Maailmankaikkeus

Erilaisia universumiteorioita

Yritykset suhteellisuusteorian ja kvanttiteorian yhteen sovittamiseksi ovat tuottaneet lukuisia uusia teorioita. Eräiden pohjalta on jopa kehitelty laitteita, jotka näyttäisivät sotivan luonnonlakeja vastaan tekemällä energiaa ikäänkuin tyhjästä. Niiden avulla on myös yritetty selittää ilmiöitä, joille ei ole aikaisemmin löydetty kunnollista selitystä. Seuraavassa esiteltävät teoriat ovat esimerkkejä näistä uusista tavoista tulkita maailmankaikkeuden rakennetta ja siinä piileviä energioita ym. ominaisuuksia.

 

Neliulotteinen maailmankaikkeus.

Miksi massalla on hitaus? Miksi joillakin hiukkasilla on sähkövaraus ja mikä se oikein on? Onko gravitaatio perusvoima? Miksi avaruus laajenee? Miksi tyhjyys kuplii energiaa? Miksi elektroni ei säteile pois energiaansa kiertäessään atomiydintä? Syntyikö maailmankaikkeus suoraan kolmiulotteiseksi? Onko moderni fysiikka ajautunut umpikujaan? Vastaukseksi mm. näihin kysymyksiin esittää Pekka Virtanen uudenlaisen tulkinnan maailmankaikkeudesta ja sen synnystä. Tämän D-teorian mukaan maailmankaikkeus alkoi yksiulotteisena tilana. Laajentuessaan kahteen suuntaan se muodosti kaksiulotteisen tilan eli tason. Taso sulkeutui eli kaareutui reunattomaksi tasoksi (pallonpinnaksi). Tämän jälkeen aukeni uusi, kolmas ulottuvuus, jonka kaareutuessa ja sulkeutuessa vuorostaan aukeni neljäs ulottuvuus. Teorian mukaan elämme siis nyt neliulotteisessa maailmankaikkeudessa, ja hahmotamme kolmea tilaulottuvuutta. Aika ei tämän teorian mukaan ole varsinainen ulottuvuus. Tässä teoriassa jokaiseen ulottuvuuteen liittyy tietty ydinvoima.

Otteita tekijän esittelytekstistä
(v. 1.23)

Yksi megaluokan kysymys fysiikassa on, mihin antimateria katosi maailman syntyessä. Toinen saman luokan kysymys on meitä paljon lähempänä emmekä ole osanneet sitä edes esittää; Miksi magneettikenttä on kohtisuorassa sähkövirtaa vastaan?

Projektiivisen fysiikan perusteoria, D-teoria, esittää mallin, joka vastaa mm. näihin kysymyksiin. Teorian mukaan avaruuden suuren mittakaavan rakenne on kaikissa fysiikan ilmiöissä keskeinen tekijä. Fysiikka ei voi saavuttaa lopullista muotoaan ennen kuin rakenne on selvitetty. D-teorian mukaan avaruus on ainoa tarvittava substanssi. Silloin kaikki muu, kuten materia ja aika, selitetään pelkästään avaruuden ominaisuuksien avulla.

Avaruus on myös matemaattinen käsite. Herää kysymys, voiko teoreettinen fysiikka ja sen avaruusmalli tuottaa matematiikan perusteet, esimerkiksi eri lukujoukot? Perustuuko esim. laajimman lukujoukon eli kompleksilukujen olemassaolo fysikaalisen avaruuden ominaisuuksiin? Silloin matematiikka onkin osa teoreettista fysiikkaa ja matematiikan tehokkuus luonnontieteissä käy ymmärrettäväksi.

Havaintoavaruus on vain "makroskooppinen harhakuva" todellisesta absoluuttisesta avaruudesta.

Avaruuden 3D-pinta on solurakenteinen. Säännölliset solut ovat oktaedreja ja nurin käännettyjä oktaedreja eli antioktaedreja. Oktaedrit koostuvat kukin kahdeksasta epäsäännöllisestä tetraedrista. Antioktaedrissa ne kaikki on käännetty nurinpäin. Yhdessä oktaedrit ja antioktaedrit täyttävät 3D-avaruuden kokonaan. Syntyy solurakenteiset avaruus ja sen antiavaruus. Kaikki etäisyydet absoluuttisessa 3D-avaruudessa ovat olemassa vain oktaedrien lävistäjien suuntaisina komponentteina. Havaintoavaruudessa oktaedrit ja antioktaedrit muuntuvat em. muunnoksella samankeskisiksi yksikköpalloiksi. Avaruus ja antiavaruus lomittuvat toisiinsa eikä antiavaruus lisää 3D-avaruuden tilavuutta.

