Urantia-kirjan syntyvaiheista

ornament.jpg

Nykyajan kummallisimpia uskonnollisia eepoksia on massiivinen, yli 2000 -sivuinen Urantia-kirja, joka väittää olevansa viides ihmiskunnalle annettu jumalallinen ilmoitus (siv. 1007). Nämä 'jumalalliset ilmoitukset' eivät ole - Jeesusta lukuun ottamatta - Raamatussa kerrottuja, vaan täysin kirjan omaa keksintöä. Toisaalta kirja esittää Jeesuksen opetuksistakin oman versionsa.

Miten kirja sai alkunsa? Sen syntyprosessista on hieman toisistaan poikkeavia versioita, joista kannattajajoukonkin keskuudessa edelleen kiistellään. Yhtä ja toista kirjan syntyvaiheista kuitenkin tiedetään.

Päävastuussa Urantia-kirjan synnystä oli adventistipastori ja lääkäri, tri William S. Sadler, joka toimi psykiatrina ja professorina Chicagon yliopistossa sekä opettajana McCormickin teologisessa seminaarissa. On ironista, että hän oli aiemmin kuluttanut yli kymmenen vuotta spritististen ilmiöiden vastustamiseen ja paljastamiseen. Hänen tunnettuja teoksiaan ovat The Truth About Spiritualism (Totuus spiritualismista, 1923 ) ja The Mind at Mischief : Tricks of the Subconscious Mind (1929), joka voitaisiin suomentaa vaikkapa: 'Oikutteleva mieli: alitajuisen mielen harhat'. Hänen näkemyksensä tuolloin oli, että spiritistiset ilmiöt ovat pääasiassa alitajunnan aiheuttamia harhoja. Hän oli perehtynyt silmänkääntötemppuihin, oli itsekin harjoitellut joitakin temppuja ja antanut mm. taikuri Harry Houdinille neuvoja spiritististen huijareiden paljastamiseksi.

Kuitenkin jo edellämainittuun The Mind at Mischief -teoksen liitteeseen sisältyy selostus eräästä hänen tutkimastaan tapauksesta, jota hän ei kyennyt selittämään psyykkisillä syillä eikä osoittamaan petokseksi. Hänen tutkimuskohteenaan oli vuosien 1911 ja 1929 välisenä aikana ollut henkilö, joka saattoi vaipua niin syvään uneen, ettei häntä pystynyt herättämään. Miehen vaimo oli kertonut, että tämän unessa ollessa hänen kauttaan puhuu erilaisia yliluonnollisia sanansaattajia (revelators). Sadler kiinnostui asiasta ja ryhtyi tutkimaan tapausta. Hän kirjoitti:

"Tämä mies on täysin tiedottomassa tilassa, täydellisen tietämätön ympäristöstään, ja ellei siitä kerrota (hänelle) myöhemmin, hän ei koskaan tiedä, että jotkut persoonallisuudet, jotka väittävät olevansa 'planeetan ulkopuolisia' , ovat käyttäneet häntä mennen tullen jonkinlaisena 'selvittelytoimistona' (clearing house)... Voin vain sanoa, että näiden vuosien aikana olen havainnut tämän lähteen kautta tulevan tiedon olevan itsessään yhdenmukaista ... sen filosofia on johdonmukaista. Se on pohjimmiltaan kristillistä ja kokonaisuudessaan täydellisessä sopusoinnussa nykyään tunnettujen tieteellisten tosiasioiden kanssa."

Vuoden 1923 alussa Sadler kutsui koolle (sittemmin Forumina tunnetun) ryhmän ystäviään tutkimaan tätä outoa ilmiötä. Kanavoijan nukkuessa henget vastasivat hänen kauttaan vapaasti kysymyksiin hieman samalla tavoin kuin 'nukkuvan profeetan' Edgar Caycen tapauksessa. Ne myös kehottivat ryhmäläisiä kysymään lisää. Niinpä Sadler avustajineen kokosi kysymyksiä, joita sitten hengille esitettiin, ja joita vuosien mittaan kertyi tuhansia. Eräänkin kerran kanavoija ojensi tri Sadlerille 472 -sivuisen nipun vastauksia esitettyihin kysymyksiin. Kanavoijan vaimo kertoi koko materiaalin ilmaantuneen yhtenä yönä miehen nukkuessa. Vuoden 1935 aikana toimitettiin viimeiset ilmoituksista, ja 'sanansaattajat' pyysivät Sadleria julkaisemaan työn tulokset. Tekstin laajuudesta sekä rahoitukseen ja julkaisemiseen liittyvistä ongelmista johtuen se ilmestyi vasta 20 vuotta myöhemmin nimellä The Urantia Book. Kirja on nykyään (v. 2008) käännetty jo parillekymmenelle kielelle, ja muita käännöksiä on meneillään.

