkijan mielestä tämäkin saattoi johtua pelkästä sattumasta.

Yhteisön alkujäsenistä peräisin oleva vaikutus on osa laajempaa kokonaisuutta, josta käytetään nimitystä geneettinen ajautuminen. Sitä esiintyy populaatioissa geneettisten muutosjaksojen seurauksena. Dramaattisimmin se ilmenee tapauksissa, joissa populaatioon sodan, luonnonkatastrofin, epidemian tai muun seikan vuoksi muodostuu 'pullonkaula', eli vain muutama yksilö alkuperäisestä väestöstä jää jäljelle. Näiden selviytyjen geneettinen perintö siirtyy seuraaviin sukupolviin, ja varsinkin jos he ovat läheisiä sukulaisia, heidän jälkeläisensä saattavat näyttää hyvin erilaisilta verrattuna lähiseudun muihin asukkaisiin.

Tärkeä osa palapeliä on myös puolison valinta. Sanotaan, että 'vastakohta viehättää', mutta tämä pätee vain harvoin. Useimmiten valinta kohdistuu kumppaniin, joka on kotoisin samalta alueelta, puhuu samaa kieltä ja kuuluu samaan kulttuuriseen, uskonnolliseen ja sosiaaliseen ryhmään. Monet jopa kokevat viehättäväksi ihmisen, jonka ulkonäössä on jotain itseä muistuttavaa. Tämä johtaa lähellä toisiaan asuvien ihmisten samankaltaiseen ulkomuotoon.

Raamatullinen näkemys

Darvinistinen kehitystarina kyseenalaistaa raamatullisen aikaskaalan ja edellyttää hidasta asteittaista kehitystä. Siihen uskova voi sanoa, ettei Raamattu selitä rotujen olemassaoloa, ja että havaittava monimuotoisuus edellyttää evoluutiota. Tässä väittelyssä usein unohtuu, etteivät useimmat luomisnäkemystä kannattavat suinkaan kiellä mikroevoluutiota eli sopeutumisen ja luonnonvalinnan vaikutuksesta tapahtuvaa vähäistä muuttumista. Mutta he pitäytyvät siihen, minkä tutkimuskin on vahvistanut, että evoluutio ei ylitä geneettisen koodin asettamia rajoja. Perimä sisältää lukuisia muunnelmia, jotka voivat sekoittua ja järjestyä eri tavoin, mutta uutta koodia ei evoluution tuloksena synny.

Avainkohta

Raamatulliselta näkökannalta katsoen tapahtumien avainkohta on Baabelin tornin rakentamisen aikainen kielten sekoittuminen. Koska kertomus esittää tapahtuman Jumalan ihmetekona, se ei oikein istu tieteen materialistiseen maailmankuvaan. Niinpä monet teologitkin ovat taipuneet hyväksymään usein esitetyn 'luonnollisen' selityksen, jonka mukaan eri puolilta maailmaa tulleet rakentajat puhuivat niin monia kieliä, etteivät lopulta enää ymmärtäneet toisiaan, tai eivät ainakaan pystyneet yhteistyöhon. Selitys voi ensi kuulemalta tuntua hyvältä, mutta kun asiaa tarkemmin pohtii, se ei enää tunnukaan yhtä uskottavalta.

Kautta aikain on maailmassa ollut valtavia rakennusprojekteja, joihin on osallistunut tuhansittain ihmisiä. Yhdenkään ei tiedetä kaatuneen kielestä johtuneisiin ongelmiin. Rakentaminen on lähes aina aina tapahtunut hallitsijoiden mahtikäskyllä, eikä tällaisia hankkeita lopeta kovin helposti. Ei myöskään ole kovin todennäköistä, että ihmiset olisivat kaikkialta suurin joukoin rynnänneet kauas kotiseuduiltaan jotakin Baabelin tornia rakentamaan! Rakentajat olisivat siten olleet valtaosaltaan paikallista väestöä, eikä muualta tulleiden mielipiteitä olisi juurikaan noteerattu työn kulkuun liittyvissä asioissa. Aina on myös löytynyt tulkkeja ja useampia kieliä osaavia ihmisiä. Sitäpaitsi tiilien kantamisessa ei kovin hääppöistä kielitaitoa vaadita. Raamatun kertomus tapahtumista on ihmeineenkin uskottavampi.

Toistaiseksi ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten ihmiset tapahtuman jälkeen hajaantuivat eri puolille maailmaa. On kuitenkin luonnollista ajatella, että he kulkeutuivat kieliryhmittäin vähitellen omille alueilleen. Ihmiskunta oli tuolloin lukumääräisesti pienehkö, joten sen alkuperäinen geenivaranto monine muunnelmineen ei ollut vielä kovin pirstoutunut. Kullakin ryhmällä oli oma osuutensa tuosta yhteisestä geenivarannosta, mikä sitten siirtyi heidän jälkeläisilleen. Tämä sai aikaan aikaan nykyisin olemassa olevien ihmistyyppien perusmuodot, joissa on sitten myöhemmin sopeutumisen, sekoittumisen, geneettisen ajatumisen, parivalinnan ym. tekijöiden johdosta tapahtunut eriasteista, vähäisempää muuttumista.

Osa noista ihmisistä on parempia elinoloja etsiessään saattanut jakautua yhä pienempiin ryhmiin ja/tai ajautua alueelle, jossa elämisen mahdollisuudet ovat myöhemmin ratkaisevasti huonontuneet. Tämä on saattanut johtaa heimon sukupuuttoon kuolemiseen. Eristyneellä alueellaan he ovat saattaneet myös jonkin verran muuntua ulkomuodoltaan, ja jotkin heistä voivat olla niitä, joiden löydöksiä paleontologit pitävät miljoonia vuosia sitten eläneinä esivanhempinamme.

Asiaa tarkastellaan myös sivuilla:
kreationismi.fi/
http://www.freemaninstitute.com/   (engl.)


27.11.04 (päivitetty 12.10.09)