Sapatin vietosta

.jpg

Yksi kristillisten yhteisöjen mielipidettä jakavista asioista on viikottaisen lepopäivän vietto. Enemmistö on tottunut pitämään lepopäivänä sunnuntaita, mutta on myös niitä, joiden mielestä tulisi pitäytyä alkuperäiseen käytäntöön eli pyhittää lepopäiväksi (sapatiksi) lauantai, kuten Jeesus ja apostolit tekivät. Mistä nämä näkemyserot johtuvat? Ovatko jotkut tässä asiassa raamatullisempia vai onko kysymys vain Raamatun erilaisista tulkinnoista?

Yksi asia on selvä: Lakiliitossa sapatin vietto oli olennaisessa ja korostetun tärkeässä osassa. Se sisältyy jo niihin lain perustan muodostaviin kymmeneen käskyyn, jotka Moosekselle annettiin Siinain vuorella:

"Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen" (2. Moos. 20:8 - 11).

Milloin sapattikäsky annettiin?

Käskyn alussa oleva sana 'muista' antaa vaikutelman, ettei sapattia olisikaan asetettu vasta Siinailla, vaan että se olisi ollut voimassa jo sitä ennen, ehkäpä ihan luomisesta lähtien. Samaan tuntuisi viittavan sekin, että Jumala oli siunannut ja pyhittänyt lepopäivän jo luomistyönsä päätettyään (1 Moos 2:3). Toisaalta israelilaiset saivat tietää sapatista vasta Egyptistä lähtönsä jälkeen, mistä puolestaan voisi päätellä, etteivät he olleet viettäneet sitä Egyptissä ollessaan. Ensimmäinen maininta sapatista on 2 Mooseksen kirjan 16. luvussa:

Niin hän sanoi heille: "Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan; huomenna on levon päivä, Herralle pyhitetty sapatti. Mitä leivotte, se leipokaa, ja mitä keitätte, se keittäkää; mutta kaikki, mitä tähteeksi jää, pankaa talteen huomiseksi." (2Ms 16:23). Myös mannan kerääminen sapattina kiellettiin.

Nämä sapattikäskyt ilmoitettiin israelilaisille ennen kymmentä käskyä (2 Moos. 16:25-29). Olivatko ne siis voimassa jo ennen lakiliittoa? Valitettavasti Raamattu ei kerro, milloin lakiliitto tarkalleen ottaen alkoi. Ei voida siis varmasti sanoa, alkoiko se siitä hetkestä, kun Mooses sai Jumalalta kymmenen käskyä, vai jostain muusta. Monet seikat osoittavat Jumalan kuitenkin tehneen valintansa Israelin suhteen jo paljon aiemmin; antoihan Hän siitä lupauksia Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Siinailla tämä liitto sitten vahvistettiin ja tehtiin kaikille tiettäväksi.

Myös 5 Moos 5:15 viittaa siihen, ettei sapattia olisi vietetty ennen Egyptistä lähtöä:

"Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivän."

Vaikkakaan tästä ei voi päätellä Egyptin orjuudesta vapautumista sapatin vieton ainoaksi syyksi, se kuitenkin viittaa sen asettamisen ajankohtaan.

Sapatti oli yksi - mutta ei ainoa - merkki Jumalan ja Israelin välisestä liitosta, (Hes. 20:12, 20; 2.Moos. 31:17). Toinen tärkeä liiton merkki oli ympärileikkaus (1 Moos 17:11-14; Hes 44:9). Viikoittaisten sapattien lisäksi Israelin uskonnollisessa kalenterissa oli muitakin sapatteja, kuten happamattoman leivän juhla, sovituspäivä, lehtimajanjuhla ym. Lisäksi joka seitsemäs vuosi oli sapattivuosi. Yksikään teologi ei liene väittänyt, että ne kuuluisivat niihin juhliin, joita kristityn tulisi viettää. Mikä sitten tekee viikkosapatista erilaisen?

Osa moraalilakia vai seremoniaa?

