Satanismi ja saatananpalvonta

.jpg

"The first forum for Finnish Church of Satan members is now open!" , uutisoi Saatanan Kirkon virallinen (amer.) nettisivu toivottaen suomalaiset satanistit tervetulleiksi joukkoonsa. Organisaation 'viralliset' lonkerot ulottuvat siis jo meillekin. Ravikilpailusta tuttua sanontaa mukaillen voi vain todeta, että 'kyllä meitä näyttää riittävän joka lähtöön'. Rajojen rikkomista ja perinteisten arvojen halveksuntaa on toki aina ollut, mutta tiedon ja valistuksen lisääntymisestä huolimatta nykyaika näyttää tuottavan entistäkin järjettömämpiä toimintoja.

Saatanan kirkko

Uskonnon vastaisuus saa paradoksaalisesti usein itse uskonnollisen luonteen. Uskonnon kumoamisyritykset johtavat helposti vastauskontoon eli johonkin kuvitelmille ja uskomuksille perustuvaan oppirakennelmaan. Satanismi tarjoaa tästä varsin erikoisen esimerkin. Huolimatta ateistisista lähtökohdistaan se on ilmiasultaan uskonnollinen , tosin kristinuskon irvikuva. Eräässä mielessä sitä voidaan jopa pitääkin uskonnollisena, sillä ateismikin perustuu todistamattomiin uskomuksiin. Tätä eivät satanistit tietenkään allekirjoita.

Satanismi on saanut vaikutteita vanhoista okulttisista uskomuksista, gnostilaisuudesta, teosofiasta, ruusuristiläisyydestä ja mm. Alisteir Crowleylta. Nykyaikaisen satanismin perustajana pidetään kuitenkin kalifornialaista Anton Szandor LaVey -nimistä miestä (1930-1997). Hän perusti 1966 Saatanan kirkon (The First Church of Satan) ja kirjoitti sille 1960-luvulla oman 'Saatanan Raamatun' (The Satanic Bible). Nykyään kirkkoa johtaa ylipappi 'Magus' Peter Gilmore ja ylipapittarena toimii 'Magistra' Peggy Nadramia.

"Ei ole muuta Jumalaa kuin ihminen", julisti LaVey. Hänelle Saatanakaan ei ollut todellinen persoona, vaan filosofinen, luonnon tasapainottavaa tekijää ja ihmisen omaa ihanneolemusta, 'lihallista petoa', edustava käsite. Kristinuskon hän koki asiaksi, joka rajoittaa ja kahlitsee tätä ihmisen 'todellista olemusta'. Hän saarnasi:

"Autuaita ovat voimakkaat, sillä he saavat periä maan. - Kirottuja ovat heikot, sillä he saavat periä ikeen! Autuaita ovat voimakkaat, sillä heitä arvostetaan ihmisten keskuudessa. - Kirottuja ovat heikot, sillä heidät hävitetään."

LaVey ei muiden uskonnonperustajien tavoin väittänyt saaneensa inspiraatioitaan yli-inhimillisistä lähteistä, vaan sanoi kaiken olevan yksin omaa hengentuotettaan. Saatanan Kirkon perustamisen syyksi hän esitti mm.: "Ellen minä tekisi sitä, sen tekisi joku muu ja kenties vähemmän laadukkaasti."

Satanismin yhdeksän käskyä

Satanismi korostaa ihmisen luontoon kuuluvaa eläimellisyyttä eli itsekkyyttä, viettien ja egon valtaa. Sen väitetään olevan ihmisen todellinen ja sisin olemus, jonka täytyy saada vapaasti toteutua. Kymmenen käskyn sijaan satanismissa on yhdeksän käskyä:

  1. Saatana edustaa nautintoa eikä anna ihmiselle raskaita syyllisyydentunteita elämäntavan takia.
  2. Saatana edustaa elinvoimaista olemassaoloa kokoonkyhättyjen toivekuvien asemesta.
  3. Saatana edustaa älykkyyttä itsepetoksen asemesta.
  4. Saatana edustaa ystävällisyyttä niille, jotka palvelevat häntä, eikä haaskaa rakkautta mielistelijöille.
  5. Saatana edustaa kostoa toisen posken kääntämisen asemesta.
  6. Saatana edustaa vastuuta vastuullisille eikä piittaa psyykkisistä vampyyreista.
  7. Saatana edustaa ihmistä eläimenä, joka on toisinaan parempi, usein huonompi kuin nelijalkaiset ja joka jumalallisen, henkisen ja älyllisen sielullisen kehityksensä tähden on kehittynyt kaikkein häijyimmäksi eläimeksi.
  8. Saatana edustaa kaikkia ns. syntejä, jotka johtavat psyykkiseen, älylliseen tai emotionaaliseen tyydytykseen.
  9. Saatana on aina ollut kirkkojen paras ystävä, joka on pitänyt yllä niiden suurta liiketoimintaa kautta vuosien. (The Satanic Bible.)

