Eläinten ja ihmisen silmät ja näköaisti

Jo pitkään on tunnettu mustekalan silmän kehittynyt rakenne, jota jotkut ovat väittäneet jopa ihmisen silmää paremmaksi. Äskettäiset tutkimukset ovat osoittaneet, että vielä huomattavasti alkeellisemmillakin eliöillä, joilla ei ole mitään yhteistä ihmisen oletetun sukupuun kanssa, on silti saman tyyppinen linssisilmä kuin ihmisellä.

 
 

"Elämänpuussa mustekala on hyvin kaukana ihmisestä. Sen silmät toimivat kuitenkin samalla periaatteella kuin ihmisen."

"On hämmästyttävää, että silmät näyttävät kehittyneen helposti ja monta kertaa riippumattomasti eri kehityslinjoissa."

Tällaisia lausuntoja esitettiin tiededokumentissa 'Eläinten silmät ja ihmisen näköaisti' (TV2, 29.07.06). Huolimatta ohjelmassa esiintyvien tutkijoiden vahvasta uskosta evoluutioon, heidän tutkimustuloksensa puhuivat pikemminkin sitä vastaan. Siitä kävi mm. ilmi, miten eri lajeilla on juuri niiden tarpeita vastaavat silmät, mikä viittaa selvästi suunniteltuihin rakenteisiin. Esimerkiksi hyönteisten verkkosilmä on hyvin sopiva niiden tarpeisiin, koska se mahdollistaa hyvän värierottelun ja laajan nökulman. Vaikka se koostuu sadoista yksittäisistä silmistä, hyönteisen aivot muodostavat näköinformaatiosta yhden kuvan. Yöperhoset ja eräät muutkin eläimet erottavat värejä myös yöllä, jotta ne voisivat löytää oikeat kukkakakasvit ja saada niistä mettä ravinnokseen. Maan alla elävä mato ei tarvitse lainkaan silmiä, kalalle riittää silmä, jonka linssi ei muuta muotoaan. Joidenkin eliöiden tarvitsee havaita vain lähietäisyydellä olevien hahmot, toisille riittää pelkkä valon aistiminen.

Meduusan silmät

Kehittyneitä silmiä on niinkin alkeellisiksi luokitelluilla eläimillä kuin meduusoilla. Erikoisin tapaus lienee erään mangrovealueen vesistössä asustava kuutiomeduusa, jolla on neljä 'silmää' eri puolilla kehoa. Lähemmin tarkasteltuna nämä nuppineulan päätä pienemmät 'silmät' osoittautuvat itse asiassa kuuden silmän ryhmiksi. Kaksi silmistä on ihmisen silmän kaltaisia linssisilmiä, joista toinen on suuntautunut ylöspäin ja toinen sivulle. Kaksi ylöspäin suuntautunutta pigmenttisilmää puolestaan erottavat luultavasti vain valoa. Viides ja kuudes silmä ovat tutkijoiden mukaan erilaisia kuin millään muulla eliöllä luomakunnassa. Niiden arvellaan mittaavan syvyyttä. Tällä meduusalla on siten 24 kappaletta silmiä, jotka ovat kolmea eri tyyppiä ja sekä 'alkeellisia' että 'kehittyneitä'. Yhdessä ne antavat täyden ympyrän kattavan näkökentän. Erikoista asiassa on vielä se, ettei meduusalla ole lainkaan aivoja! Tutkijan mukaan sillä on vain noin 200 näköinformaatiota käsittelevää solua.

Ihmisen näköaisti

Ihmisen aivoissa näköaistimuksia käsitellään sadoissa miljardeissa soluissa. Nykykäsityksen mukaan aivomme käsittelevät näköaistimusta noin 30 eri alueella ja kuluttavat siihen kolmasosan koko kapasiteetistaan. Se ei ole ihme, kun ajattelee näköaistimukseen liittyvää valtaisaa informaatiomäärää, josta on sekunnin murto-osissa kyettävä tulkitsemaan mitä erilaisimpia asioita. Verkkokalvolta tulevat heikot sähköiset impulssit on käännettävä eli niiden järjestystä on muutettava, koska verkkokalvolla oleva kuva on väärinpäin. On kyettävä hahmottamaan kohteen muoto, ääriviivat, koko, etäisyys, perspektiivi ym. Koska kohteet tai oma pää yleensä liikkuvat, kaikkea tietoa on 'päivitettävä' koko ajan ilman viivettä. Lisäksi esim. kasvojen tunnistaminen tapahtuu omassa aivoalueessaan. Tämä tiedetään siitä, että kyky tunnistaa kasvoja voi aivovaurion seurauksena kadota niin, ettei tällainen henkilö tunnista edes lähiomaisiaan, vaikka tunnistaa ja hahmottaa kaikki muut muodot normaalisti.

Evoluution vai älykkään suunnittelun tulos?

Ihmissilmä itsessään on optis-fyysinen ihme. Darwin totesi aikoinaan, että hänen teoriansa olisi kumottu, jos kyettäisiin osoittamaan ettei silmän kaltainen monimutkainen elin voi mitenkään kehittyä lukuisten, toisiaan seuraavien vähittäisten muutosten kautta. Jos hän olisi tiennyt kuinka monimutkainen silmä ja siihen liittyvä näköaistimusten käsittely aivoissa todellisuudessa on, ja kuinka monta miljardia onnekasta pikku muutosta sen kehittyminen olisi vaatinut, hän olisi ehkä luopunut teoriastaan. Kiihkeä evolutionisti Richard Dawkins kaikesta huolimatta väitti eräässä kirjassaan ruotsalaistutkijoiden todistaneen, että silmälinssi voi syntyä satunnaisten mutaatioiden tuloksena. Mutta kun tutkijoilta itseltään kysyttiin asiaa, selvisi että he olivat vain tehneet asiaan liittyviä simulaatioita, mutta eivät katsoneet todistaneensa mitään. "Dawkins puhuu omiaan" totesi toinen tutkijoista.

Silmälinssi ei ole vain yksinkertainen 'suurennuslasi'. Se koostuu kymmenistä tuhansista erilaisin taittokertoimin varustetuista kerroksista, joiden tarkoituksena on eliminoida värien eli valon eri aaltopituuksien erilaisesta taittumisesta johtuvat virheet. Kuten dokumentissa todettiin, silmälinssin solut ovat täysin kirkkaita ja läpinäkyviä johtuen siitä, ettei niissä ole tumaa, mitokondrioita eikä muitakaan soluelimiä. Onkin arvoitus, miten silmälinssi oikein rakentuu ilman solujen DNA:ta, niiden välisiä verisuonia ym. Ne vaikuttavat kuolleilta, mutta tutkijoiden mukaan pystyvät silti ottamaan vastaan ulkopuolista informaatiota.

Kun jo pelkän silmälinssin kehitys satunnaisten mutaatioiden tuloksena näyttää mahdottomalta, ja se on vain pieni osa koko näköjärjestelmää, ajatus silmien helposta kehittymisestä moneen kertaan vaikuttaa täysin järjettömältä. Ja miksi niinkin 'alkeellisella kehitysasteella' olevalle eliölle kuin meduusa, olisi ehtinyt kehittyä jo linssisilmä, jos sellainen vaatisi pitkää kehitysketjua? 'Intelligent design' on tässä selvästi uskottavampi vaihtoehto.

30.07.06