Kulttuuri ja sivilisaatio

Simpanssit ovat älykkäitä ja sosiaalisesti kehittyneitä, mutta niillä ei ole mitään sivilisaatioon viittaavaa. Ne pystyvät käden liikkeiden hienosäätelyyn, mutta eivät tee taidetta, valmista vaatteita eivätkä kykene teknologisiin saavutuksiin kuten ihminen. Ne toimivat yksinkertaisten perustarpeiden tasolla eivätkä pysty näkemään paljon niitä pitemmälle. Ihmisen käyttäytymisen perustaitoihin sen sijaan kuuluu kyky tavoitteelliseen toimintaan. Ihminen suunnittelee, miettii mahdollisuuksia, huomaa muuttuvan tilanteen mutta muistaa tavoitteensa.

Mutta mikä ihmisen aivoissa on niin ainutlaatuista, sellaista, joka tekee tämän mahdolliseksi? Päältä katsoen ne näyttävät samanlaisilta kuin simpanssin aivot, yhtä seikkaa lukuunottamatta: Ihmisaivot ovat kooltaan kolminkertaiset simpanssiin aivoihin verrattuna. Onko tämä kenties syynä ihmisen kykyyn toimia suunnitelmallisesti?

Otsalohko ja tavoitteellisuus.

Valaistusta tähän asiaan saadaan ihmisistä joilta tämä kyky puuttuu. Tällainen kyvyttömyys johtuu useimmiten sairauden tai onnettomuuden aiheuttamasta aivovauriosta. Eräs Michael -niminen kersantti sai Vietnamin sodassa kranaatinsirpaleen otsalohkoonsa. Sen jälkeen hän oli täysin muuttunut mies. Entinen määrätietoinen sotilas ei aivovammansa jälkeen enää kyennyt hoitamaan tehtäviään; hänet alennettiin ja lopulta erotettiin armeijasta. Hän ei enää kyennyt vakituisiin töihin eikä vakituisiin ihmisuhteisiin. Hän tarvitsee kaikessa valvontaa, hänellä ei ole päämääriä eikä tavoitteita. Otsalohkon vaurio tuhosi hänen kykynsä toimia päämäärän saavuttamiseksi, eikä hän osaa miettiä toimiensa seurauksia.

"Jos tilanne on selvä ja Michael saa selvät ohjeet hän selviää aika hyvin. Mutta epämääräisemmässä ja enemmän omaa ajattelua vaativassa tilanteessa tulee ongelmia",

sanoo häntä tutkinut tri Jordan Grafman. Michael itse toteaa:

"Luultavasti olen muuttunut, ainakin mitä muut sanovat. Minä itse en näe muutosta".

Aivotutkija Susan Greenfieldin mielestä

"Michaelin tapaus viittaa vahvasti siihen, että otsalohkolla on oleellinen merkitys tulevien tapahtumien suunnittelussa ja sen noudattamisessa. Vaikka Michael olisi kuinka älykäs, ilman tätä kykyä hänellä ei ole mahdollisuuksia"

Otsalohkoa on toistaiseksi tutkittu hyvin vähän. Nyttemmin Cambridgen yliopistossa kehitetyssä testisarjassa tutkitaan otsalohkon säätelemiä toimintoja tri Adrian Owenin johdolla. Näissä kokeissa kartoitetaan koehenkilön aivot samalla kun henkilö yrittää ratkaista hänelle annettua, suunnittelua vaativaa tehtävää. Tämän jälkeen koe toistetaan sillä erotuksella että koehenkilö ratkaisee tehtävän ohjeiden mukaan. Hän ei siis itse joudu miettimään ratkaisua, joten suunnitteluun osallistuvat aivotoiminnot jäävät pois. Aivokuvia verrattaessa on havaittu aktiviteetin lisääntymistä otsalohkon alueella suunnittelua vaativien tehtävien aikana.

"Täsmällisesti ei tiedetä mitä siellä tapahtuu", sanoo tutkija. "Ilmeisesti otsalohko auttaa pitämään mielessä tavoitteen samalla kun toimimme tässä hetkessä."

Mitä eroa simpanssin kyvyissä?

