Tzolkin, harmoninen moduli?

Joitakin mayojen legendoja ja symbolisia kuvia on tulkittu hyvinkin mielikuvituksellisesti. Maya-kulttuurin synnystä ja mayojen pyramidien käyttötarkoituksesta on esitetty monenkirjavia teorioita. Erich von Däniken oli varma, että erään maya-kuninkaan sarkofagiin kaiverrettu kuva esitti avaruusaluksen ohjaimissa istuvaa lentäjää. Viime aikoina - varsinkin henkisten liikkeiden piirissä - suurin huomio on kohdistunut mayojen arvoitukselliseen kalenteriin, Tzolkiniin.


suurenna kuva klikkaamalla

Tuon kalenterin mukainen suuri sykli päättyy meidän ajanlaskumme mukaan vuonna 2012. Tämä on New Age -väen keskuudessa tulkittu ajankohdaksi, jolloin tapahtuu jotain ennenkokematonta. Maapallon siirtymisen uuteen sykliin uskotaan merkitsevän rajuja muutoksia nykyiseen olotilaan, eli käytännössä nykyisen maailmankauden ja -järjestelmän loppua. Yksi kaikkein perusteellisimmin mayojen Tzolkiniin perehtyneistä tutkijoista on José Argüelles. Vuosikausia kestäneissä tutkimuksissaan hän on tullut johtopäätöksiin, joita voisi luonnehtia sanomalla että niissä ollaan todella 'jalat irti maasta'.

Mayojen galaktinen perintö?

Tulkintojaan Argüelles selostaa kirjassaan Mayojen perintö. Kirjan sanoma tiivistettynä (takakannen esittelyn mukaan) on, että "aurinkokunnan, maapallon ja ihmiskunnan kulttuurin kehitysjaksot noudattavat 'galaktisia ajanjaksoja', joita mayat kuvailivat sekä matemaattisesti että symbolisesti... ja. että ihmiskunnan nykyhistoria on muotoutunut ajanjaksona, joka tunnetaan Maya-kalenterin suurena syklinä (3113 ekr - 2012 jKr), jona aikana maapallo ja Aurinko, oma aurinkokuntamme, on kulkenut galaktisen säteen läpi" . Argüellesin mukaan mayojen kulttuurilla oli galaktinen tehtävä: synkronoida maa ja aurinkokunta suurempaan galaktiseen yhteisöön. Synkronointi tapahtui Tzolkinin - jota Argüelles kutsuu harmoniseksi moduliksi - avulla. Tämän klassisen eli vanhemman kulttuurikauden aikana saadun tehtävän mayat itsekin melkein unohtivat vuoden 830 jälkeen, jolloin heidän kulttuurinsa alkoi rappeutua sellaiseksi, jona löytöretkeilijät sen kohtasivat.

Mayoilla on käsite Hunab Ku, kaiken alkulähde, joka voitaneen rinnastaa Jumalaan, jumalalliseen alkuvoimaan tai taivaaseen. Argüellesin mukaan se oli suunnattoman älyn omaava galaktinen keskus, josta resonoiva informaatio virtasi Auringon kautta Maahan. Toinen maya-käsite on Kuxan Suum, 'tie taivaaseen', jota pitkin informaatio kulki. Tzolkin oli jonkinlainen resonoiva viritin-vastaanotin tässä kommunikaatiossa. Argüellesin mielestä olennaisinta informaatiossa on resonanssi. Mayat ovat hänen mukaansa galaktisia matkaajia, jotka tunsivat jonkin salaisen tavan siirtyä galaksista ja ulottuvuudesta toiseen Tzolkinin avulla. Tästä siirtymistavasta kirja esittää useampiakin oletuksia; mayat olisivat esimerkiksi Tzolkinin harmonisen resonassin avulla siirtäneet geneettistä koodi-informaatiota Maahan, jossa tämä informaatio olisi sitten jollain tavoin manifestoitunut aineelliseen muotoon. Prosessin yksityiskohtia ei kuvailla. Maya-kulttuurin äkillinen rappeutuminen selittyy Argüellesin mukaan sillä, että nuo avaruudesta tulleet avainagentit palasivat takaisin tehtävänsä suoritettuaan. Eläinhahmoisten veistosten hän tulkitsee kuvaavan materialisoituja galaktisia koteloita, joiden tarkoitus oli helpottaa siirtymistä galaktisesta olomuodosta toiseen.