Satanismi siis kieltää kaiken, minkä kristinusko hyväksyy ja ottaa vastaan sen, minkä kristinusko kieltää. Armon tilalle asetetaan vahvemman valta, rakkauden tilalle viha.

Jäljittelyä

LaVey organisoi kirkkonsa jäljitellen kristillisiä kirkkoja pappeineen, messuineen, rituaaleineen, lauluineen, kastemenoineen ym. Ensimmäiseksi hän kastoi oman kolmivuotiaan tyttärensä, Zeenan. Ainoalle pojalleen (jonka äiti oli ylipapitar Barton), hän antoi nimeksi Satan Xerxes Carnacki LaVey.

Kirkon rekisteröidyksi rivijäseneksi pääsee sitoumuksetta 100 dollarin maksua vastaan. Mm. monet Hollywoodin kuuluisuudet ovat olleet tällaisia jäseniä. Hierarkian arvoasteet alimmasta lähtien ovat :

  • Rekisteröity jäsen (ei arvoastetta)
  • Aktiivijäsen / Satanisti
  • Noita / Warlock
  • Papitar / Pappi
  • Magistra / Magister
  • Maga / Magus
Lisäksi on joitakin titteleitä erilaisia tehtäviä varten.

Kirkon organisaatiomuodon ja rituaalien ilmeisenä tarkoituksena on kristillisten menojen pilkkaaminen. Tämä herättää ihmetystä. Mitä hyötyä siitä on kristillisyyden vastustamisessa? Se tuskin saa ketään terveesti ajattelevaa muuttamaan kantaansa. Se tehonnee lähinnä vain niihin, joiden asenne kristillisyyteen on jo ennestään jotenkin kieroutunut.

Miksi Saatana?

Koska Saatanan nimessä esiintyminen vaikuttaa tavallisiin ihmisiin luotaantyötävästi, satanisteilta on kysytty, miksi he eivät kutsu itseään esim. humanisteiksi, jolloin he saisivat enemmän seuraajia. Kirkon entinen ylipapitar, Magistra Blanche Barton selittää:

"Ensiksikin, emme tarvitse suurta joukkoa seuraajia. Me tarvitsemme enemmän sellaisia yhteisöjohtajia joiden filosofiana on satanismi. ... Tarkemmin sanottuna vastaus on, että satanistit saavat enemmän voimaa uhmasta ja rohkeasta itsemääräämisoikeuksien puolustamisesta kuin mitä voi saada siitä ristillä riippuvasta kaverista. Inhoamme itsetyytyväisyyttä, tekopyhyyttä, ennakkoluuloja ja omahyväisyyttä, ominaisuuksia joita kaikki perinteiset uskonnot ('Wicca' ja 'pakanuus' mukaanlukien) suosivat. Jos olen selkä seinää vasten, en saa voimaa Jeesuksen marttyyriudesta, rukoilemisen tai pelastuksen ideasta tai uskosta kuolemanjälkeiseen parempaan elämään. .... Sana 'Saatana' on ensimmäinen este yrittäessämme ymmärtää kaikkea sitä, minkä lävitse joudumme kulkemaan. Kysymme ja kyseenalaistamme erityisesti sen, mitä otaksumamme viholliset kertovat, ja erottelemme totuudet myyttien takaa.."

Mitä eroa satanismilla ja saatananpalvonnalla?

Satanistit erottavat toisistaan satanismin ja saatananpalvonnan, pitäen jälkimmäistä jokseenkin lapsellisena touhuna. Tutkimustenkin mukaan saatananpalvojia on eniten kypsymättömien nuorten ja mieleltään häiriintyneiden keskuudessa. Saatananpalvojat myös enimmäkseen pitävät Saatanaa todellisena, jopa Jumalaa mahtavampana olentona. Tietenkin joukkoon eksyy myös pelkästään uteliaita, jännitystä etsiviä 'kokeilijoita'. Joukosta irtautuminen ei sitten aina olekaan helppoa.