Urantia-säätiön virallisella (suom.) sivulla tekstien syntyvaiheista kerrotaan:

  Sitä mukaa kun Urantia-kirjan sisältöä kirjoitettiin puhtaaksi, Urantia-lukuja luettiin "Foorumille", jota myös pyydettiin esittämään kysymyksiä. Foorumi oli ryhmä, joka oli kokoontunut säännöllisiin keskustelutilaisuuksiin tohtorin kotona. Kysymyksiin annetut vastaukset liitettiin sittemmin kirjan lukuihin. Näistä ensimmäisistä lukijoista muodostui ilmoitukseen uskovien ensimmäinen ydinryhmä, ja he omaksuivat tehtäväkseen saattaa Urantia-kirjan opetukset koko ihmiskunnan tietoisuuteen."

  "Päätimme aloittaa kysymyksillä, jotka liittyvät kosmoksen alkuperään, Jumaluuteen, luomiseen ja muihin sellaisiin aiheisiin, jotka olivat kaukana ihmiskunnan nykytietämyksen tuolla puolen." Seuraavana sunnuntaina "meille tuotiin useampi sata kysymystä. Lajittelimme kysymykset, hylkäsimme toistot ja ylipäätään selvensimme niitä", hän [Sadler] selitti. "Vähän sen jälkeen ensimmäinen Urantia-luku ilmaantui vastaukseksi esitettyihin kysymyksiin", hän jatkoi. "Alusta loppuun saakka, aina kun luku ilmaantui, kysymykset katosivat. Tämä oli menetelmä, jota noudatettiin ne monet vuodet, joina Urantia-lukuja otettiin vastaan. Ellei kysymyksiä, ei myöskään lukuja."

  Tämä seikkailuretki kysymyksineen ja niihin saatuine selvityksineen, jonka kuluessa Urantia-luvut kehkeytyivät, jatkui yli kahden vuosikymmenen ajan. Foorumin jäsenet "malttoivat tuskin odottaa" seuraavaa kokousta, seuraavaa "erää". He kysyivät kaikkea mahdollista. Noin 400 henkilöä osallistui vuosien mittaan tähän kyselyprosessiin. Kontaktikomission vastuulla oli kysymysten kerääminen. Sillä oli myös vastuu puhtaaksikirjoitetun tekstin vertaamisesta alkuperäisiin käsikirjoituksiin. Kontaktikomissiolaiset olivat alusta alkaen käsikirjoitusten varjelijoita, ja he säilyttivät "puhtaaksikirjoitettujen lukujen hiilikopiota tulenkestävässä kassakaapissa". Foorumilaiset lukivat koneella puhtaaksikirjoitettuja kopioita; he eivät koskaan nähneet käsin kirjoitettua alkutekstiä. Käsin tai koneella kirjoitettua aineistoa ei ole tallessa. "Vain kontaktikomissiolaiset olivat mukana 'kontakteissa' ja saivat viestejä kontaktihenkilön kautta."

