Evoluution syvät vedet

Evoluutiokriittisiä TV- ohjelmia ei ole enää vuosiin esitetty, joten lienee syytä kuriositeetin vuoksi palauttaa mieleen tämä v. 1998 esitetty, Evoluution syvät vedet -niminen dokumentti. Se käsitteli nykyäänkin ajankohtaisia evoluutiotutkimukseen liittyviä seikkoja, joista yksi on tiedemaailmassa valtaa pitävien karsas asennoituminen niitä tutkijoita kohtaan, jotka ajattelevat evoluutiosta eri tavalla. Tämä selittänee myös sen, miksi tämän tyyppisiä kriittisiä ohjelmia ei enää esitetä.

 
 

Vaihtoehtoja ei sallita

Kun Matti Leisola 1970-luvulla nuorena tutkijana kirjoitti ensimmäisen evoluutiokriittisen artikkelinsa, hän varmuuden vuoksi tarkastutti sen ennen julkaisua kymmenellä eri alan luonnontieteilijällä. Eräs professori pyysi hänet huoneeseensa, veti oven kiinni ja sanoi: "Tämä on hyvä juttu, mutta älä tuo nimeäni esiin sen yhteydessä." Useat muutkin sanoivat olevansa samaa mieltä asiasta, mutta pelkäsivät nimensä julkistamista asian yhteydessä.

Leisolan mukaan evoluutio- eli kehitysoppi on nielty ja sisäistetty karvoineen ja nahkoineen niin täysin, ettei sitä monikaan uskalla arvostella:

"Tunnen silti Suomessakin ainakin toistakymmentä professoria, .jotka tieteellisin perustein asettavat kehitysopin kyseenalaiseksi - mutteivät ikinä julkisesti...

...Evoluutioajattelu on juurtunut syvälle ihmisten ajatusmaailmaan. Se on elämän koko selitysmallin kehys. Tämän kehyksen arvosteleminen - saati murtaminen - järisyttäisi yksilön maailmankuvan perusteita. Ajatellaan vaikka vanhaa professoria, joka on koko elämänsä opettanut evoluutioteoriaa ja perustanut kaiken tieteellisen toimintansa sille, että teoria on oikea. Voisiko hän uskostaan luopua?"

. "Kysyin kerran eräältä evoluutioteoriaa opettavalta professorilta, mitä hän loppujen lopuksi tietää evoluutiosta. Hän vastasi, ettei hän tiedä juuri mitään. Kehitysoppikin on uskonasia, se on luonnontieteiden suuri satu ja myytti, joka on nostettu Jumalan asemaan." (Helsingin Sanomat, 28.08.88)

Biologian professori Dean H. Kenyon opetti kehitysbiologiaa San Franciscon yliopistossa ja oli omien sanojensa mukaan vannoutunut uusdarvinisti. Hän oli mm. julkaissut kirjan, jossa selitettiin, miten elottomasta aineesta tulee elollista.

"Minun oli kuitenkin yhä vaikeampaa tarjota opiskelijoille havaintoihin perustuvia esimerkkejä elollisen aineen kehityksestä eläväksi aineeksi. "

Niinpä Kenyon alkoi tarkemmin pohtia asiaa. Hän totesi olevan välttämätöntä tarkastella sitä myös toiselta näkökannalta. Kun hän sitten alkoi esittää vaihtoehtoisia näkemyksiä, seurauksena oli kova ryöpytys laitoksen johdon taholta ja häntä kiellettiin luennoillaan puhumasta näistä näkemyksistä. Vaikka hän lopulta sai siihen muodollisen luvan, käytännössä ei silti ollut helppoa puhua niistä.

Biologian professori Siegfried Scherer on työssään Münchenin teknillisessä korkeakoulussa joutunut toteamaan sen, miten haluttomia kollegat ovat puhumaan vaihtoehtoisista näkemyksistä.

"Tavallisesti tämä keskustelu on hyvin vaikeaa. Ihmiset eivät ole halukkaita keskustelemaan erilaisista näkökulmista. Asiat on jo ratkaistu, eivätkä he halua keskustella yksityiskohdista.... Sillä hetkellä, kun joku ajautuu fanaattistyyliseen katsantokantaan ja keskustelu tulee fanaattiseksi, hän ei tule koskaan pääsemään järkevään ja tosiasioita koskevaan keskusteluun. Tärkein asia olisi siis pitää fanaattiset argumentit loitolla."