"Satanismi on filosofisempaa, usein iältään vanhempien, Nietzschensä paremmin lukeneiden ja usein yksinäistenkin ajattelua. Saatanapalvontaan liitytään heavyfestareilla, nuorten porukoissa, lähimetsissä, ja siinä on kyse itsekehitettyjen tai kovemmilta kavereilta lainattujen rituaalien kokeilemisesta ja välittömästä, aina myös rikollisesta toiminnasta." (Evlut -kirkon nettisivulta)

Satanismin eräs muunnelma on setiläisyys.

"Joskus setiläisyys erotetaan satanismiakin filosofisemmaksi käytännöksi, vaikka Setin temppelin juuret ovatkin Saatanan kirkosta. Liike saa nimensä muinaisesta egyptiläisestä jumaluudesta, Setistä, Sethistä. Setin temppeli ei hyväksy sellaista satanismia, joka edistää pahaa ja tuhoa, vaan sen julkaistu etiikka on varsin tiukkaa." (Evlut -kirkon nettisivulta)

Saatananpalvontaa on usein pidetty joko nuorten kapinan välineenä tai mahdollisena mielen sairautena. Jotkut siinä mukana olleet taas pitävät sitä hengellisenä tosiasiana. Lähinnä totuutta lienee, että se on osaksi näitä kaikkia. Se näyttää esim. tuottavan aidon uskonnollisen kokemuksen: Saatana ilmestyy (tai niin ainakin tilanne tulkitaan) ja jakaa voimaansa, kun symbolit asetetaan sen maailmankuvan ja valittujen rituaalien mukaiseen käyttöön. Saatananpalvojien 'harrastuksena' on ollut mm. hautakivien kaataminen. Heidän keskuudessaan on esiintynyt myös rituaalista hyväksikäyttöä ja jopa rituaalimurhia (ainakin yksi tapaus Suomessakin). Rituaalimusiikista löytyy ihmislihan syöntiin tarkoitettua kulttimusiikkia. Satanistit puolestaan jyrkästi kiistävät ihmisuhrien käytön.

Saatana ja luterilaisuus

Lutherille Saatana on todellinen ja läsnä kaikkialla:

"Pahin vihollisemme Perkele...pyrkii estämään ja torjumaan kaiken maallisen hallinnon sekä kunniallisten ja rauhallisten olojen säilymisen. Hän saa aikaan paljon riitoja, murhia, kapinoita, sotia, samoin rajuilmoja ja rakeita viljan ja karjan turmaksi, hän saa ilman myrkyttymään, ja kaikkea senkaltaista ... mutta aivan erityisesti hän painaa päälle siellä, missä on kysymys omastatunnosta ja hengellisistä asioista. Hän näet tahtoo, että me vähät välittäisimme Jumalan sanasta ja teoista ja halveksisimme niitä. Näin hän saisi riistetyksi meiltä uskon, toivon ja rakkauden ja saattaisi meidät harhauskoon, petolliseen häpeämättömyyteen ja paatumukseen tai sitten epätoivoon, Jumalan kieltämiseen ja pilkkaamiseen sekä lukemattomiin muihin kauhistuttaviin tekoihin. Tällaisia lankoja ja verkkoja Perkele virittelee. Oikeita "tulisia nuolia" hän ampuu sydämeemme. Lihan ja veren työtä se ei ole, vaan Perkeleen myrkynkylvöä (Iso katekismus)."

Augsburgin tunnustuksen puolustus on samoilla linjoilla:

"Ihmisluonto on nimittäin annettu orjuuteen, ja Perkele pitää sitä vankinaan. Hän sokaisee ihmisen ja johtaa hänet jumalattomiin kuvitelmiin ja harhoihin ja viettelee hänet kaikenlaisiin synteihin. ... Maailmanhistoriakin on osoituksena siitä, kuinka mahtava on Perkeleen valtakunta. Maailma on täynnä Jumalaan kohdistuvaa herjaa ja jumalattomia harhakäsityksiä, ja näihin kahleisiin kytkettyinä Perkele pitää niitä, jotka ovat viisaita ja hurskaita maailman silmissä."