Georgian yliopistossa simpanssin älyllisiä kykyjä on tutkittu jo 30 vuotta. Osaako simpanssi suunnitella asioita? Ja jos osaa, niin kuinka pitkälle? Tätä kykyä mitataan mm. monimutkaisilla labyrinttitehtävillä. Tutkija, prof. Diane Rumbaugh, uskoo, että myös simpanssilla on kyky katsoa tulevaisuuteen ja jopa suunnitella. Labyrinttitehtävän ne saattavat joskus ratkaista jopa nopeammin kuin ihminen. "Kyky suunnitella eteenpäin ja tajuta alku ja loppu on osoitus otsalohkon kehittyneisyydestä", sanoo prof. Rumbaugh. Se ei siis olekaan yksin ihmiselle ominaista. Mutta eräs selvä ero kuitenkin on:

"Simpanssit suunnittelevat, eivät tosin niin pitkälle eteenpäin kuin ihminen. Ne muistelevat myös mennyttä, mutta eivät siinä määrin kuin ihminen. Ne pystyvät suunnittelemaan päivien päähän, mutta ihminen vuosien, jopa vuosisatojen päähän."

Klassiset puhealueet.

Ihmisen ja simpanssin välillä on kuitenkin toinenkin ratkaiseva ero, kieli. Sivilisaatio rakentuu kielen varaan, siirtyy sen mukana sukupolvelta toiselle ja ihminen voi muutamassa vuodessa omaksua vuosituhansien aikana kertyneen tiedon. Puuttuuko simpanssien aivoista sitten jokin keskeinen rakenne johon ihmisen kieli perustuu?

Jo sata vuotta sitten tiedemiehet löysivät kaksi aivoaluetta, joiden ajateltiin toimivan kieleen liittyvien toimintojen perustana. Molemmat ovat vasemmassa aivopuoliskossa. Niistä toisen, korvan takana olevan alueen löysi Karl Wernicke. Se säätelee sanavalintaa ja lauserakennetta. Toisen, puhe-elinten liikkeitä säätelevän alueen löysi Paul Broca. Sittemmin puhe on kuitenkin osoittautunut paljon mutkikkaammaksi toiminnoksi. Tri Wilson Talley , palkittu ydinfyysikko ja Yhdysvaltain hallituksen entinen neuvonantaja, menetti aivohalvauksen seurauksena kyvyn tuottaa selkeitä lauseita. Hän ei löydä oikeita sanoja ja/tai yhdistelee sanoja epäloogisesti eikä pysty selkeästi ilmaisemaan itseään. Häntä tutkineen lääkärin mukaan Wilson näyttää ymmärtävän lähes kaiken, mutta testeissä todetaan vakava kielellinen häiriö. Aivokuvauksista kävi ilmi, että osa vasemmasta aivopuoliskosta oli tuhoutunut, myös koko Wernicken alue. Onko kyseinen aivoalue siis puheen tuottamisen alue?

Puhealueita onkin useita.

Susan Greenfieldin mukaan

"Mitä enemmän aivohalvauspotilaita tutkitaan, sitä selvempää on, että lauserakenteiden muodostus ei tapahdu yksistään Wernicken alueella" .

Tutkija Nina Drunkers on koonnut suuren määrän aivohalvauspotilaiden aivokarttoja. Vauriokohdat vaihtelevat eri potilailla; monella ovat sekä Brocan että Wernicken alueet tuhoutuneet. Lähempi tarkastelu paljastaa kuitenkin useita muitakin alueita, jotka käsittelevät kielen eri puolia. Joidenkin potilaiden on vaikea nimetä asioita, toisten on esim. vaikea ymmärtää kielioppia. Nina Drunkers toteaa:

"Eri tyyppiset häiriöt kertovat siitä, että kielen tuottaminen on erittäin mutkikasta ja että monet aivoalueet osallistuvat eri toimintoihin... Jos aivovaurio on vaikea, muiden aivoalueiden on vaikea korvata menetettyä toimintoa. Vahingoittumattomat alueet yrittävät hoitaa kielen säätelyä, mutta tekevät sen väärin, koska se on niille uutta."

