Ajatuksia tieteellisyydestä

.jpg

Tieteellisen tutkimuksen ihanteena voitaisiin pitää arvosidonnaisuuksista vapaan tiedon tuottamista ja sen pitämistä erillään siitä tehdyistä päätelmistä. Toisin sanoen kaikille pitäisi olla täysin selvää, mikä on tietoa ja mikä sen tulkintaa. Käytännössä se ei useinkaan onnistu, koska tulkinnat pyrkivät aina mukaan ja johtopäätöksiin vaikuttavat ennalta omaksutut maailmankatsomukselliset esinäkemykset.

Edellä sanottu pätee varsinkin luonnontieteisiin ja aivan erityisesti sen elämän alkua ja kehitystä tutkivaan haaraan. Faktat ja tulkinnat sekoittuvat, eriävät näkemykset arvotetaan omasta totuudesta lähtien ja niiden tieteellisyys määritetään ensi sijassa mielipiteen esittäjän maailmankatsomuksen pohjalta. Niinpä materialistin mielestä tiedettä on vain se, minkä lähtöoletuksena on materialismi. Kaikki muu on huuhaata tai 'tieteelliseen kaapuun puettua uskontoa', riippumatta siitä miten perusteltuja näkemykset ovat tai minkälainen asiantuntemus niiden esittäjillä on.

Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa on vaikea on erottaa, mitä todella tiedetään ja mikä on spekulaatiota tai mitkä johtopäätökset ovat tieteellisiä. Materialisti uskoo niihin johtopäätöksiin jotka tukevat materialismia ja pitää ainoastaan niitä tieteellisinä. Jos uskonnollisen näkemyksen omaava - samoihin tutkimustuloksiin viitaten - tulee toisenlaisiin johtopäätöksiin, hänen päätelmänsä eivät materialistin mielestä ole tiedettä! Todellisuudessa kuitenkin tutkimuksen tai teorian tieteellisyys määräytyy yksinomaan sen perusteella kuinka loogisia ja perusteltuja johtopäätökset ovat.

Onnettominta tilanteessa on, että monet materialismiin sitoutuneet tutkijat eivät ainoastaan sivuuta vaihtoehtoisia tulkintoja vaan sen lisäksi lakaisevat maton alle suuren määrän empiirisiä tosiasioita. Kun hylätään vaihtoehtoinen tulkinta, hylätään samalla 'epätieteellisenä' sen tueksi esitetty todistusaineisto. Tämän lisäksi hylätään usein omiakin tutkimustuloksia, mikäli ne eivät sovi ennakkonäkemyksiin. Tämä pätee erityisesti paleontologisiin ajoituksiin. Perustellusti voidaan kysyä, onko tällainen menettely tieteellistä? Materialistisen evoluutioteorian 'isä' Charles Darwin totesi aikoinaan: "

"Hyvä tulos voidaan saavuttaa ainoastaan jos jokaisen kysymyksen molemmat puolet tuodaan esiin kokonaisuudessaan punnittaviksi."

Tämän oppi-isänsä neuvon näyttävät evoluutioteorian nykyiset kannattajat täysin hylänneen. He sivuuttavat vastapuolen argumentit kevyesti sillä verukkeella, etteivät ne ole tieteellisiä ja katsovat, ettei heidän tarvitse ottaa niitä huomioon. Luomisnäkemyksen kannattaja sen sijaan joutuu pakostakin ottamaan huomioon vastapuolen tulkinnat voidakseen osoittaa ne puutteellisiksi tai virheellisiksi. Näin ollen hän noudattaa paremmin tieteellistä periaatetta asioiden puolueettomasta ja tasapuolisesta tarkastelusta ja on itse asiassa toista osapuolta tieteellisempi. Tilannetta voisi havainnollistaa vaikka seuraavasti:

Tutkija A:n huomioimat seikat
Argumentti Oma näkemys Vastapuolen näkemys
1 KylläKyllä
2 KylläKyllä
3 KylläKyllä
4 KylläKyllä
5 KylläKyllä
Tutkija B:n huomioimat seikat
ArgumenttiOma näkemys Vastapuolen näkemys
1 Kyllä Ei
2 Kyllä Ei
3 Kyllä Ei
4 Kyllä Ei
5 Kyllä Ei