Teoria sisältää uuden havaitsemattomuuslain ja siitä seuraavat säännöt, jotka asettavat rajat havaitsemiselle. Neljättä tilaulottuvuutta ei voida havaita metrisenä, vaan se havaitaan kolmiulotteisessa avaruudessa epäsuorasti kappaleiden nopeuden neliönä.

3D-pinnan ulkopuolella sijaitsee neljännen ulottuvuuden suuntainen elektroneista ja positroneista muodostunut hila, joka vastaa Diracin kenttää. Hila eli eetteri, joka ei ole väliaine, muodostaa valon lepokoordinaatiston ja kvanttimekaanisen perustan sähkömagneettisille kentille ja valolle. Teoriassa määritellään hilan rakenne ja ominaisuudet.

Albert Einstein manasi eetterin pois fysiikasta, koska “Eetterin rakenteen ratkaisemiseen liittyvät vaikeudet ovat kuitenkin niin suuria, että meidän täytyy luopua koko yrityksestä ja näin ollen koko mekaanisesta ajatustavasta." Kuitenkin D-teorian eetterimalli on yhteensopiva Maxwellin yhtälöiden, Lorentzin muunnosyhtälöiden ja Michelson-Morleyn kokeen tuloksen kanssa, kuten teoriassa matemaattisesti osoitetaan. Pyörteiset ja lähteettömät “pseudokentät”, kuten magneettikenttä ja sähkömotorinen voima, osoittautuvat 4.D:n suuntaisen vuovektorin projektioiksi nelikantaisen hyperoktaedrin 3D-pinnalla.

Magneettikenttä puolestaan on neljännen ulottuvuuden suuntaisesta hilavirrasta kumuloituneen hilavarauksen projektio 3D-avaruudessa. Hilavaraus on 4.D:n suuntainen eikä lävistä 3D-pintaa, joten sen vuo suljetun pinnan yli on 3D-avaruudessa nolla. Magneettikenttä on siis lähteetön ja pyörteinen.

D-teorian solumainen avaruus selittää mekaanisesti Planckin vakion ja hiukkasten spinit. Teoriasta selviää, miksi esim. elektronin spinillä ei voi olla vastinetta makroskooppisessa maailmassa. Myös fotoni saa geometrisen mallin.

D-teoria sisältää uuden nelikantaisen atomimallin. Atomin sitomat elektronit liikkuvat mallin mukaan käänteisavaruudessa 3D-pinnan ulkopuolella. Avaruusmallin avulla johdetaan arvo mm. vetyatomin K-kuoren säteelle ja Rydbergin vakiolle. Nelikantainen atomimalli tuottaa geometrisesti atomin elektronien kaikki kvanttiluvut.

Hiukkasten kuvauksen yhteydessä mallinnetaan fysiikan ns. heikkovoima hilan ominaisuutena eli hilan kykynä yhdistää hiukkanen ja hiukkasen syntyessään hilaan jättämä aukko. Yhdistäminen merkitsee hiukkaselle hajoamista tietyn eliniän jälkeen. Neliulotteisessa avaruudessa ajalta, jota ei substanssina ole olemassa, puuttuu varsinainen alkupiste. Nykyisen ajan voidaan ajatella alkavan 4.D-ulottuvuuden syntymisestä ja päättyvän ulottuvuuden sulkeutumiseen. Ajan päättyessä alkaa uusi aika, jolloin maailmassa on yksi ulottuvuus enemmän eli 5 kpl. Koska hyvin järjestäytyneen eetterin entropia on vähäinen, saa uusi aika kaikkialle ulottuvasta eetteristä mahdollisuuden entropian kasvuun.

D-teoria perustuu geometriaan, algebraan ja logiikkaan.

 

Asiasta kiinnostuneen kannattaa tutustua teorian matemaattisiin perusteluihin, jotka löytyvät pdf- tiedostoina tästä: dteoria.htm

 

Dynaaminen Universumi.