Lisänäyttöä siitä, että kielen säätelyalueita on useita, on saatu prof. George Ojemannin tutkimuksista. Hän on suorittanut aivoleikkauksia vaikeasta epilepsiasta kärsiville. Leikkausten yhteydessä on on tehty aivokartoituksia stimuloimalla eri aivokohtia heikolla sähkövirralla. Kartoitukset ovat tarkkoja, koska potilas on hereillä niiden aikana ja reaktiot ovat välittömästi nähtävissä. Nämä tutkimukset ovat osoittaneet, että jo perustoimintoja kuten laskemista, säätelee laaja aivoalueiden verkosto. Nämä alueet kuitenkin vaihtelevat eri ihmisillä:

"Kieleen liittyvät alueet ovat paikallisia, kynnen kokoisia. Jos tarkastellaan koko väestöä, ne sijaitsevat hyvinkin eri kohdissa eri ihmisillä."

Ojemannin tutkimusryhmä on kartoittanut yli 200 ihmisen puhealueet; yhtään samanlaista ei ole löytynyt. Jotkut tietyt kohdat toimivat ilmeisesti risteyskohtina laajemmalle aivoalueverkostolle. Tutkimuksissa on myös selvinnyt, että kaksikielisillä ihmisillä on aivokuoressa oma alue kummallekin kielelle. Jopa sanaryhmille, hedelmille, työkaluille ym. on löydetty omia alueita.

Simpansseillakin kyky oppia ja ymmärtää symboleja.

Kieli muodostuu asioiden ja käsitteiden sanallisista ja kuvallisista symboleista. Mm. Georgian yliopistossa suoritetuissa tutkimuksissa on todettu, että vaikka simpansseilta puuttuu puhekyky, ne voivat oppia symbolien avulla ilmaistuja asioita ja käsitteitä. Eräs Panbanisha -niminen simpanssi on oppinut yli 200 erilaista symbolia. Kirjaimien oppiminen niille tuskin onnistuisi, koska ne muistuttavat liiaksi toisiaan, siksi kokeissa on käytetty sanoja ja käsitteitä ilmaisevia kuvasymboleja, eräänlaista "kiinankieltä", ei esim. varsinaisia esineiden kuvia. Osoituksena siitä, että simpanssi saattaa ymmärtää hyvinkin abstrakteja asioita, oli tapaus, jossa simpanssin tekemisiin ärsyyntynyt hoitaja nuhteli sitä kovalla äänellä. Simpanssi katsoi nuhtelijaansa, asteli symbolitaulun ääreen ja painoi hiljaa -sanan symbolia.

Vieläkin selvempi osoitus sen ymmärryskyvystä nähtiin toisen tapauksen yhteydessä: simpanssi istui pöydän ääressä mutustellen nakkimakkaraa ja saman pöydän toisella puolen istui koira katsellen "vesi kielellä" apinan syömistä. Hoitaja kehoitti simpanssia antamaan palan koirallekin sanoen: "anna haukulle haukku!" Simpanssi ei ollut ilmeisesti halukas antamaan omastaan, mutta hoitajan toistettua kehoituksen ja luvattua: "saat kyllä sitten lisää!", se ojensi kättään tarjoten loput nakista koiralle. Tästä voi päätellä sen, että se pystyi ymmärtämään yksittäisten sanojen lisäksi myös sanajärjestyksen merkityksen, koska kehoituksessa oli kaksi kertaa sama sana mutta eri merkityksessä. Tämän "haukuksi" suomennetun englannin sanan merkitys oli ensin koira ja sitten suupala. Tutkijan mielestä apinat oppivat kielen samoin kuin lapsetkin, opettamalla, ja ymmärtävät puhuttua kieltä, jopa keskustelua, kertomuksia ja kuvauksia muualla tapahtuneesta ja eilisestä. Niiden älykkyys vastaa kuitenkin vain 5-7 -vuotiaan lapsen tasoa.

Ratkaiseva ero: aivopuoliskojen erikoistuminen?