Argüelles kuvailee kirjassaan, miten galaktisista sfääreistä saapuneet mayojen 'aurinkolähettiläät' materialisoituivat mesoamerikkaan, jossa jotkut heistä soluttautuivat olmeekkipappien edistykselliseen joukkoon. Toiset sijoittuivat mm. nykyisen Hondurasin ja Guatemalan alueelle. Suuri henkinen uudistuminen heidän keskuudessaan tapahtui Quetzalcoatl (Kukulkan) -uskonnon vaikutuksesta. Se sai heidät muistamaan galaktisen tehtävänsä ja virittymään galaktisen aallon vastaanottamiseen vuosina 692 - 830. Eräänä 'todisteena' galaktisesta matkailusta esitetään Pacal Votan -nimisestä sankarista kertova legenda. Kirjan mukaan hän oli galaktinen agentti, joka otti kuolevaisen muodon täällä ollessaan, jotta hänestä jäisi muisto jälkipolville. Hänen uskotaan palanneen takaisin avaruuteen tehtävänsä suoritettuaan. Tämä tehtävä oli hävittää eräs torni sen rakentajien kielellisen sekaannuksen vuoksi!

Vuonna 810 viimeiset galaktiset mestarit palasivat sinne, mistä olivat tulleet, ja mayojen uskonto ja kulttuuri alkoivat rappeutua. Kolmas galaktisen aallon projekti tapahtuu lähiaikoina (tai on itse asiassa jo tapahtumassa, koska kirja kirjoitettiin v. 1987). Kirjoittaja myöntää näiden ajatusten omaksumisen vaativan uskoa ja mielikuvitusta. Niitä häneltä ei näytä puuttuvan, johtuen kaiketi siitä esoteerisesta maailmankuvasta jälleensyntymineen, karmaoppeineen ja inkarnaatioineen, joka hänellä oli jo ennen näitä maya-tutkimuksiaan. Tähän maailmankuvaan kuuluu myös näkemys, jonka mukaan planeetat, maapallo mukaan lukien ovat tietoisia organismeja, joilla on ns. valokeho, teosofista eetterikehoa vastaava henkinen olemuspuoli, jonka välityksellä ne voivat kommunikoida galaktisten suurempien älyjen kanssa kehityttyään riittävän tietoiseen tilaan. Argüelles kertoo jo Auringolla olevan suunnattomasti älyä, ja että se käyttää auringonpilkkuja apunaan välittäessään vielä suuremman älyn keskuksista tulevaa informaatiota maapallolle.

Suuri sykli ja galaktinen säde

Mayojen ajanlaskun suuri sykli on 5200 tunia eli 5125 aurinkovuotta. Meneillään oleva sykli alkoi vuonna 3113 eKr. ja päättyy siis v. 2012. Heidän maailmankäsityksessään ajalla ei ole alkua eikä loppua, vaan se kiertää kehää päätyen joskus lähtökohtaan, josta alkaa uusi kierros. Itse aika samoin kuin numerotkin ovat mayojen käsitteistössä kuin palikoita, jotka ovat asettuneet tiettyyn järjestykseen. Hunab Ku:sta lähtevää Galaktista sädettä Argüelles vertaa edetessään laajenevaan valokiilaan. Maan kohdalla se merkitsee leveyttä, jonka poikki kulkemiseen kuluu 5125 vuotta eli suuren syklin aika. Galaktinen säde on siis 'valaissut' Maata tuon ajan. Sen vaikutusta Argüelles kuvaa mm. näin:

"Auringon kautta suodattuva galaktinen tieto kyllästää maanviljelysta harjoittavien kansojen ajatuskentät. Hämärät muistot aikaisemmista ajanjaksoista ja muista elämisen tasoista liittyvät auringonpalvontaan. Ajatuksen ja tunteen kypsyys kasvaa... planeetta valmistautuu aktivoimaan valokehonsa. Galaktisen älyn laajempi yhteisö (josta hän käyttää myös nimitystä Galaktinen Liitto) kohdistaa silloin kollektiivisen työpanoksensa planeettaan. Galaktinen, synkronoiva säde kohdistetaan Auringon ja sitä ympäröivän planetaarisen järjestelmän kautta erityisen tarkasti .. Maan rataan. Juuri oikealla hetkellä, meidän planeetallamme aikaisemmin tuntemattomalla kollektiivisen tajunnan tasolla, aktivoidaan 5200 tunin säde; suuri sykli alkaa." Tämän hän siis sanoo tapahtuneen v. 3113 eKr.