Samanlaisia kokemuksia on Leisolalla. Hän kertoo, että ollessaan ensimmäistä kertaa esillä radiossa ja saadessaan vastaansa myrskyisiä reaktioita, hän alkoi tajuta, että kysymys on paljon syvemmistä asioista kuin pelkästä luonnontieteestä.

Paleontologi, jesuiittapappi Teilhard de Chardin oli myös fanaattinen darvinisti. Hän on luonnehtinut evoluutiota valoksi, joka valaisee kaikki tosiasiat, ja että se on rata, jota kaikkien ajatusmallien täytyy seurata. Materialistinen luonnontiede näyttää sisäistäneen tämän ajatuksen täydellisesti. Monet näyttävät myös tulkinneen kovin yksipuolisesti Darwinin aikoinaan esittämän ennustuksen:

"Tulee päivä, jolloin ymmärretään, kuinka ennalta omaksuttu mielipide tekee sokeaksi."

Darwin varmaankin viittasi tällä oman aikansa uskonnollisten piirien lukkiutuneisiin, kirkollisten opinkappaleiden rajoittamiin näkemyksiin. Tilanne on kuitenkin noista ajoista kääntynyt päälaelleen ja nykyään tämä ennuste sopiikin paljon paremmin hänen oman teoriansa fanaattisiin kannattajiin.

Alkusynnyn mahdottomuus

Meillä ei ole välitöntä tietoa menneisyydestä. Emme voi suoraan havaita mitä tapahtui tuhat, kymmenentuhatta tai miljoona vuotta sitten. Meidän täytyy siis vain tulkita, miten elämä tuli maan päälle. "Miksi kuolleet aineet pyrkisivät muodostamaan elämää? Niissä ei ole tarkoitusta eikä päämäärää", sanoo Leisola. Luonnonvalintakaan ei voi toimia ennen elämän olemassaoloa. Kemian tohtori David Rosevear toteaa:

"Luonnonvalinnan teoriaa ei voi soveltaa, ellei elävää solua ole jo olemassa. Ensimmäisen elävän solun on täytynyt olla olemassa jo alusta alkaen. Tämä solu sisälsi 200-3000 erilaista valkuaisainetta, entsyymiä ja hormoonia. Solussa DNA ohjaa entsyymejä ja entsyymit tekevät DNA:ta. Tämä järjestelmä on hyvin monimutkainen."

Keväällä 1995 pidettiin kokous, jossa joukko tiedemiehiä kokoontui pohtimaan erästä elämän syntyyn liittyvää ongelmaa. Kokouksessa ei päästy yksimielisyyteen. Leisola toteaa tämän kuvaavan hyvin nykytilannetta:

"Samalla kun meille voimakkaasti kerrotaan, että elämä on syntynyt itsestään ja että se on päivänselvä asia, tieteellinen kokous päätyy täyteen erimielisyyteen siitä, onko se edes mahdollista täällä maan päällä - edes pienen yksityiskohdan osalta."

"Kaikki kokeet, jotka on tehty, ovat erittäin selvästi osoittaneet, että meillä ei ole vastausta ongelmaan, miten ensimmäinen elävä solu on saanut alkunsa." (Scherer)

Yksisoluisesta monisoluinen?

Yksinkertaisinkin solu on erittäin monimutkainen ja sen toimintoja ohjaamaan tarvitaan DNA:n sisältämä valtava tietomäärä, joka kirjoiksi muutettuna kattaisi kymmeniä teoksia. Monisoluiseksi muuttuminen edellyttää jatkuvasti kasvavaa lisätietoa. Mistä ja miten tuo tieto on tullut? Scherer kommentoi tutkijoiden yleistä asennetta:

"Kollegani yleensä myöntävät, että emme vielä tiedä, miten tietyt evoluution vaiheet olisivat voineet tapahtua. Mutta odota 5 - 10 vuotta, niin meillä on kaikki vastaukset. Ihmiset uskovat, että tulevaisuudessa he saavat kaikki vastaukset, joita meillä ei ole tänään."