Neliulotteisesta avaruudesta on muitakin teorioita. Yksi varteen otettavimmista lienee mittavat tieteelliset ja ammatilliset meriitit omaavan Tkt Tuomo Suntolan kehittämä yhtenäisteoria neliulotteisesta Dynaamisesta Universumista, joka Suntolan mukaan merkitsee paluuta "dynaamisessa koordinaatistossa kuvatusta aika-avaruudesta absoluuttisessa koordinaatistossa kuvattuun dynaamiseen avaruuteen." Tässä DU-mallissa "etäisyys ja aika ovat koordinaattisuureita, joihin ei vaikuta universumin tila, havaitsijan tai objektin liike- tai gravitaatiotila eikä kuvattavat ilmiöt. Massa on energian ilmentämisen substanssi, jonka kokonaismäärä avaruudessa on perusvakio, joka yhdessä gravitaatiovakion kanssa määrää avaruuden ja dimensiot ja dynamiikan."

Suntolan mukaan "oleellinen ero DU-mallin ja suhteellisuusteorian välillä on, että DU:ssa valon nopeus ei ole vakio, vaan määräytyy avaruuden laajenemisnopeudesta neljännessä ulottuvuudessa sekä paikallisista gravitaatio-olosuhteista." Tästä seuraa mm. , että

"Taustasäteily voidaan tunnistaa säteilyksi, joka 360° :een kierroksen avaruudessa edettyään on palannut samaan kohtaan, josta se on lähtenyt noin 750 000 vuotta singulariteetin jälkeen. Avaruuden energeettisen tilan kehittymisen huomioiminen radioaktiiviseen hajoamiseen perustuvassa ikämäärityksessä pienentää merkittävästi ikäarvioita nykyiseen vakioksi oletettuun hajoamisnopeuteen perustuvaan määritykseen nähden näytteissä, jotka ajoittuvat laajenevan avaruuden alkuvaiheeseen."

Kun aiemman käsityksen mukaan avaruuden laajeneneminen tapahtuu galaksien tasolla, DU -mallin mukaan se tapahtuu joka puolella. Siten

"Liikkeen ja gravitaation kytkeytyminen nollaenergiaprinsiipin kautta kaikkialla avaruudessa merkitsee, että avaruuden laajeneminen tapahtuu kaikkialla, myös paikallisissa gravitaatiojärjestelmissä. Maa - kuu järjestelmässä tämä merkitsee, että kuun havaitusta vuotuisesta 3.8 cm:n etääntymisestä 2.8 cm selittyy suoraan avaruuden laajenemisesta, jolloin vain 1 cm johtuu vuorovesien vaikutuksesta."

Atomien säde sen sijaan ei laajene avaruuden laajetessa, joten kiinteät kappaleet säilyttävät mittansa. Maapallon kohdalla tämä merkitsee, että Maa ajautuu poispäin Auringosta (n. 11 m/vuodessa), sen ratanopeus pienenee, kiertoika eli vuoden pituus kasvaa ja vuorokausi pitenee. Myös atomikellojen käyntitaajuus laskee valon nopeuden alenemiseen verrannollisena. Koska kuitenkin avaruuden laajenemisen aiheuttama vuorokauden piteneminen vastaa tarkalleen valon nopeuden hidastumisesta johtuvaa atomikellojen käyntinopeuden hidastumista, sitä ei voida havaita atomikellojen avulla.

 

HUT eli Harmoninen universumiteoria

Harmoninen universumiteoria on Ensio Lakasen kehittelemä ajatusmalli maailmankaikkeuden rakenteesta. Alla tekijän oma tiivistetty yhteenveto teorian keskeisimmistä kohdista. Teoria kokonaisuudessaan löytyy Lakasen kotisivulta www.lakanen.fi