Suuri sykli jakautuu pienempiin alasykleihin, joiden kuluessa tapahtuu morfogeneettisten kenttien syntymistä, muuttumista ja tyhjenemistä. Näiden alasyklien vaikutukset voidaan Argüellesin mielestä nähdä ihmiskunnan historiassa tiettyinä kehitysjaksoina eli aika-ajoin tapahtuvina, tavallista suurempina edistysaskeleina galaktisen informaation vaikutuksesta. Miten tuo informaatio sitten käytännössä välittyy meille? Siihen kirjoittaja ei anna yksiselitteistä vastausta; hän puhuu evoluutiosta, DNA-koodin ja Tzolkinin välisestä harmoniasta ja niiden synkronoinnista, toisaalta Auringon ja planeettojen tietoisuuden lisääntymisestä ja niiden vaikutuksesta ihmisen tietoisuuteen. Hän puhuu myös symboleista resonoivina rakenteina, jotka luovat valokehoamme. Valokeho taas on sähköisesti resonoiva galaktinen koodipankki joka antaa tietoja geneettiselle koodipankille. Hän väittää, että 'korkeammilla' tasoilla ollaan täysin tietoisia Maan kunkin hetkisestä henkisestä tilasta, ja sieltä lähetetään tietoa sen mukaan, mitä täällä kyetään vastaanottamaan. No, tämähän on se sama 'kosminen sanoma', jota kaikki kanavoijat toistavat.

Harmagedon 2012?

Argüelles uskoo suuren syklin päättymisen ja uuden alkamisen vaiheessa olevien tapahtumien rinnastuvan suurten uskontojen käsityksiin maailmankauden lopusta. Hän näkee siinä yhtäläisyyksiä mm. Ilmestyskirjan kuvaaman Harmagedonin kanssa (jota hän tosin pitää vain yhtenä myyteistä). Eräitä numerollisia yhteyksiäkin hän löytää, joskin kovin löyhästi perusteltuja. Näistä hän mainitsee mm. luvun 144 000, joka summana löytyy myös mayojen kalenterista. Näihin lopun ajan tapahtumiin liittyvät luonnollisesti ufot, joilla hänen mukaansa on erilaisia funktioita. Ne ovat erilaisia olemisen tasoja, 'galaktisesti ohjattua, psyykkisesti aktiivista, säteilevästä energiasta vapautuvaa älyä', jonka Maan resonoiva eetterikeho simultanisti sekä vapauttaa että kiinnittää itseensä. Ihmisen toiminta on saattanut Maan morfogeneettisen kentän epävakaaseen tilaan, ja ufojen tehtävänä on mm. tuon kentän tasapainottaminen.

Maapallon harmoninen yhdentyminen on lähellä. Se merkitsee mm. sitä, että lisääntyvä määrä ihmisiä tulee tietoiseksi 'globaalien aivojen' todellisuudesta. Lopulta tulee ennenkokematon synkronisaation hetki. Maan elektromagneettisen verkoston resonoivat frekvenssit vaihtuvat salamannopeasti kuin loimet kangaspuissa. Nykyisen sivilisaation rakennelmat kaatuvat. Alkaa myös kampanja Maan puolesta. Lopulta tapahtuu siirtymineen uuteen taivaaseen ja uuteen Maahan, mayojen ajanlaskun uuteen suureen sykliin. Galaktiset 'mestarit' , Quetzalcoatl, Kristus, jopa myyttiset jumalat palaavat. Aurinkolähettiläät ovat jo vuodesta 1992 lähtien olleet perustamassa 'taivasten valtakuntaa' maan päälle! Kun tiedostavien ihmisten määrä saavuttaa kriittisen massan, lähtee liikkeelle 'arkkityyppinen virtaus', joka vapauttaa vanhat ajattelutavat kahleistaan ja antaa resonoivan 'kasteen', jolloin tulemme tietoisiksi menneistä, jopa tulevista! Paranormaalit kyvyt lisääntyvät. Jokaisesta tulee meedio. Lisääntyvän tietoisuuden avulla luodaan myös uusi saasteeton teknologia ja johdoista vapaa tietoverkosto.

Päätelmiä

Argüellesin akateemiset meriitit taidehistorian opettajana ja luennoitsijana ovat huomattavat. Hänen maalauksiaan löytyy ympäri maailmaa. Hän on kirjoittanut kirjoja ja lukuisia artikkeleita. Hänen maya-kulttuurin tuntemustaan ei voi kiistää. Silti täytyy todeta, että hänen tulkintansa Tzolkinista ja maya-kulttuurista galaktisen viisauden perintönä ihmiskunnalle on kaikkea muuta kuin objektiivinen. Syynä siihen on pääasiassa hänen esoteerinen maailmankuvansa. Hän pitää selviönä että kaikkeus on täynnä meitä radikaalisti kehittyneempiä, suorastaan jumalallisia kykyjä omaavia sivilisaatioita, jotka lisäksi tietävät meistä kaiken ja ohjailevat maapallon historiaa ja evoluutiota haluamaansa suuntaan. Jumalat ja Kristukset ovat tällaisen maailmankuvan mukaan vain näiden kehittyneiden avaruuden sivilisaatioiden edustajia, Raamattu rinnastetaan myyttiseen kirjallisuuteen ja sen sanoma tarukategoriaan, jolle nykyihmisellä ei ole käyttöä suuremman 'galaktisen tiedon' rinnalla.