Sopeutumista voi tapahtua vain niin pitkälle kuin lajin perintöaineksessa on varaa. Uutta tietoa voi syntyä vain mutaatioiden kautta. Mutaatiot ovat geeneissä tapahtuvia periytyviä virheitä. Useimmat niistä ovat haitallisia, muutama neutraali ja joku harva tietyissä oloissa hyödyllinen. Uuden ominaisuuden syntymiseen tällä tavoin ei yksi muutos kuitenkaan riitä:

"Kun nyt katsomme tätä ongelmaa: miten monisoluinen organismi on syntynyt yksisoluisesta eliöstä? Kymmenien geenien on täytynyt muuttua. Ja niiden on täytynyt muuttua vielä monesta eri kohdasta. [Yksisoluisessa] tapahtuu vain hyvin pieniä muutoksia. Pienet muutokset palautuvat takaisin, ne tulevat ja menevät. Kaikki tapahtuu samalla monimutkaisella tavalla." (Scherer)

Luonnonvalinta ja mutaatiot

Scherer on kokeissaan yrittänyt selvittää, miten paljon luonnonvalinta pystyy muuttamaan bakteereita ja joutunut toteamaan:

"Tämän kokeen tulos on hyvin selvä. Geeneissä tapahtuu erilaisia muutoksia, mutta bakteerien lajityypillinen rakenne ei koskaan muutu. Tämä on havaintoihin perustuva todiste sille, että mikroevoluution prosesseille on rajansa."

Mistä sitten tulee usko siihen, että mutaatioiden kautta sittenkin syntyisi jotain olennaisesti uutta? Leisolan mukaan yksinkertaisesti siitä, että mutaatio on ainoa mahdollisuus. Kenyon toteaa, ettei tämä ainoa oljenkorsikaan juuri näytä toiveita herättävältä:

"Mitä enemmän opimme molekyylibiologiasta, sitä vähemmän todennäköistä on, että kemiallinen evoluutioteoria osoittautuu oikeaksi."

Fossiilit ja välimuodot

Darwin valitti aikoinaan teoriaansa tukevien fossiililöytöjen vähyyttä, mutta uskoi tilanteen paranevan ajan mittaan. Toisin on kuitenkin käynyt:

"Jos katsomme yliopistollisia, fossiiliaineistojen perusteella rakennettuja sukupuita, huomaamme, että niissä kohdin, joissa eri suvuilla ja lohkoilla tulisi olla yhteinen kantamuoto, ei sitä olekaan. Tiedemiehet sanoisivat, että se (sukulinja) on oletus, koska puuttuvaa rengasta ei ole vielä löydetty." (Scherer)

"Ihmiset ovat käyttäneet vuosikausia kaivaen ja tutkien tutkien fossiileja. Mutta tilanne on edelleen sama kuin Darwinin aikaan. Fossiileja, joita Darwin ennusti löytyvän, ei vain ole löytynyt. " (Fysiikan tri David Tyler)

"Minusta on mielenkiintoista, että meillä on sama tilanne fossiilitutkimuksessa ja biologiassa. Perustyypeiksi kutsumieni pääryhmien välillä on aukkoja." (Scherer)

Liskolintu ei ole välimuoto:

"Ongelma on, että kaikki nämä väitetyt välimuodot ovat täydellisiä organismeja, täysin muotoutuneita. Esim. liskolinnulla on linnun ja matelijan piirteitä, mutta ne kaikki ovat jo täysin muotoutuneita." (Tyler)

"Liskolintu oli täysin lintu. Sillä oli piirteitä, joita ei ole nykyisillä linnuilla, mutta joita on löydetty myös joistakin fossiileista. Mutta mikä vielä tärkeämpää, se on löydetty kivikerrostumasta, josta on löydetty myös oikeita tuolloin eläneitä lintuja. Tämä on voimakkaasti sitä vastaan, että liskolintu olisi puuttuva rengas." (Tri Colin Mitchell)

Tylerin mielestä tämä tarkoittaa sitä, että meillä on edelleen jäljellä tuo Darwinin ongelma .

Maailmankatsomus ja ennakkoasenteet

"Ellei evoluutiosta olisi tullut filosofista rakennelmaa, joka vangitsee länsimaisen ihmisen, uskon, että siitä olisi tieteellisenä hypoteesina jo luovuttu." (Leisola)

Tieteellisissä tutkimuksissa suoritetaan mittauksia ja kokeita, joiden täytyy olla toistettavissa. Näitä tutkimuksen tuloksia kommentoidaan ja kritisoidaan. Tutkijoiden väliset näkemyserot eivät yleensä koske tutkittavaa materiaalia, vaan sen tulkintaa.

