Apokryfiset evankeliumit

bible.jpg

Apokryfiset evankeliumit ovat kirjoituksia, jotka enemmän tai vähemmän jäljittelevät Raamatun kanonisia evankeliumikirjoituksia muodoltaan, mutta sisällöltään useinkin eroavat niistä huomattavasti. Tällaisia kirjoitelmia tunnetaan kymmeniä. Useista on säilynyt vain lyhyitä katkelmia, ja joistakin tiedetään vain varhaisten 'apostolisten isien' kirjoituksissa olevien lainausten tai mainintojen perusteella. Mitä ne sitten sisältävät? Siitä jonkinlaisen käsityksen saa tarkastelemalla muutamia tunnetuimpia apokryfisiä evankeliumeja.

Jaakobin Protevankeliumi.

Useimpien apokryfien tunnusomaisena piirteenä on liioittelu ja epäuskottavien ihmetapausten kuvaukset. Jaakobin 'evankeliumi' on tästä tyypillinen esimerkki. Tekstin uskotaan syntyneen ennen vuotta 165, koska mm. Justinus viittaa siihen. Se kertoo pääasiassa Marian elämästä Jeesuksen syntymään asti. Sen mukaan Marian (neitseelliseen) syntymään liittyi samanlaisia ihmeitä kuin Jeesuksenkin syntymään enkeli-ilmoituksineen ym. tapahtumineen. Kuuden kuukauden iässä Maria otti jo ensimmäiset askeleensa. Kolmivuotiaana hänet vietiin temppeliin, jossa hän oli 12 vuotiaaksi asti saaden ravintonsa enkelin kädestä. Sitten hänet kihlattiin vanhalle leskimies Joosefille, jolla oli jo ennestään monta lasta. Hän tuli neitseellisesti raskaaksi ja synnytti Jeesuksen. Kun kätilö halusi tutkia, oliko Maria neitsyt vielä synnytyksen jälkeen, hän poltti kätensä kosketellessan Marian synnyttimiä. Käsi kuitenkin parani, hänen tunnustettuaan syntinsä ja epäuskonsa.

Pseudo-Matteuksen evankeliumi.

Kirjoitus käsittelee samoja asioita kuin edellinen, mutta on myöhäisempi ja todennäköisesti yhdistelmä Jaakobin evankeliumista ja Tuomaan lapsuusevankeliumista. Legendaarinen aineisto on lisääntynyt myöhemmän 'toimittajan' käsissä.
  Jo kolmivuotiaana Maria käveli vakain askelin, puhui niin täydellisesti ja pysyi Jumalaa ylistämässä niin lakkaamatta, että kaikki ihmettelivät. Hänen kasvonsa olivat niin ihanat ja loistavat, että tuskin kukaan saattoi katsoa häntä kasvoihin. Käsityötaidoissa hän voitti vanhat vaimot jo nuorella iällään. Neljätoistavuotiaana hänet arvottiin puuseppä Joosefille. Hän tuli raskaaksi ja häntä epäiltiin avionrikkojaksi, mutta ihmiset uskoivat kun hän vakuutti syyttömyyttään. Synnytys tapahtui kivuttomasti ja verettömästi. Mariaa tutkivan kätilön käsi kuivettui, mutta parani hänen koskettuaan lapsen vaippaa.
  Tekstissä kerrotaan myös itämaan tietäjistä, Herodeksen toimeenpanemasta poikalasten surmaamisesta, paosta Egyptiin ja kuinka Jeesus jo lapsena teki kaikenlaisia ihmeellisiä tekoja. Eräässä Egyptiläisessä temppelissä esim. hajosi 350 epäjumalan kuvaa, kun Jeesus äitinsä kanssa astui temppeliin. Kerran Jeesuksen leikkiessä eräs poika hajotti hänen hiekkarakennelmansa, mistä tuohtuneena Jeesus kirosi pojan niin, että tämä kuoli. Myöhemmin Jeesus sitten herätti pojan henkiin. Jo viisivuotiaana hän hämmästytti opettajat puheillaan, koska tiesi enemmän kuin he.

Tuomaan lapsuusevankeliumi.

Kirjoitus sisältää kertomuksia Jeesuksen lapsuudesta 12 -vuotiaaksi asti. Kirjoitelmalle on monien muiden tapaan ominaista pyrkimys osoittaa, että Jeesus jo lapsena omasi yliluonnollisia voimia, joita hän kuitenkin lapsen tavoin käytti joskus varsin kyseenalaisestikin. Tapahtumat ovat lähes samoja, kuin edellisessä evankeliumissa. Tällaisia kertomuksia tunnetaan runsaasti. Ne ovat aikansa ihmisiä viehättäneitä legendoja, oman aikansa 'satuja', joita kirkko ei ole koskaan hyväksynyt Raamatun kaanoniin kuuluviksi.

Nikodeemuksen evankeliumi.