Erään tulkinnan mukaan "Viikoittainen sapatti oli asetettu luomisviikon lopussa koko ihmiskuntaa varten. Sitä vastoin vuotuiset sapatit olivat kiinteä osa juutalaisesta juhlamenojen ja seremonioiden järjestelmästä, joka säädettiin Siinain vuorella... ja sen noudattaminen päättyi Messiaan kuolemaan ristillä." (Adventtikirkko / opinkohdat)

Tämä päätelmä perustuu ajatukseen, että kymmenen käskyä muodostavat ikuisesti voimassa olevan moraalilain, joka on erotettava ns. seremonialaista. Selvää onkin, että moraalikäskyt ovat edelleen voimassa, vaikkakaan eivät 'lain kirjaimen' nojalla vaan periaatteen tasolla (Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen). Sapattia koskeva käsky ei kuitenkaan liity moraaliin vaan lähinnä ensimmäiseen käskyyn, Jumalan kunnioittamiseen. Ongelma on siinä, tulisiko tätä kunnioitusta osoittaa lakihenkisesti ja rituaalinomaisesti, keskittymällä huomiotaherättävän selvästi tiettyyn viikonpäivään ja tekemällä sapatinvietosta ratkaisevan tekijän, joka erottaa oikean kristillisyyden väärästä.

Lienee mahdotonta vetää tarkkaa rajaa lakihenkisyyden ja armoon perustautuvan uskon välille. Sapatin puolustajia on syytetty lakihenkisyydestä, mutta he vetoavat mm. siihen, ettei kristitty voi esim. kumartaa epäjumalia tai tehdä moraalittomia tekoja. Heidän mielestään myöskään sapatin viettoa ei pidä rinnastaa lain tekoihin, vaan uskoa osoittaviin tekoihin. Toisten mielestä tämä selitys ontuu. Erään protestanttisen teologin mukaan: "koska Jeesus tuli, kuoli ja herätettiin kuolleista, VT:n juhlat ovat nyt täyttäneet tehtävänsä, ja niiden säilyttäminen 'merkitsee palaamista takaisin vanhaan liittoon, aivan kuin Kristus ei olisi koskaan tullutkaan' ".

.jpg

Onko sapattikäsky edelleen voimassa?

UT on verraten ''vähäpuheinen' sen suhteen, onko sapatti edelleen voimassa. Ei löydy ainuttakaan kohtaa, jossa selvästi käskettäisiin viettämään sapattia Jeesuksen kuoleman jälkeen. Kaikki maininnat sapatista - paria poikkeusta lukuunottamatta - liittyvät siihen, miten fariseukset moittivat Jeesusta ja opetuslapsia teoista, jotka heidän mielestään rikkoivat sapattisäädöksiä. Yhden poikkeuksen muodostaa Paavalin lausahdus: "Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva" (Hepr 4:9). Hän ei tällä viittaa viikkosapatin viettoon, vaan puhuu Jumalan yhä jatkuvasta pitkästä levosta (lepopäivästä?), josta uskovat voivat aikanaan päästä osallisiksi.

Yhtenä perusteluna viikkosapatille mainitaan, että se asetettiin ikuiseksi merkiksi Jumalan ja Israelin välille (2.Moos. 31:17). Tämä vaikuttaisi olevan vahva sapattia puoltava argumentti. Toisaalta on kuitenkin muistettava, että Raamattu käyttää sanaa 'ikuinen' usein myös asioista, jotka eivät selvästikään ole ikuisia sanan tavallisessa merkityksessä. Itse asiassa lähes kaikki seremonialain säädökset olivat 'ikuisia'. (2 Moos 12:14,17, 24; 27:21; 28:43; 29:9 ym). Heprean kielen 'ikuista' vastaava sana ei siis ilmeisestikään aina tarkoita samaa kuin suomen kielessä, vaan usein lähinnä määräämätöntä aikaa.

Sapattia on perusteltu myös sillä, että Jeesus ja opetuslapset osallistuivat sapatin viettoon tai että ja apostolit kokoontuivat ja tekivät kaikenlaista sapattina. Vedotaan mm. Jeesuksen sanoihin: "Rukoilkaa, ettette joutuisi pakomatkalle talvisaikaan tai sapattina" (Matt. 24:20). Niiden katsotaan osoittavan, että kristityt vielä tuolloin noudattivat tarkoin sapattia. Unohdetaan, että Jeesus ja opetuslapset olivat juutalaisia ja siten lakiliiton alaisia. Lakiliitto päättyi vasta Jeesuksen kuolemassa. Vielä sen jälkeenkin apostolien oli luonnollista kokoontua sapattina, koska se oli yleinen vapaapäivä.