  1. On olemassa ABSOLUUTTI, täydellistä energiaa, harmonista rauhaa, ilman pienintäkään ajallista tai rajallista poikkeamaa.
  2. Yhtäkkiä rauhan rikkoi sarja värähdyksiä, jotka pian levisivät räjähdyksenomaiseksi kaaokseksi.
  3. Syntyi energiaerojen pilkkoma Aika-Avaruus, missä epätäydelliseksi muuntunut energia aiheutti ajallisia ja rajallisia tiivistymiä ja harventumia.
  4. Näitä useankin kertaluokan tiivistelmiä ja harvennelmia, jotka vuorottelevat värähdysten antamassa tahdissa, kutsumme Informaatio- eli Vaikutus- (IV-) hiukkasiksi ja niiden välittämää vaikutusta informaatioksi tai henkienergiaksi.
  5. Energian edelleen tiivistyessä, alkaa syntyä palautumattomia koosteita, alkeishiukkasia.
  6. Energia on ikäänkuin 'pudonnut' monta kertaluokkaa hidasliikkeisemmäksi ja menettänyt vapausasteita.
  7. Hiukkasten epäsymmetria (spin) tai 'ionisaatio' edustaa enää neljää vaikutusta eli perusvoimatyyppiä.
  8. Näiden kombinaatiot rakentavat alkeishiukkasista atomeja, molekyylejä ja lopulta materiaaleja.
  9. Sisäiset värähtelyt antavat materiaaleille niiden ominaisuudet ja luovat puitteet, missä ne edelleen kehittyvät monipuolisemmiksi.
  10. Ensin syntyy konemaisesti tai ohjelmoidusti toimivia isoja molekyylejä ja niiden yhdistelmiä.
  11. Sitten ne muodostavat isompia ja isompia 'yhteisöjä', jotka oppivat monistumaan ja tietoisesti jalostamaan merkittävässä määrin materiaalia takaisin hienompaan olomuotoon, henkienergiaksi ja lopulta täydellisen harmoniseksi jälleen.
  12. Kyseessä on ELÄMÄksi kutsuttu materiaalinen välitila, jonka kokemukset 'henkistävät' yksilöä taso tasolta kohti Täyttymystä, ABSOLUUTTIa.
 

Tilateoria.

Toisessa uudehkossa teoriassa puhutaan kolmesta ulottuvuudesta. Ne kuitenkin eroavat käsitteellisesti sekä nykyfysiikan että edellä olevan teorian ulottuvuuksista. Ns. tilateorian mukaan (jota mm. Kalevi Kosonen on tehnyt tunnetuksi) maailmankaikkeus on eräänlainen kolminaisuuden periaatetta noudattava järjestelmä, joka on muodostunut energioiden kvanttien kolmesta mahdollisesta olomuodosta. Elämme valonnopeuden maailmassa, jossa kvanttien liike on sähkömagneettisen kentän nopeudella tapahtuvaa aaltoliikettä, ja jossa mikään liike ei voi ylittää valon nopeutta. Tilateorian mukaan on olemassa myös kaksi muuta ulottuvuutta. Niissä kvanttien liike tapahtuu joko yli- tai alivalonnopeudella. Tuo liike ei ole aaltoliikettä, vaan spiraali, aivan erilainen, nykyfysiikalle tuntematon energiamuoto, josta voitaisiin myös käyttää ilmaisua toinen ulottuvuus.

Tilateorian kuvailu

(katkelma Kalevi Kososen laajemmasta artikkelista):

Tunnustettujen kvanttilakien mukaan millään hiukkasella ei luonnollisessa olotilassaan ole mitään identiteettiä tai tehtävää, vaan se sijaitsee mahdollisen olemisen 'manalassa' osana nk. aaltofunktiota. Vasta kun tuota tilaa häiritsee jokin ulkopuolinen tapahtuma, aalto 'romahtaa', ja silloin hiukkanen 'kiinteytyy' yhteen kolmesta mahdollisesta olomuodostaan, jotka tunnustettujen käsitysten mukaan ovat: koko, energia ja aika. .. Lienee helppo ymmärtää, että koko ja aika ovat [kuitenkin] vain mittoja, joten ne eivät sovi perussuureiksi.

Kvanttifysiikan uudessa tulkinnassa ja jopa yleisestikin voidaan hyväksyä ja ymmärtää, että aina on olemassa jonkinlainen tila. On myös mahdollista käsittää, että tila tai tilassa on aina jotain liikettä, koska erilaiset vuorovaikutukset aiheuttavat aina jotakin. Eli vaikeammin ymmärrettävissä on 'kuollut tila', joka sekin, 'kuolema' on tila, joka aiheuttaa aina jotakin.

