Jaavan Ngandong -ihmisen tarina

Paleontologi Eugene Duboisin Jaavalta 1893 löytämä Homo pithecanthropus on eräs evoluutiohistorian tunnetuista, nyttemmin hylätyistä 'puuttuvista renkaista'. Löytäjä itsekin myönsi koonneensa sen eri paikoista löytyneistä jäännöksistä, joiden hän kuitenkin uskoi kuuluneen samalle yksilölle. Vähemmän tunnettu on toinen Jaavalta tehty fossiililöytö, joka tunnetaan nimellä Jaavan Solo- tai Ngandong -ihminen. Tämä löytö tehtiin 1930 -luvulla Jaavan keskiosasta. Löytö käsitti fossiloituneita Homo erectus -kalloja, joiden oletettiin olevan hyvin vanhoja.

 
 

Vuonna 1996 kaksi tutkijaa, Carl Swisher ja G.H. Curtis ryhtyivät ajoittamaan niitä uudelleen nykyaikaisin menetelmin. He käyttivät kahta erilaista menetelmää (spin-resonanssi- ja massaspektrometri-) ja määrittivät kallojen iäksi 27 000 - 53 000 vuotta. Tämä oli tutkijoille melkoinen yllätys, koska se merkitsi sitä, että Homo erectus, jonka on uskottu eläneen kauan ennen nykyihmisen ilmaantumista, elikin samaan aikaan kuin nykyihminen, Homo sapiens. Tulos asettaa kyseenalaiseksi koko teorian ihmisen kehityksestä.

Nämä Jaavan kallolöydöt ovat alusta lähtien olleet vaikea pala evolutionisteille. Ongelma on siinä, että niiden muoto on selvästi Homo erectukselle tunnusomainen, mutta löytöpaikan geologinen ympäristö viittaa hyvin myöhäiseen aikaan. Tätä on ollut vaikea hyväksyä, huolimatta siitä, että Australiassa on samanlaisia yhdistelmiä (erectus-fossiileja nuorissa kerrostumissa). Australian kohdalla ongelma on 'ratkaistu' nimeämällä nämä erectus-tyypin fossiilit Homo sapiensiksi. Jaavan löytöjen kohdalla tämä semanttinen ratkaisu ei enää käy päinsä, koska useimmat paleontologit ovat jo hyväksyneet niille Homo erectus -statuksen.

 

Jaavan ja lähiympäristön fossiililöydöt ja niiden arvioidut iät.
(Osakuva kirjasta Evoluutio, kriittinen analyysi)
 

Löydön historia

Vuosien 1931- 1933 välillä saksalainen tutkijaryhmä löysi Jaavan Solo - eli Ngandong -joen varrelta kahdentoista eri yksilön kallonjäänteitä sekä joitakin sääriluita puolen metrin vahvuisesta hiekkakivikerroksesta. Tältä suhteellisen pieneltä, n. 50 x 100 metrin alueelta löytyi myös yli 25 000 eri kasvin jäänteitä. Vuosina 1976 - 1980 Jaavalainen Gadjah Mada -yliopisto suoritti kaivauksia viereisellä 25 x 14 m. kokoisella alueella. Niissä löytyi luunkappaleita kahden ihmisen kallosta ja lantioluista, erilaisia ihmistekoisia esineitä ja lisäksi jäänteitä 1200:sta erilaisesta kasvista. Sekä tämän että edellisen löytöpaikan kalloista oli jäljellä vain yläosa tai päälaki.

Löydöt ovat monin tavoin ristiriitaisia. Niiden yhteydessä esiintyvä mesoliittinen kulttuuriympäristö sallii iäksi korkeintaan 10 000 vuotta, koska tuosta ajasta lähtien Australiassa vallinnut aboriginien kulttuuri on jatkunut samanlaisena aina viime aikoihin asti. Niinpä jotkut ovat yrittäneet torjua ristiriitoja väittämällä, että löydetyt esineet ja luut eivät kuulu samaan geologiseen tasoon. Nämä väitteet kilpistyvät kuitenkin luotettavien silminnäkijöiden todisteisiin. Vaikka saksalaisen tutkimusryhmän kaivaukset tehtiin ennen nykyaikaisia tekniikoita, niiden kirjaamisesta huolehdittiin tunnetulla saksalaisella tarkkuudella. Tunnettu paleoantropologi G. H. R. Königswald oli paikan päällä useaan otteeseen. Hän jopa kaivoi itse esiin kaksi kalloista kuvaillen niiden piirteet sekä löytöpaikkaan liittyvät, kulttuurista kertovat seikat.

Löytöjen ajoitukset

Kallojen ajoitushistoria on värikäs. Koska ne löydettiin hyvän aikaa ennen nykyisiä radiometrisiä ajoitusmenetelmiä, lähes kaikki ajoitukset perustuivat niiden yhteydessä löydettyjen kasvien ja eläinten jäännöksiin, joista suurin osa valitettavasti tuhoutui toisen maailmansodan melskeissä. Viimeisimmät ajoitukset antoivat kallojen iäksi 100 000 - 150 000 vuotta. Ajatus siitä, että nämä erectus-tyypin kallot voisivat olla vain 100 000 vuotta vanhoja, on nostanut esiin väitteitä, etteivät ne olisi samalta geologiselta kaudelta kuin kasvi- ja eläinfossiilit. Väitteiden mukaan ihmisfossiilit olisivat kulkeutuneet paikalle joen yläjuoksulta tulvaveden mukana ja että ne siten olisivat paljon vanhempia. Königswaldin ottamat valokuvat todistavat kuitenkin, että ne ovat samasta kerrostumasta.