"Simpanssit oppivat kyllä kielen alkeet, mutta ihmisen ja simpanssin välillä on ero. Ihmisellä on kyky käyttää mutkikasta kieltä." (Greenfield)

Mikä tämän eron saa aikaan? Onko ihmisen ylivertainen kielellinen kyky vain suurempien aivojen ansiota? Tätä seikkaa tutkittiin Georgiassa Pansy -nimisellä simpanssilla. Sen tehtävänä oli puolen tunnin ajan yhdistellä symboleja kuulemiinsa sanoihin. Sitten sen aivot kuvattiin, jotta nähtiin, mitkä alueet olivat aktiivisimmat. Tämän jälkeen tutkija itse suoritti saman kokeen, ja aivokuvia verrattiin. Ihmisellä aktivoituminen keskittyi vasemman aivopuoliskon puhekeskusten alueelle, simpanssilla sen sijaan aktivoitumista tapahtui aivojen molemmin puolin. Vaikka nämä tulokset koskevat vain yhtä simpanssia, tutkijat uskovat, että ratkaiseva ero ihmisen ja simpanssin välillä on juuri aivojen symmetriassa.

Vastaavia kokeita on tehty muissakin tutkimuslaitoksissa. Huomiota on kiinnitetty mm. simpanssien kädellisyyteen: ovatko ne oikea- vai vasenkätisiä. Tutkijoiden mukaan oikeakätisyys on lisääntynyt kehityksen myötä, ja on kaikkein hallitsevin ihmisellä. Tämän kätisyyden päätellään kertovan jotain myös ihmisaivoista. Eli kuten Greenfield sanoo:

"Yhä ilmeisemmältä näyttää, että myös kognitiivisia (ajatteluun liittyviä) taitoja käsitellään yhdessä aivopuoliskossa. Kätisyys on merkki siitä, että aivopuoliskot ovat jollakin tavoin erikoistuneet. Päässämme on siis hiukan toisistaan eroavat aivopuoliskot. Siitä voi lopulta olla paljon enemmän etua kuin pelkästä aivojen koosta".

(Etua siinäkin mielessä, ettei aivojen tarvitse joka kerta pohtia, otanko kiinni oikealla vai vasemmalla kädellä.)

Halkaistut aivot.

Joillekin vaikeaa epilepsiaa sairastaville on tehty aivoleikkaus, jossa oikean ja vasemman aivopuoliskon välinen yhteys on katkaistu; aivot on "halkaistu". Eräs tällainen, Joe -niminen mies pystyi sen johdosta mm. piirtämään kaksi erilaista kuvaa samanaikaisesti ja nopeasti. Tämän kyvyn uskotaan olevan seurausta siitä, että erotetut aivopuoliskot pystyvät toimimaan itsenäisesti. Tutkija itse ei suoriutunut tästä tehtävästä.

Mike Gazzanniga, joka on tutkinut halkaistuja aivoja 30 vuotta, uskoo aivojen epäsymmetrisyyden olevan avain älyllisten toimintojen saloihin. Hänen mielestään älykkyys on peräisin aivojen vasemmalta puolelta. Jos ennen aivojen halkaisua mitataan älykkyysosamäärä, ongelmanratkaisutaito jne. ja mittaus toistetaan leikkauksen jälkeen, vasemmalla ei eroa aikaisempaan ole, mutta oikea puoli muuttuu "tyhmäksi". Visuaalisten kuvioiden tunnistamisessa kuitenkin vasen puoli osoittautuu oikeaa heikommaksi.

Gazzannigan mukaan "Vasen aivopuolisko alkoi muuttua kielen kehittymiseksi, ja koska kieli vaati yhä enemmän aivokuorta, vasemman puolen aistitoiminnot työntyivät syrjään". Hän uskoo, että vasemman puolen kognitiiviset kyvyt kehittyivät yhä enemmän, kun taas oikea puoli muuttui hyvin vähän Hänen mielestään oikea puoli on vain evoluution jäänne. Hän sanoo myös:

"Jos ajatellaan ihmisen taitoja, joita simpanseilla ei ole, on syytä uskoa niiden olevan vasemmassa aivopuoliskossa ja kehittyneen muutoksista jotka johtuvat vasemman aivokuoren mutaatioista".

Erilaiset aivopuoliskot toimivat yhteistyössä.