Liike eli energian liike aiheuttaa aina kentän, joten uudessa tulkinnassa perusväittämät ja -olettamukset ovat: tila, liike ja kenttä. Liike on aina liikettä suhteessa johonkin toiseen, ja koska me olemme havainnoitsijoita (osallistujia), eli meihin verrataan, on meidän vertailujärjestelmämme nopeus 0.
  Me olemme 'valon lapsia', eli kyetäksemme havainnoimaan tai luodaksemme tajunnallemme kuvan meitä ympäröivästä todellisuudesta, joudumme käyttämään välittäjiä, kuten valo ja painovoima. Nämä välittäjät - fotonit ja gravitonit - liikkuvat valon eli sähkömagneettisen kentän nopeudella, joten me havainnoimme ja meidän tajuntamme 'todellisuuden' nopeus 0 = c, eli me suhteutamme automaattisesti valon nopeuteen.
  Siis me elämme ja olemme, 'jos elämme ja olemme', tai ainakin meidän tajuntamme eli vertailujärjestelmämme todellisuus elää tai on nopeudessa c. Luonto eli maailmankaikkeus tunnustaa kolminaisuuden periaatetta ja on muodostunut energioiden kvanttien kolmesta mahdollisesta olomuodosta.

Näillä kvanteilla on ikäänkuin inhimillinen ominaisuus - vapaa tahto, ne osaavat ja voivat vapaasti valita esiintymisasunsa, jotka kaikki ovat tilassa tapahtuvaa energian liikettä eli voidaan puhua liike-energiatilasta, jolloin on pelkästään päättelemällä kaikki yhtynyt yhtenäiskentäksi, joten on olemassa vain yksi energiatila ja hämmästyttävä seuraus: 'yksi elämä' ja yksi Jumala. Kun kvantti valitsee esiintymisasunsa eli käyttää älyään, se tosiasiassa valitsee tilanteen edellyttämän tai vaatiman nopeuden. Siis kvantti osaa havainnoida vuorovaikutusten välittämän tarpeen. (Tämä ilmiö on tunnustetulle fysiikalle täysin selittämätön asia, jota kutsutaan inhimillisyystekijäksi). Mistä kvantti tietää? Kuinka kvantti osaa?

Kvantin valitessa nopeudekseen (c), se on meidän ulottuvuudessamme ja edustaa tunnustetun fysiikan mukaista aaltomaista energiaa, jolloin sillä on massalliset ominaisuudet, ja se on kenttä, ja meillä paikallisesti ns. ainetta. Kun kvantin valinta on ali- tai ylivalonnopeusjärjestelmä, on kyseessä energiamuoto spiraali, jota tunnustettu fysiikka ei edes tunne. Meidän tajunnallemme voitaisiin käyttää ilmaisua toinen ulottuvuus, joka tai jotka ovat avaruudellisesti suurin signaalinopeus. Jokainen vähänkin fysiikkaa tunteva tietää tai ymmärtää, että ns. lepomassattomalla hiukkasella on valon nopeudessa suurimmat massalliset ominaisuudet, ja kun nopeutta vähennetään, niin ominaisuus massa katoaa.

Jokainen ilmeisesti kykenee myöskin käsittämään, että tunnustetun fysiikan mukaisella aaltoliikkeellä on raja - valon nopeus eli (c). Aalto ei koskaan voi ylittää tätä rajaa, joka on meidän tajuntamme todellisuuden (0). Se on kuitenkin vain numeerinen raja ja samalla myöskin suurin harha, johon klassinen fysiikka - ajan - ja materianpalvonta on jumiutunut. Spiraalilla ei ole vastaavaa rajaa eli voitaisiin sanoa, että nopeus on ääretön, rajaton, mutta raja löytyy. Ali- ja ylivalonnopeusjärjestelmä ovat toisia ulottuvuuksia meidän tajunnallemme. Ne edustavat myöskin korkeampaa tai korkeinta energiaa tai suurinta nopeusjärjestelmää.

 

Energiaa tyhjästä?

Tällaiseen tilaenergiaan (tai vapaa - tai kvanttienergiaan) liittyvää tutkimus- ja kehittelytyötä tehdään pienten ryhmien ja yksittäisten tutkijoiden toimesta eri puolilla maailmaa. Myöskin NASAn kerrotaan sijoittavan valtavia summia näiden energiamuotojen tutkimiseen avaruuskäyttöä silmälläpitäen. Valtion tukemana tutkimusta suoritetaan ainakin Japanissa, Intiassa ja Venäjällä.
  Suomessakin on venäläisten ja suomalaisten tutkijoiden yhteistyönä kehitelty tilaenergiaa hyväkseen käyttävää tekniikkaa. Jokin vuosi sitten mm. erään pälkäneläisen yhtiön ilmoitettiin kehittelevän tilatekniikkaan perustuvaa laitetta, joka valmistuessaan olisi maailmansensaatio. Siinä kun energiaa näyttää syntyvän tyhjästä.