Jotkut ovat leikkineet 'morfologisilla ajoituksilla' , joissa on tehty teoreettisia laskelmia aivojen koon kasvusta. Niiden perusteella kallojen iäksi on saatu 463 000 - 790 000 vuotta. Vuosien 1976 - 1980 kaivausten kasvilöydösten perusteella G.G. Pope määritti kallojen olevan mahdollisesti jopa miljoonan vuoden ikäisiä! Läheiseltä Sambungmacanin alueelta löydetyn ihmisfossiilin iäksi oli arviotu 1.3 miljoonaa vuotta. Niinpä onkin ymmärrettävää, että uusien ajoitusten molemmille löydöksille antama 27 000 vuotta on suoranainen shokki.

Luokittelun vaikeuksia

Ajoitusongelmista johtuen myös näiden fossiilien luokittelu on ollut ongelmallista. Königswald uskoi niiden olevan 'trooppisia neanderthalilaisia'. 1963 Bernard Campbell sijoitti ne luokkaan Homo sapiens soloensis. Santa Luca määritteli ne v. 1980 ryhmään Homo erectus erectus, Milford Wolpoff totesi vain, että kyseessä ei ole Homo erectus. Jotkut käyttivät nimitystä 'arkaainen Homo sapiens' , mutta johtuen ilmeisestä yhtäläisyydestä 'klassisten' jaavalaisten ja kiinalaisten Homo erectusten kanssa, useimmat tutkijat luokittelevat ne Homo erectuksiksi. Koska Jaavan Solo-kallojen tilavuus on suurempi kuin Homo erectuksen, monet tutkijat eivät vastusta ajatusta, että se olisi siirtymämuoto Homo erectuksen ja nykyihmisen välillä. Valitettavasti uusi iänmääritys, 27 000 vuotta ei sovi tähän kuvioon.

Ongelman ratkaisuyrityksiä

Kallojen sijainti ja asennot puhuvat sitä oletusta vastaan, että ne olisivat kulkeutuneet joen yläjuoksulta ja siten peräisin eri aikakaudelta kuin esinelöydöt. Tutkijat Beals ja Hoijer kirjoittavat: "Löytyessään kaikki kallot olivat pohjapuoli ylöspäin, ilman merkkejä kulumisesta tai siirtymisestä." Carleton Coon toteaa saman: "Kaikki kallot olivat pohjapuoli ylöspäin ja hyvässä kunnossa. Ne eivät olleet kulkeneet paikoiltaan eivätkä pyörähdelleet." Swisher totesi, että lähin imettäväisfossiileja sisältävä esiintymä yläjuoksulla on 30 km päässä. Lisäksi 40 km päässä yläjuoksulla sijaitsevan Sambungmacanin fossiilit ovat saman ikäisiä. Tämä kaikki viittaa siihen, että fossiilit olivat löydettäessä alkuperäisillä paikoillaan.

Epävarmuutta asian suhteen kuvastaa mm. eräs Science -lehden numero, jossa esitettiin kallojen todennäköisesti kulkeutuneen virran mukana yläjuoksulta. Kuitenkin toisaalla samassa lehdessä Ann Gibbons kirjoitti: "Mitä tulvimisteoriaan tulee, Swisherin ryhmä on osoittanut olevan vaikeata kuvitella, miten 12 kalloa ja muita ihmisjäännöksiä olisivat voineet ajautua samaan paikkaan ja vielä kahteen eri kohtaan (Ngandong ja Sambungmacan)." Saman totesi Time: "Swisher ei hyväksy väitettä, että jäännökset olisivat ajautuneet tulvavesien mukana. Hän sanoo niiden säilyneen liian hyvin - yleensä täysin vahingoittumattomina - ollakseen virran mukana ajelehtineita."

Monet myöhemmät tutkijat hyväksyvät Königswaldin aikanaan tekemät päätelmät, joiden mukaan nämä Ngandongin ihmiset olivat kannibalismin uhreja. Königswald kirjoitti: "Alueella oli valtavasti erilaisten eläinten kaikenlaisia maatumattomia luita, mutta ihmisen jäänteitä hyvin valikoivasti; tällainen esiintymä ei ole luonnollinen." Kaikkien kallojen kasvot oli murskattu ja kahta lukuunottamatta kallot oli murrettu auki, mikä viittasi siihen, että aivot oli poistettu ja syöty. Jotkut Uuden Guinean heimot ovat harjoittaneet tällaista kannibalismia vielä verraten äskettäin. Sen taustalla on uskomus, että syömällä tapetun uhrin tai vihollisen aivot saa itselleen tämän elinvoiman ja sen mukana erikoisia henkisiä tai ruumiillisia kykyjä.

Aiemmat yritykset torjua tämän Jaavan ihmisen esiintyminen rinnakkain nykyihmisen kanssa onnistuivat vielä melko hyvin. Uusien todisteiden myötä asia on muuttunut. Lontoon luonnonhistoriallisen museon tutkija Chris Stringer , joka uskoo vahvasti siihen, että neanderthalilaiset olivat erillinen ihmislaji, sanoo: "Jos ajoitus on oikein, kolme ihmislajia on elänyt samanaikaisesti." Uusien ajoitusten valossa evolutionistien on nyt myös kohdattava se tosiasia, että monet myöhemmin ajoitetuista, vanhoiksi luokitelluista Australian fossiileista ovat lähes identtisiä Jaavan Solo-alueen fosiillien kanssa. Oletetut esi-ihmiset näyttävät siis käyvän vähiin.

16.03.05