Susan Greenfield ei täysin allekirjoita Gazzanigan näkemyksiä:

"Uskon kyllä, että aivopuoliskot ovat epäsymmetriset, mutta en täydelliseen oikean ja vasemman puolen työnjakoon. En usko puheisiin luovasta oikeasta aivopuoliskosta ja loogisesta vasemmasta. Uskon, että erikoistuneet aivopuoliskot osallistuvat kaikkeen. Ne tuottavat kaksi eri tulkintaa samoissa aivoissa."

Paleontologien käsityksen mukaan Neanderthalin ihmisellä oli jo täysimittaiset ihmisaivot. Koska hän valmisti työkalunsa kivestä, hänen uskotaan olleen "kivikauden tasolla" myös kognitiivisten kykyjensä puolesta. Hänen valmistamansa kivityökalut oli tehty kuitenkin niin taidokkaasti, ettei nykyihminen pysty sen parempaan samoilla menetelmillä. Greenfieldin mielestä kuitenkin "Neanderthalin ihminen oli todella mielikuvitukseton. Hän käytti samoja työkaluja satojatuhansia vuosia" .

Arkeologi Steve Mithenin mielestä kyky tehdä teknisesti vaativia työkaluja liittyy kykyyn keksiä ja luoda jotain uutta. Hän uskoo, että tämä sama "putkinäkö" joka esti työkalujen kehitystä, esti myös kielellistä kehitystä. Yhtäkkiä, nykyihmisen myötä, ilmaantuivat uudet työkalut. Alettiin käyttää kiven ohella luuta ja sarvea, työstää niistä harppuunoita, kärkiä, neuloja, koruja ym. Tutkijoiden mielestä tämä mullistus työkalujen valmistuksessa merkitsi älyllisten toimintojen muutosta, käynnisti kiihtyvän teknisen kehityksen. Sen myötä kehittyivät taiteet ja uskonnot, ja kun jääkauden jälkeen keksittiin maanviljely, syntyivät kaupungit ja sivilisaatiot.

"Kaikki tämä oli seurausta siitä, että yksi asia nähtiin toisena, kyettiin lateraaliseen ajatteluun. Ajatus on kiehtova mutta edelleen on selvittämättä mitä aivomuutoksia nykyihmisen kehittyminen vaati. Miljoonien vuosien saatossa tapahtunut aivojen evoluutio varusti esi-isämme älyllisillä kyvyillä. Ja sitten kehittyivät nämä selvät toiminnot ja elämä muuttui. Luovuus ja mielikuvitus räjähtivät liikkeelle ja nyt olemme tässä." (Greenfield)

 
 

Huomautuksia.

1. Kielen oppimisesta.

Myös kulttuuri vaikuttaa kielen oppimiseen: eri maissa lapsen perussanasto on erilainen. Eräässä tutkimuksessa verrattiin neljää erikielistä lapsiryhmää ja todettiin, että sadan kussakin kielessä yleisimmän käsitteen joukossa oli yhteisiä vain noin 20. Joissakin kulttuureissa puhutaan paljon, toisissa vähemmän. Myös liian herkkävaistoinen äiti voi ennakoida lapsen tarpeet ja siten passivoida hänet. Puhumisen kannalta tärkeänä pidetään sitä, että lapsi saa tilaisuuden käyttää puhetta. Eräs tutkija sanoikin: "Isän tehtävä on huolehtia siitä, ettei äiti ole lapselle kaikki kaikessa!" ( Prisma 1.11.2000 )

2. Muitakin älykkäitä eläimiä

Simpanssi ei ole ainoa eläin joka oppii ymmärtämään symboleja. Mm. koirat, delfiinit, papukaijat ja hevoset, jopa hiiret oppivat; joskaan eivät siinä määrin kuin simpanssit.

3. Selittyykö tämä halkaistuilla aivoilla?

Joe, jonka aivopuoliskot oli erotettu, piirsi samanaikaisesti tussikynällä aivan yksinkertaiset kuviot, neliön ja ympyrän. Eräässä TV-ohjelmassa sen sijaan esiintyi "para"taiteilija, joka maalasi kummankin käden sormilla kahta moniväristä, täysin erilaista ja eri tyylisuuntaa edustavaa öljyväritaulua samanaikaisesti ja vieläpä uskomattoman nopeasti. Kaiken lisäksi hänen sanottiin pystyvän samaan täysin pimeässäkin. Hän ei vaikuttanut tyypiltä jonka aivoja olisi operoitu. Mutta jos oli, se ehkä selittäisi osan tätä mysteeriä, mutta tuskin kaikkea.