Paitsi itse sapatin viettoa, ongelma on myös siinä, miten sitä pitäisi viettää? Juutalaisilla sapattiin liittyi lukemattomia säädöksiä, joita tuli tarkoin noudattaa. Ei esim. saanut sytyttää tulta eikä kantaa kantamuksia. Pappien piti uhrata uhrata polttouhreja. Jos katsotaan, että sapattia on vietettävä ikuiseksi tarkoitettuun käskyyn perustuen, eikö sitä tulisi viettää tarkoin ohjeiden mukaan? Millä perusteella voisimme itse määrätä, mitä sen viettoon kuuluu? Joka tapauksessa se olisi tulkintakymys.

Sunnuntai vai lauantai?

Sen sijaan tulkintaa ei tarvita sen toteamiseen, ettei nykyinen lepopäivä, sunnuntai, ole alkuperäinen lakiliiton mukainen lepopäivä. Historialliset dokumentit osoittavat selvästi, että sunnuntai on aikanaan katolisen kirkon ja paavin arvovallalla määrätty kristittyjen lepopäiväksi. Mitään selvää raamatullista perustetta tälle muutokselle ei löydy. Vaikka esim. Jeesus nousikin ylös sunnuntaina, tuo päivä oli varhaisille kristityille tavallinen työpäivä. Myöskään maininnat kristittyjen kokoontumisista viikon ensimmäisenä päivänä, eivät riitä perusteeksi. Näihin kirkko kuitenkin vetosi, ja maalliset hallitukset määräsivät lopulta sunnuntain pyhäpäiväksi.

Yhtenä syynä sunnuntain 'pyhittämiseen' oli halu päästä eroon juutalaisten juhlista. Aiemmin monet kirkkoisät, erityisesti Augustinus, selittivät sapatin olleen tilapäinen järjestely juutalaisia varten. He katsoivat sapatin kuuluvan kiinteästi lakiliittoon, joka lakkasi Jeesuksen uhrikuolemassa. Sapatin pitäminen merkitsisi siten palaamista takaisin vanhaan liittoon {Roomalaisille 6:14; 7:6; 10:4; Galatalaisille 3: 10-14, 24, 25 ). Kun sunnuntai sitten myöhemmin määrättiin lepopäiväksi, jolloin työnteko oli ankarasti kielletty, sitä paradoksaalisesti perusteltiin lakiliiton sapattikäskyllä.

Päätelmiä.

Historia kertoo selvästi, ettei sunnuntai ole raamatullinen sapatinpäivä, vaan paavin kuvitellulla jumalallisella valtuudella julistettu kristittyjen pyhäpäiväksi. Toiseksi - kuten näimme - Raamatusta ei löydy yksiselitteistä vastausta siihen, pitäisikö sapattia enää viettää. Jotkut seikat näyttäisivät puoltavan käsitystä, jonka mukaan sapatti on osa lakiliittoa, eikä näin ollen velvoittaisi kristittyjä. Toisaalta on kuitenkin hyvä muistaa, että Jumala antoi kehoituksia sapatin viettoon jo ennen seremonialakia.

Joka tapauksessa, on varmasti oikein arvostaa viikottaista lepopäivää ja pitää sitä muistuttajana Jumalan luomistyöstä. Vaikka luonnosta ei ehkä löydy selvää syytä seitsenpäiväiselle viikkorytmille, se näyttää sopivan erinomaisesti ihmisen fyysiselle ja psyykkiselle olemukselle. Tämän vahvistaa vuosituhansien kokemuskin. Riippumatta siitä, vaatiiko näkemyksemme viettämään tätä lepopäivää lauantaina vai sunnuntaina, mikään ei estä 'pyhittämästä' sitä erityisille, vähemmän maallisille askareille. Ehkä mennään kuitenkin liian pitkälle silloin, jos sapatin vietosta tehdään pelastuksen kannalta ratkaiseva tekijä.



01.06.04 (päivitetty 26.04.08)