Usein kuulee sanottavan, että kreationistit tai ID-teorian kannattajat ottavat huomioon vain toisen (raamatullisen) puolen asiasta ja vähättelevät tieteellisiä tosiasioita. Mutta itse asiassa (kuten edellä nähtiin), juuri materialistisesti asennoituneet tutkijat (B) ovat niitä, jotka ovat taipuvaisia lakaisemaan asioita maton alle. Heidän omatuntoaaan ei tunnu häiritsevän vastapuolen argumenttien sivuuttaminen. Mitään väärää he eivät myöskään näe esim. siinä, että aikoja sitten väärennetyiksi osoitettuja 'todisteita' (kuten Haeckelin sikiökuvia ja hevosen kehitystä esittävää kuvasarjaa) käytetään edelleen oppimateriaalina.

Eivät kaikki materialismiin sitoutuneet tutkijat tietenkään syyllisty salailuun eivätkä väärennöksiin. Silti useimmilla näyttää olevan taipumus suhtautua hyvin kritiikittömästi kyseenalaisiin, jopa järjettömiinkin hypoteeseihin kun ne tulevat tiedeyhteisön yleisesti hyväksymältä taholta. Asioista syntyy näin ajan mittaan tietty konsensus, jota eivät edes skeptikot enää katso tarpeelliseksi kritisoida (oman statuksen menettämisen pelosta?). Seurauksena on tällaisten tutkimusalojen tieteellisen tason lasku. Materialistisen maailmankatsomuksen nimissä voidaan esittää - ja on esitetty - täyttä huuhaata, ilman että esittäjän tai näkemyksen tieteellisyyttä kyseenalaistetaan. Kun sitten uudet tutkimukset aikanaan osoittavat nämä 'tieteelliset tosiasiat' virhepäätelmiksi, asia kuitataan toteamalla: "Tiede vain tutkii asioita, ei anna lopullisia totuuksia."

Luomisnäkemyksen kannattajilta kuitenkin odotetaan 'lopullisia' totuuksia. Jo yhdenkin virhepäätelmän perusteella koko näkemys, hypoteesi tai teoria saatetaan kuitata epätieteelliseksi. On tietenkin selvää, että myös tältä taholta saatetaan joskus esittää heppoisesti perusteltuja väittämiä. Sellaiset joutavatkin roskakoriin. Eri asia on, jos jo alustavat tutkimuksetkin tuomitaan ennakolta vain sillä perusteella, että niiden taustalla on uskonnollinen maailmankuva.

Myös materialismi joutuu uskontojen tavoin lähtemään uskonvaraisesta alkuoletuksesta. Se on siten pohjimmiltaan vain toisenlaista uskovaisuutta eikä itsessään sen tieteellisempää kuin kristillinen maailmankatsomuskaan. Erot syntyvät vasta tutkijoiden erilaisen pätevyyden ja tutkimusten sisäisen todistusvoimaisuuden myötä. Materialistisen tieteen julkisessa tiedonvälityksessä saama ylivalta kuitenkin vaikeuttaa puolueettoman tiedon saantia ja siten asioiden objektiivista arviointia. Onneksi on kuitenkin merkkejä siitä, että tilanne saattaa olla vähitellen muuttumassa.

Jos tieteen tavoitteeksi ajatellaan asioiden perimmäisten totuuksien löytäminen (tai ainakin etsiminen), sille olisi vain hyödyksi ottaa vakavasti myös sellainen kritiikki, joka kohdistuu vallitsevaan materialistiseen maailmankuvaan. Siitäkin huolimatta, ettei tuo kritiikki aina kaikilta osin täyttäisi tämän yleisen paradigman vaatimia linjauksia. Ei tunnu järkevältä julistaa joitakin mahdollisia osatekijöitä tarpeettomiksi vain uskonvaraisen ennakkonäkemyksen perusteella. Teoriat saadaan kyllä näyttämään siistiltä, kun 'tarpeettomat roskat' lakaistaan maton alle, mutta kyse on silloin itsepetoksesta. Tieteen soisi olevan vapaa sellaisesta.



08.02.07