Kirkon uskontunnustukset siis pitävät kiinni persoonallisen Pahan olemassaolosta. Niissä Perkele on Jumalan hyväksi luoma enkeli, joka sitten lankesi ja harjoittaa valtaansa ihmisiin mutta jonka Kristus on voittanut ja joka on tuomittu ikuiseen kadotukseen. Käytännön teologiassa asia ei kuitenkaan ole aivan yhtä selkeä. Joidenkin julistajien puheissa Saatanan asemaa on ylikorostettu tekemällä hänestä lähes Jumalaan rinnastettava, mutta vastakkainen hahmo. Raamattu ei tue tällaista perimmäistä Hyvän ja Pahan dualismia. Uudemmassa teologiassa taas on menty lähes toiseen äärilaitaan. Eräänä osoituksena siitä on Saatanan nimen kirjoittaminen lähes aina pienellä alkukirjaimella, mikä viittaa tulkinnalliseen epävarmuuteen sen suhteen, onko hän todella persoonallinen olento vai ei.

Monet mieltävät viinan ja seksin Saatanan ykköshoukutuksiksi. Lutherin mukaan Saatana eli Perkele esiintyy paitsi tuhon viitassa, myös viattomuuden vaatteissa. Hän ei ole siis yksioikoisesti vain vastenmielinen tuhoaja, vaan myös kaunis ja ihana. Lutherin (ja Raamatun) mukaan ihmisen ensimmäinen kiusaus oli käärmeen antama valheellinen lupaus tulla "tietämään hyvä ja paha niin kuin Jumala". Ihmistä ei vietelty ensisijaisesti rikkomaan käskyjä, vaan houkuteltiin jumalalliseen tiedostamiseen. Hänelle luvattiin ymmärrys ja valta tehdä itse moraaliset ratkaisunsa, tarvitsematta kysyä Jumalan mielipidettä.

Lopuksi

Fanaattisuus selittyy usein sillä, että ihminen uskoo suorittavansa jotain Jumalan määräämää tai muuten jaloa ja oikeutettua tehtävää. Mutta mikä saa superälykkönä itseään pitävän ihmisen hyökkäämään näin absurdilla tavalla yleisesti hyväksyttyjä arvoja vastaan? Tällaisen käyttäytymisen kaikkia perimmäisiä syitä ei luonnollisesti voi tietää, mutta LaVeyn kirjoituksista on pääteltävissä tiettyjä seikkoja:
  Ensinnäkin hänen filosofiansa pohjautuu kahteen tai kolmeen uskomukseen, jotka hän näyttää omaksuneen ehdottomina totuuksina:

  • Ihminen on alkuperältään vain eläin.
  • Mitään Jumalaa ei ole.
  • Kaikki uskonnot ovat lähtöisin ihmisen mielikuvista

Monet muutkin ovat tulleet tähän johtopäätökseen. Harva heistä silti pitää kristinuskoon sisältyviä eettisiä ja moraalisia ohjeita sellaisena asiana, jota vastaan tulisi kaikin voimin taistella. Toisaalta historiasta löytyy kosolti esimerkkejä siitä, etteivät älykkäät henkilöt ole suinkaan immuuneja tunteiden vaikutukselle. Myös LaVeyn filosofia näyttää olevan vahvasti tunnepohjaista. Ylemmyydentunto, ylpeys, narsistinen usko omaan älylliseen ylivertaisuuteen, halveksunta, viha ja muut negatiiviset tunteet ovat tunnetusti itseään ruokkivia ja riittävästi voimistuessaan järjen valoa sumentavia.

Kaikesta huolimatta eivät satanismi ja saatananpalvonta ole sen vanhan kehnon pahin, ainoa eikä ovelin juoni. Ne ovat - ainakin toistaiseksi - verraten marginaalista, pienten piirien keskuudessa harrastettua toimintaa. Toiseksi on selvää, että peiteltynä, hyvän, oikean, kauniin, inhimillisyyden, tasa-arvon ja kristillisyyden kaapuun puettuna tai monenkirjavaan ns. viihteeseen piilotettuna 'saatanallisuus' tehoaa huomattavasti useampiin. Eikä tällaisesta materiaalista todellakaan ole pulaa.



9.1.04