Tämä teksti käsittää kaksi eri kertomusta. Ensimmäinen osa eli Pilatuksen teot kertoo laveasti Pilatuksen oikeudenkäynnistä Jeesusta vastaan sekä Jeesuksen kuolemasta ja sen jälkeisistä tapahtumista ylösnousemuksen aikaan asti. Tekstin sävy on Pilatusta puolusteleva ja korostaa hänen asemansa tärkeyttä pelastushistorian kannalta katsottuna. Vaikka kertomuksessa on liioittelun tuntua, on sitä kuitenkin vähemmän kuin edellisissä apokryfeissä. Tekstin arvellaan olevan peräisin toiselta vuosisadalta ja syntyneen ns. monofysiittien (=yksi luonto) piirissä, sillä koptilainen kirkko pitää Pilatusta pyhänä.
  Nikodeemuksen evankeliumista on useita versioita. Ne saattavat pohjautua alkuperäisiin Pilatuksen tekemiin asiakirjoihin, joihin mm. Justinus Marttyyri, Tertullianus ja Eusebius ovat viitanneet.

Nikodeemuksen evankeliumin toinen osa eli Kristuksen laskeutuminen Tuonelaan kertoo Jeesuksen kuoleman aikaan haudoista nousseiden kuolleitten suulla siitä, mitä Tuonelassa tapahtui, kun Jeesus kävi siellä saarnaamassa. Tuonelassa olivat kaikki 'maailman alusta asti kuolleet', mm. Aadam, Seet, Aabraham, Jesaja ja Johannes Kastaja. Kerrotaan Aadamin paratiisiin pääsystä (?) ja miten matkalla sinne nähtiin mm. Heenok ja Nikodemus (jotka eivät siis olisi muiden tavoin olleet Tuonelassa odottamassa ylösnousemusta). Kertomuksessa on myös kuvitteellinen väittely Saatanan ja Tuonelan kesken siitä, voiko Tuonela pitää Jeesusta hallussaan. Tekstissä mainitaan myös ristinmerkin käyttö.

Vapahtajan kosto.

Teksti kertoo ensin Tituksen ja Vespasianuksen rankaisutoimista juutalaisia kohtaan sen takia, mitä nämä olivat tehneet Jeesukselle. Juutalaisia tapettiin suurin joukoin mm. puuhun ripustamalla, jotkut tappoivat itsensä, toisia kivitettiin ja jotkut myytiin orjiksi. Pilatus heitettiin vankilaan. Toisena aiheena on keisari Tiberiuksen, Tituksen ja monien muiden roomalaisten ihmeelliset parantumiset vaivoistaan. Velosianus -niminen nainen lähetettiin etsimään jotakuta, joka parantaisi keisarin vaivoistaan ja lopulta tämä löysi Veronica -nimisen naisen, jolla oli hallussaan liina, johon oli ihmeen kautta tullut Kristuksen kasvojen kuva. Kun tämä liina tuotiin Roomaan, niin kaikki kuvaa kumartavat paranivat. Keisari hoviväkineen kääntyi kristinuskoon näiden tapahtumien vuoksi.

Neitsyt Marian kuolonuneen nukkuminen.

Tämä legenda kertoo nimensä mukaisesti Marian kuolemaan liittyneistä tapahtumista. Kertomus vilisee ihmeitä; tapahtui ukkosta ja maanjäristyksiä ja 'kaikki Herran oppilaat saapuivat pilvessä' Marian kammion ovelle. Jopa itse Kristus laskeutui taivaasta ottamaan vastaan rakkaan äitinsä sielun. Kun Marian ruumista asetettiin hautakammioon, ympäröi apostolit äkkiä suuri valo taivaasta ja heidän kaatuessaan maahan, enkelit nostivat Marian ruumiin taivaaseen. Myöhemmin todettiin, ettei ruumista ollut hautakammiossa.

Johanneksen kirja Marian kuolonuneen nukkumisesta.

Edellisen kanssa hyvin samansisältöinen, Mariaa palvonnan kohteena, Jumalansynnyttäjänä ja ikuisena neitsyenä kuvaileva kertomus. Siinä kuvaillaan, miten enkelit etukäteen ilmoittivat Marian kuolemasta ja kuinka apostolit saapuivat pilven tuomina kaukaisistakin paikoista kuten Efesosta, Roomasta, Tiberiaasta, Aleksandriasta, jopa Intiasta saakka Marian lähtöä seuraamaan. Marian sielu otettiin taivaaseen, mutta hänen ruumiinsa siirtyi paratiisiin vasta kolmannen päivän kuluttua.

asiakirja.jpg

Pontius Pilatuksen kirjeet ja viralliset asiakirjat.

Oman lukunsa kanonisten kirjoitusten ulkopuolissa teksteissä muodostavat Pilatuksen kirjeet ja muut asiakirjat. Nämä tekstit käsittävät useita eri kirjoituksia ja niiden eri versioita joko Pilatuksen itsensä alunperin laatimista tai hänen hallussaan olleista kirjeistä ja asiakirjoista. Asiantuntijoilla lienee erilaisia käsityksiä niiden aitoudesta tai siitä, miten tarkoin ne vastaavat alkuperäisiä kirjoituksia.
    Aiheesta lisää: Pontius Pilatuksen viralliset asiakirjat



Lähteitä:
Apokryfiset evankeliumit, suom. J. Seppälä, 1979
Pontius Pilatus, Viralliset asiakirjat, toim. M.O. Mattila 1975

Linkkejä:
Apokryfisiä kirjoituksia suomeksi   - laajahko kokoelma


Heenokin kirjat  Gnostilaisia apokryfejä


5.9.02 (päivit. 20.05.2010)