Äkkiä ajatellen tällainen puuha vaikuttaa huuhaalta, koska energian häviämättömyyden laki sanoo, ettei tyhjästä voi nyhjästä. Mutta laitteiden kehittelijät eivät siitä piittaa, vaan ovat jopa pystyneet rakentamaan näitä vapaaenergialla toimivia laitteita. Niistä väitetään saadun energiaa ulos moninkertaisesti siihen nähden, mitä ne kuluttavat. Eräs laite tuottaa energiaa kahdeksankertaisesti ja toinen peräti kolmekymmentä kertaa kuluttamansa energian määrän. Eräs Paul Baumannin kehittämä generaattori tuottaa kuulemma jatkuvaa sähköä sveitsiläisen Methernitha-yhteisön omaan käyttöön. (ULTRA 3/2002)

Todellinen energiavaihtoehto.

Tällainen vapaaenergian tutkimus on erityisen ajankohtainen juuri nyt johtuen nykyisten energialähteiden rajallisuudesta, ympäristöhaitoista ja vaaratekijöistä. Mutta aivan uutta ei tämänlaatuinen tutkimus silti ole. Ensimmäisiä kokeiluja tehtiin jo 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla useat tutkijat ovat kehitelleet vapaaenergialaitteita. Nikola Teslaa, jonka ansiota suureksi osaksi on koko nykyinen sähkötekniikka, pidetään myös tämän vapaaenergia-idean isänä.

Vaihtoehtoiset energiamuodot ovat tänä päivänä jatkuvan keskustelun ja väittelynkin kohteena. Kannattavista vaihtoehdoista esillä ovat yleensä tuulivoima ja maakaasu. Niiden hyöty jää kuitenkin verrattain vähäiseksi kvanttienergian rinnalla, joten vasta jälkimmäistä voidaan hyvällä syyllä sanoa todelliseksi vaihtoehdoksi. Kvanttienergialaite ei tuota minkäänlaista jätettä ja sen käyttämää energiaa on rajattomasti. Laitteita voidaan rakentaa kaiken kokoisia ja kaikenlaisiin tarpeisiin, aina mopon moottorista voimalaitoksiin. Se voi myös vapauttaa valtiot kivihiili- ja öljyriippuvuudesta, minkä johdosta öljyteollisuus ei katsele tätä kehitystä hyvällä silmällä. Moni vapaaenergiakeksijä on saanut huomata sen työssään.

Mistä tämä energia sitten tulee? Siitä ovat tutkijatkin monta mieltä, mutta perimmältään sen uskotaan liitttyvän kvanttimaailman 'outoihin' ominaisuuksiin. Tilaenergia-teorian mukaan se tulee toisesta ulottuvuudesta. Toisten mielestä näyttää siltä, että jos elektronilta riistetään massaa, se korvaa vajeen ottamalla energiaa ympäristöstään (nollapistekentästä?) Joidenkin mielestä kyse on elektronien spin-liikkeen muutoksista tai graviaatiovoimaan liittyvistä ilmiöistä. Kyseessä ei kuitenkaan ole ydinvoima, koska atomia ei hajoteta.

 

TGD- teoria.

Eräs erikoisimmista yhtenäisteorioista lienee HY:n fysiikan laitoksella toimivan Matti Pitkäsen laatima topologinen geometrodynamiikka eli TGD. Sen mukaan kaikkeus muodostuu lukemattomista aika-avaruus -ulottuvuuksista, joita hän nimittää avaruusaikalehdiksi. Nämä lehdet muodostavat äärettömän hierarkian lähtien alkeishiukkasista ja ulottuen makrokosmokseen. Ihmisen iho esimerkiksi muodostaa tällaisen avaruusaikalehden. Kukin avaruusaika on teorian mukaan neliulotteinen pinta 8-ulotteisessa avaruudessa.
  Pitkäsen mukaan TGD -teoria ennustaa monia uudenlaisia 'efektejä', kuten mahdollisuuden tuottaa lähes rajattomasti energiaa 'tyhjästä' eli modifioimalla vacuumia ja aikaansaamalla negatiivisen energian omaavia avaruusaikalehtiä. Periaatteessa myös antigravitaatiokoneet olisivat mahdollisia. Teorian valossa näyttää myös mahdolliselta, että fysikaalinen kehomme olisi vain 'jäävuoren huippu', ja että sen lisäksi omaisimme sähkömagneettisen kehon, jonka vaikutusalue on koko maapallon suuruusluokkaa! Tämän seurausta olisi mm. se, että muistiimme mahtuu niin paljon.