Argüellesin toteamus, että resonanssi on informaatiossa olennaisempaa kuin sen sisältö, on mielestäni kummallinen. Se on toki olennainen tekijä informaation välittymisessä, mutta pelkkä resonanssi itsessään ei ole informaatiota. Mielivaltaisesti hän rinnastaa geneettisen DNA-koodin, Tzolkinin ja kiinalaisen I Chingin. Mikään informaatio ei toimi, ellei lähettäjällä ja vastaanottajalla ole yhteinen, tavalla tai toisella sovittu (opittu tai ohjelmoitu) käsitys koodin merkityksistä. Sanoilla ja kirjaimilla on merkitystä vasta sitten, kun lukija ja kirjoittaja ovat yhteisesti 'sopineet' niiden merkityksestä. Ihmisyhteisöjen käytännössä tämä 'sopiminen' tapahtuu kouluopetuksessa. Ajatus, että solutasolla eli DNA -koodissa olevan informaation ohjelmoinnin olisi suorittanut jokin toinen kehittyneempi sivilisaatio, on sellaista puhetta, jota ei voi ottaa vakavasti.

Joka tapauksessa Argüellesin ja muiden samaa ajatuskulkua edustavien kirjailijoiden teokset ovat saaneet aikaan liikehdintää Äiti Maan tai Gaian puolesta, mikä on tietysti hyvä asia, jos sillä pyritään saamaan aikaan jotakin konkreettista, kuten saastepäästöjen vähentämistä tai kerskakulutuksesta luopumista. Toisaalta on sitten ilmaantunut koko joukko kanavoijia, jotka uskovat saavansa sanomia Valon Galaktiselta Liitolta tai vastaavilta meitä kehittyneemmiltä tahoilta. Näihin viesteihin uskovia ei näytä horjuttavan, että niissä ennustetut asiat eivät toteudu. Ne, jotka mahdollisesti toteutuvat, ovat niin ylimalkaisia ja ennalta arvattavia, ettei niiden ennustamiseen tarvita suurta kosmista viisautta.


Lähde:
José Argüelles, Mayojen perintö. Tie yli teknologian ja tieteen rajojen.


Lisäys:

Toinen Maya-kalenteriin syvällisesti perehtynyt tutkija, Carl Johan Calleman, on pohjimmiltaan samoilla linjoilla Argüellesin kanssa. Hänen mielestään tzolkin on kosminen kalenteri, josta on luettavissa kaikki galaktisen luomisprosessin tapahtumapisteet, mukaan lukien universumin kehitys, raamatulliset luomispäivät ja ihmiskunnan tietoisuuden asteittainen nousu. Kalenteri jakautuu kolmeentoista jaksoon, joita mayat kutsuivat taivaiksi tai (äänen-)sävyiksi (toner) ja azteekit eri nimisiksi jumaliksi. Callemanin mukaan ne ovat edistyvän luomisen syklejä, mitkä toimivat eri yhteyksissä ja 'alimaailmoissa' erilaisilla rytmeillä. Calleman rinnastaa nämä kolmetoista jaksoa mm. luomiskertomuksen 7 päivään ja 6 yöhön, telekommunikaation kehitykseen lennättimestä internetiin sekä kirjoitustaidon ja uskonnon kehitykseen.

Sen sijaan käsityksen 13 -kuukautisesta ajanlaskusta Calleman torjuu virheellisenä. Hänen mukaansa se ei kuulu mayojen alkuperäiseen traditioon, vaan on saanut vaikutteita espanjalaisten valloittajien taholta. Myös monet mayat väittävät, ettei sitä ole koskaan käytetty heidän laskelmissaan. Calleman on eri mieltä myös suuren luomisen syklin päätekohdasta, mikä Argüellesin ja monien muiden mielestä on 21. marraskuuta v. 2012. Callemanin laskelmien mukaan tämä ajankohta on virheellinen, ja syklin oikea päätepiste on 28. lokakuuta v. 2011.

Asiasta lisää Callemanin nettisivulla:
http://www.calleman.com/


Päivitetty 6.12.05