4. Olettamukset ja faktat eivät ole sama asia.

Lamarkismilta haiskahtavat käsitykset, joiden mukaan evoluutio tai mutaatiot ikäänkuin vastaisivat eliöiden tarpeita tai tiedostaisivat näiden tarpeiden olemassaolon, ovat edelleen hyvin yleisiä tutkijoiden keskuudessa, vaikka lamarkismi on jo ajat sitten kuollut ja kuopattu.

5. Kivikautisia kulttuureja vieläkin.

Löytyy myös argumentteja jotka saattavat kyseenalaistaa olettamukset ns kivikauden ihmisen älyllisistä kyvyistä. Vain muutama vuosikymmen sitten oli eri puolilla maailmaa kivikauden tasolla olevia yhteisöjä, ja vielä nykyäänkin löytyy lähes kivikautista elämää viettäviä heimoyhdyskuntia mm. Uuden Guinean alueelta. Edward Weyerin teoksessa Luonnonkansat, jonka amer. alkuperäispainos ilmestyi 1959, kerrotaan Australian autiomaan Arunta - vaeltajaheimosta mm.:

"Aruntat ovat maapallon primitiivisimpiä heimoja. He eivät ymmärrä isän osuutta lapsen syntymiseen; sen sijaan he ovat muodostaneet raskaudelle täysin erilaisen selityksen ja tehneet siitä uskontonsa keskeisen aiheen... Aruntat ovat täydellisin olemassa oleva esimerkki kivikauden kansasta....Fyysisesti [he] muistuttavat kenties lähemmin kuin ketkään muut Neanderthalin ihmistä.. Heidän ympäristönsä rajoitettujen elinmahdollisuuksien ja heidän hyvin varhaisista ajoista jatkuneen eristyneisyytensä vuoksi heidän kulttuurikehityksensä on hidastunut. He eivät tunne maanviljelyä, metalleja, saviastioita, tai jousta ja nuolta. Heidän uskomuksiinsa ei liity edes kaikkein alkeellisinta käsitystä jostakin korkeimmasta jumalolennosta...Tämän kansan valmistamat kiviveitset, keihäät ja muut esineet ovat samankaltaisia kuin kivikauden aikaisilta leiripaikoilta löydetyt... Aruntalaisten kallon muotokin muistuttaa suuresti Neanderthalilaisen kalloa."

Oletetusta kivikautisesta kulttuurista peräisin olevat esineet ja kallolöydöt eivät siis välttämättä aina ole kovin vanhoja. Kulttuuri voi myös taantua, joten esinelöydöistä ja muista kulttuurin merkeistä ei voi tehdä suoraa johtopäätöstä ihmisen älyllisistä kyvyistä. Enemmän tai vähemmän taantuneita, jopa kadonneita kulttuureita löytyy joka manterelta. Vielä keskiajalla ei Euroopassa käytetty haarukkaa eikä lusikkaa, Kiinalaiset syövät yhä puikoilla, vaikka tuntevat nykyaikaiset ryokailuvälineet ja arabimaissa syödään sormin. Älykkyyden ja innovaation ilmeneminen riippuu siis hyvin suurelta osin kulttuuriympäristöstä, jota puolestaan tavat, perinteet ja elinolot sekä muokkaavat että ylläpitävät. Virikkeetön ympäristö vähentää sana-ja käsitevarastoa, muokkaa tapoja ja perinteitä ja voi jo muutamassa sukupolvessa aiheuttaa suuren muutoksen varsinkin kirjoituksettomaan kulttuuriin. Mutta on huomattava että kulttuuri ei siirry geeniperimään; alkukantaiseen kulttuuriin syntynyt yltää länsimaisella koulutuksella samaan kuin kuka hyvänsä. Kivikauden ihminen ei siis välttämättä - elintapoja lukuunottamatta - ollut millään lailla erilainen kuin nykyihminen.

Oppimisen kyky   Tietoisuuden mysteeri
Edellinen     Seuraava


1.11.2000