  Mitä siihen menetelmään tulee, jolla informaatio eri linkkien kautta välitettiin ilmoituksenantajilta, tohtori selitti, että "yritimme huomioita tekemällä ja asiaa tutkimalla paljastaa, miten viestit saatettiin kirjalliseen asuun. Emme siinä kuitenkaan onnistuneet". Lopulliset luvut olivat käsin kirjoitettuja, vaikkeivät edes kontaktikomission jäsenet koskaan ymmärtäneet sitä prosessia, jolla ne saatettiin käsinkirjoitettuun asuun. Kontaktiryhmän jäsenilläkin oli siis lukuisia vastaamattomia kysymyksiä viestinnän yksityiskohdista. Se, että prosessin "tuntemattomia piirteitä" oli niin monia, oli yhtenä syynä siihen, miksi mukana olleiden ihmisten oli annettava ilmoituksen alkuperän osalta vaitiolovala. Tohtori selitti:

  "Urantia-lukujen ilmaantumiseen liittyy paljon sellaista, jota kukaan ihminen ei täysin ymmärrä. Kukaan meistä ei todellisuudessa tiedä, miten tämä ilmiö toteutettiin. Ymmärryksessämme on lukuisia aukkoja siltä osin, kun kysymys on tavasta, jolla tämä ilmoitus tuli ilmaantuneeksi englannin kielelle kirjoitettuna. Jos joku meistä kertoisi kaiken, mitä hän todellisuudessa tietää niistä menetelmistä ja metodeista, joita käytettiin kaikkina niinä vuosina, jolloin otimme ilmoitusta vastaan, sellainen kertomus ei tyydyttäisi ketään - siinä on aivan liikaa aukkoja." Hän sanoi myös:
  "Pääsyynä siihen, miksei "kontaktihenkilön" henkilöllisyyttä paljasteta, on se, että taivaalliset ilmoittajat eivät halua kenenkään ihmisen - yhdenkään ihmisen nimen - tulevan koskaan yhdistetyksi Urantia-kirjaan. He haluavat tämän ilmoituksen seisovan omien julistustensa ja opetustensa varassa." (Tiedotteet, marraskuu 2002)

Martin Gardner on tutkimuksissaan päätynyt siihen, että tämä henkilö olisi ollut Wilfred Custer Kellogg, vermontilaisen adventistipastori C.L.S. Kelloggin poika. Wilfred oli sukua myös tunnetun Kellogg's -yhtymän perustajalle, W.K. Kelloggille ja lisäksi hän sattui olemaan William Sadlerin lanko ja niin ollen tämän hyvä tuttava. Avioiduttuaan Wilfred Kellogg muutti Illinoisiin asuen jonkin aikaa Sadlerin ja tämän vaimon luona. Hän oli yksi Urantia-säätiön perustajajäsenistä ja hänen asuntonsa sijaitsi lähellä säätiön päämajaa. Hän kuoli 1956.

Gardner uskoo Kelloggin ja Sadlerin adventistitaustan selittävän joitain asioita. Adventistien näkemyksiin on esim. kuulunut Urantia-kirjan esittämä oppi, että Jeesus on todellisuudessa ylienkeli Mikael. Adventistit kuitenkin pitävät kiinni kolminaisuusopista ja siitä, että Jeesus on Jumala. Gardnerin silmiin pisti myös nimiyhtäläisyys Kelloggin adventistiystäviin kuuluvan G.W. Amadonin ja Urantia-kirjassa mainitun Amadon -nimisen henkilön välillä. Kirja mainitsee Amadonin olleen huomattavin ihmissankari Luciferin ja Caligastian operoiman kapinan yhteydessä. Urantia-säätiö ei ole virallisesti kommentoinut näitä Gardnerin v. 1991 esittämiä seikkoja.

Kanavointimenetelmä on edelleen arvoitus. Koehenkilöä tutkiessaan Sadler oli yhteydessä mm. tunnettuun silmänkääntötemppujen tekijään Howard Thurstoniin, joka oli erikoistunut huijausten paljastamiseen, sekä psyykkisiin ilmiöihin perehtyneeseen tiedemieheen Sir Hubert Wilkensiin. Näiden mukaan kyseessä olevaa ilmiötä ei voinut luokitella automaattikirjoituksen, telepatian, selvänäköisyyden, transsin, spiritistisen mediumismin tai jakautuneen persoonallisuuden piiriin.