"Mielestäni on tärkeää ymmärtää, ettei kehitysopin ja ja elämän alkuperän tutkiminen ole samanlaista kuin eläinten ja kasvien tutkiminen, koska meidän maailmankatsomuksemme on niin tärkeässä roolissa tulkitessamme tutkimusmateriaalia. Ongelma on, että eri maailmankatsomuksen omaavat ihmiset vetävät erilaisia johtopäätöksiä samasta materiaalista." (Scherer)

Aikaisemmin evoluutioteoriaa kritisoitiin lähinnä uskonnollisten piirien taholta. Viime vuosina myös yhä useampi tiedemies on alkanut epäillä darvinistista selitystä elämän synnystä ja he ovat julkaiseet lukuisia kriittisiä kirjoja.

Objektiivisuus ja tasapuolisuus tärkeintä

"Koska olen asemaltani professori, minun täytyy puhua vain sellaisista asoista, jotka todella ymmärrän. Minun täytyy olla niin objektiivinen kuin mahdollista. Uskon, että se on tärkein vaatimus, mikä minulla on tiedemiehenä." (Scherer)

"Uskon itse, että luonnontieteellisellä tutkimuksella on rajansa. Luonnontieteellinen tutkimus on tärkeää, mutta se ei anna vastauksia kaikkiin kysymyksiin. " (Leisola)

"Mielestäni akateemisen vapauden tulisi sallia darvinistisen ja kemiallisen evoluutioteorian kriittinen tutkiminen ja opettaminen. Keskustelu vaihtoehtoisista tulkinnoista, kuten älyllisestä suunnittelijasta, tulisi myös sallia." (Kenyon)

Tätä mieltä oli myös Darwin itse:

"Hyvä tulos voidaan saavuttaa ainoastaan jos jokaisen kysymyksen molemmat puolet tuodaan esiin kokonaisuudessaan punnittaviksi."

Nykyiset darvinistit sanoutuvat irti tästä oppi-isänsä antamasta ohjeesta. Kreationistisen teorian sen sijaan - ollakseen tieteellinen - on tuotava esiin myös materialistiset tulkinnat voidakseen osoittaa ne vääriksi tai heikosti perustelluiksi. Se noudattaa näin ollen Darwinin antamaa ohjetta ja on siten periaatteessa objektiivisempaa ja tasapuolisempaa kuin materialistinen tarkastelutapa, jonka ei tarvitse ottaa huomioon muita kuin materialistisia näkökohtia.

Fanaattisuus ei kuulu tieteeseen

Tutkijoiden suhtautuminen evoluutioteoriaan on usein hyvin tunnepitoista. Leisola, joka oli pitkään tutkijana Sveitsissä, piti siellä kerran esitelmän, jossa epäili darvinistista kehitysmallia. Mikä oli seuraus?

"Laitoksen johtaja käveli suuttuneena ulos ja luulin, että tutkijan urani päättyy siihen. Tällaiset reaktiot hämmensivät minua aikanaan. Nyt pidän niitä enemmänkin luonnollisina ilmiöinä."

Englannissa prof. Chandra Wicramasinghe esitti vakuuttavia laskelmia evoluutioteoriaa vastaan. Hän ei aavistanut, mitä siitä seuraisi. Hän alkoi saada uhkauksia, mm. hänen talonsa uhattiin polttaa ja hänet perheineen siinä mukana. Hän joutui pakenemaan Sri Lankaan.

"Toivon, että nuori sukupolvi ei ota darvinistista teoriaa annettuna totuutena, vaan on valmis pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja. Tieteellinen tutkimus tuo koko ajan uutta valoa näihin asioihin." (Leisola)

Ohjelmassa esiintyneet asiantuntijat:

Matti Leisola, tekniikan tri, biokemian dosentti, Helsingin tekn. korkeakoulu
Siegfried Scherer, mikrobiologian professori, Münchenin tekn. korkeakoulu.
Dean H. Kenyon, biologian professori, San Francisco State University
Colin Mitchell, Ph. D. Soil Geography, Cambridge University
David Rosevear, Ph. D. Chartered Chemist., Fellow Royal Society of Chemistry
David Tyler, Ph. D. Physics, Senior Lecturer, Manchester Metropolitan University



12.01.05