TGD: hen liittyy kiinteästi tietoisuuden teoria. Sen kaksi perusoletusta ovat, että a) kvantti-historioiden (!) välillä tapahtuva kvanttihyppy vastaa tietoisuuden hetkeä, ja että b) tämä kvanttitason toiminta jotenkin tunnistuu 'itselle' (self) ja välttyy 'kvanttikietoutumiselta'. Teorian mukaan myös 'itset' muodostavat äärettömän hierarkian. Sen huipulla on koko universumi, jota Pitkäsen mukaan voitaisiin nimittää Jumalaksi. "Se edustaa äärimmäistä abstraktiota ja on aina valveilla koska se ei voi kvanttikietoutua minkään systeemin kanssa."
  Teorian pohjalta voisivat selittyä monet uskonnolliset ja paranormaalit ilmiöt, kuten tajunnan laajentumiskokemukset, kosketusparantaminen ja selvänäkeminen. Avaruusaikalehtien välinen 'yhteydenpito' tapahtuisi mikroskooppisen pieniä 'madonreikiä' pitkin. TGD kyseenalaistaa käsityksen aivoista tietoisuuden tyyssijana, koska sen mukaan sähkömagneettisen 'itsen' koko on maapallon kertaluokkaa. Tästä voi Pitkäsen mukaan päätellä, että "sm-keho voisi jäädä resonoimaan 'fyysisen' kuoleman jälkeen 'sieluna' ja voisi toimia alkuna uudelle elämälle. Tämä olisi sopusoinnussa buddhistisen sielunvaellusopin kanssa."

 

Kvanttimystiikkaa?

Näiden uusien teorioiden pohjalta on laadittu myös maailmanselityksiä, joissa lähes kaikki paranormaalitkin ilmiöt aina selvänäköisyyttä myöten johdetaan erilaisista kenttävuorovaikutuksista. Englantilainen toimittaja ja kirjailija Lynne McTaggart on vuosien työn tuloksena ja lukuisia huipputiedemiehiä haastateltuaan julkaissut teoksen "The Field - The Quest for the Secret Force of the Universe". Kirjan keskeinen ajatus on nollapistekenttä, jonka ominaisuudet hänen mukaansa voisivat ehkä selittää mitä moninaisimpia, näennäisesti toisistaan riippumattomia ilmiöitä. Edellä käsitellyn vapaaenergian lisäksi kyseinen kenttä voisi selittää mm. sen, miksi ja miten homeopatia toimii tai miten geenit ja solut ymmärtävät toisiaan. Hän jopa esittää, että ihmisen ajatuksetkaan eivät olisi aivoissa, vaan tuossa nollapistekentässä.

Olisiko tällaisessa 'kvanttimystiikassa' menty jo hieman ylilyöntien puolelle? Vaikuttaa hiukan siltä, että jälleen kerran yritetään yhden ’löydön’ pohjalta selittää kaikki mahdollinen. Mahtanevatko kaikki maailman ilmiöt olla selitettävissä yhdellä ainoalla teorialla? Vähän epäilen sitä! Selvältä sitävastoin näyttää, että maailmankaikkeuden ja kvanttimaailman salaisuuksissa on vielä paljon sellaista, jota emme ymmärrä. Ja jota emme ehkä koskaan tule ymmärtämäänkään.

 


Linkit:  
 
D-teoria : dteoria.htm  
 
Tilaenergia -teoria: http://gamma.nic.fi/~starseed/  
 
Vapaaenergiasta: http://www.jlnlabs.org  
 
Harmoninen universumi: http://www.lakanen.fi  
 
T. Suntolan teoria: http://www.sci.fi/~suntola/  
 
TGD - teoria: http://www.physics.helsinki.fi/~matpitka/  
 
Neljättä ulottuvuutta pohtii myös Kullervo Rainio kotisivullaan.

 

Päivitetty 07.12.2006