Sadlerin poika William Sadler jr. kertoo valmiiksi kirjoitettujen tekstien ilmaantumisesta:

"Yritimme kaikkemme nähdäksemme miten ne saatiin aikaan, mutta olimme hämmentyneitä. Teksti oli kuitenkin täydellistä kynällä kirjoitettua käsikirjoitusta .. "

Hän kertoo myös eräästä alkuaikana sattuneesta tapauksesta:

"Eräänä iltapäivänä heidän puhuessaan tälle miehelle (kanavoijalle) tuli esiin eräänlainen todiste. He totesivat puhuvansa jonkun kanssa, joka väitti olevansa 'Voimallinen Sanansaattaja'. He kysyivät, voisiko tämä todistaa olevansa sellainen. Olento vastasi: 'En voi, mutta tekään ette voi todistaa, etten ole. Jos tietäisitte, mitä minä tiedän, ette esittäisi näitä typeriä kysymyksiä. Te olisitte valmiita etsimään vastauksia syvempiin ja kauaskantoisempiin kysymyksiin kuin osaatte kuvitellakaan."

Luonnollisesti on esitetty myös oletus, että tekstit olisivat lähtöisin joko kontaktihenkilön tai jonkun muun ryhmän jäsenen kynästä. Väitettä ei voi kuitenkaan todistaa, joten se jää uskonvaraiseksi. On myös kyseenalaista, olisiko kukaan kontaktikomitean jäsenistä omannut kirjan edellyttämää tietomäärää. Lisäksi sekä Sadlerin että Kelloggin adventistitaustaa vasten on vaikea ymmärtää, miksi he olisivat oma-alotteisesti kehitelleet niinkin paljon aiemmista käsityksistään poikkeavan teologisen oppijärjestelmän.

Sadler jr. kertoo omana käsityksenään tekstin syntyneen monen käännösvaiheen kautta:

" 'Jumalallinen Neuvonantaja' esittää konseptinsa Uversan kielellä. Siellä oleva kääntäjä kääntää sen Salvintonin kielelle. Toinen kääntäjä kääntää tekstin Satanian kielelle ja vielä yksi englanniksi. Ei voi kääntää suoraan uversasta englanniksi, koska kielet ovat liian kaukana toisistaan.... Oletan 99% alkuperäisestä sisällöstä kadonneen käännösvaiheissa...englanti on liian alkeellinen kieli." ..."Piste A oli jotenkin linkitetty pisteeseen B .... ja siitä edelleen C:hen, jossa voisi kuvitella kynän liikkuvan paperilla ilman näkyvää liikuttajaa.... Piste D voisi olla paikka, josta paperit löytyvät. Tämän persoonan ei koskaan nähty kirjoittavan mitään paperille.."

Viime aikoina on kiistelty tekstien julkaisuoikeuksista, ja riitelevät osapuolet syyttävät toisiaan tekstiin tehdyistä muutoksista. Eräiden jäsenten erillisenä julkaisema Urantia-kirjan IV osa tuomittiin Urantia-säätiön taholta laittomaksi, ja asiaa on puitu oikeudessakin. Säätiö halusi suojella kirjan tekstin tekijänoikeudella, mutta ongelmaksi muodostui tekijänoikeuksien haltijan määrittely. Kuka on tekijä, jos ketään ihmistä ei haluta nimetä tekijäksi?

Lisäys 18.05.2010
Huomautuksena mainittakoon, etteivät adventistit yhteisönä liity mitenkään Urantia-kirjaan. William Sadlerkin erosi adventtikirkosta jo vuonna 1906 ja liittyi Chicagon Presbyteerikirkkoon, ja kuului siihen lopun elämäänsä.



Hieman Urantia-kirjan maailmankuvasta

Urantia -säätiön suomalainen sivusto:
http://saatio.urantia.fi/esittely.html#urantia-kirja

Linkkejä:
Skeptikko Lauri Gröhnin kriittinen mutta melko ylimalkainen kirjoitus:
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/skepsis/Urantia.html

Jyri Härkönen: Urantia-kirjan ihmiskäsitys
Uskontotieteen pro gradu –tutkielma
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/uskon/pg/harkonen/

Tapio Simonen: Urantia-kirja ja tiede
Perusteellisen laaja-alainen tutkielma Urantia-kirjasta.
http://www.tapionajatukset.com/

Laaja kooste William Sadlerista ja Urantia-kirjan synnystä (engl.):
www.adherents.com/people/ps/William_Sadler.html  
 

26.01.03 (päivitetty 18.05.10)